Piispaboikoitti ja donatolaisuus
Konservatiivisissa herätysliikepiireissä on puhuttu avoimesti piispaboikotista. Se tarkoittaa, että harhaan menneiltä piispoilta ei pitäisi ottaa vastaan "hengellisiä palveluita". Kuitenkin jo aimo aikaa sitten Augustinus opetti, että sakramenttien pätevyys ei riipu niiden toimittajasta. Onko piispaboikotti täten harhaoppista?
Augustinuksen lause liittyy hänen aikanaan käytyyn donatolaiskiistaan. Donatolaisuus oli 300-luvulla vaikuttanut harhaoppi. Tämä harhaoppi lähti liikkeelle siitä, että Rooman keisari Diocletianuksen vainoissa jotkut piispat ja papit kielsivät Kristuksen ja luovuttivat Raamattunsa poltettavaksi, kun heitä uhattiin hengenlähdöllä. Vainojen hellittyä he myöhemmin sitten palasivat takaisin piispoiksi ja papeiksi. Tästä eivät jotkut vainojen aikana lujana pysyneet kristityt pitäneet, eivätkä sen vuoksi hyväksyneet heidän piispuuttaan tai pappeuttaan. He eivät myöskään hyväksyneet näiden piispojen ja pappien toimittamia sakramentteja ja pitivät niitä pätemättöminä. Sen sijaan he nimittivät omat piispansa. Yksi näistä oli nimeltään Donatus, jonka mukaan donatolaisuus nimettiin. Pian puolet koko Afrikan kristityistä kannatti donatolaisuutta. Kiista oli siis suuri ja kirkkoa repivä.
Niinpä kutsuttiin koolle yhteinen kirkolliskokous, jossa donatolaisuus tuomittiin harhaopiksi. Augustinusta seuraten todettiin, että sakramentit ovat päteviä riippumatta papin persoonasta tai pyhyydestä. Tämä on ollut kaikkien suurten kirkkojen opetus siitä lähtien. Samoin myös luterilaiset tunnustuskirjat opettavat.
Nyt täytyy kuitenkin huomata, että donatolaiskiistassa kyse oli nimenomaan papin syntisyydestä tai pyhyydestä. Siinä ei siis otettu kantaa siihen kysymykseen, mitä tehdä jos pappi onkin harhaoppinen. Nimittäin missään vaiheessa kirkon historiassa ei ole hyväksytty kirkkoon avoimesti harhaoppisia papeiksi tai piispoiksi, vaan heidät on aina potkittu pellolle. Syntisyys ja harhaopetus ovat kaksi täysin eri asiaa.
Kirkko on syntisten sairaala, johon kaikki kaikista rankinpiinkin synteihin syyllistyneet ovat aina tervetulleita. Mutta samaan aikaan sinne ei voida hyväksyä opettamaan harhaopettajia, koska muuten kirkko lakkaa ajan myötä olemasta syntisten sairaala, jossa armo ja evankeliumi vallitsevat. Opetusvirassa voi siis olla syntinen, mutta ei avoimesti harhaoppinen. Näitä kahta asiaa ei pidä sekoittaa, kun puhutaan donatolaisuudesta.
Toisaalta ei Augustinuksen ajan valtakirkkokaan suhtautunut kepeästi siihen, jos piispat olivat kieltäneet vainojen aikana Kristuksen. Heidän tuli katua ja ripittäytyä tästä synnistä ja usein heille määrättiin jopa kymmenien vuosien katumisaika, jonka jälkeen he saivat palata tehtäviinsä. Donatolaisuuden torjuminen ei tarkoittanut sellaista "ihan sama, kaikki käy" -mentaliteettiä, jota liberaalissa luterilaisuudessa harjoitetaan.
Raamatun sanan vastaisesti toimivia ja avoimesti harhaoppisia pappeja ja piispoja ei tule hyväksyä nykypäivänäkään. Eikä se ole donatolaisuutta tai harhaoppisuutta, vaan juuri oikean opetuksen säilyttämistä. Emme syyllisty donatolaisuuteen, jos emme siedä piispoilta ihan mitä tahansa, vaan tottelemme ennemmin Jumalaa kuin ihmistä. Luterilaisina emme missään vaiheessa ole sitoutuneet piispoihin - tällöinhän meidän tulisi olla katolilaisia - vaan Raamatun sanaan.
