Saarna uskonpuhdistuksen muistopäivänä
Matt. 5:13-16
Suola ei ole hyväksi, ainakaan jos kuuntelemme aikamme terveysvalistajia. Se nostaa verenpainetta ja aiheuttaa sydänkohtauksia ja tuo mukanaan ties minkälaisia terveydellisiä ongelmia. Kuulemma runsas suolankäyttö altistaa sepelvaltimotaudille, aivohalvaukselle, sydämen ja munuaisten vajaatoiminnalle ja osteoporoosille.
Jeesus sanoo, että te olette maan suola. Alun terveysohjeiden jälkeen tämä saattaa kuulostaa siltä, että me kristityt olemme ongelma aina siellä, missä esiinnymme. Asia on kuitenkin tämän vertauksen valossa päinvastoin. Suola on välttämätöntä säilytykseen. Antiikin aikana ilman suolaa ruoka pilaantui nopeasti. Maan suolana voimme olla rakentamassa ja säilyttämässä sitä maata, johon meidät on kutsuttu elämään. Tänään vaalipäivänä saamme rukoilla Jumalalta maallemme ja kunnillemme hyviä johtajia ja vallankäyttäjiä. Totta onkin, että isänmaamme on saanut erittäin paljon Jumalan lahjoja ja siunausta osakseen kristinuskon vaikutuksesta.
Maan suola on silti paljon enemmän kuin vain osaavia hallitsijoita tai maamme rakentajia. Jeesus puhuu ennen kaikkea suolasta hengellisessä mielessä. Suolana kristitty maistuu ja erottuu niin että hän suolaa muitakin ympärillään ja näin evankeliumi menee eteenpäin. Siksi on tärkeää, että suola ei menetä makuaan.
Aikamme on kyseenalaistanut suolan tarpeellisuuden sekä terveydellisessä että hengellisessä mielessä. Viime viikolla sain sattumalta käsiini mielenkiintoisen kirjan. Kirja julkaistiin viime tiistaina. Sen kanteen oli kirjoitettu haastettu kirkko. Kirja oli suomen evankelis-luterilaisen kirkon nelivuotiskertomus, jossa oli aika tarkasti tutkittu kirkon toimintaa ja suomalaisten uskoa. Se, mikä kirjassa varsinaisesti oli mielenkiintoista, oli sieltä löytyvät asioiden tilaa kuvaavat tilastot:
Vuonna 2007 63 prosenttia suomalaisista uskoi Jeesuksen olevan Jumalan poika. Vuonna 2011 tähän uskoi enää 41 prosenttia. Vuonna 2007 57 prosenttia suomalaisista uskoi, että Jeesus on noussut kuolleista. Vuonna 2011 tähän uskoi enää 36 prosenttia. Vuonna 2007 50 prosenttia suomalaisista uskoi, että Jeesus syntyi neitseestä. Vuonna 2011 tähän uskoi enää 28 prosenttia. Samanlaiset prosentit olivat muidenkin oppien kohdalla. Neljässä vuodessa kristinuskon oppeihin on lakannut uskomasta siis noin miljoona suomalaista. Neljässä vuodessa miljoona suomalaista oli käytännössä siirtynyt kristinuskon ulkopuolelle. Vuodesta 1999 kaikki luvut ovat käytännössä puolittuneet. Tämä, jos mikä, on suolan käymistä mauttomaksi. Olemme kirkkohistoriallisesti ennennäkemättömässä tilanteessa. Suola on menettämässä makuaan ja pian sitä tallataan jalkojen alle. Maallistuminen on selvä esimerkki Jeesuksen puheiden toteutumisesta.
Näiden lukujen ja tällaisen kehityksen valossa on selvää, että tänään vietettävä uskonpuhdistuksen muistopäivä ja sitä myöstä uskonpuhdistus on edelleen ajankohtainen asia. Tarvitaan uskonpuhdistusta ja oikeasta uskosta opettamista. Meidän on hyvä muistaa uskonpuhdistajien lause: kirkkoa on aina uudistettava Jumalan sanan mukaan. Varsinkin tuo lauseen loppuosa on tärkeä muistaa, sillä monesti sanotaan vain, että kirkkoa on aina uudistettava, mutta unohdetaan sanoa, että Jumalan sanan mukaan. Jos unohdetaan Jumalan sana, kaikki uudistukset ovat parhaimmillaan tyhjää organisointia tai pahimmillaan harhaoppien hyväksymistä ja Kristuksen kirkon tuhoamista.
