Saarna 24. sunnuntai helluntaista
Dan. 2:31–41, 44 Ensi viikolla valitaan aikamme mahtavimman valtakunnan hallitsija. Sen myötä on käyty erittäin kiivasta keskustelua kristittyjen suhteesta poliittisiin vallanpitäjiin. Läpi Raamatun ja myös läpi kirkkohistorian maalliset valtakunnat ja mahtavat vallanpitäjät joko vainoavat ja vastustavat kristittyjä tai sitten suhtautuvat heihin suopeammin, mutta käyttävät kristittyjä omiin tarkoitusperiinsä ja oman valtansa pönkittämiseen. Harvoin on tarjolla tätä parempia vaihtoehtoja. Ihanteellista poliittista valtaa ei tässä syntiin langenneessa maailmassa oikein näytä olevan. Se ei silti tarkoita, etteikö joku poliittinen päätös tai tavoite voisi olla parempi kuin toinen tai että kristittyjen pitäisi vetäytyä kokonaan politiikan tai maallisen vallan ulkopuolelle ja jättää äänestämättä vaaleissa. Danielin kirja on ehkä yksi parhaimpia oppaita, kun pohdimme kristittyjen suhdetta maalliseen valtaan. Suosittelen lukemaan sen tästä näkökulmasta kokonaan. Kirjassa Daniel ja hänen kolme