Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2018.

Luonto on karu jumala

Modernin kaupunkilaisihmisen luontosuhdetta värittävät kummalliset ristiriidat. Toisaalta eletään vieraantuneempana luonnosta kuin koskaan, mutta siitä huolimatta luontoa usein ihannoidaan jonkinlaisena täydellisenä tilana. Kun luontoa ei enää tunneta, siihen kohdistetaan ylimitoitettuja odotuksia. Ehkä näissä ongelmissa kyse on syvimmiltään kristinuskosta erkaantumisesta.

Ennen kristinuskoa ihmiset palvoivat luontoa jumalana, jolloin jumaluudet olivat erinäisiä luontokappaleita. Merellä oli oma jumalansa, samoin tähdillä, kuulla ja auringolla. Myös puita ja eläimiä palvottiin Jumalana. Suomessa karhua on palvottu yliluonnollisena olentona. Eri paikoilla oli omat haltiansa ja koko luonto oli täynnä erilaisia jumalallisia voimia.

Luonnosta vieraantunut nykyihminen saattaa samaan tapaan ihannoida luontoa, ajatella sen olevan itsessään täydellistä ja haikailla entisenlaista pakanuutta. Silloin unohdetaan, että yhtä lailla kuin luontoon kuuluvat söpöt pandakarhut ja kivat delfiinit, joita…

Sekulaarin yhteiskunnan loppu

Michel Houellebecq: Alistuminen. 2015, WSOY.

Ranskassa vuonna 2022 presidentinvaaleissa toiselle kierrokselle pääsevät kaikkien järkytykseksi äärioikeiston edustaja ja islamilaisen Muslimiveljeskunta-puolueen ehdokas. Estääkseen äärioikeiston nousun valtaan kaikki muut puolueet tekevät sopimuksen Muslimiveljeskunnan kanssa ja tukevat heidän ehdokastaan. Näin Ranskaan valitaan islamilainen presidentti ja hänen puolueensa saa vallan. Pian ranskalaisessa yhteiskunnassa alkavat radikaalit muutokset.

Tällaisesta lähtökohdasta alkaa Ranskan ehkä merkittävimmän nykykirjailijan Michel Houellebecqin viimeisin teos Alistuminen. Houellebecq on hyvin kiistelty kirjailija, jopa niin kiistelty, että hän joutui aikaisemman kirjansa vuoksi muuttamaan seitsemäksi vuodeksi pois Ranskasta.

Alistumista on syytetty islamofobiseksi kirjaksi. Itse en tällaista vaikutelmaa saanut, vaan mielestäni kirja oli pikemminkin osuva sekulaarin lännen kritiikki. Joka tapauksessa kirja oli hurja lukukokemus enkä ihmette…

Irrallisuus ja kuuluminen

Irrallisuudesta on aikanamme tehty ihanne ja mihinkään kuulumisesta epäilyttävää. Meille uskotellaan, että kun elämme kaikesta irrallista elämää yksilöinä, olemme vapaita toteuttamaan itseämme miten haluamme vailla rajoittavia auktoriteetteja ja sosiaalisia sidoksia.

Aikamme ideologinen ilmapiiri pyrkii siis irrottamaan meitä tietyistä paikoista, ihmissuhteista, jäsenyyksistä, uskonnoista ja identiteeteistä elleivät ne ole itse valittuja. Tässä ilmapiirissä jopa avioliitosta on tullut sopimus, joka voidaan milloin tahansa purkaa tai määritellä kokonaan uudelleen.

