Saarna 3. sunnuntai pääsiäisestä
2. Kor. 4:16-18 Tuijotat epätoivoissasi pankkitilisi saldoa ja luulet, että Jumala on hylännyt sinut. Kuljet lääkäriltä toiselle, joista kukaan ei osaa auttaa ja luulet, että Jumala on hylännyt sinut. Et löydä paikkaasi maailmassa ja luulet, että Jumala on hylännyt sinut. Ihmissuhteesi menevät kirjaimellisesti päin helvettiä ja luulet, että Jumala on hylännyt sinut. Katselet huolestuneena yhteiskunnan maallistumista ja luulet, että Jumala on hylännyt sinut. Tältä vaikuttaa, jos keskittyy siihen, mitä näkee ympärillään. Jos tarkkailemme vain sitä, mitä näemme, meille tulevat tutuksi seuraavanlaiset kysymykset: Miksi Jumala tuntuu olevan niin kaukana? Miksi hän ei ole helposti nähtävissä ja koettavissa? Tällaiset kokemukset eivät ole viallisia tai vääriä kokemuksia, vaan pikemminkin tietynlaisia ihmisen peruskokemuksia. Nimittäin Jumalan ja ihmisen välillä on loputon kuilu. Emme pääse inhimillisin keinoin hänen luokseen tai hänen todellisuuteensa. Olemme kiinni näkyvässä todellisuudessa.