On helppo puhua maallistumisesta yhteiskunnassa ja maallistumisesta noin yleisemmin länsimaisissa kirkoissa. Ne on ne liberaalit nähkääs, jotka ovat tuoneet kaikenlaisia ongelmia tänne kristikuntaan. Minua tämä ei kosketa, muiden vika. Näinhän helposti ajattelemme, koska lankeamme ylpeyteen. Mutta kuinka väärässä silloin olemmekaan.
Ehkä en ole luopunut opillisesti uskostamme, mutta miten on sydämeni laita? Ehkä suullani tunnustan Jumalani, mutta tunnustaako lompakkoni? Ehkä ruumiini on sunnuntaisin jumalanpalveluksessa, mutta onko sieluni? Ehkä rakastan sitä mieluisinta lähimmäistäni, mutta rakastanko sitä hankalaa tyyppiä työpaikallani? Ehkä rukoilen, mutta rukoilenko säännöllisesti tai innokkaasti?
Kun Jeesus puhuu suolan makunsa menettämisestä, tämä on puhe ei ensisijassa käsittele jotain yhteiskunnallista ilmapiiriä, vaan se on puhetta meille kristityille ja jokaiselle meistä yksitellen. Se on lain saarnaa meille. Jumalan laki näyttää meille sen, että emme ole sitä pystyneet täyttämään. Sen vuoksi se tuomitsee meidät aina. Sama pätee tässäkin tapauksessa. Kun tutkimme omaa sydäntämme, niin huomaamme pian, että sieltä se suolan maku varsinkin puuttuu. Ei tämä maallistuminen ja suolan mauttomuus ole pelkästään jokin yhteiskunnallinen ilmiö, vaan se on voimakkaasti läsnä minunkin elämässäni.
Me ihmiset niin mielellämme näemme kyllä sen kuinka Jumalan laki tuomitsee lähimmäisen, mutta omalle kohdalle emme sitä tuomiota haluaisi koskaan kuulla. Kuitenkin tosiasia on, että me olemme kaikki syntiinlankeemuksen seurauksena langenneet pois Jumalan tahdosta ja tämä on meidän jokaisen tunnustettava. Jumalan laki näyttää meille sen, että tarvitsemme armoa emmekä voi omassa varassamme mitenkään pelastua.
Jos suola käy mauttomaksi, on sillä lopulta vakavat seuraukset. Se heitetään pois ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa. Tämä kuva on lopunajallinen ennustus siitä, miten viimeisellä tuomiolla käy mauttomalle suolalle. Sen vuoksi Jeesuksen sanoihin liittyy vakava varoitus: Älkää mukautuko tämän maailman menoon, niin että suolan maku katoaa, sillä sen jälkeen sitä ei saada enää suolaiseksi. Meidän tulisikin olla ensi sijassa huolissamme oman sielumme tilasta, että emme unohtaisi Herraamme ja vapahtajaamme ja kadottaisi sen mukana autuuttamme.
Tarvitaan uskonpuhdistusta, jotta suola ei kävisi mauttomaksi. Tuon uskonpuhdistuksen täytyy lähteä liikkeelle meistä itsestämme. Ja meidän itsemmekin kohdalla uskonpuhdistus on tehtävä Jumalan sanan mukaan. Se tarkoittaa sitä, että Jumalan sanasta on tehtävä oman elämäni ohjenuora. Sitä on tutkittava ja sen mukaan on elettävä. Sillä vain se sana on voimallinen antamaan syntimme anteeksi ja lahjoittamaan ikuisen elämän. Vain Jumalan sanan avulla pystymme vastustamaan meitä jokaista uhkaavaa henkilökohtaista maallistumista.
Ilman Jumalan armoa meidän suolamme käy varmasti mauttomaksi. Siksi on tärkeää olla yhteydessä armonvälineisiin. Siis olla yhteydessä niihin välineisiin, joiden kautta Jumalan armo saa vaikuttaa sinun elämässäsi. Armonvälineissä eli sanassa ja sakramenteissa Jeesus itse tekee työtä ja lahjoittaa sinulle armosi. Älä siksi unohda tai halveksu niitä. Sen sijaan käytä niitä useasti ja anna niiden suolata sinua. Niiden äärellä ihminen ihan graavaantuu, niin että suola alkaa taas maistumaan voimakkaasti.
