Saarna 1. sunnuntai pääsiäisestä
Joh. 21:1-14 On ihmisiä, jotka surun tai järkytyksen jälkeen siivoavat. Eivät siksi, että koti olisi likainen, vaan siksi, että elämä on hajonnut. Kädet tarvitsevat jotain tuttua, kun mieli ei kestä enempää. Päivän tekstissä opetuslapset tekevät samaa. He eivät ota moppeja esiin. He menivät kalaan. Se oli heidän tapansa selvitä. Tunnistatteko sen? Sen hetken, kun tartutte tuttuun ja turvalliseen, koska suuret asiat ovat liian suuria pienelle ihmiselle? Näin myös opetuslapset tarttuvat siihen minkä tietävät: verkkoon ja veneeseen. Kaikki muu on epäselvää. Jerusalemissa oli tapahtunut liikaa. Heidän mestarinsa oli kuollut. Vai oliko sittenkään? Hän oli näyttäytynyt kuolemansa jälkeen eri ihmisille. Mitä tästä pitäisi ajatella? Oliko se kuvitelmaa? Voiko tällaista tapahtua? Mielessä laukkasi kaikenlaisia kummallisia ajatuksia. Tässä tilanteessa Pietari sanoi muille opetuslapsille: ”minä lähden kalaan”. Ehkä se rauhoittaa ja yksinkertaistaa asioita. Hiljaisella ja pimeällä järvenselällä mi...