Tekstit

Liberaali eliitti

Liberaalissa maailmassa lähes ainoaksi moraaliseksi periaatteeksi on noussut vahingon tai harmin periaate. Toisin sanoen niin kauan, kuin et loukkaa ketään tai aiheuta harmia kenellekään, saat toimia miten haluat.

Tästä seuraa, että osoittaaksesi toisen moraalittomuuden täytyy aina keksiä uhri, joka kärsii. Sen vuoksi moraalikeskustelusta kehkeytyy usein uhriutumisen olympialaiset, joissa jokainen osapuoli pyrkii vimmatusti osoittamaan, kuinka juuri hän on se pahiten sorrettu osapuoli ja siten saamaan yleisön sympatiat puolelleen. Jos taas uhria ei ole selvästi osoitettavissa, moraaliset vaatimukset nähdään vallankäyttönä.

Uhriutumisesta syntyy itseään ruokkiva ikiliikkuja. Erilaiset vähemmistöryhmät keräävät uhripääomaa, jotta saavat läpi omia poliittisia tavoitteitaan. Hyvien ihmisten joukkoon haluavat puolestaan saavat helppoa mainetta ja kunniaa, kun puolustavat näitä pyrkimyksiä. Molemmat ryhmät vahvistavat toisiaan ja ovat keksineet näin kätevän tavan haalia valtaa itselleen.

E…

Luonto on karu jumala

Modernin kaupunkilaisihmisen luontosuhdetta värittävät kummalliset ristiriidat. Toisaalta eletään vieraantuneempana luonnosta kuin koskaan, mutta siitä huolimatta luontoa usein ihannoidaan jonkinlaisena täydellisenä tilana. Kun luontoa ei enää tunneta, siihen kohdistetaan ylimitoitettuja odotuksia. Ehkä näissä ongelmissa kyse on syvimmiltään kristinuskosta erkaantumisesta.

Ennen kristinuskoa ihmiset palvoivat luontoa jumalana, jolloin jumaluudet olivat erinäisiä luontokappaleita. Merellä oli oma jumalansa, samoin tähdillä, kuulla ja auringolla. Myös puita ja eläimiä palvottiin Jumalana. Suomessa karhua on palvottu yliluonnollisena olentona. Eri paikoilla oli omat haltiansa ja koko luonto oli täynnä erilaisia jumalallisia voimia.

Luonnosta vieraantunut nykyihminen saattaa samaan tapaan ihannoida luontoa, ajatella sen olevan itsessään täydellistä ja haikailla entisenlaista pakanuutta. Silloin unohdetaan, että yhtä lailla kuin luontoon kuuluvat söpöt pandakarhut ja kivat delfiinit, joita…

Sekulaarin yhteiskunnan loppu

Michel Houellebecq: Alistuminen. 2015, WSOY.

Ranskassa vuonna 2022 presidentinvaaleissa toiselle kierrokselle pääsevät kaikkien järkytykseksi äärioikeiston edustaja ja islamilaisen Muslimiveljeskunta-puolueen ehdokas. Estääkseen äärioikeiston nousun valtaan kaikki muut puolueet tekevät sopimuksen Muslimiveljeskunnan kanssa ja tukevat heidän ehdokastaan. Näin Ranskaan valitaan islamilainen presidentti ja hänen puolueensa saa vallan. Pian ranskalaisessa yhteiskunnassa alkavat radikaalit muutokset.

Tällaisesta lähtökohdasta alkaa Ranskan ehkä merkittävimmän nykykirjailijan Michel Houellebecqin viimeisin teos Alistuminen. Houellebecq on hyvin kiistelty kirjailija, jopa niin kiistelty, että hän joutui aikaisemman kirjansa vuoksi muuttamaan seitsemäksi vuodeksi pois Ranskasta.

