Saarna 17. sunnuntai helluntaista
Joh. 5:19–21 Rakkaat kristityt, käsi pystyyn, kuinka moni teistä ymmärsi jotakin äsken kuullusta tekstistä? En ihmettele, jos moni teistä jätti kätensä nostamatta. Tässä meinasi saarnaa valmistellessa myös itselläni mennä sormi suuhun. Tämä johtuu siitä, että tekstimme on oikeasti aika hankala. Nimittäin sukellamme syvälle salaisuuteen, josta meidän on mahdotonta saada tietoa luonnollisia väyliä pitkin. Tämä salaisuus ylittää myös meidän järkemme käsityskyvyn. Kurkistelemme kuin verhon läpi itsensä Jumalan sisäiseen elämään. Siinä loppuu väistämättä oppineimmaltakin teologilta sanat, ajatukset ja pelimerkit kesken. Tänään siis ihmettelemme Jeesuksen sanoja Isän ja Pojan suhteesta. Teemme sen nöyrällä mielellä, kaukaa kiikaroiden ja hänen mysteerinsä edessä kumartaen. Tämä ei ole asia, jossa voi päsmäröidä ja rehennellä suurella ymmärryksellään. Sen, mitä Jeesus avaa, se avautuu, mutta paljon jää pimeäksi. Samalla kyseessä on mitä merkityksellisin asia. Helposti teemme sellaisen johtop