Kysymykseen miten olla suolana ja valona maailmassa on olemassa lopulta yksinkertainen vastaus. Ole mahdollisimman lähellä Jeesusta. Hän vaikuttaa kaiken. Hän puhdistaa sinut kaikesta liasta ja saastasta, niin että loistat itsensä Jumalan kirkkautta. Hän antaa sinulle syntisi anteeksi, niin että sinussa ei ole mitään syntiä tai epäpuhtautta. Ja milloin olet lähimpänä Jeesusta? Silloin kun kuuntelet hänen sanojaan, niitä sanoja, jotka Pyhään Raamattuun on talletettu. Tai tänään kun ehtoollisella kosketat ja nautit hänen ruumiinsa ja verensä. Se veri, joka on vuotanut sinun puolestasi, annetaan sinulle alttarin sakramentissa. Saat tänäänkin uskoa, että Jeesuksen pyhä ristillä vuotanut veri sovittaa kaikki sinun syntisi ja johtaa sinut ikuiseen elämään.
Vanhassa testamentissa kerrotaan kuinka Mooseksen kasvot alkoivat sädehtiä, kun hän oli puhunut Herran kanssa saadessaan kymmenen käskyn lain. Tämän seurauksena Mooses joutui peittämään kasvonsa, koska Israelilaiset pelkäsivät häntä. Jumalan kirkkaus tarttuu. Se tarttui myös Mooseksen kasvoille. Siksi Jeesus sanoo: "te olette maailman valo." Me kristityt olemme maailman valo, mutta valo ei ole omaamme. Jeesus itse sanoo, että "minä olen maailman valo, ja joka seuraa minua ei kulje pimeässä." Kristuksen kirkko on Kristuksen ruumis ja siksi se säteilee hänen valoaan. Efesolaiskirjeessä Paavali kirjoittaa: ”Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina!”
Kristittyinä säteilemme siis Kristuksen valoa. Näin mekin kohdattuamme uuden liiton kirkkauden sanassa ja sakramenteissa säteilemme Mooseksen tavoin Jumalan kirkkautta ympärillemme. Toisessa korinttilaiskirjeessä Paavali puhuu tästä asiasta näin: ”Jumala, joka sanoi: "Tulkoon pimeyteen valo", valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan.” Jumalan kirkkaus levittää valoaan meidän kristittyjen kautta.
Tämä päivän evankeliumiteksti puhuu oikeastaan varsinaisesti lähetystyöstä ja evankeliumin levittämisestä. Näkökulma on kuitenkin erilainen kuin mihin olemme tottuneet. Evankeliumi leviää siten, että Jumalan kirkkaus levittää valoaan ja se tapahtuu meidän kauttamme.
Lamppu, suola ja kaupunki. Kaikki nämä esimerkit toimivat itsestään. Lampun ei tarvitse tehdä mitään valaistakseen ympäröivää tilaa, vaan se määritelmältään valaisee. Jos se ei valaisisi, se ei olisi lamppu, eikä toimittaisi lampun virkaa. Samaten suolakin on määritelmältään suolaista. Vuorella oleva kaupunkikin on ilman muuta kaikille näkyvissä. Näin kristittykin valaisee ja toimii suolana pelkältä määritelmältään. Jumala siis vaikuttaa siten, että kristitty valaisee Jumalan kirkkautta itsessään vain olemalla kristitty.
Kuten on jo tullut selväksi elämme jälkikristillisessä maassa. Tilanneemme on aika saman tyylinen kuin silloin kun apostolit lähtivät viemään hyvää sanomaa Kristuksesta. Jeesuksella on tähän lähetystehtävään hyvä konsti annettavana: ”Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät hyvät tekonne ja ylistäisivät Isää, joka on taivaassa.” Pelkkä puhe ei ehkä vakuuta kovinkaan montaa, mutta rakkauden avulla monia ihmisiä on voitettavissa Jumalan valtakuntaan. Tällä tavoin Jumalan kirkkaus saa levittää valoaan ihmisten keskuuteen.
Suola ei ole hyväksi, ainakaan jos kuuntelemme aikamme terveysvalistajia. Se nostaa verenpainetta ja aiheuttaa sydänkohtauksia ja tuo mukanaan ties minkälaisia terveydellisiä ongelmia. Kuulemma runsas suolankäyttö altistaa sepelvaltimotaudille, aivohalvaukselle, sydämen ja munuaisten vajaatoiminnalle ja osteoporoosille.