Ajatellaan, että johonkin kuuluminen on aina rajaavaa ja siten syrjivää niitä kohtaan, jotka eivät voi kokea samaa. Vain irrottautumalla kaikesta voit tulla täysin osaksi maailmaa ja kokea yhteyttä kaikkien ihmisten kanssa ilman kahlitsevia raja-aitoja. Tämän vuoksi perinteiset arvot, traditiot ja käytänteet halutaan purkaa ja niitä ylläpitävät instituutiot kuten seurakunta ja perhe pyritään muokkaamaan ja niiden merkitystä h…

Luulotellun hyvyyden vaarat

Klassisen kristinuskon hylkäämistä perustellaan usein hyvillä asioilla kuten tasa-arvolla, lähimmäisen rakastamisella ja toisten huomioon ottamisella. On kuin itse hyvyys vaatisi meitä luopumaan perinteisestä raamatuntulkinnasta.
Hyvyydessä on kuitenkin vaaransa. Vanha sanonta kuuluu, että tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla. Esimerkiksi Ranskan vallankumouksessa tapettiin giljotiinilla jopa 40000 ihmistä, kaikki vapauden, veljeyden ja tasa-arvon, siis hyvien asioiden nimiin.

Meissä on moraalinen kompassi, omatunto, joka varoittaa väärästä ja käskee toimimaan oikein. Siksi hyvyys vetoaa meihin, mutta samalla se on hyvin voimakas propaganda-ase. Erilaiset ideologiat vetoavat moraaliimme ja suostuttelevat meitä syyllisyydentunnon avulla edistämään niiden ajamia poliittisia päämääriä.

Ideologiat marxismista homoideologian kautta feminismiin taivuttelevat meitä hyvien puolelle pahoja vastaan. Milloin ne taistelevat omistavaa luokkaa, milloin heteronormatiivisuutta ja milloin patri…

Hyvin naamioitu kirja hyveistä

Joonas Konstig: Vuosi herrasmiehenä (WSOY 2017)

Kirja, jonka kannessa lukee reality-proosaa, herättää harvoin minkäänlaisia intohimoja. Pikemminkin ohitan sellaiset teokset yleensä nopeasti pienellä ylenkatseella. Joonas Konstig kuitenkin yllättää. Hän pyrkii teoksessaan elämään vuoden herrasmiehen elämää ja raportoi tuloksista lukijoilleen.

Kun kulkee vuoden Konstigin matkassa, paljastuu, että kyseessä on lopulta paljon enemmän kuin yrityksestä elää ulkokultaista herrasmiehen ideaalia todeksi. Koko kirjan lävistää kysymys hyvästä ihmisyydestä ja elämästä. Nykyaika markkinoi itsensä rajatonta toteuttamista ihmiselämän päämääränä. Konstig vastaa toisin: ihmiselämän päämäärä onkin lähimmäisen palveleminen. Se tarkoittaa ihmisenä kasvamista, hyveellisemmäksi tulemista sekä itsensä jalostamista ja rajoittamista. Siksi kirja on omalla tavallaan erittäin vastakulttuurinen.

Kirjassa toki käsitellään kaikkea herrasmiehen elämään liittyvää rugbystä kouluratsastukseen ja mittatil…

Eliitin sota heikoimpia vastaan

R. R. Reno: Resurrecting the Idea of Christian Society. 2016, Regnery Faith.

Olemme Suomessa kasvaneet luterilaisen kahden regimentin opin vaikutuspiirissä. Sen puitteissa on usein karikatyyrimaisesti ajateltu, että kristityt tekevät hengellisessä piireissään mitä tekevät ja yhteiskunnan asiat ovat maallisten vallanpitäjien vastuulla eikä kristinuskolla ole siihen mitään erityistä annettavaa. Kahden regimentin oppi kuitenkin syntyi kristillisen yhtenäiskulttuurin aikana, jolloin hallitsijatkin olivat läpeensä kristinuskon omaksuneita. Luther tuskin osasi kuvitella 1900-lukua, jolloin kristinuskolle vihamieliset ideologiat pääsivät valtaan aiheuttaen jopa sata miljoonaa kuolonuhria.