Alistumista on syytetty islamofobiseksi kirjaksi. Itse en tällaista vaikutelmaa saanut, vaan mielestäni kirja oli pikemminkin osuva sekulaarin lännen kritiikki. Joka tapauksessa kirja oli hurja lukukokemus enkä ihmette…

Irrallisuus ja kuuluminen

Irrallisuudesta on aikanamme tehty ihanne ja mihinkään kuulumisesta epäilyttävää. Meille uskotellaan, että kun elämme kaikesta irrallista elämää yksilöinä, olemme vapaita toteuttamaan itseämme miten haluamme vailla rajoittavia auktoriteetteja ja sosiaalisia sidoksia.

Aikamme ideologinen ilmapiiri pyrkii siis irrottamaan meitä tietyistä paikoista, ihmissuhteista, jäsenyyksistä, uskonnoista ja identiteeteistä elleivät ne ole itse valittuja. Tässä ilmapiirissä jopa avioliitosta on tullut sopimus, joka voidaan milloin tahansa purkaa tai määritellä kokonaan uudelleen.

Ajatellaan, että johonkin kuuluminen on aina rajaavaa ja siten syrjivää niitä kohtaan, jotka eivät voi kokea samaa. Vain irrottautumalla kaikesta voit tulla täysin osaksi maailmaa ja kokea yhteyttä kaikkien ihmisten kanssa ilman kahlitsevia raja-aitoja. Tämän vuoksi perinteiset arvot, traditiot ja käytänteet halutaan purkaa ja niitä ylläpitävät instituutiot kuten seurakunta ja perhe pyritään muokkaamaan ja niiden merkitystä h…

Luulotellun hyvyyden vaarat

Klassisen kristinuskon hylkäämistä perustellaan usein hyvillä asioilla kuten tasa-arvolla, lähimmäisen rakastamisella ja toisten huomioon ottamisella. On kuin itse hyvyys vaatisi meitä luopumaan perinteisestä raamatuntulkinnasta.
Hyvyydessä on kuitenkin vaaransa. Vanha sanonta kuuluu, että tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla. Esimerkiksi Ranskan vallankumouksessa tapettiin giljotiinilla jopa 40000 ihmistä, kaikki vapauden, veljeyden ja tasa-arvon, siis hyvien asioiden nimiin.

Meissä on moraalinen kompassi, omatunto, joka varoittaa väärästä ja käskee toimimaan oikein. Siksi hyvyys vetoaa meihin, mutta samalla se on hyvin voimakas propaganda-ase. Erilaiset ideologiat vetoavat moraaliimme ja suostuttelevat meitä syyllisyydentunnon avulla edistämään niiden ajamia poliittisia päämääriä.

Ideologiat marxismista homoideologian kautta feminismiin taivuttelevat meitä hyvien puolelle pahoja vastaan. Milloin ne taistelevat omistavaa luokkaa, milloin heteronormatiivisuutta ja milloin patri…

Hyvin naamioitu kirja hyveistä

Joonas Konstig: Vuosi herrasmiehenä (WSOY 2017)

Kirja, jonka kannessa lukee reality-proosaa, herättää harvoin minkäänlaisia intohimoja. Pikemminkin ohitan sellaiset teokset yleensä nopeasti pienellä ylenkatseella. Joonas Konstig kuitenkin yllättää. Hän pyrkii teoksessaan elämään vuoden herrasmiehen elämää ja raportoi tuloksista lukijoilleen.

Kun kulkee vuoden Konstigin matkassa, paljastuu, että kyseessä on lopulta paljon enemmän kuin yrityksestä elää ulkokultaista herrasmiehen ideaalia todeksi. Koko kirjan lävistää kysymys hyvästä ihmisyydestä ja elämästä. Nykyaika markkinoi itsensä rajatonta toteuttamista ihmiselämän päämääränä. Konstig vastaa toisin: ihmiselämän päämäärä onkin lähimmäisen palveleminen. Se tarkoittaa ihmisenä kasvamista, hyveellisemmäksi tulemista sekä itsensä jalostamista ja rajoittamista. Siksi kirja on omalla tavallaan erittäin vastakulttuurinen.