Jeesus sanoo, että te olette maan suola. Alun terveysohjeiden jälkeen tämä saattaa kuulostaa siltä, että me kristityt olemme ongelma aina siellä, missä esiinnymme. Asia on kuitenkin tämän vertauksen valossa päinvastoin. Suola on välttämätöntä säilytykseen. Antiikin aikana ilman suolaa ruoka pilaantui nopeasti. Maan suolana voimme olla rakentamassa ja säilyttämässä sitä maata, johon meidät on kutsuttu elämään. Tänään vaalipäivänä saamme rukoilla Jumalalta maallemme ja kunnillemme hyviä johtajia ja vallankäyttäjiä. Totta onkin, että isänmaamme on saanut erittäin paljon Jumalan lahjoja ja siunausta osakseen kristinuskon vaikutuksesta.
Maan suola on silti paljon enemmän kuin vain osaavia hallitsijoita tai maamme rakentajia. Jeesus puhuu ennen kaikkea suolasta hengellisessä mielessä. Suolana kristitty maistuu ja erottuu niin että hän suolaa muitakin ympärillään ja näin evankeliumi menee eteenpäin. Siksi on tärkeää, että suola ei menetä makuaan.
Aikamme on kyseenalaistanut suolan tarpeellisuuden sekä terveydellisessä että hengellisessä mielessä. Viime viikolla sain sattumalta käsiini mielenkiintoisen kirjan. Kirja julkaistiin viime tiistaina. Sen kanteen oli kirjoitettu haastettu kirkko. Kirja oli suomen evankelis-luterilaisen kirkon nelivuotiskertomus, jossa oli aika tarkasti tutkittu kirkon toimintaa ja suomalaisten uskoa. Se, mikä kirjassa varsinaisesti oli mielenkiintoista, oli sieltä löytyvät asioiden tilaa kuvaavat tilastot:
Vuonna 2007 63 prosenttia suomalaisista uskoi Jeesuksen olevan Jumalan poika. Vuonna 2011 tähän uskoi enää 41 prosenttia. Vuonna 2007 57 prosenttia suomalaisista uskoi, että Jeesus on noussut kuolleista. Vuonna 2011 tähän uskoi enää 36 prosenttia. Vuonna 2007 50 prosenttia suomalaisista uskoi, että Jeesus syntyi neitseestä. Vuonna 2011 tähän uskoi enää 28 prosenttia. Samanlaiset prosentit olivat muidenkin oppien kohdalla. Neljässä vuodessa kristinuskon oppeihin on lakannut uskomasta siis noin miljoona suomalaista. Neljässä vuodessa miljoona suomalaista oli käytännössä siirtynyt kristinuskon ulkopuolelle. Vuodesta 1999 kaikki luvut ovat käytännössä puolittuneet. Tämä, jos mikä, on suolan käymistä mauttomaksi. Olemme kirkkohistoriallisesti ennennäkemättömässä tilanteessa. Suola on menettämässä makuaan ja pian sitä tallataan jalkojen alle. Maallistuminen on selvä esimerkki Jeesuksen puheiden toteutumisesta.
Näiden lukujen ja tällaisen kehityksen valossa on selvää, että tänään vietettävä uskonpuhdistuksen muistopäivä ja sitä myöstä uskonpuhdistus on edelleen ajankohtainen asia. Tarvitaan uskonpuhdistusta ja oikeasta uskosta opettamista. Meidän on hyvä muistaa uskonpuhdistajien lause: kirkkoa on aina uudistettava Jumalan sanan mukaan. Varsinkin tuo lauseen loppuosa on tärkeä muistaa, sillä monesti sanotaan vain, että kirkkoa on aina uudistettava, mutta unohdetaan sanoa, että Jumalan sanan mukaan. Jos unohdetaan Jumalan sana, kaikki uudistukset ovat parhaimmillaan tyhjää organisointia tai pahimmillaan harhaoppien hyväksymistä ja Kristuksen kirkon tuhoamista.
On helppo puhua maallistumisesta yhteiskunnassa ja maallistumisesta noin yleisemmin länsimaisissa kirkoissa. Ne on ne liberaalit nähkääs, jotka ovat tuoneet kaikenlaisia ongelmia tänne kristikuntaan. Minua tämä ei kosketa, muiden vika. Näinhän helposti ajattelemme, koska lankeamme ylpeyteen. Mutta kuinka väärässä silloin olemmekaan.
