Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2011.

Tulkaa kaikki!

Seuraava fiktiivinen keskustelu perustuu tositapahtumiin:

- Olen mukana Tulkaa kaikki -liikkeen toiminnassa, Veikko totesi yllättäin.
- Aivan. Mihinkäs tämä liike oikein ihmisiä kutsuu? Pekka kysyi.
- Meidän liikkeemme idea on, että kirkkoon voisivat tulla kaikki ihmiset, siis ihan kaikki ihmiset rakentelematta mitään raja-aitoja, Veikko selitti innostuneesti.
- Kuulosta periaatteessa ihan hyvältä, Pekka myönsi. - Vai että ihan kaikki ihmiset?
- Niin. Kirkossa on vuosien saatossa suljettu monia ihmisiä ulkopuolelle ja me haluamme tehdä tähän muutoksen. Kaikkien on saatava tulla kirkkoon.
- Jos kerran kaikkia ihmisiä kehotetaan tulemaan, niin koskeeko tämä myös Luther-säätiöläisiä? Pekka uteli.
- Ei tietenkään. Hehän ovat itse ajaneet itsensä ulos kirkosta, Veikko vastasi.
- Entä SLEY:tä? Saako SLEY:n toiminnassa mukana olevat vaikuttaa kirkossa?
- Eivät hekään noudata kirkon yhteisiä pelisääntöjä. Pysykööt siis ulkona.
- Saako Kansanlähetys sitten olla kirkossa?
- Hekin ajavat vanhent…

Piispaboikoitti ja donatolaisuus

Konservatiivisissa herätysliikepiireissä on puhuttu avoimesti piispaboikotista. Se tarkoittaa, että harhaan menneiltä piispoilta ei pitäisi ottaa vastaan "hengellisiä palveluita". Kuitenkin jo aimo aikaa sitten Augustinus opetti, että sakramenttien pätevyys ei riipu niiden toimittajasta. Onko piispaboikotti täten harhaoppista?

Augustinuksen lause liittyy hänen aikanaan käytyyn donatolaiskiistaan. Donatolaisuus oli 300-luvulla vaikuttanut harhaoppi. Tämä harhaoppi lähti liikkeelle siitä, että Rooman keisari Diocletianuksen vainoissa jotkut piispat ja papit kielsivät Kristuksen ja luovuttivat Raamattunsa poltettavaksi, kun heitä uhattiin hengenlähdöllä. Vainojen hellittyä he myöhemmin sitten palasivat takaisin piispoiksi ja papeiksi. Tästä eivät jotkut vainojen aikana lujana pysyneet kristityt pitäneet, eivätkä sen vuoksi hyväksyneet heidän piispuuttaan tai pappeuttaan. He eivät myöskään hyväksyneet näiden piispojen ja pappien toimittamia sakramentteja ja pitivät niitä pätemät…

Kaksi regimenttiä sekaisin

Usein kuulee sanottavan, että uskontoa ja politiikkaa ei pidä sekoittaa keskenään. Moni ajattelee näin miettimättä asiaa yhtään sen kummemmin. Yritän nyt perehtyä hieman tuon lausahduksen taustoihin.

Teologisesti ajateltuna lähtökohtana tälle ajatukselle on usein nähty olevan Lutherin oppi kahdesta regimentistä. Sen mukaan maailmassa on kaksi hallintavaltaa tai regimenttiä: maallinen ja hengellinen. Maallinen regimentti eli valtio vastaa maallisesta järjestyksestä, jossa esivalta rankaisee rikollisia ja hoitaa tehtäviään miekalla ja pakolla. Hengellinen regimentti sen sijaan toimii kirkossa käyttäen välineenään ainoastaan evankeliumia. Kirkko ei käytä maallista valtaa eikä pakkoa, vaan perustuu vapaaehtoisuudelle ja armolle. Tässä kahden regimentin oppi lyhykäisyydessään.

Nykyluterilaisuudessa kahden regimentin oppi on kuitenkin ymmärretty monesti väärin. Ensinnäkin sitä enää harvoin noudatetaan ollenkaan. Kirkkomme piispat tarttuvat milloin mihinkin poliittiseen asiaan ja sekaantuvat…