Kirjassa toki käsitellään kaikkea herrasmiehen elämään liittyvää rugbystä kouluratsastukseen ja mittatil…

Eliitin sota heikoimpia vastaan

R. R. Reno: Resurrecting the Idea of Christian Society. 2016, Regnery Faith.

Olemme Suomessa kasvaneet luterilaisen kahden regimentin opin vaikutuspiirissä. Sen puitteissa on usein karikatyyrimaisesti ajateltu, että kristityt tekevät hengellisessä piireissään mitä tekevät ja yhteiskunnan asiat ovat maallisten vallanpitäjien vastuulla eikä kristinuskolla ole siihen mitään erityistä annettavaa. Kahden regimentin oppi kuitenkin syntyi kristillisen yhtenäiskulttuurin aikana, jolloin hallitsijatkin olivat läpeensä kristinuskon omaksuneita. Luther tuskin osasi kuvitella 1900-lukua, jolloin kristinuskolle vihamieliset ideologiat pääsivät valtaan aiheuttaen jopa sata miljoonaa kuolonuhria.

Suomessakin valtiollinen lainsäädäntö ja kristinuskon arvoperusta on erkaantumassa yhä enemmän toisistaan. Siksi kysymys siitä, minkälainen yhteiskunta kristinuskon pohjalta olisi tavoiteltavaa, on ajankohtainen. Vastaukseksi tähän kysymykseen R. R. Reno on kirjoittanut kirjan nimeltään Resurrecting the Idea…

Saarna 4. sunnuntai pääsiäisestä

Joh. 15:10-17

Selvin sanoin Jeesus antaa nyt meille ja kaikille opetuslapsilleen käskyn: rakastakaa toisianne. Mutta ehkä sinä kysyt: Miten kukaan voi käskeä rakastamaan? Miten ihmisen voi pakottaa rakastamaan? Eikö asia ole niin, että on ihmisiä, joita me rakastamme ja on niitä, joita emme rakasta ja sitten vielä niitäkin, joita meidän on edes vaikea kuvitella rakastavamme? Eikö rakkaus olekaan sokea, siis eräänlainen sattumanvarainen vietti tai tunne, jota vain seuraamme?

Raamatun alkutekstistä löytyy useita erilaisia sanoja, jotka kaikki on suomennettu sanalla rakkaus. On perheenjäsenten kiintymystä toisiinsa, ystävien välistä rakkautta ja eroottista rakkautta. Nämä kaikki ovat ihmisen luonnollista rakkautta. Jo luomisessa meille on annettu kyky rakastaa ja se on Jumalan luoma hyvä asia. Kuitenkin ihmiskunnan langettua syntiin myöskin luonnolliset rakkaudet ovat lankeemuksen alaisia. Ne siis voivat vääristyä irvikuvikseen. Esimerkiksi eroottinen rakkaus voi saada muotoja, jotka eiv…

Maailman suunta

Kommunismin kaatumisen jälkeen näytti hetken aikaa siltä, että maailmanhistorian suunta oli lyöty lukkoon. Demokraattinen liberalismi näytti yksin jäävän jäljelle suurten ideologioiden taistelussa. Sekä fasismi että kommunismi olivat hävinneet. Joku äityi tässä tilanteessa jo julistamaan historian loppua: enää ei olisi jäljellä muuta kuin liberalismin loputonta voittokulkua.

Liberalismin suuren kertomuksen mukaan maailma on matkalla pimeydestä valoon, epätasa-arvosta tasa-arvoon, syrjinnästä vapauteen. Ihmiskunta kehittyy kohti yhä suurempaa hyvinvointia ja uusia teknologisia löydöksiä. Loputonta edistystä ei voi kukaan estää. Liberalismi näkee tuoneensa esiin suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon ajan. Ihmisen sosiaalinen voittokulku tiivistyy rajattomassa globalisaatiossa, joka yhdistää kaikki kansat tämän projektin tueksi. Ihmiskunnan historia on jatkuvaa edistyksen voittoa pimeyden voimista: seksismistä, rasismista, kolonialismista, heteronormatiivisuudesta ja monista muista alistavista …

