Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2012.

Saarna uskonpuhdistuksen muistopäivänä

Matt. 5:13-16
Suola ei ole hyväksi, ainakaan jos kuuntelemme aikamme terveysvalistajia. Se nostaa verenpainetta ja aiheuttaa sydänkohtauksia ja tuo mukanaan ties minkälaisia terveydellisiä ongelmia. Kuulemma runsas suolankäyttö altistaa sepelvaltimotaudille, aivohalvaukselle, sydämen ja munuaisten vajaatoiminnalle ja osteoporoosille.

Jeesus sanoo, että te olette maan suola. Alun terveysohjeiden jälkeen tämä saattaa kuulostaa siltä, että me kristityt olemme ongelma aina siellä, missä esiinnymme. Asia on kuitenkin tämän vertauksen valossa päinvastoin. Suola on välttämätöntä säilytykseen. Antiikin aikana ilman suolaa ruoka pilaantui nopeasti. Maan suolana voimme olla rakentamassa ja säilyttämässä sitä maata, johon meidät on kutsuttu elämään. Tänään vaalipäivänä saamme rukoilla Jumalalta maallemme ja kunnillemme hyviä johtajia ja vallankäyttäjiä. Totta onkin, että isänmaamme on saanut erittäin paljon Jumalan lahjoja ja siunausta osakseen kristinuskon vaikutuksesta.

Herramme rukous

Rukous on vaikeaa. Meillä jokaisella on omat vastuksemme rukouselämässä. Emme edes tiedä, miten tulisi rukoilla. Emmekä tiedä, mitä sanoja tulisi käyttää lähestyttäessä Jumalaa. Näiden kysymysten äärellä yksi opetuslapsista pyysi Jeesukselta: ”opeta meitä rukoilemaan.” Jeesus vastasi: ”Kun rukoilette, sanokaa näin: Isä meidän, joka olet taivaassa…” 
Isä meidän –rukous on kristityn tärkein rukous. Se on sellainen rukous, joka olisi hyvä rukoilla joka päivä. Tähän rukoukseen on kaikki Raamatun rukoukset tiivistetty. Samalla se on eräänlainen yhteenveto koko Jeesuksen opetuksesta. Isä meidän -rukouksen sanat ovat lähtöisin itseltään Jumalalta. Siksi meidän on turvallista rukoilla niitä käyttäen itseään Jumalaa.

Isä meidän -rukous on oikeastaan vastausta Jumalan käskyihin. Ensimmäinen käskyn mukaan emme saa pitää muita Jumalia. Isä meidän –rukouksen aloitamme puhuttelemalla Jumalaa, Isäämme, joka on taivaissa. Toinen käsky kieltää käyttämästä väärin Jumalan nimeä. Rukouksen toisessa pyy…

Naispappeudesta

On kulunut jo yli kaksikymmentä vuotta siitä, kun kirkolliskokous päätti avata papinviran naisille. Silti kysymys on kirkossa kaikkea muuta kuin ratkaistu. Tuoreimpana tapauksena pari viikkoa sitten muutama teologi sai pappisviran Inkerin kirkosta, jossa naispappeutta ei ole hyväksytty. Tämä herätti kauhean äläkän siitä, kuinka kirkon lähetysjärjestöt eivät ole sitoutuneet kirkon päätöksiin.

Avaan vähän sitä, mistä tässä keskustelussa on kysymys. Miksi kaikki eivät sitoudu kirkon yhteisiin päätöksiin? Miten joku voi ylipäätään vielä vastustaa naispappeutta? Uskon nimittäin, että tätä kysymystä ei ikinä saada ratkaistuksi. Naispappeuden vastustajia riittää niin kauan kuin kristittyjä kävelee maan päällä ja niin kauan kuin Raamattua luetaan sunnuntaisin kirkoissamme.

Syrjintää?

Suomalaiselle naispappeudessa on yleensä kysymys tasa-arvosta. Naisilla pitää olla oikeus samoihin asioihin kuin miehillä ja tämän vuoksi heillä täytyy olla oikeus päästä papiksikin. Näin yleinen ajattelu menee ja …