Suomessakin valtiollinen lainsäädäntö ja kristinuskon arvoperusta on erkaantumassa yhä enemmän toisistaan. Siksi kysymys siitä, minkälainen yhteiskunta kristinuskon pohjalta olisi tavoiteltavaa, on ajankohtainen. Vastaukseksi tähän kysymykseen R. R. Reno on kirjoittanut kirjan nimeltään Resurrecting the Idea…

Saarna 4. sunnuntai pääsiäisestä

Joh. 15:10-17

Selvin sanoin Jeesus antaa nyt meille ja kaikille opetuslapsilleen käskyn: rakastakaa toisianne. Mutta ehkä sinä kysyt: Miten kukaan voi käskeä rakastamaan? Miten ihmisen voi pakottaa rakastamaan? Eikö asia ole niin, että on ihmisiä, joita me rakastamme ja on niitä, joita emme rakasta ja sitten vielä niitäkin, joita meidän on edes vaikea kuvitella rakastavamme? Eikö rakkaus olekaan sokea, siis eräänlainen sattumanvarainen vietti tai tunne, jota vain seuraamme?

Raamatun alkutekstistä löytyy useita erilaisia sanoja, jotka kaikki on suomennettu sanalla rakkaus. On perheenjäsenten kiintymystä toisiinsa, ystävien välistä rakkautta ja eroottista rakkautta. Nämä kaikki ovat ihmisen luonnollista rakkautta. Jo luomisessa meille on annettu kyky rakastaa ja se on Jumalan luoma hyvä asia. Kuitenkin ihmiskunnan langettua syntiin myöskin luonnolliset rakkaudet ovat lankeemuksen alaisia. Ne siis voivat vääristyä irvikuvikseen. Esimerkiksi eroottinen rakkaus voi saada muotoja, jotka eiv…

Maailman suunta

Kommunismin kaatumisen jälkeen näytti hetken aikaa siltä, että maailmanhistorian suunta oli lyöty lukkoon. Demokraattinen liberalismi näytti yksin jäävän jäljelle suurten ideologioiden taistelussa. Sekä fasismi että kommunismi olivat hävinneet. Joku äityi tässä tilanteessa jo julistamaan historian loppua: enää ei olisi jäljellä muuta kuin liberalismin loputonta voittokulkua.

Liberalismin suuren kertomuksen mukaan maailma on matkalla pimeydestä valoon, epätasa-arvosta tasa-arvoon, syrjinnästä vapauteen. Ihmiskunta kehittyy kohti yhä suurempaa hyvinvointia ja uusia teknologisia löydöksiä. Loputonta edistystä ei voi kukaan estää. Liberalismi näkee tuoneensa esiin suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon ajan. Ihmisen sosiaalinen voittokulku tiivistyy rajattomassa globalisaatiossa, joka yhdistää kaikki kansat tämän projektin tueksi. Ihmiskunnan historia on jatkuvaa edistyksen voittoa pimeyden voimista: seksismistä, rasismista, kolonialismista, heteronormatiivisuudesta ja monista muista alistavista …

Saarna 2. sunnuntai pääsiäisestä

Joh. 10:1-10

Jeesuksen vertauksissa jakolinjat ovat usein selviä. Niin nytkin. On ihmisiä, jotka tulevat tappamaan ja on ihminen, joka tulee tuomaan yltäkylläisen elämän. On väkeä, jota lampaat eivät seuraa, ja on hän, jota lampaat seuraavat. On rosvoja, jotka tuhoavat lampaat ja on paimen, joka vie ne laitumelle. On vieraan ääni, jota lampaat eivät tunne ja on tuttu ääni, jonka ne kuulevat.

Nykyaikana tällaiset jakolinjat ovat lähes laittomia. Vertaus muistuttaa meitä siitä, että on kysymyksiä, joissa kaikki ei ole vain eri tavoin neutraalia, hajutonta, mautonta ja väritöntä mössöä. On olemassa oikea ja väärä, elämä ja kuolema, pelastus ja kadotus. Siksi lähtekäämme tutkimaan näitä Jeesuksen sanoja tarkasti ja suurella mielenkiinnolla.

Kuulemamme vertaus on Jeesukselta suoraa vastausta aikaisemmille tapahtumille. Jeesus on juuri parantanut sokeana syntyneen miehen sapattina. Tästä fariseukset eli kansan uskonnolliset johtajat pahoittivat mielensä ja ottivat parantuneen miehen kuulustel…