Saarna 2. sunnuntai pääsiäisestä

Joh. 10:1-10

Jeesuksen vertauksissa jakolinjat ovat usein selviä. Niin nytkin. On ihmisiä, jotka tulevat tappamaan ja on ihminen, joka tulee tuomaan yltäkylläisen elämän. On väkeä, jota lampaat eivät seuraa, ja on hän, jota lampaat seuraavat. On rosvoja, jotka tuhoavat lampaat ja on paimen, joka vie ne laitumelle. On vieraan ääni, jota lampaat eivät tunne ja on tuttu ääni, jonka ne kuulevat.

Nykyaikana tällaiset jakolinjat ovat lähes laittomia. Vertaus muistuttaa meitä siitä, että on kysymyksiä, joissa kaikki ei ole vain eri tavoin neutraalia, hajutonta, mautonta ja väritöntä mössöä. On olemassa oikea ja väärä, elämä ja kuolema, pelastus ja kadotus. Siksi lähtekäämme tutkimaan näitä Jeesuksen sanoja tarkasti ja suurella mielenkiinnolla.

Kuulemamme vertaus on Jeesukselta suoraa vastausta aikaisemmille tapahtumille. Jeesus on juuri parantanut sokeana syntyneen miehen sapattina. Tästä fariseukset eli kansan uskonnolliset johtajat pahoittivat mielensä ja ottivat parantuneen miehen kuulustel…

Jumalan unohtamisen poliittiset seuraukset

Yksi eniten minuun vaikuttaneista kirjoista on Aleksandr Solženitsynin teos Vankileirien saaristo. Kun useita vuosia sitten luin sen, maailmankuvani ja ajatteluni muuttui ja mieleni rakenteet järkkyivät.

Solženitsyn kuvaa hyytävästi Neuvostoliiton systeemiä, jonka kourissa jopa 60 miljoonaa ihmistä joutui vankileireille. Hän kertoo karmivia yksityiskohtia myöten ihmisten kuulusteluista, pidättämisestä, tuomiosta, vankien kuljetuksesta ja vankileirien oloista. Silmieni eteen piirtyi kauhistuttava koneisto, jonka voimalle kukaan ei mahtanut mitään. Sen puitteissa minkäänlaista oikeutta ei tunnettu, ja kuka tahansa saattoi joutua kärsimään 15 vuoden rangaistuksen Siperiassa, jossa eloonjäämisen mahdollisuudet olivat pieniä. Lopulta koneiston kehittäjät itsekin joutuivat koneiston hampaisiin ja leireille.

Muistan kuinka kirjaa lukiessa minulle tuli joskus fyysisesti paha olo. Lepsuna länsimaalaisena olin ajatellut, että eipä sillä nyt niin suurta väliä ole, millaisessa systeemissä elämme ja…

Tiukkaa tekstiä perhesynodissa

Vastaani tuli kahden vuoden takaa roomalaiskatolisen kirkon perhesynodista kardinaali Robert Sarahin puhe, jossa ei sanoja säästelty. Sarahista ovat jotkut veikkailleet jopa seuraavaa paavia. Mikäli näin kävisi, hän olisi ensimmäinen mustaihoinen paavi. Sarah kuvaa kahta suurinta uhkaa tai "petoa", jotka uhkaavat kristinuskoa ja perhettä nykyään. Puhe oli niin tiukkaa tavaraa, että päätin suomentaa siitä osan. Tästä olisi luterilaisen kirkon piispoilla opittavaa: "Teologinen arvostelukyky tekee mahdolliseksi nähdä ajassamme kaksi odottamatonta uhkaa, melkein kuin kaksi apokalyptista petoa, jotka sijoittuvat vastakkaisille navoille: Toisella puolella läntinen vapauden epäjumalanpalvonta ja toisella islamilainen fundamentalismi: ateistinen sekularismi vastaan uskonnollinen fanatismi. Slogania käyttäen löydämme itsemme gender-ideologian ja Isiksen välistä. Islamilaiset joukkomurhat ja libertaariset vaatimukset kilpailevat säännöllisesti sanomalehtien etusivuista. Näistä k…