Ehkä en ole luopunut opillisesti uskostamme, mutta miten on sydämeni laita? Ehkä suullani tunnustan Jumalani, mutta tunnustaako lompakkoni? Ehkä ruumiini on sunnuntaisin jumalanpalveluksessa, mutta onko sieluni? Ehkä rakastan sitä mieluisinta lähimmäistäni, mutta rakastanko sitä hankalaa tyyppiä työpaikallani? Ehkä rukoilen, mutta rukoilenko säännöllisesti tai innokkaasti?
Kun Jeesus puhuu suolan makunsa menettämisestä, tämä on puhe ei ensisijassa käsittele jotain yhteiskunnallista ilmapiiriä, vaan se on puhetta meille kristityille ja jokaiselle meistä yksitellen. Se on lain saarnaa meille. Jumalan laki näyttää meille sen, että emme ole sitä pystyneet täyttämään. Sen vuoksi se tuomitsee meidät aina. Sama pätee tässäkin tapauksessa. Kun tutkimme omaa sydäntämme, niin huomaamme pian, että sieltä se suolan maku varsinkin puuttuu. Ei tämä maallistuminen ja suolan mauttomuus ole pelkästään jokin yhteiskunnallinen ilmiö, vaan se on voimakkaasti läsnä minunkin elämässäni.
Me ihmiset niin mielellämme näemme kyllä sen kuinka Jumalan laki tuomitsee lähimmäisen, mutta omalle kohdalle emme sitä tuomiota haluaisi koskaan kuulla. Kuitenkin tosiasia on, että me olemme kaikki syntiinlankeemuksen seurauksena langenneet pois Jumalan tahdosta ja tämä on meidän jokaisen tunnustettava. Jumalan laki näyttää meille sen, että tarvitsemme armoa emmekä voi omassa varassamme mitenkään pelastua.
Jos suola käy mauttomaksi, on sillä lopulta vakavat seuraukset. Se heitetään pois ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa. Tämä kuva on lopunajallinen ennustus siitä, miten viimeisellä tuomiolla käy mauttomalle suolalle. Sen vuoksi Jeesuksen sanoihin liittyy vakava varoitus: Älkää mukautuko tämän maailman menoon, niin että suolan maku katoaa, sillä sen jälkeen sitä ei saada enää suolaiseksi. Meidän tulisikin olla ensi sijassa huolissamme oman sielumme tilasta, että emme unohtaisi Herraamme ja vapahtajaamme ja kadottaisi sen mukana autuuttamme.
Tarvitaan uskonpuhdistusta, jotta suola ei kävisi mauttomaksi. Tuon uskonpuhdistuksen täytyy lähteä liikkeelle meistä itsestämme. Ja meidän itsemmekin kohdalla uskonpuhdistus on tehtävä Jumalan sanan mukaan. Se tarkoittaa sitä, että Jumalan sanasta on tehtävä oman elämäni ohjenuora. Sitä on tutkittava ja sen mukaan on elettävä. Sillä vain se sana on voimallinen antamaan syntimme anteeksi ja lahjoittamaan ikuisen elämän. Vain Jumalan sanan avulla pystymme vastustamaan meitä jokaista uhkaavaa henkilökohtaista maallistumista.
Ilman Jumalan armoa meidän suolamme käy varmasti mauttomaksi. Siksi on tärkeää olla yhteydessä armonvälineisiin. Siis olla yhteydessä niihin välineisiin, joiden kautta Jumalan armo saa vaikuttaa sinun elämässäsi. Armonvälineissä eli sanassa ja sakramenteissa Jeesus itse tekee työtä ja lahjoittaa sinulle armosi. Älä siksi unohda tai halveksu niitä. Sen sijaan käytä niitä useasti ja anna niiden suolata sinua. Niiden äärellä ihminen ihan graavaantuu, niin että suola alkaa taas maistumaan voimakkaasti.