Augustinuksen lause liittyy hänen aikanaan käytyyn donatolaiskiistaan. Donatolaisuus oli 300-luvulla vaikuttanut harhaoppi. Tämä harhaoppi lähti liikkeelle siitä, että Rooman keisari Diocletianuksen vainoissa jotkut piispat ja papit kielsivät Kristuksen ja luovuttivat Raamattunsa poltettavaksi, kun heitä uhattiin hengenlähdöllä. Vainojen hellittyä he myöhemmin sitten palasivat takaisin piispoiksi ja papeiksi. Tästä eivät jotkut vainojen aikana lujana pysyneet kristityt pitäneet, eivätkä sen vuoksi hyväksyneet heidän piispuuttaan tai pappeuttaan. He eivät myöskään hyväksyneet näiden piispojen ja pappien toimittamia sakramentteja ja pitivät niitä pätemättöminä. Sen sijaan he nimittivät omat piispansa. Yksi näistä oli nimeltään Donatus, jonka mukaan donatolaisuus nimettiin. Pian puolet koko Afrikan kristityistä kannatti donatolaisuutta. Kiista oli siis suuri ja kirkkoa repivä.
Niinpä kutsuttiin koolle yhteinen kirkolliskokous, jossa donatolaisuus tuomittiin harhaopiksi. Augustinusta seuraten todettiin, että sakramentit ovat päteviä riippumatta papin persoonasta tai pyhyydestä. Tämä on ollut kaikkien suurten kirkkojen opetus siitä lähtien. Samoin myös luterilaiset tunnustuskirjat opettavat.
Nyt täytyy kuitenkin huomata, että donatolaiskiistassa kyse oli nimenomaan papin syntisyydestä tai pyhyydestä. Siinä ei siis otettu kantaa siihen kysymykseen, mitä tehdä jos pappi onkin harhaoppinen. Nimittäin missään vaiheessa kirkon historiassa ei ole hyväksytty kirkkoon avoimesti harhaoppisia papeiksi tai piispoiksi, vaan heidät on aina potkittu pellolle. Syntisyys ja harhaopetus ovat kaksi täysin eri asiaa.
Kirkko on syntisten sairaala, johon kaikki kaikista rankinpiinkin synteihin syyllistyneet ovat aina tervetulleita. Mutta samaan aikaan sinne ei voida hyväksyä opettamaan harhaopettajia, koska muuten kirkko lakkaa ajan myötä olemasta syntisten sairaala, jossa armo ja evankeliumi vallitsevat. Opetusvirassa voi siis olla syntinen, mutta ei avoimesti harhaoppinen. Näitä kahta asiaa ei pidä sekoittaa, kun puhutaan donatolaisuudesta.
Toisaalta ei Augustinuksen ajan valtakirkkokaan suhtautunut kepeästi siihen, jos piispat olivat kieltäneet vainojen aikana Kristuksen. Heidän tuli katua ja ripittäytyä tästä synnistä ja usein heille määrättiin jopa kymmenien vuosien katumisaika, jonka jälkeen he saivat palata tehtäviinsä. Donatolaisuuden torjuminen ei tarkoittanut sellaista "ihan sama, kaikki käy" -mentaliteettiä, jota liberaalissa luterilaisuudessa harjoitetaan.
Raamatun sanan vastaisesti toimivia ja avoimesti harhaoppisia pappeja ja piispoja ei tule hyväksyä nykypäivänäkään. Eikä se ole donatolaisuutta tai harhaoppisuutta, vaan juuri oikean opetuksen säilyttämistä. Emme syyllisty donatolaisuuteen, jos emme siedä piispoilta ihan mitä tahansa, vaan tottelemme ennemmin Jumalaa kuin ihmistä. Luterilaisina emme missään vaiheessa ole sitoutuneet piispoihin - tällöinhän meidän tulisi olla katolilaisia - vaan Raamatun sanaan.
Kommentit
Lähetä kommentti