Martin Scorsese: Silence

Siitä on ehkä kuukausi kun näin elokuvateatterissa Martin Scorsesen ohjaaman Silencen. Nimensä mukaisesti elokuva veti hiljaiseksi. Kyseessä oli vaikuttava elokuva, mutta se herätti isoja teologisia kysymyksiä. Seuraava pohdintani niistä sisältää juonipaljastuksia.

Tulin siihen tulokseen, että lopulta elokuva on kuva ajastamme. Elokuvassa hengelliseksi ihanteeksi asetetaan Kristuksen polkeminen ja täydellinen mukautuminen vallitsevaan kulttuuriin. Silti ajatuksien tasolla hyväksytään vielä usko Kristukseen kunhan tämä ei näy mitenkään käytännön elämässä. Näin usko intellektualisoidaan täysin ja riisutaan pois kaikesta konkreettisista ilmauksista. Tällaiseen liberaaliteologiseen projektiin papit elokuvassa pakotettiin ja monella tapaa se on aikamme ihanne.

Juuri tähän on painetta aikanamme esimerkiksi seksuaalieettisissä kysymyksissä. Saat ajatella asioista miten tahdot, mutta vallitsevasta ortodoksiasta et käytännön tasolla saa poiketa. Ja moni kristitty valitsee näissä kysymyksissä e…

Bonhoeffer - pastori, marttyyri, näkijä, vakooja

Eric Metaxas: Bonhoeffer - pastori, marttyyri, näkijä, vakooja
2013, Päivä Osakeyhtiö

Dietrich Bonhoefferin elämä ei liene niitä tavallisimpia. Hän oli aatelistaustainen saksalainen pappi, joka väitteli teologian tohtoriksi vain 21-vuotiaana. Jo alle kolmekymppisenä hänestä tuli natsi-ideologiaa vastustavan tunnustuskirkon tärkeimpiä hahmoja. Osallistuttuaan luterilaisena pappina epäonnistuneeseen juoneen Hitlerin salamurhaamiseksi hänet teloitettiin vain viikko ennen Hitlerin kuolemaa vankileirillä.

Bonhoefferin elämä tarjoaa siis kaikki ainekset kiinnostavaan elämäkertaan. Eric Metaxas on hyödyntänyt nämä mahdollisuudet ja kirjoittanut varsin vauhdikkaan, kiinnostavan ja koukuttavan kirjan Bonhoefferin elämästä. Samalla teos on yleispätevä kertaus siihen, mitä Saksan evankelisessa kirkossa tapahtui Hitlerin aikana.

En ole vieläkään saanut oikein ratkaistuksi onko Bonhoeffer lopulta lintu vai kala. En siis ole mitenkään varma mitä Bonhoefferista pitäisi lopulta ajatella. Tiedän, että Bon…

Trumpin voitto ja länsimaiset yhteiskuntautopiat

Muutama päivä on kulunut Trumpin voitosta, enkä vieläkään ole löytänyt suomeksi tyydyttävää selitystä siitä, miksi näin pääsi käymään. On siis pakko yrittää itse.

Yleinen narratiivi Trumpin voitosta on ollut, että pettyneet työväenluokan köyhät valkoiset miehet ovat paremman elämän toivossa menneet äänestämään Trumpia huolimatta hänen persoonansa ongelmista. Clintonin puolestaan nähtiin vain jatkavan Obaman politiikkaa eikä näin tuovan heidän kannaltaan mitään muutosta asiaan.

Clintonin kannattajien ja median luoman kuvan mukaan Trump on lähinnä seksistinen, valehteleva, epävakaa, narsistinen, rasistinen ja hölmö miljardööri, joka ajaa ainoastaan omaa etuaan. Häntä äänestävät vain säälittävät tapaukset, jotka epätoivoissaan ovat valmiita äänestämään ketä tahansa hullua, jotta heidän protestinsa kuultaisiin. Missään nimessä Trump ei ole millään tavalla vakavasti otettava ehdokas. Tätä narratiivia Suomenkin media on toistellut ennen vaaleja ja vaalien jälkeen.