Kysymykseen miten olla suolana ja valona maailmassa on olemassa lopulta yksinkertainen vastaus. Ole mahdollisimman lähellä Jeesusta. Hän vaikuttaa kaiken. Hän puhdistaa sinut kaikesta liasta ja saastasta, niin että loistat itsensä Jumalan kirkkautta. Hän antaa sinulle syntisi anteeksi, niin että sinussa ei ole mitään syntiä tai epäpuhtautta. Ja milloin olet lähimpänä Jeesusta? Silloin kun kuuntelet hänen sanojaan, niitä sanoja, jotka Pyhään Raamattuun on talletettu. Tai tänään kun ehtoollisella kosketat ja nautit hänen ruumiinsa ja verensä. Se veri, joka on vuotanut sinun puolestasi, annetaan sinulle alttarin sakramentissa. Saat tänäänkin uskoa, että Jeesuksen pyhä ristillä vuotanut veri sovittaa kaikki sinun syntisi ja johtaa sinut ikuiseen elämään.
Vanhassa testamentissa kerrotaan kuinka Mooseksen kasvot alkoivat sädehtiä, kun hän oli puhunut Herran kanssa saadessaan kymmenen käskyn lain. Tämän seurauksena Mooses joutui peittämään kasvonsa, koska Israelilaiset pelkäsivät häntä. Jumalan kirkkaus tarttuu. Se tarttui myös Mooseksen kasvoille. Siksi Jeesus sanoo: "te olette maailman valo." Me kristityt olemme maailman valo, mutta valo ei ole omaamme. Jeesus itse sanoo, että "minä olen maailman valo, ja joka seuraa minua ei kulje pimeässä." Kristuksen kirkko on Kristuksen ruumis ja siksi se säteilee hänen valoaan. Efesolaiskirjeessä Paavali kirjoittaa: ”Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina!”
Kristittyinä säteilemme siis Kristuksen valoa. Näin mekin kohdattuamme uuden liiton kirkkauden sanassa ja sakramenteissa säteilemme Mooseksen tavoin Jumalan kirkkautta ympärillemme. Toisessa korinttilaiskirjeessä Paavali puhuu tästä asiasta näin: ”Jumala, joka sanoi: "Tulkoon pimeyteen valo", valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan.” Jumalan kirkkaus levittää valoaan meidän kristittyjen kautta.
Tämä päivän evankeliumiteksti puhuu oikeastaan varsinaisesti lähetystyöstä ja evankeliumin levittämisestä. Näkökulma on kuitenkin erilainen kuin mihin olemme tottuneet. Evankeliumi leviää siten, että Jumalan kirkkaus levittää valoaan ja se tapahtuu meidän kauttamme.
Lamppu, suola ja kaupunki. Kaikki nämä esimerkit toimivat itsestään. Lampun ei tarvitse tehdä mitään valaistakseen ympäröivää tilaa, vaan se määritelmältään valaisee. Jos se ei valaisisi, se ei olisi lamppu, eikä toimittaisi lampun virkaa. Samaten suolakin on määritelmältään suolaista. Vuorella oleva kaupunkikin on ilman muuta kaikille näkyvissä. Näin kristittykin valaisee ja toimii suolana pelkältä määritelmältään. Jumala siis vaikuttaa siten, että kristitty valaisee Jumalan kirkkautta itsessään vain olemalla kristitty.
Kuten on jo tullut selväksi elämme jälkikristillisessä maassa. Tilanneemme on aika saman tyylinen kuin silloin kun apostolit lähtivät viemään hyvää sanomaa Kristuksesta. Jeesuksella on tähän lähetystehtävään hyvä konsti annettavana: ”Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät hyvät tekonne ja ylistäisivät Isää, joka on taivaassa.” Pelkkä puhe ei ehkä vakuuta kovinkaan montaa, mutta rakkauden avulla monia ihmisiä on voitettavissa Jumalan valtakuntaan. Tällä tavoin Jumalan kirkkaus saa levittää valoaan ihmisten keskuuteen.
Meillä on kaupunki ylhäällä vuorella, joka on kaikille näkyvissä. Sinne kaupunkiin meitä kaikkia kutsutaan. Tuo kaupunki on uusi Jerusalem, Jumalan valtakunta, taivas, jonne Jeesus Kristus on avannut meille tien. Se kaupunki ei koskaan katoa. Siinä kaupungissa ei ole syntiä eikä kuolemaa. Siinä kaupungissa ei ole murhetta eikä kyyneleitä. Siinä kaupungissa ei ole riitoja eikä vihaa. Siinä kaupungissa ei ole vaivaa eikä valitusta. Siinä kaupungissa kaikki entinen on kadonnut, sillä se on Jumalan asuinsija ihmisten keskellä. Siihen kaupunkiin saamme tänään käydä!
Kommentit
Lähetä kommentti