Riippumatta siitä onko tä…

Herätysliikkeet ja eurooppalaisuuden syvin olemus

Joseph Ratzinger and Marcello Pera: Without Roots. The West, Relativity, Christianity, Islam.

Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kynnyksellä on kysyttävä, keitä me olemme, mistä tulemme ja mihin olemme matkalla. Mikä on Suomi muiden kansojen joukossa? Britannian ero Euroopan unionista on saanut monet Suomessakin kyselemään, mitä tarkoittaa olla osa Eurooppaa. Onko eurooppalaisuudella maantieteen lisäksi jotain henkistä tai kulttuurista sisältöä, vai onko se vain kuori, joka peittää alleen kaikki erilaiset ajatukset, ideologiat ja uskonnot, jotka sen alueella sattuvat olemaan?

Vuonna 2004 silloinen kardinaali Joseph Ratzinger, josta seuraavana vuonna tuli paavi Benedictus XVI, sekä Italian senaatin presidentti, tieteenfilosofian professori Marcello Pera, pitivät sattumalta peräkkäisinä päivinä luennot Euroopasta ja sen olemuksesta. Huomattuaan yhteensattuman molemmat kommentoivat toistensa luentoja ja kirjeenvaihdon pohjalta syntyi keskustelukirja otsikolla Without Roots. The West, Rela…

Yksipuolinen suvaitsevaisuus

Suvaitsevaisuutta markkinoidaan nykyään oikean eettisen elämän kruununjalokivenä. Kuitenkin hyvin pintapuolisellakin tarkastelulla huomaa, että suvaitsevaisuus on usein yllättävän yksipuolista. Seksuaalivähemmistöjä suvaitaan oikein mielellään, mutta samaan aikaan ollaan hyvin suvaitsemattomia konservatiivisia kristittyjä ja eettisissä kysymyksissä heidän laillaan ajattelevia ihmisiä kohtaan.

Suvaitsevaisuuden yksipuolisuuteen on suuresti vaikuttanut 1900-luvulla elänyt vasemmistofilosofi Herbert Marcuse. Marcuse kehitteli ns. sortavan tai tukahduttavan suvaitsevaisuuden (repressive tolerance) idean, joka on kaikesta päätellen saanut paljon vaikutusvaltaa. Vasemmistolaisen Marcusen mukaan yhteiskunta on lähtökohtaisesti niin sortava ja eriarvoistava, että tulisi olla suvaitsematon ja syrjivä suvaitsevaisuuden ja vapauden nimissä. Hän vaihtoi syrjimättömän eli aidon suvaitsevaisuuden, joka suvaitsee kaikkia näkökantoja, sortavaan suvaitsevaisuuteen. Sortava suvaitsevaisuus ei suvaitse …

Saarna 1. paastonajan sunnuntaina

Matt. 4:1–11

Sanotaan, että ihmistä kiusaavat nuorena lihan himot, keski-ikäisenä rahan ja vallan himot sekä vanhana omavanhurskauden kiusaus. Näiden asioiden äärellä olemme jokainen kamppailleet ja tulemme kamppailemaan.

Jeesuksen julkinen toiminta heti hänen kasteensa jälkeen alkaa kertomuksella Jeesuksen kiusauksista tai koettelemuksista. Jeesus antautui kaikkiin niihin koetuksiin ja vaaroihin, joita inhimillinen elämä pitää sisällään. Näin hän osoittautui todelliseksi ihmiseksi ja messiaaksi, joka ymmärtää niitä, joita hän on tullut pelastamaan kuten Heprealaiskirjeen kirjoittaja pariinkin otteeseen muistuttaa:

”Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit. Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.” ja toisaalla heprealaiskirjeessä: ”Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme…