Heikoimman puolella - seksuaalietiikassakin
Seuraa pieni ajatusleikki. Kuvittele organisaatio tai taho, jonka tehtävänä olisi ajaa lasten oikeuksia ja yhteiskunnallista asemaa niin pitkälle kuin mahdollista. Minkälainen agenda sillä olisi? Mitä asioita se mahdollisesti ajaisi? Itse hahmottelisin järjestön toimintasuunnitelmaksi jotakin seuraavaa.
Ensiksi tämä taho varmastikin kehottaisi ihmisiä lisääntymään, jotta lapsia ylipäätään olisi olemassa. Sitten järjestö pyrkisi turvaamaan kaikin tavoin lasten elämän. Tähän liittyen järjestö pyrkisi saamaan aborteille täyskiellon tai ainakin kieltäisi sen jäseniltään, jotta lapsen oikeutta elämään tai edes elämän mahdollisuutta ei loukattaisi. Tämä siksi, koska järjestö ei kykenisi määrittelemään mitään muuta selvää rajaa siihen, milloin lapsen elämä alkaa, kuin hedelmöittymisen hetki.
Sen jälkeen organisaatio yrittäisi kaikin tavoin turvata lapsen aseman. Se haluasi turvata lapselle mahdollisimman turvallisen ja rakastavan kasvuympäristön. Jotta tähän tavoitteeseen päästäisiin, täytyisi kuitenkin joitakin aikuisten oikeuksia karsia.
Järjestö ajaisi lapsen oikeutta isään ja äitiin. Näin lapsi voisi saada kasvuympäristössään roolimalleja kummastakin sukupuolesta, oli hän sitten itse mitä sukupuolta tahansa. Tietenkin tarvitaan jo biologian pohjalta molemmat sukupuolet, jotta lapsia ylipäätään voisi syntyä. Tämän perusteella järjestö vaatisi lapselle oikeutta tulla hoidetuksi molempien alullepanijoidensa toimesta. Hehän siitä lapsesta ovat vastuussa ja siksi velvollisia yhdessä hoitamaan sitä.
Jotta rakastava ympäristö säilyisi lapsen elämässä, organisaatio edistäisi lapsen oikeutta samoihin vanhempiin koko elämänsä ajan. Tällöin vanhempien avioeroja ei pidettäisi hyvänä ja järjestö kieltäisi ne jäseniltään. Organisaatio ei myöskään näkisi hyvänä, että vanhemmat millään tavalla rikkoisivat heidän välistään ja lapseen vaikuttavaa suhdetta vastaan. Siksi kaikki aikuisten seksuaalinen toiminta rajattaisiin järjestössä vain vanhempien väliseen julkiseen liittoon, jolla olisi yhteiskunnassa erillinen tunnustettu asema. Tämä koskisi myös lasta edeltävää aikaa, jolloin vanhemmat eivät olisi vielä löytäneet toisiaan, jotta silloin tehdyt asiat eivät kummittelisi tulevan perheen elämässä.
Kun näin pohdimme, minkälaisia vaikutuksia lasten oikeuksien asettamisesta etusijalle syntyy ihmisten elämään, huomaamme johtaneemme klassisen ja konservatiivisen kristillisen seksuaalietiikan. Taho, joka pitää lapsen oikeuksia tärkeimpänä, on siis jo olemassa. Se on kristinusko, joka tiukalta kuulostavilla moraalisilla periaatteillaan haluaa pitää lapsen aseman ehdottoman turvattuna yhteiskunnassa ja perheessä.
Kristinuskon ulkopuoliselle kristittyjen tietyt moraaliset periaatteet, jotka suhtautuvat kielteisesti esimerkiksi homoseksuaalisuuden harjoittamiseen, avioeroon, aborttiin, esiaviolliseen seksiin ja pornografiaan saattavat tuntua oudoilta, mutta ne tulee nähdä nimenomaan siitä näkökulmasta, että ne suojelevat lapsen elämää ja sitä ympäristöä, jossa hän kasvaa tai tulee tulevaisuudessa mahdollisesti kasvamaan, jos ei ole vielä syntynyt. Jeesuksen kultaisen säännön pohjalta voidaan perustella koko perinteinen kristillinen seksuaalietiikka, kun se tehdään lapsen näkökulmasta.
Nykyaikana tällaiset vaatimukset ovat ihmisille loukkaus. Niiden nähdään loukkaavan vanhempien ja ihmisten seksuaalista vapautta vastaan. Kristinusko on kuitenkin aina asettunut kaikista heikoimpien puolelle. Nytkin se on pienen lapsen oikeuksien puolella, vaikka se olisi ristiriidassa aikuisten vapautta vastaan.
Ne, jotka kirkon piirissä ja sen ulkopuolella hylkäävät perinteisen seksuaalimoraalin, eivät ehkä tule ajatelleeksi sitä, että tällöin he vain asettuvat vahvemman eli aikuisen puolelle. Kristillistä kirkkoa on aina kummeksuttu sen köyhiä ja vähempiosaisia kohtaan osoittamasta avusta ja rakkaudesta. Samaa kummeksuntaa saa nykypäivänä aikaan nämä seksuaalieettiset kysymykset, joissa kyse on myöskin pelkästään pienimmän puolelle asettumisesta.
Ensiksi tämä taho varmastikin kehottaisi ihmisiä lisääntymään, jotta lapsia ylipäätään olisi olemassa. Sitten järjestö pyrkisi turvaamaan kaikin tavoin lasten elämän. Tähän liittyen järjestö pyrkisi saamaan aborteille täyskiellon tai ainakin kieltäisi sen jäseniltään, jotta lapsen oikeutta elämään tai edes elämän mahdollisuutta ei loukattaisi. Tämä siksi, koska järjestö ei kykenisi määrittelemään mitään muuta selvää rajaa siihen, milloin lapsen elämä alkaa, kuin hedelmöittymisen hetki.
Sen jälkeen organisaatio yrittäisi kaikin tavoin turvata lapsen aseman. Se haluasi turvata lapselle mahdollisimman turvallisen ja rakastavan kasvuympäristön. Jotta tähän tavoitteeseen päästäisiin, täytyisi kuitenkin joitakin aikuisten oikeuksia karsia.
Järjestö ajaisi lapsen oikeutta isään ja äitiin. Näin lapsi voisi saada kasvuympäristössään roolimalleja kummastakin sukupuolesta, oli hän sitten itse mitä sukupuolta tahansa. Tietenkin tarvitaan jo biologian pohjalta molemmat sukupuolet, jotta lapsia ylipäätään voisi syntyä. Tämän perusteella järjestö vaatisi lapselle oikeutta tulla hoidetuksi molempien alullepanijoidensa toimesta. Hehän siitä lapsesta ovat vastuussa ja siksi velvollisia yhdessä hoitamaan sitä.
Jotta rakastava ympäristö säilyisi lapsen elämässä, organisaatio edistäisi lapsen oikeutta samoihin vanhempiin koko elämänsä ajan. Tällöin vanhempien avioeroja ei pidettäisi hyvänä ja järjestö kieltäisi ne jäseniltään. Organisaatio ei myöskään näkisi hyvänä, että vanhemmat millään tavalla rikkoisivat heidän välistään ja lapseen vaikuttavaa suhdetta vastaan. Siksi kaikki aikuisten seksuaalinen toiminta rajattaisiin järjestössä vain vanhempien väliseen julkiseen liittoon, jolla olisi yhteiskunnassa erillinen tunnustettu asema. Tämä koskisi myös lasta edeltävää aikaa, jolloin vanhemmat eivät olisi vielä löytäneet toisiaan, jotta silloin tehdyt asiat eivät kummittelisi tulevan perheen elämässä.
Kun näin pohdimme, minkälaisia vaikutuksia lasten oikeuksien asettamisesta etusijalle syntyy ihmisten elämään, huomaamme johtaneemme klassisen ja konservatiivisen kristillisen seksuaalietiikan. Taho, joka pitää lapsen oikeuksia tärkeimpänä, on siis jo olemassa. Se on kristinusko, joka tiukalta kuulostavilla moraalisilla periaatteillaan haluaa pitää lapsen aseman ehdottoman turvattuna yhteiskunnassa ja perheessä.
Kristinuskon ulkopuoliselle kristittyjen tietyt moraaliset periaatteet, jotka suhtautuvat kielteisesti esimerkiksi homoseksuaalisuuden harjoittamiseen, avioeroon, aborttiin, esiaviolliseen seksiin ja pornografiaan saattavat tuntua oudoilta, mutta ne tulee nähdä nimenomaan siitä näkökulmasta, että ne suojelevat lapsen elämää ja sitä ympäristöä, jossa hän kasvaa tai tulee tulevaisuudessa mahdollisesti kasvamaan, jos ei ole vielä syntynyt. Jeesuksen kultaisen säännön pohjalta voidaan perustella koko perinteinen kristillinen seksuaalietiikka, kun se tehdään lapsen näkökulmasta.
Nykyaikana tällaiset vaatimukset ovat ihmisille loukkaus. Niiden nähdään loukkaavan vanhempien ja ihmisten seksuaalista vapautta vastaan. Kristinusko on kuitenkin aina asettunut kaikista heikoimpien puolelle. Nytkin se on pienen lapsen oikeuksien puolella, vaikka se olisi ristiriidassa aikuisten vapautta vastaan.
Ne, jotka kirkon piirissä ja sen ulkopuolella hylkäävät perinteisen seksuaalimoraalin, eivät ehkä tule ajatelleeksi sitä, että tällöin he vain asettuvat vahvemman eli aikuisen puolelle. Kristillistä kirkkoa on aina kummeksuttu sen köyhiä ja vähempiosaisia kohtaan osoittamasta avusta ja rakkaudesta. Samaa kummeksuntaa saa nykypäivänä aikaan nämä seksuaalieettiset kysymykset, joissa kyse on myöskin pelkästään pienimmän puolelle asettumisesta.
Hyvä kirjoitus. Tämän blogin tausta on vain aivan hirveä lukea. Musta teksti peittyy tehokkaasti, ainakin mobiililla luettuna, tummien maasävyjen päälle. Tekstille joku haalea taustavärinen laatikko olisi hyvä.
VastaaPoistaKiitos palautteesta! Pitääkin muokata tuota mobiiliversiota, johon en ole ennen kiinnittänyt huomiota.
VastaaPoistaHienosti yrität järkeillä pinnalla olevaa avioliittolain uudistusta perinteisiin vedoten. Mietipä seuraavaa: mikäli hallitseva asenneilmasto hyväksyisi homoparit täysin, ei lapsille olisi mitenkään outoa nähdä tai olla tekemisissä heidän kanssaan. Muutenkin argumentti hieman ontuu, pitäisikö yksinhuoltajilta ottaa lapset pois ja kieltää erot, ihan vaan koska lapset? Tiedät myös varmaan että asioiden luokittelu on joskus hankalaa, useissa tapauksissa myös sukupuolen. Ihan jo tämän biologisen faktan perusteella tuntuu hölmöltä vastustaa sukupuolineutraalia avioliittiolakia. Mitä tulee sukupuolimalleihin, homoparien kasvattamista lapsista on vissiin tähänkin asti kasvanut ihan kelpo kansalaisia.
VastaaPoistaYksinhuoltajilta ei tulisi ottaa lapsia pois, koska silloin vietäisiin heidän viimeinenkin jäljellä oleva vanhempi. Siksi tuo vetoaminen yksinhuoltajiin on todella huono argumentti tässä tapauksessa. Jos asiaa katsoo puhtaasti lapsen oikeuksien kannalta, niin kyllä, avioero on silloin huono juttu. Siksi kristinusko onkin ollut sitä kohtaan kielteinen ennen 1900-lukua, jolloin sitä maallistumisen vuoksi on alettu sietämään. Eli en näe mitään onnuntaa tässä argumentissa. Toisaalta taitaa olla ihan psykologian pohjalta niin (en ole alan asiantuntija), että lapsen kehitystä hyödyttää molempien vanhempien läsnäolo. Tämän vuoksi ydinperhe on lapsen oikeuksien kannalta paras malli. Mitä tulee intersukupuolisuuteen, niin se on aika harvinainen ilmiö, Suomessa niitä on korkeintaan joitakin satoja ja sen perusteella ei ole mitään tarvetta muuttaa nykyistä avioliittolainsäädäntöä.
VastaaPoistaLoistava teksti
VastaaPoistahyvä näkökulma ja teksti! tosin tässä nyt ei varsinaisesti perusteltu esim miksi esiaviollinen seksi nousisi "kummittelemaan" mutta ehkä selvennykset oli ihan hyvä jättää tästä pois niin pysyi teksti kompaktina ja tarkoituksessaan.
VastaaPoista"Jos asiaa katsoo puhtaasti lapsen oikeuksien kannalta, niin kyllä, avioero on silloin huono juttu."
VastaaPoistaOletko ihan tosissasi? Voisitko luetella nämä lapsen oikeudet? Voi, kun minullakin olisi ollut lapsena Oikeus mm. turvallisuudentunteeseen omassa kodissani. Ei olisi tarvinnut herätä öisin huutoihin ja karjumisiin ja kokea väkivaltaa. Ei olisi tarvinnut juosta sohvan alle piiloon sydän hakaten kahtasataa. Voi, kun minulla olisi ollut Oikeus henkisesti tasapainoisiin vanhempiin. Voi, kun minullakin olisi ollut Oikeus raittiisiin vanhempiin. Olisipa minulla ollut Oikeus siihen luottamukseen, joka vanhemman ja lapsen välille parhaimmassa tapauksessa syntyy. Se on nimittäin ihmisen elämän kivijalka. Voi hyvänen aika, mikä helpotus oli, kun vanhempani erosivat. Se oli kaikille parasta siinä tilanteessa. Vanhempieni ei olisi koskaan pitänyt tavatakaan. Surullistahan ero oli, mutta myös helpotus. Eväikseni sain kyseisen "ydinperheyden" aikana henkisiä kärsimyksiä, joista maksan nyt maltaita käydessäni psykoterapiassa lievittämässä traumojani, jotta jaksaisin eteenpäin enkä aiheuttaisi kärsimystä muille ihmisille omalla käyttäytymiselläni. Sain traumoja toki myös avioliiton jälkeen (vanhempien tavat hoitaa avioerosta johtuvaa surua ja pettymystä eivät olleet kaikkein ideaalisimmat). Voi, kun minulla ja sisaruksillani olisi ollut Oikeus ehyeeseen lapsuuteen. Olisin mieluummin valinnut lapsuuteni vaikka sitten naisparin lapsena, jos vain olisin saanut osakseni tarpeeksi sitä mitä jokainen lapsi tarvitsee. Roolimalleja voi saada muiltakin kuin vanhemmilta, kuten kaikki tietävät. Vieläkin tärkeämpää on rakkaus. Mielestäni kaikenlaisessa rakkaudessa on kyseessä asia, johon ikävä kyllä kaikki eivät kykene: Kyky rakastaa - ehdoitta. Oli kyseessä sitten rakkaus omaan kumppaniin tai omaan lapseen. Mielestäni jokaisen lapsen ensisijainen oikeus on turvallinen ja rakkaudentäyteinen lapsuus. Harmi, että kaikille sitä ei ole suotu.
On tilanteita, joissa vanhempien yhdessäolo on mahdotonta ja asumusero kaikkien kannalta paras ratkaisu. Tämän myönnän. Se on kuitenkin eri asia kuin se, että onko avioliitto sopimuksena vielä tämän asumuseronkin jälkeen voimassa. Avioliitto luo siis vanhemmille velvollisuuden huolehtia lapsistaan ja ajattelen, että se velvollisuus on aina voimassa eikä sitä voida poistaa.
PoistaKyllä vanhemmilla on samanlainen velvollisuus huolehtia lapsistaan myös avioeron jälkeen. Tästä huolehtii Suomen laki. Parhaimmassa tapauksessa (näin pitäisi mielestäni ollakin) avioerotilanteessa lasten ja vanhempien välinen suhde ei muutu miksikään, vaikka vanhempien muuttuisikin. Asumuserotilanteessakin perhe joka tapauksessa hajoaa tietyllä tavalla, kun asutaan erillään. Joka tapauksessa ei-onnellinen avioliitto vaikuttaa negatiivisesti myös lapsiin ja heidän kehitykseensä. Vanhempien henkinen hyvinvointi heijastuu suoraan lapsiin, koska lapset ovat heistä riippuvaisia monessa suhteessa. En tietenkään sano, että avioero pitäisi tehdä hetken mielijohteesta tai etteikö suhteen eteen pitäisi taistella. Suhteen eteen pitää nähdä vaivaa nimenomaan lasten takia. Mutta myös nimenomaan lasten takia monien vanhempien kannattaisi erota ja näin keventää lastensa taakkaa. Asumusero saattaa olla aluksi hyvä vaihtoehto. Kaikkia se ei kuitenkaan auta. Toivottavasti luet enemmän psykologiaa tulevaisuudessa ja tapaat ihmisiä, joilla on ollut suuria henkisiä kärsimyksiä elämässään nimenomaan lapsuutensa/läheistensä vuoksi.
PoistaNiin ja viimeinen lause/toivomus sen takia, kun mainitsit jossain kohtaa että "Toisaalta taitaa olla ihan psykologian pohjalta niin (en ole alan asiantuntija), että lapsen kehitystä hyödyttää molempien vanhempien läsnäolo.". Mielestäni näin ei aina ole, jos psykologiaa yhtään muistelen. Toki ehyt perhe on lapselle monesta näkökulmasta paras, mutta vain jos perhe voi hyvin.
PoistaIlman muuta on implisiittisesti selvää, että lapselle on parasta ehyt ja hyvinvoiva perhe ja tähän juuri tällainen yllä kuvaamani seksuaalimoraali pyrkii. Ehyttä perhettä ei saavuteta ainakaan uskottomuudella avioliitossa. Nyt on siis kyse siitä, että pidetään tätä ehyttä ja hyvinvoivaa perhettä lasten kannalta tavoiteltavana asiana. Jos sellaista ei kaikilla ole, niin ei se tee tästä tavoitteesta yhtään vähemmän tavoittelemisen arvoista. Perheet tarvitsevat siis kaikenlaista tukea.
PoistaAjatuksia herättävä ja osaan toki asettua ajatteluusi ja minilta osin jopa ajattelen samoin. Koko ajattelu vain menee "vikaan" heti alussa. Miksi kyseinen organisaatio kehottaisi ihmisiä lisääntymään ? Tällä ei ole mitään merkitystä organisaation tarkoitukselle "ajaa lasten oikeuksia ja yhteiskunnallista asemaa". Lisääntymiseen kehottaminen (ja kaikki siitä seuraava ajattelu) on organisaation oma halu kasvattaa ja ajaa omaa tarpellisuuttaan, eli valtaa.
VastaaPoista...olen täysin edellisen kommentoijan kanssa samoilla linjoilla.. Itse olen uskovainen ja kasvanut ns. melkein alkoholistiperheessä...
VastaaPoistaNyt olen tavannut kumppanin, joka on eronnut. Olen rakastuneempi kuin koskaan, ja painiskelen jatkuvasti "synnintunnon" kanssa siitä, että olen yhdessä eronneen ihmisen kanssa. En tiedä mitä ajatella, koska koen, että olen vihdoinkin tavannut sen oikean. Minua hävettää kertoa asiasta uskoville ystävilleni, joten olen päättänyt mieluummin ottaa heihin etäisyyttä. Onko tämäkään sitten oikein? Tilanteesta huolimatta koen, että minulla on elävä Jumalasuhde ja rakastan kumppaniani ja hänen lapsiaan ehdoitta. Ja ilman Jumalaa en kykenisi tähän.
Kumppanini on myös sanonut, että olen lahja hänen elämäänsä ja minä koen täysin samoin. Kyseinen tilanne on aiheuttanut minulle kovasti päänvaivaa ja huonoa-omatuntoa, koska myös itse olen aina ajatellut, että avioero on syntiä ja nyt olen tavallaan "osallisena" sellaiseen tilanteeseen. Elämä on.
Rakastumisen määrä ei takaa liiton onnistumista. Ihminen rakastuu asetelmaan, joka on hänelle tuttu. Onnettomista taustoista tulevat siis onnettomuutensa jatkumiseen. Tällä on tai ei ole tekemistä tilanteesi kanssa. Mutta tällä on tekemistä monien näkemieni avioliittojen kanssa.
PoistaRakastaminen tarkoittaa uhrauksien tekemistä silloin kun ei yhtään tunnu siltä, että tahtoisi. Ihmisestä iloitseminen tai ihmisen läheisyyden tai omistamisen haluaminen ei ole yhtään sama asia rakkauden kanssa, koska tällaisen "rakkauden" kohde voi olla onneton ja voida pahoin, eikä hänen tilanteensa muuttua siitä mihinkään. Tälläkin voi olla tai olla olematta tekemistä tilanteesi kanssa, mutta tällaista "rakkautta" olen sekä saanut että antanut ja mieluusti en olisi siitä osallinen enää koskaan.
Kun olet ensin tietoinen, että säännöt on tehty ihmisten suojelemiseksi, niin voit vapaasti aikuisena ihmisenä valita, että päätät olla noudattamatta niitä ja otat ne riskit, mitkä päätöksen mukana tulevat. Oletan, että uskovat ystäväsi joko arvioivat oikein että olet rysäyttämässä pöpelikköön etkä itse tajua sitä, tai sitten he ovat itsekin epävarmoja ihmisiä ja haluavat väkisin pitää kiinni säännöistä, vaikka selviäisit valintasi seurauksista ihan hyvin. Eli käsitä se niin, että heitä pelottaisi olla sen päätöksen edessä, jonka edessä sinä olet nyt.
Pidä silti mielessä, että ihmisen on helpompi tehdä uhrauksia biologisten jälkeläistensä eteen kuin vieraiden lasten eteen. Pidä myös mielessä, että vaarallisin miespuolinen hahmo lasten terveydelle ei ole isä, setä eikä eno vaan "äidin poikaystävä". Vaikka sinä et olisi vaarallinen niin ymmärrä syyt tähän. Pidä myös mielessä, että toisista avioliitoista vielä useampi päättyy eroon kuin ensimmäisistä. Ja se, että nykyään enemmistö avioeroista on naisten alullepanemia ja syyt yleensä täysin subjektiivisia, kuten "tyytymättömyys".
Jos ilmaisu sallitaan, niin "kortit ovat sinua vastaan". Mutta onnea päätöksellesi, oli se mikä tahansa. Ja toivon, että Jumala voi sen kautta puhua kaikille osallisille.
Minä asemoin itseni kristinuskon ulkopuolelle, mutta silti esim aborttiin suhtautumiseni on erittäin varauksellinen ja pidän sitä hyvin ei-toivottavana asiana. Siksi jään jälleen kerran kirjoituksesi jälkeen kysymään, että mikä olisi se ratkaisu? Miten lainsäädäntöä tulisi muuttaa että aborttien määrä vähenisi tai vaikkapa kokonaan loppuisi?
VastaaPoistaPelkästään abortin täyskielto ei liene ratkaisu. Sellaistahan on toteutettu maailmalla ja tulokset ovat paljon huonompia kuin Suomessa missä on suhteellisen liberaali politiikka tässä asiassa.
Luehan roomalaiskirje 1 ja 2 luku ajatuksella, selviää kontekstista mitä Paavali tarkoittaa synnillä. kaikki ovat synnin alaisia, myös papitkin. Synnin ongelma on ratkaistu, jos joku tahtoo tätä oppia noudattaa, on synnin orjuudesta vapautettu. Synnitön ei silti ole kukaan vaan tämä kahden ihmisen ongelma selkeiytyy, hengellinen siis uudestisyntynyt on vapaa, sitä vastoin lihallinen eli luonnollinen on alistettu synnille, että synti tuomittaisiin
VastaaPoistaKieltäisikö järjestö myös adoptiot ja hedelmöityshoidot?
VastaaPoistaSympatiseeraan tätä kristillisen seksuaalimoraalin puolustamista, koska itsekin pyrin elämään sitä aika tiukasti todeksi.
VastaaPoistaMutta tämä lasten oikeuksiin vetoaminen on sisällöllisesti tyhjä argumentti. Esimerkiksi vapaa-ajattelijat vastustavat uskontoa kouluopetuksessa ja julkisissa tiloissa juuri lasten oikeuksiin vedoten. Muslimit vastustavat länsimaisia vapaita arvoja lasten oikeuksiin vedoten. Äärioikeistolaiset ovat huolissaan maahanmuuton vaikutuksista lasten oikeuksiin vedoten. Ja niin edelleen.
Lasten oikeuksilla saadaan mihin tahansa yhteiskunnalliseen kysymykseen tulta alle varsin mielivaltaisella tavalla. Itse yhteiskuntatieteiden lukijana törmään jatkuvasti erilaisiin yrityksiin kaivaa esille piilossa olevia yhteiskunnan sortorakenteita tai sosiaalisia epäkohtia. Erilaisia uhkia lasten oikeuksille on siis loputon määrä. Lasten oikeuksiin vetoaminen tekee mistä tahansa kysymyksestä vakavan ja tunteellisen, vaikka argumentti sinänsä olisi sisällöllisesti tyhjä.
Jo päättelyketjun ensimmäinen askel jää perustelematta. Miten niin on muka lapsen etu, että lapsia olisi mahdollisimman paljon? (Sama asia on kyllä sanottu tekstissä vähän eri sanoin.) Ihan yhtä hyvin voisi aloittaa, että lapsen etu on se, että jokainen lapsi saa syntyä toivottuna lapsena. Siitä olettamasta voisi päästä hiukan erilaiseen päättelyketjuun.
VastaaPoistaMieletön teksi ja näin se on! Kiitos, että julkaisit tekstin! Rohkaisi minua paljon!!! Siunausta.
VastaaPoistaPitäisikö myös narkomaaneilta evätä aborttioikeus, vaikka olisi selvää, etteivät kykenisi huolehtimaan lapsesta sen enempää kuin itsestäänkään? Ja kuinka rangaistaisiin aviorikoksen tekijöitä? Ehdotan julkista kivittämistä, kuten raamatussakin meille opetetaan.
VastaaPoistaTosi hyvä teksti, en oo itse tullut vielä tältä näkökulmalta ajatelleeksi. Ja jos yhtään kristinuskoa suhteutetaan evoluutioteoriaan, niin myös tieteen kannalta katsottuna ihanteellista olisi se, että lapsella on sekä isä että äiti. Jos ei näin olisi silloin mies ja mies voisivat lisääntyä keskenään, tai nainen ja nainen. Luonto ilmoitti ja ilmoittaa sitä meille ja Jumala.
VastaaPoistaLuonnossa on esimerkkejä myös naaraan ja naaraan lisääntymisestä (ks. Whiptail Lizard). Ja maailman ylikansoituksen uhalla kuulostaisi ihan järkevältä antaa avio- ja adoptio-oikeus homopareillekkin. Tärkeämpää ovat rakastavat vanhemmat kuin se että he ovat eriä sukupuolta. Niinkuin joku täällä aiemmin mainitsikin, roolimalleja löytyy myös lukuisista muista paikoista kuin perheestä.
PoistaLuonnossa on esimerkkejä myös sellaisesta lisääntymisestä, jossa naaras syö heti pariteltuaan koiraan. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että se olisi ihmisen elämässä luonnollista tai moraalisesti oikein. Luonnollista on lisääntyminen sillä tavalla kuin lajille on ominaista.
PoistaJos mennään ihan pelkkään biologiaan, niin kaikissa soluissa/organismeissä/eliöissä ja eläimissä on solutasolla jo ohjelmoitu tarve lisääntymiseen. Niillä on välttämätön pyrkimys siirtää omaa geeniperimäänsä eteenpäin. Jos tämä ei eliön tai solun kohdalla tapahdu, niin silloin jokin on pielessä.
Biologian pohjaltakin siis yhteiskunnan kannattaisi suosia niitä suhteita, joissa tätä lisääntymistä tapahtuu. Siksi avioliitolla on perinteisesti ollut erillinen tunnustettu asema heterojen välisenä suhteena melkein kaikissa kulttuureissa ja kaikkina aikoina. Tämä moneen kertaan koeteltu systeemi, joka on nähty historian saatossa hyväksi ollaan nyt kauhealla innolla hylkäämässä ilman sen kummempia pohdintoja seuraamuksista. En väitä, että samaa sukupuolta olevat parit kasvattaisivat huonompia lapsia kuin heteroparit, koska ongelma on siinä, että he eivät tuota ollenkaan lapsia. Tässä kohden ei voi vedota lapsettomiin pareihin ja sanoa, että hekin saavat mennä naimisiin, koska monestikaan emme tiedä parin olevan lapsettomia ennen kuin he menevät naimisiin. Ja toisaalta tämän asian etukäteistarkistukset olisivat sosiaalisesti mahdottomia eivätkä kaikissa tilanteissa välttämättä kovinkaan tarkkoja.
Joka tapauksessa avioliitto on olemassa nimenomaan lasten saamista ja lasten elämää varten, eikä niinkään aikuisten oikeuksien tai tarpeiden ylläpitämiseksi
Nykypäivän ihmiselle on myös suotu ainakin jonkinmoinen järki ja taito suunnitella pidemmälle tulevaisuuteen(ainakin useimmilla aikuisilla). Noteeraten edellistä Anonyymiä "maailman ylikansoituksen uhalla kuulostaisi ihan järkevältä antaa avio- ja adoptio-oikeus homopareillekkin."
PoistaEn siis väitä että homoseksuaalisuus olisi valinta, mutta heterot voisivat miettiä asiaa tältä kannalta. Biologian kannalta ihminen on tietyltä osin luotu lisääntymään, mutta se esti lajin sukupuuttoon kuolemista, kun meitä ei vielä ollut näin kamalan paljon. Kyllä mielestäni tällä pallolla on jo aivan tarpeeksi ihmisiä ja lapsia mistä huolehtia. Pian me kuolemme ylikansoitukseen tautien ja sotien lisääntyessä.
Järki käteen ihmiset!
(olen Anomuumi ylempää)
Poista"Biologian pohjaltakin siis yhteiskunnan kannattaisi suosia niitä suhteita, joissa tätä lisääntymistä tapahtuu."
Miksi? Varmasti voit Santeri samaistua kun sanon, että kansoittaminen ei ole ihmiskunnalle nykyaikana minkäänlainen ongelma (Toisin kuin ehkä 1000 vuotta sitten). Tällainen "lasten saannin suosiminen" ei ole mitään mistä huolestua, koska ihmisiä on maapallolla tällä hetkellä enemmän kuin ikinä, ja luku vain kasvaa entisestään. Miksi siis haluaisit rajoittaa avio-oikeuden vain heteroille? Ihanko vain sen määritelmän takia, että "avioliitto on olemassa nimenomaan lasten saamista ja lasten elämää varten"?
Myös Melleafin viittaamana ylempänä väitän, että koko toiminta tulisi perustaa rationaaliseen argumentointiin. Sehän meidät vie pidemmälle ihmiskuntana kuin mikään muu! Olen seurannut argumentointia neutraalilta pohjalta homojen avioliittojen ja adoption hyväksynnästä, ja olen täysin vakuuttunut kannasta, että heillä pitäisi olla samat oikeudet kuin heteroillakin.
Jotkut edelleen vetoavat biologiaan ja luontoon (kuten ylempänä) väittäen, että homous on luonnotonta. Heille sanon, että homoutta esiintyy luonnossa n. 1500 lajilla. Se tekee koko argumentista onton, silti sitä kuulee käytettävän. Ja yleensä viimeinen argumentti jonka kuulen homoadoptiota vastaa on, että "näitä lapsiahan kiusattaisiin kun heillä on 2 isää." Siihen en voi sanoa muuta kuin että sellaisten ennakkoluuloisten typerien asenteiden takia ei silti pidä rajoittaa muiden ihmisten oikeuksia. Ennemmin muutetaan tuollaisia keskiaikaisia asenteita.
"Tämä moneen kertaan koeteltu systeemi, joka on nähty historian saatossa hyväksi ollaan nyt kauhealla innolla hylkäämässä ilman sen kummempia pohdintoja seuraamuksista."
Siksipä lopuksi haluaisin kysyä:
1) Mitkä siis ovat nämä seuraamukset joihin se mielestäsi johtaa?
2) Jos homoille annettaisiin adoptio- ja avio-oikeus, millä tavalla se vaikuttaisi heteroiden ihmisten avioliittoon, lasten hyvinvointiin tai elämiseen yleensä?
(Omasta mielestäni vain parantamalla tilannetta, sillä siinä annetaan homoille oikeus pitää myös huolta sitä tarvitsevista lapsista. Siksi en ymmärrä tätä avioliiton varjelemista homoseksuaaleilta.)
Ylikansoitus ei ole Suomessa mikään ongelma eikä Euroopassa ylipäätänsäkään. Pikemminkin ongelma on se, että väkeä ei täällä synny tarpeeksi, joten puuttuvaa työvoimaa joudutaan paikkaamaan siirtotyöläisillä. Enkä nyt ole vastustamassa maahanmuuttoa. Ilman sitä meille tulisi vaikeita taloudellisia ja yhteiskunnallisia ongelmia pienen syntyvyyden johdosta. Suomen lainsäädännön kohdalla ei siis ole mitenkään relevanttia puhua ylikansoituksesta. Itse ajattelen jopa, että yhteiskunta, joka ei tuota riittävästi jälkeläisiä on jollakin tavalla sisäisesti sairas.
Poista"Myös Melleafin viittaamana ylempänä väitän, että koko toiminta tulisi perustaa rationaaliseen argumentointiin. Sehän meidät vie pidemmälle ihmiskuntana kuin mikään muu! Olen seurannut argumentointia neutraalilta pohjalta homojen avioliittojen ja adoption hyväksynnästä, ja olen täysin vakuuttunut kannasta, että heillä pitäisi olla samat oikeudet kuin heteroillakin."
Itse olen seurannut argumentoitia myöskin neutraalilta pohjalta ja olen täysin vakuuttunut siitä, että nykyinen lainsäädäntö on riittävä.
Edelleen luonnollista on sellainen lisääntyminen, joka on lajille ominaista. Totta kai homoseksuaalisuutta esiintyy luonnossa, mutta se on silloinkin aina lajille poikkeavaa toimintaa. Jos organismi ei lisäänny, se ei toimi luonnollisesti. Kysymys on nyt siitä, pidämmekö sellaista mallia, joka tuottaa jälkeläisiä yhteiskunnassa erityisen suositeltavana kuten biologia antaisi olettaa. Mitään kiusaamisargumentteja en ole esittänyt enkä esitä, joten jätettäköön ne omaan arvoonsa.
"Mitkä ovat nämä seuraamukset joihin se mielestäsi johtaa? Jos homoille annettaisiin adoptio- ja avio-oikeus, millä tavalla se vaikuttaisi heteroiden ihmisten avioliittoon, lasten hyvinvointiin tai elämiseen yleensä?"
Linkissä kerrotaan mitä on käynyt Kanadassa, kun näin on tehty: http://www.mercatornet.com/articles/view/same_sex_marriage_ten_years_on_lessons_from_canada1
Toinen linkki, jossa puhutaan siitä kuinka tällä homojen avio-oikeudella todellakin on vaikutuksia heteroiden elämään ja sen seurauksena perheet hajoavat yhä enemmän:
http://www.telegraph.co.uk/news/politics/9908951/Gay-marriage-will-destabilise-family-life-sociologist-warns.html
(Sama anomuumi)
Poistahttp://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2013/03/1725511/syntyvyys-euroopan-huippua-koulutetut-suomalaiset-haluavat-monta-lasta
Tämän uutisen mukaan syntyvyys Suomessa ei ole ongelma. Tietenkin olisimme pulassa jos syntyvyys lähtisi yhtäkkiä laskuun, mutta nykyajan tarkalla populaatiotutkimuksella se havaittaisiin ajoissa ja asia varmasti korjattaisiin.
Mielestäni ihmisen seksuaalista käyttäytymistä on turha matkia tai perustella luonnon muiden olentojen käyttäytymisestä, sillä mielestäni homoseksuaalisuus on täysin viaton, kahden aikuisen ihmisen välillä oleva asia. Mutta asiasta on toki mielenkiintoista keskustella.
"Georgetownin yliopiston professori Janet Mann on esittänyt teorian, jonka mukaan ainakin delfiinien homoseksuaalinen käyttäytyminen olisi evolutiivisesti eduksi, koska se vähentäisi lajinsisäistä, erityisesti urosten välistä, aggressiota." Löysin myös muita teorioita ja näyttöä homoseksuaalisuuden hyödyllisyydestä luonnossa, joten ei voida lukea pois seikkaa, että homoseksuaalisuus olisi hyödyllistä käytöstä lajin selviytymisen kannalta. Myöskin, käytät mielestäni hieman omituisella tavalla termiä "lajille poikkeavaa toimintaa" ainakin tässä kontekstissa. Voidaanko homoseksuaalisuus lukea lajille poikkeavaksi toiminnaksi, jos sitä esiintyy ja dokumentoidaan saman lajin eri heimoissa? Mikä siis on mielestäsi määritelmä lajille poikkeavasta toiminasta tässä kontekstissa?
Linkin teksti oli aika raskasta luettavaa, mutta yritän summata asioita ekasta linkistä parhaani mukaan kuin asian ymmärsin:
The Impact on Human Rights:
Teksti argumentoi, että sananvapautta kuristetaan, kun ei oteta kuunteluun homojen vastaisia argumentteja ja yhdistetään homovastaiset argumentit vihapuheeksi.
-Harmillista, että näin käy. Toivoisin, että kaikki tällaiset tärkeät asiat päätettäisiin kuuntelemalla parhaita argumentteja molemmilta puolilta. Ainakin oman kokemukseni pohjalta sanoisin, että homoja vastaan argumentoivia leimataan vihapuheeksi siitä syystä, että juurikin nämä äänekkäimmät vastustajat toimivat ennakkoluulojen ja fanaattisuuden ajamina. Tällaiseen keskusteluun ei aina ole helppoa liittyä ilman henkilökohtaisia ennakkoasenteita...
Changes to the Public Conception of Marriage:
Kirjoittaja epäilee, että jos homoavioliitot hyväksytään, myös moniavioisuus voitaisiin hyväksyä samoin perustein.
-Aluksi tämä kuulosti hieman Kaltevan pinnan argumentilta (Slippery slope fallacy). Jos moniavioisuus kuitenkin joskus tulee kysymykseksi länsimaissa (mitä kylläkin epäilen), toivon, että siitä käytäisiin rakentavaa keskustelua molemmin puolin.
The Impact on the Practice of Marriage:
Tämä pointti jäi itselleni hieman epäselväksi, se tuntui vain heittävän ilmaan teorioita. Voisitko mahdollisesti selventää sitä minulle?
Jälkimmäisen linkin asia oli kärkkäämpi, mutta myös hieman hankalaa luettavaa, sillä siinä ainoastaan siteerattiin henkilöitä.. Asian ymmärsin lyhyesti summattuna niin, että avioliitot ovat vähentyneet ja menneet useammin karille maissa joissa hyväksytään homoavioliitot.
-Mitä tästä voisi oikeastaan sanoa? Mielestäni kantani pysyy, että homoavioliitot eivät vaikuta heteroiden avioelämään. Tämä siksi, että heidän oikeuksiaan ei sorreta tai muuteta millään tavalla. Siksi en pysty edes kuvittelemaan, miten perheet hajoaisivat sen vuoksi, että homoille annetaan samat oikeudet... Mikä oikea tilanne se käytännössä olisi? Mikä homoavioliitto vaikuttaisi tällaiseen käytökseen? Eli pitäisikö homoilta evätä oikeus avioliittoon, koska se jotenkin vaikuttaa heteroiden asenteeseen mennä naimisiin?
Lopuksi vielä tällainen hauska flowchartti jonka löysin, argumentoi todella hyvin homouden puolesta:
http://sphotos-b.xx.fbcdn.net/hphotos-snc6/264968_244987192287973_475554920_n.jpg
Ps. Tässä tuli nyt reippaasti tekstiä, mutta kiitän mahdollisuudesta keskustella tästä asiasta.
Kiitän myös keskustelusta!
Poistahttp://en.wikipedia.org/wiki/List_of_sovereign_states_and_dependent_territories_by_fertility_rate
Suomessa naisella oli vuonna 2012 1.78 lasta keskimäärin. Jotta väestö uusiutuisi täytyisi lapsia olla naista kohden jotain 2.1:n luokkaa, jotta jokaista miestä sekä niitä naisia kohti, jotka eivät synnytä, tulisi uusi ihminen. Tämän perusteella siis väestön väheneminen on todellinen ongelma, jota on lähinnä paikattu maahanmuutolla. Siksi tätä lisääntymisnäkökohdan huomioimista ei voida ohittaa yhteiskunnallisessa lainsäädännössä.
Jos solu ei jakaannu, se ei toimi luonnollisesti, koska geenien tarkoitus luonnossa on juurikin monistua. Minusta on intuitiivista ajatella, että näin on myös eläinlajien ja lopulta ihmisenkin kohdalla. Tätä tarkoitin lajille poikkeavalla toiminnalla.
Noihin linkkeihin: Tuo impact of marriage kohta olikin lähinnä tilastoja ja siinä sanottiin, että on liian aikaista arvioida vaikutuksia heterojen avioliittoon tässä vaiheessa. Itse ajattelen myös näin, että tällaiset suuret sosiologiset muutokset eivät välttämättä heti näy yhteiskunnassa, koska seuraukset voivat tulla vasta vuosikymmenien päästä. Tämä on juuri se ongelma, joka tuossa toisessa linkissä näkyy ja joka oli jo tämän blogikirjoituksen alkuperäinen pointti eli se, että avioliitto erotetaan lasten saamista ja kasvatusta varten olevasta instituutiosta aikuisten tarpeiden toteuttamisesta huolehtivaksi instituutiksi. Tällä muutoksella on välttämättä kauaskantoisia yhteiskunnallisia seurauksia. Avioliitto on siis koeteltu systeemi nykyisellään ja "If it ain't broke, don't fix it." Näillä perustein en lähtisi muuttamaan mitään.
Tuosta kuvasta jonka laitoit sitten. Jos mennään ihan puhtaasti teologiaan, niin tästä kysymyksestä ei ole kyllä epäselvyyttä. Tuossa on vähän siitä, mitä Jeesus tästä ajatteli: http://santtuma.blogspot.fi/2010/10/jeesus-ja-homoseksuaalisuus.html
Paavali ei puhunu mistään prostituutiosta tai alistamisesta, vaan ihan miesten kanssa makaavista miehistä. Lisäksi jo Platon kertoo pidot-teoksessaan pitkäaikaisesta kahden tasapuolisen aikuisen välisestä homoseksuaalisesta suhteesta. Paavalille, joka oli saanut hellenistisen koulutuksen, tämä oli varmasti tuttua, eikä hän siitä huolimatta hyväksynyt sitä. Samoin kirkkoisät olivat poikkeuksetta sitä vastaan. Antiikissa homoseksuaalisuus oli yleistä, mutta kristillisen kulttuurin saatua vallan, se katosi julkisuudesta. Täytyy olla melkoinen historian uudelleentulkitsija, jotta pystyisi sanomaan kristinuskon suhtautuneen alunperin myönteisesti homoseksuaalisuuden harjoittamiseen. Tietenkin tämän seurauksena voi syyttää kristinuskoa ksenofobiasta, mutta silloin kyllä syyllistyy itsekin ksenofobiaan. Toisaalta nyt puhuimme ns. luonnollisen lain pohjalta, joten tästä ilmoituksen ja kristinuskon näkökulmasta ei tarvitse tehdä uutta väittelynaihetta.
Hei
PoistaHuomautit itsekin, että "väestön väheneminen on todellinen ongelma, jota on lähinnä paikattu maahanmuutolla." Asiaa siis korjataan koko ajan. Ei tilannetta päästetä menemään kohtaan, jossa Suomi kuolisi sukupuuttoon tai muuta vastaavaa. Ja kuten linkkaamassani uutisessa tutkimukseen pohjattiin, "Koko 2000-luvun ajan syntyvyys on ollut Suomessa nousussa." Syntyvyys on nousussa. Suomen syntyvyydellä on valoisa tulevaisuus.
Itse katson lajin selviytymistä pidemmällä tähtäimellä. Kuten että luonnossa tapahtuu myös adoptiota (esim. pingviineillä), joka tältä kannalta varmistaisi lajin selviytymisen pidemmälle. Nyky-yhteiskunnassa ei geenien eteneminen ole enää niin ajankohtainen aihe, koska luonnonvalinta ei nykyään päde ihmisiin samalla tavalla pääosin lääketieteen vuoksi.
Mielestäni avioliitossa nykyisessä muodossaan on jotain korjattavaa, kun se ei päde tasavertaisesti jokaiseen. Kirkon oma asia on, haluaako vihkiä homoseksuaaleja, mutta valtion ei tulisi evätä heiltä sellaista, mikä annetaan muille ongelmitta. Avioliiton määritelmää on muutettu lukuisia kertoja ihmisen historian aikana, mikä varmuus meillä on että tämä nykyinen olisi juuri se paras määritelmä? Tämä jälkimmäinen linkkisi jäi kaivelemaan. Epäilen, että tällä dr. Patricia Morganilla olisi ollut oma agendansa mukana tätä tutkimusta tehdessä tämän nettisivun perusteelta.
http://www.intercessoryprayerministry.org/about-dr-patricia-morgan/
Ja haluan lisätä näihin tutkimustuloksiin, että korrelaatio ei ole kausaatiota. Se, että jokin tapahtuu ennen toista ei tarkoita että se aiheutti sen toisen.
En itsekkään halua alkaa väittelemään kristinuskon näkökulmasta asioihin, olet muutenkin ehdottomasti perehtynyt niihin enemmän kuin minä, joten minulla tuskin on paljoa viisasta asiaan lisätävää. Mutta mielestäni raamatulla ei ole paljoa moraaleja jaettavana nyky-yhteiskunnalle, kuten tästä flowchartista tulikin ilmi.
Haluaisin kysyä sinulta lopuksi hypoteettisen kysymyksen; jos tutkimustuloksista kävisi ilmi, että antamalla samat oikeudet homoille avioliittoon ei olisi mitään merkittävää vaikutusta yhteiskunnalle, olisitko valmis hyväksymään heidän avioliitot? Entä jos kokonaisvaikutukset olisivat positiiviset yhteiskunnalle?
Kiitos vastauksesta!
http://www.tilastokeskus.fi/til/synt/
PoistaTämä ei anna kyllä niin valoisaa kuvaa syntyvyydestä kuin annat ymmärtää. EIkä maahanmuutto voi olla tällaisen ongelman lopullinen ratkaisu.
Ehkä tästä luonnon toiminnasta jäämme eri mielipiteisiin, mutta luonnonvalinnan poistuminen ei tee mielestäni geenien monistumista jotenkin turhaksi tai tarpeettomaksi.
Avioliiton määritelmä on ehkä muuttunut sikäli, että se on joskus ollut järjestetty avioliitto ja joskus siinä on olleet myötäjäiset mukana, mutta se fakta että avioliitto on naisen ja miehen välinen suhde, on kyllä käytännössä ennen tätä päivää ollut universaali ja siksi ainakin varmasti toimiva. Avioliitto pätee nykymuodossaankin tasavertaisesti jokaiseen, joten sen perusteella ei tarvitse tehdä muutoksia. Nimittäin jokainen joka haluaa saa solmia avioliiton vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Samaa sukupuolta olevien avioliittoa kannattavilla tutkimusten tekijöilläkö ei sitten ole mitään agendaa? Tutkimuksen neutraalius on myytti, joka on hylätty tieteessä jo aikaa sitten. Pitää vain katsoa kuka argumentoi parhaiten, koska jokainen tekee tutkimusta omista lähtökohdistaan.
Varsinkin jälkimmäiseen kysymykseesi vastaan periaatteessa myöntävästi ainakin jos uskonnollisille yhteisöille jää vapaus toimia toisin. Kuitenkin sosiologisissa kysymyksissä tällaisen yksiselitteisen tutkimustuloksen saaminen on käytännössä erittäin vaikeaa tai jopa mahdotonta suuntaan tai toiseen. Siksi noudatan varovaisuuden periaatetta ja ajattelen, että ei kannata lähteä muuttamaan vanhaa hyväksi havaittua systeemiä.
Ei ehkä lopullinen, mutta yksi ratkaisu parempaan suuntaan silti. Ongelmaa mietitään koko ajan. Meillä on näköjään tiedot ristiriidassa keskenään. Omassa linkissäni kyllä viitattiin myös väestökeskuksen johtajaan. Mene ja tiedä kummin tuo asia nyt sitten on. Joka tapauksessa olen toiveikas, että ongelmaan löytyy ratkaisu.
PoistaSaatoin vähän puhua aiheen ohitse kun otin puheeksi luonnonvalinnan. Jokatapauksessa pääpointtini on, että luonnossa homoliitot ja -adoptio eivät ole epätavallisia ja niille löytyy vakuuttavia perusteluja myös lajin selviytymisen kannalta. Tässä kohtaa tulevat vastaan omat mielipiteemme, joten aihe mahtaa olla käsitelty.
Tämä avioliiton määritelmä voisi myös olla mielipidekysymys. Mielestäsi asiat ovat hyvin miten ne ovat tällä hetkellä. Minun mielestäni avioliittoa ei tarvitsisi rajoittaa vain vastakkaisiin sukupuoliin.
Olen kyllä samaa mieltä, jonkinlaista agendaa todennäköisesti löytyy jokaisesta tutkimuksesta. Jos siis käsittelisimme näitä argumentteja mitä on tällä hetkellä tullut. Sehän oikeastaan on tämän keskustelun ydin. Mielestäni se voisi olla hyvä keino saada tulosta tästä keskustelusta, so bear with me here. Mitä siis on tähän asti tullut vasta-argumentteja:
1)sananvapauden polkeminen, eli tilanne jossa homoja vastaan puhuvat haukutaan pystyyn ja voivat joutua ongelmiin viranomaisten kanssa
-Tämä todellakin on hankala tilanne... Mutta ellei homoliitoista todella nouse jotain huolestuttavaa ongelmaa mikä ei nouse ylös tällaisen käytöksen johdosta, en näe tätä tilannetta sinäänsä ongelmana. Sama tilanne ei kuitenkaan välttämättä toistu jokaisessa maassa, ja aina on olemassa ihmisiä jotka ovat valmiita tekemään tutkimusta. Ja se tutkimustulos on kaikkien argumentoitavana.
2)ajatus, että esim. moniavioisuus voitaisiin myös hyväksyä samoin perustein
-Nykykäsitykseni ihmissuhteista länsimaissa on että olemme voimakkaasti yhden puolison ihmisiä. Mielestäni voimakas kateus on se mikä estää polygamian meidän tilanteessamme.
3)Avioliittojen ja syntyvyyden väheneminen ja perheiden hajoaminen maissa, joissa homoliitot ovat hyväksyttyjä
-Korrelaatio ei ole kausaatiota. Tuossa ensimmäisessä linkissä mainittiin myös, että avioliitot ovat laskussa Kanadassa kuin myös suuressa osassa länsimaita.
https://www.youtube.com/watch?v=6jrngYNGNeE
Löysin tämän videon joka on erinomaista satiiria juuri tähän argumenttiin liittyen.
Minulla heräsi kysymys tuosta viimeisestä vastauksestasi. Tietenkin tämä on vain hypoteettista, mutta miksi tukisit kirkkojen oikeutta olla siunaamatta homoliittoja, jos tutkimukset homoliitoista osoittaisivat pelkkiä hyviä seurauksia? Eikö se periaatteessa olisi vain itsepäisyyttä ja sivilisaation kehityksen tielle asettumista?
Luottaisin kyllä tilastokeskukseen tilastoissa.
PoistaKaikki yhteiskunnalliset kysymykset ovat mielipidekysymyksiä, mutta se ei silti tarkoita, että jotkut vaihtoehdot eivät olisi hyviä ja toiset huonoja. Itse olen varovainen suurten yhteiskunnalisten muutosten kanssa, kuten tämän avioliittokäsityksen muuttamisen suhteen, koska tällaisissa tapauksissa kaikkia jopa vuosikymmenien päästä tulevia yhteiskunnallisia seurauksia on mahdotonta ennustaa. Siksi tuo linkittämäsi video on pelkkä olkinukke. Ongelman ydin on siis se, että avioliitto erotetaan lasten tuottamista ja kasvattamista tukevasta instituutiosta aikuisten tarpeita puolustavaksi instituutioksi. Tätä muutosta en halua tehdä.
Viimeisestä vastuksesta: Jos yhteiskunta sallii homoavioliitot, niin silloinhan homot saavat kaikki sen oletetut hyödyt jo itselleen. Mitä hyötyä tämän jälkeen olisi enää pakottaa vaikkapa eri uskontoja vihkimään homoja vastoin omaa vakaumustaan? Se olisi pelkästään uskonnollista vainoa ja sortoa sekä uskonnonvapauden rajoittamista. Jos sitä, että ihmiset pakotetaan toimimaan vastoin omia uskomuksiaan ja sitä minkä kokee syvästi oikeaksi, pidetään sivilisaation kehityksenä, niin minä en ole siinä kehityksessä mukana, vaan olen mielelläni itsepäinen ja taantumuksellinen.
Mielestäni avioliiton muuttaminen ajamaan pelkästään lasten oikeuksia on tarpeetonta. Kuten joku alempana mainitsikin, Suomen laki pitää huolen lasten hyvinvoinnista. Niitä lakeja mietitään ja parannellaan koko ajan.
PoistaVoisiko sanoa, että uskonnonvapaus tässä tapauksessa toimii hieman erikoisesti. Se että uskonto painottaa jotain ei välttämättä tarkoita että se olisi oikein. Esimerkkinä tästä on orjuuden lakkauttaminen Yhdysvalloissa. Ihmiset jotka olivat lakkauttamista vastaan olivat hyvin ylpeitä siitä että heidän pyhä kirjansa tuki orjuutta. Orjien vapauttamisesta nousi myös omat ongelmansa, kuten puuvillan valmistus, mutta silti nykypäivänä ei moni katso että heidän vapauttaminen olisi ollut huono siirto.
Orjuuskortti on heikko argumentti tässä tapauksessa. Ensinnäkään minkään kristillisen kirkon opissa ei lue, että kristityn pitäisi pitää orjia. Toisaalta taas aika monen kristillisen kirkon opissa määritellään avioliitto miehen ja naisen väliseksi suhteeksi. Esimerkiksi YK:n ihmisoikeusjulistuksessa orjuus kielletään kokonaan, joten se oli selvästi sitä vastaan. Kuitenkin tuossa samassa julistuksessa avioliitto on määritelty miehen ja naisen väliseksi, joten tämä tasa-arvoinen avioliittolaki ei ole mikään orjuuteen verrattava ihmisoikeuskysymys. Samassa ihmisoikeusjulistuksessa on myös määritelty jokaiselle ajatuksen, mielipiteen ja uskonnon vapaus, jota loukataan, jos kirkot pakotetaan vihkimään homoseksuaaleja avioliittoon.
PoistaLainaus YK:n ihmisoikeuksien julistukesta:
"16. artikla. 1. Täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe ilman minkäänlaisia rodusta, kansalaisuudesta tai uskonnosta johtuvia rajoituksia. Heillä on yhtäläiset oikeudet avioliittoon, avioliiton aikana ja sen purkamisen jälkeen. 2. Avioliiton solmiminen tapahtukoon vain tulevien aviopuolisoiden vapaasta ja täydestä suostumuksesta. 3. Perhe on yhteiskunnan luonnollinen ja perustava ydinosa ja sillä on oikeus yhteiskunnan ja valtion suojaan."
Vaikkakin orjuus on paljon vakavampi asia kuin homojen avioliitto-oikeus, niin mielestäni sen vertaaminen tähän asiaan teki hyvän pointin siinä, että uskomuksissa sinnikkäästi pysyminen ei aina ole hyvä asia. Tietääkseni minkään kirkon opeissa ei ole orjuuspakkoa, mutta niissä määritellään kuitenkin tiukasti avioliitto miehen ja naisen väliseksi. Se asia minulla pistää silmään tässä on, että nämä arvot ovat otettu samasta kirjasta, raamatusta. Raamattu ei pakota ihmisiä pitämään orjia, mutta tärkeämpää on laittaa merkille, että se ei tuomitse ihmiskauppaa. Päin vastoin, ymmärtääkseni raamattu jopa määrittelee, kuinka orjia tulisi pitää. Nyt, jos alamme määrittelemään arvojamme raamatun mukaan, eikö sen sanan tulisi päteä yhtälailla orjuuden puoltamiseen kuin myös miehen ja naisen väliseen avioliittoon? Uskonnonvapaus on sinäänsä kaunis asia, mutta mielestäni sitä ei tulisi käyttää syrjimään ihmisryhmiä, varsinkaan jos asiayhteys olisi tämä meidän hypoteettinen tilanne.
PoistaJa homoavioliittojen kieltäminen sillä perustelulla, että sillä voi olla tuntemattomia huonoja seurauksia, on kaltevan pinnan argumentti. "Jos sen sijaan on todella perusteltua uskoa, että väitetyt huonot seuraukset toteutuvat, kyseessä ei ole argumentaatiovirhe."
Itse asiassa Raamattu tuomitsee ihmiskaupan ja jopa samassa jakeessa, jossa tuomitaan "miesten kanssa makaavat miehet" (1. Tim. 1:10). Jos haluat lisätietoa Raamatun suhteesta orjuuteen, niin tuolla on: http://raapustus.net/?id=114#orjuus
PoistaJuuri sen vuoksi, että on luettu Raamattua, yksikään kirkko ei ole opissaan kehoittanut pitämään orjia, koska Raamatun aikana kyse on ollut täysin eri asiasta kuin mitä se oli Amerikassa 1800-luvulla. Totta kai orjanomistajat puolustivat omia toimiaan Raamatulla 1800-luvun Amerikassa, mutta se ei tarkoita sitä, että Raamattu oikeasti opettaisi niin. Kyllähän nykyäänkin jotkut puolustelevat tätä tasa-arvoista avioliittolakia Raamatulla vaikka kukaan Raamatun kirjoittajista ei olisi kyllä sitä puoltanut.
Enkä edelleenkään ymmärrä, miksi kirkot pitäisi pakottaa vihkimään homoseksuaaleja, jos yhteiskunta päättäisi vihkiä heitä. Mitä hyötyä tästä olisi kenellekään?
Avioliitto on nyt määritelty heteroseksuaaliseksi suhteeksi, jolla on etulyöntiasema muihin suhteisiin, koska siitä syntyy lapsia ja se on pääasiallinen lasten kasvattamisen paikka. Tämän muuttaminen samanarvoiseksi kaikkien muiden suhteiden kanssa on sosiologisesti iso muutos, jolla on välttämättä seurauksia lasten ja perheiden elämään pitkällä aikavälillä. Jos sillä ei olisi seurauksia, niin silloinhan mitään muutosta nykyiseen lainsäädäntöön ei tarvitsisi tehdä, koska asiat eivät muuttuisi.
Sama ilman kaltevan pinnan argumetteja: Heteroseksuaaliset avioparit varmistavat sukupolvien jatkumisen ja siksi ovat välttämättömiä yhteiskunnalliselle hyvinvoinnille ja tarvitsevat oman erityisen lainsäädäntönsä. Homoseksuaaliset suhteilla ei puolestaan ole vastaavaa roolia yhteiskunnan hyvinvoinnissa, eikä niitä siksi pitäisi asettaa lainsäädännöllisesti samaan asemaan avioliiton kanssa.
Anteeksi, etten ole päässyt vastaamaan. Koulu teettää paljon töitä näin kevättä kohden.
PoistaOlen ollut siinä ymmärryksessä, että raamatun opetus orjuudesta on hyvinkin yksimielistä. Pikaisella googlettamisella löysin melko kärkkään tekstin: http://www.evilbible.com/Slavery.htm
Tyttären myynti seksiorjaksi, orjien hakkaaminen sillä rajoituksella että orja ei saa kuolla siihen... Vastenmielistä.
Timothy selvästikin tuomitsee homoseksuaalisuuden ja ihmiskaupan, mutta hieman eteenpäin lukemalla tulee vastaan tämä väitelty 1 Timothy 2:12. Miksi ottaa ohjeita näin ristiriitaiselta oppaalta, kun pystymme tehokkaammin valitsemaan oikeanlaisen moraalin rationaalisella argumentoinnilla?
Enkä minä halua pakottaa ketään siunaamaan homoseksuaaleja vastoin tahtoaan, mietin vain, kuinka järkeillä/perustella itselleen sen, että ajaa oikeaa asiaa kun on siunaamatta heitä tässä tapauksessa. Toisinsanoen, miksi mennä mitään sellaista vastaan, jossa ei ole todettu ongelmia?
On totta, että heteroseksuaaliset avioparit varmistavat sukupolvien jatkumisen ja myös, että he ovat välttämättömiä yhteiskunnalle. Olen myös samaa mieltä, että lasten synty yhteiskunnalle tulisi turvata yhteiskunnan hyvinvoinnin takia. Mutta todellinen kysymys on, vaikuttaako homoseksuaalien vihkiminen yhteiskunnassa lasten lisääntymiseen? Ellei suoraa todistetta todistetta löydy, meillä ei ole mitään syytä kieltää homoavioliittoja tämän pohjalta.
Mullakin on ollut tässä kiireitä. En edelleenkään halua tehdä tästä orjuuskeskustelua, mutta sanon sen, että tuo linkkaamasi sivusto ei edes pyrkinyt Raamatun historiallisen tilanteen ymmärtämiseen, vaan irrotteli vain lauseita asiayhtyedestä. Historiallinen fakta on, että orjuus lakkasi pikkuhiljaa antiikista kristinuskon noustua valtaan.
PoistaKristityille avioliitto ei ole sosiaalinen konstruktio, jota voi muunnella miten haluaa, vaan se on aina ollut miehen ja naisen välinen liitto, johon biologiakin antaa viitteitä. Tämän takia puhe siitä, onko homoseksuaalisissa liitoissa todettu ongelmia vai en, on tavallaan sivujuonne. Joka tapauksessa minun on edes teoriassa mahdotonta todistaa mitään ongelmia, koska asia on niin tuore, että siitä ei voi olla ainakaan Suomen kontekstissa mitään varteenotettavaa tutkimusta. Kaikkien osapuolien argumentit perustuvat siis pelkästään mutu-tuntumaan, jonka vuoksi en lähtisi muuttelemaan lakia joka on vuosisatojen saatossa havaittu hyväksi.
Koko homma kaatuu siihen, kun ei ole mitään järkevää perustelua miksi samaa sukupuolta olevat vanhemmat EIVÄT olisi lapsen etu. Itsekin uskon ja hetero olen, mutta en ymmärrä miksi uskovaisten piirissä tästä homokysymyksestä tehdään niin iso numero. Syntiä se on siinä missä raiskaus, varastaminen tai pahoinpitely, mutta mikä näistä vahingoittaa merkittävästi toisia ihmisiä. Tuskin ainakaan homoseksuaalisuus. Vai koetko koko ajan henkistä ja/tai fyysistä tuskaa siitä, että jotkut samaa sukupuolta olevat tekevät jotain tällä hetkellä jossain tiedostamattasi?
VastaaPoistaTossa voisi olla yksi järkevä perustelu: http://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-2158671/Love-father-contributes-childs-development-mother-study-claims.html
PoistaMaailma on täynnä lapsia, joilla ei ole minkäänlaista perhettä. En ymmärrä miten rakastavaan perheeseen pääsy olisi sellaiselle lapselle huono asia, oli kyse sitten hetero- tai homoparista.
PoistaItse kasvoin itsehuoltajaäidin kanssa lapsuuteni ja harva se päivä näin isääni. Minulla on kuitenkin aivan ihana isoveli, jonka ansiosta mieskuvani on vakaa ja hyvä, vaikka ei hänkään asunut enää kotona syntymästäni lähtien.
Pointtini on, että toisen sukupuolen edustajia varmasti löytyy monen mielestäni adoptiokelpoisen homoparin lähipiiristä. Rakkaus merkitsee, ei sukupuoli.
Kiitos tekstistäsi. Olen itse(kin) kristitty ja olen hyvin pitkälti kanssasi samaa mieltä asioista. En halua muuttaa vakaumustasi, mutta haluaisin, että voisit ajatella asiaa hieman objektiivisemmin; yleisellä tasolla (kristinuskoa ja Raamattua unohtamatta!)
VastaaPoistaLapselle on erittäin tärkeää saada roolimalli molemmista sukupuolista, ja hyvän minäkuvan ja itsetunnon rakentumista auttaa, jos lähipiirissä on molemmista sukupuolista rakentuva turvaverkko, se voi olla homopari lähipiirineen tai perinteinen ydinperhe ydinpiirineen. Uskaltaisin kuitenkin sanoa, että tätä tärkeämpää lapselle on saada osakseen rakkautta, hyväksyntää ja huolenpitoa. Mielestäni tähän voi kuulua nais- tai miesvanhemmat, sillä tärkeintähän lapselle on tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi, eikö vain? Paljon huonompi vaihtoehto olisi (vain minun mielestäni!) tilanne, jossa vanhemmat ovat yhdessä vain sen takia, etteivät he voi erota uskonnollisista syistä. Millaisen mallin suhteesta tällainen järjestely antaa lapselle?
Lisäksi en täysin ymmärrä, miksi tätä aihetta pitäisi käsitellä lapsen kannalta. Eikö tämä ole lähinnä miehen ja naisen välinen asia? Mielestäni pohjimmainen huoli tässä on avioliiton "pyhänä" säilyminen.
Minusta on huvittavaa, miten perin pohjin ateistit ihmiset meluavat homoliitoista. Mielestäni avioliitto on niin uskontoon sitoutunut, ettei sitä tulisi muuttaa. Ongelmana on vain se, että sille on luotu ainutlaatuinen asema lainsäädännöllä. Mielestäni homoilla on aivan yhtä suuri oikeus olla yhdessä ja saada samat oikeudet kuin kristinuskoon kuulumattomilla aviopareilla. Avioliiton siunauskin mielestäni kuuluisi heille, mutta siitä mielestäni päättää kirkko. Eikös rakkaus ole Jumalan lahja kaikille ihmisille?
Ja anteeksi, etten osaa ajatuksiani selvästi ilmaista, mutta toivon, että pointin ymmärsit? :) Kiitos kuitenkin hienosta tekstistä. On rohkeaa ja kunnioitettavaa sanoa oma mielipiteensä!
Aloitat tekstisi vetoamalla objektiivisuuteen. Sitten etenet vertailemaan parasta mahdollista tilannetta homoparien kesken ja huonointa mahdollista tilannetta heteroparien kesken. Tämä jos joku kuulostaa sekä täysin subjektiiviselta että toiveajattelulta. Mutta näin homoavioliittojen puolesta on taisteltu vaikka miten kauan.
PoistaOn aivan turvallista sanoa, että keskimääräinen heteropari on aina parempi kasvuympäristö lapselle kuin keskimääräinen homopari. Tämä on kadonnut näkyvistä siksi, että 1) julkisuudessa on kiellettyä käsitellä mitään seksuaalivähemmistöjen elämään kuuluvaa rikkinäisyyttä, joka 2) on osa todellisuutta riippumatta siitä, vaikka se olisi kaikki vain "yhteiskunnan ennakkoluuloista" johtuvaa pahoinvointia, mitä 3) en usko sen olevan, vaan edelleen vanhanaikaisesti katson, että 4) vaikka homoseksuaalisuus olisi miten synnynnäistä, itse valittua tai biologista, jatkumo tai identiteetti, niin se ei ole evoluution eikä Jumalan (kumpaan ikinä nyt uskookaan) muodostama, kehittämä, luoma tai suunnittelema asiantila, vaan aina poikkeama siitä ja siten epäoptimaalinen verrattuna heteroseksuaalisuuteen. Ja kun se on tätä psyykkisesti, hormonaalisesti ja sosiaalisesti, niin se on väistämättä rasite, jota mikään yhteiskunnallinen järjestely ei kykene poistamaan. Sitä voi toki yrittää helpottaa eri tavoin, mutta jos näin tehdään niin tässä kohdassa ei pidä vasemman käden olla tietämätön siitä, mitä oikea tekee. Ts. homopareista saadaan yhtä hyviä vanhempia tukemalla heitä kaikin tavoin ja tuhoamalla heteroavioliiton edellytykset ja sitten sanotaan, että ne ovat "luonnostaan" yhtä hyviä vaihtoehtoja.
Avioliiton pyhänä säilyminen ei ole yhteensopiva homoliittojen kanssa. Tällä ei ole tekemistä sen kanssa, minkä ihmiset omasta mielestään haluavat kokea tai mieltää pyhäksi. Uskon, että avioliitto on kulkenut pitkän matkan pyhästä epäpyhäksi ja homoliitot ovat vain yksi, joskin merkittävä askel sen matkalla lopulliseen epäpyhyyteen. Avioliitto oli sosiaalisen kontrollin väline. Se oli kuin "pankki" tai vakuutusyhtiö, johon investoitiin velvollisuuksien noudattamista ja josta nostettiin yhteiskunnallista vakautta ja tunne-elämältään täysipäisiä lapsia. Se oli oikeuksien ja velvollisuuksien, kunnian ja häpeän rajanveto. Pelkkänä hedonistisena "oikeutena" sillä ei ole mitään arvoa, eikä rajanveto toimi enää.
Lasta ja rakkautta suojeli siis avioliiton luonne velvollisuutena. Ei sen luonne ihmisten valintana tai mielihyvän lähteenä. Ja oikeasti avioliitto ei ole millään tavalla uskontoon sitoutunut, vaan ilmestynyt kaikkialla maailmassa samanlaisena riippumatta vallitsevasta uskonnosta tai uskonnottomuudesta. Tässä keskustelussa vilisee liikaa libertaristeja ja nuoria idealisteja, jotka tahtovat tehdä jonkun rajanvedon arvojen ja todellisuuden, uskonnon ja valtion, moraalin ja lain tai yksityisen ja yhteisen välille. He ovat laittaneet päänsä liian monta kertaa Humen giljotiiniin ja nyt pitävät "viisautena" sitä ajatusta, että uskolla ja moraalilla ei ole tekemistä todellisuuden kanssa.
Miehen ja naisen suhteella on ainutlaatuinen asema tässä fyysisessä todellisuudessa. Lainsäädäntö voi tunnustaa sen tai olla tunnustamatta ja seuraukset ovat sen mukaiset. Myös uskonto voi tunnustaa sen tai olla tunnustamatta, mutta se ei tee avioliitosta yhdenkään uskonnon omaisuutta. Vakava ongelma ei ole se, että ihmiset ovat hylkäämässä minun suosikkiuskontoni. Vakava ongelma on se, että ihmiset ovat hylkäämässä todellisuuden ja käyttävät siihen tekosyynä minun suosikkiuskontoani.
"Oikeus" on vaatimus, että jokin taho toteuttaa jollekin toiselle taholle jonkin palveluksen tai edun. Siinä, missä lisääntymisen biologia on löydetty (eli havaittu) ja mielipiteistä riippumaton asia, kaikki "oikeudet" ovat täysin keksittyjä ja määrittelykysymyksiä. Jostain kumman syystä nämä ovat menneet ihmisillä ylösalaisin.
Ihan loistavaa pohdintaa,Thinkcat!!!! Aijai, aivoille nannaa :) Jotenkin todella raikastavaa lukea aiheesta ainakin omaan järkeeni vetoavaa, hyvää argumentointia ja retoriikkaa!
PoistaJatkan ajatusleikkiäsi.
VastaaPoistaKuvittele organisaatio jonka johtohenkilöt haluavat henkilökohtaisista tai muista syistä valtaa. Taho keksii käyttää lasten oikeuksia keppihevosenaan. Minkälainen agenda sillä olisi? Mitä asioita se mahdollisesti ajaisi?
Ensiksi tämä taho kehottaisi ihmisiä lisääntymään, jotta lapsia ylipäätään olisi olemassa. Muuten ei ole keppihevostakaan. Lisäksi lapsista saa kätevästi jäseniä tulevaisuudessa. Tähän se käyttäisi uskonnolliseen 'valintaan' verhottua ehkäisykieltoa.
Sitten järjestö pyrkisi turvaamaan kaikin tavoin vaikutusvaltansa tuppautumalla 'lasten' ja aikuisten elämään.
Yksi keino olisi pyrkiä saamaan aborteille täyskiellon tai ainakin kieltäisi sen jäseniltään, jotta lapsen oikeutta elämään tai edes elämän mahdollisuutta ei loukattaisi. Sillä, että samalla aiheutettaisiin teiniraskauksia, äitien kuolemia, jo olemassa olevien lasten hoidon puutetta sosiaalisista ja psykologisista syistä sekä lapsettomuutta ei olisi merkitystä.
Sen jälkeen organisaatio yrittäisi kaikin tavoin turvata asemansa perustelemalla sitä halullaan turvata lapselle mahdollisimman turvallisen ja rakastavan kasvuympäristön. Jotta tähän tavoitteeseen päästäisiin, täytyisi kuitenkin joitakin aikuisten oikeuksia karsia. Mikä olisi järjestön tosiasiallinen päämäärä.
Järjestö ajaisi lapsen oikeutta isään ja äitiin. Näin lapsi voisi saada kasvuympäristössään roolimalleja kummastakin sukupuolesta, oli hän sitten itse mitä sukupuolta tahansa.
Tällä siirrettäisiin kätevästi marginaaliin asiat ja ihmiset, joita järjestö ei haluaisi tunnustaa tosiasioiksi: yksinhuoltajat ja - voi kauhistus - homoseksuaalit.
Biologialla perustellen järjestö vaatisi lapsien tulevan hoidetuksi molempien alullepanijoidensa toimesta, riippumatta näiden henkilöiden kyvystä ja resursseista toimia lastensa hoitajana. Muita biologiaan - puhumattakaan muista tieteenaloista - liittyviä faktoja kuin siitoksen tekniikan järjestö ei kuitenkaan vaivautuisi huomioimaan. Näitä ovat mm. lisääntymisterveyteen liittyvät seikat lapsiluvusta, tai siitä miten homoseksuaalisten vanhempien kanssa varttuminen ei ole haitannut lasten turvallista kasvua.
Jotta järjestön vaikutusvaltaa voitaisiin edelleen ylläpitää, lasta käytetään keppihevoena myös kiellettäessä avioerot, kuvitteellisena selittäjänä rakastavan ympäristön säilyminen lapsen elämässä. Erityisen heikon parisuhteen tilanteessa lapsi olisi sidottuna vanhempiensa riitelyyn koko elämänsä ajan. Suhteen kariuduttuakin uuden, mahdollisesti tilanteen korjaavan vanhemman tuominen perheeseen estettäisiin.
Erittäin hyvänä vallan keinona organisaatio olisi keksinyt rajata kaikkien aikuisten seksuaalisen toiminnan vain vanhempien väliseen julkiseen liittoon, jolla olisi yhteiskunnassa erillinen tunnustettu asema, koskien myös lasta edeltävää aikaa. Tätä perusteltaisiin sillä, että tuo aika jotenkin kummittelisi tulevan perheen elämässä. Tämä antaisi herkullisia mahdollisuuksia leimaamiseen ja muuhunkin vallan käyttöön.
Kun näin pohdimme, minkälaisia vaikutuksia lasten oikeuksien asettamisesta etusijalle syntyy ihmisten elämään, huomaamme johtaneemme klassisen ja konservatiivisen kristillisen vallankäytön toimintamalliin.
.../äitee
...
PoistaTaho, joka käyttää vallankäytössään lapsen oikeuksia tekosyynä kaikenlaiseen ihmisten toiminnan rajoittamiseen on siis jo olemassa. Taho käyttää toiminnastaan nimitystä kristinusko, mutta armoon perustuvan kristinuskon kanssa sillä ei välttämättäole paljonkaan tekemistä. Omituisinta että vallankäyttö, usein saa eri suuntauksien mukaisia, toisistaan poikkeavia piirteitä, joilla voidaan kätevästi jakaa maailma meihin ja muihinSe on sitä ylösakaisin vietyä 'etiikkaa'.
Se vallankäyttö polttaa lestadiolaisvanhemmat loppuun ja riistää lapsilta heille kuuluvan huolenpidon.
Se vallankäyttö edistää HIV:n leviämistä ja riistää lapsilta vanhemmat. Molemmat.
Se vallankäyttö ajaa seksuaaliselta 'vääränlaiset' itsemurhiin tai lievemmissä versioissa psykiatriseen hoitoon,
Se vallankäyttö pakottaa ihmiset vallanpitäjille sopiviin muotteihin, joissa he eivät pysty toimimaan vastuullisina vanhempina; joskus nämä vallankäyttäjät myös vievät perheiltä mahdollisuuden täysipainoiseen vanhemmuuteen ja taloudelliseen toimeentuloon erilaisin aikaa vievin evankelioimis- ja kymmenysvaatimuksin.
Elä elämääsi Santeri, lienet vielä ehdottomuudesssasi nuori.
Minäkin olin nuori ja ehdoton, näin piinaviikkoa odotellessa kadun niitä pahoja sanoja ja sitä ehdottomuutta, jolla rikoin ihmisiä vastaan kristinuskon nimissä.
Äitee
Santeri puolustaa perinteistä avioliitto- ja perhekäsitystä kirjoituksessaan seurausetiikkaan vedoten. En lähde spekuloimaan yhden roolimallin perheiden vaikutusta lasten psykologiseen hyvinvointiin, mutta monissa adoptio-/ottolapsi tilanteissa tarvehierarkian ensimmäisetkään portaat eivät täyty lapsen kotimaassa. Varmastikin lapselle hyvinvointivaltion homoperheessä eläminen on parempi vaihtoehto kuin olla perheetön ja koditon kotimaassaan.
VastaaPoistaLapsia haluavat homoparit ovat ainutlaatuisessa asemassa adoptoimaan näissä olosuhteissa eläviä lapsia. Kysyn siis sinulta, Santeri, olisitko valmis hyväksymään lainsäädännön jossa homopareille myönnettäisiin adoptio-oikeus tälläisten lasten kohdalla?
Käsittääkseni adoptiota joutuu nykyisinkin jonottamaan, joten tällaista tarvetta ei ole olemassa.
PoistaEntäpä kotimaassa?
PoistaOnko todellakin niin, että heteropari/parisuhteeton henkilö on aina ja lähtökohtaisesti parempi vanhempi?
Käytännön esimerkki todellisuudesta: murrosikäinen lapsi on asunut aika-ajoin tätinsä ja tämän kumppanin (nainen) taloudessa pitkään, johtuen vanhempiensa sosiaalisista ongelmista. Täti ja kumppani ovat rekisteröineet parisuhteensa ja heillä on myös omia lapsia (perheen sisäinen adoptio).
Lapsen äiti kuolee, ja isä on kuollut jo aiemmin. Lasta ei voida adoptoida tätinsä perheeseen, eikä edes täti yksin voi adoptoida, koska suhde on rekisteröity.
Onko lapsen etu todellakin jäädä ilman virallista perhettä (13-vuotiaita harvemmin adoptoidaan). Sosiaaliviranomaisten mielestä lapsen etu sentään on jäädä perheeseen asumaan, kaikki 'viralliset' asiat on kuitenkin hoidettava edunvalvojan kautta.
En väitä, että heteropari tai yksinhuoltaja olisi aina parempi kuin homopari. Kuitenkin jos yhden lapsen asema paranisi adoptio-oikeuden sallimisella, niin sitä ei kannata tehdä jos kahden lapsen asema silloin heikkenee. Täytyy siis tutkia asiaa kokonaisuutena, keskimäärin ja miettiä myös asian yhteiskunnallisia seurauksia. Voi olla, että joissakin tilanteissa kuten esimerkissäsi, on oikeasti lapsen kannalta parasta olla hoidossa vaikkapa sukulaisensa luona, joka elää rekisteröidyssä parisuhteessa. Tällöin tilanne voidaan kuitenkin hoitaa edellisen kaltaisilla "kiertojärjestelyillä", tekemättä mitään yhteiskunnallisia muutoksia, joilla on tätä yhtä tapausta laajempia seurauksia.
PoistaAdoptiota joutuu tosiaankin jonottomaan, erityisesti jos syystä tai toisesta haluaa suomalaisen lapsen. Osa jonotusajasta syntyy adoptioneuvonnasta, joka kestää noin vuoden. Osa syntyy byrokratiasta ja tarvittavista valmisteluista (ulkomailta adoptoidessa ehtona voi olla mm. asuminen ko. maassa tietyn ajan). Osa biologisen äidin ja/tai kohdemaan asettamista rajoituksista. Jonotusaika voi siis syntyä muistakin syistä, kuin näin raadollisesti ilmaistuna tarjonnan ja kysynnän suhteesta.
VastaaPoistaEn löytänyt tietoa huoltajia kaipaavien lasten lukumäärästä ulkomailta, mutta anekdoottina voi mainita serkkuni ja hänen vaimonsa. Heillä on 2 biologista lasta ja 8 ottolasta ulkomailta. Tämä viittaisi siihen, että tarve kodeille on suurempi kuin adoptiovanhemmiksi haluavien määrä.
Kysymykseni voi myös ottaa hypoteettisena "jos" -tilanteena, koska varmaa tietoa adoptiotilanteesta minulla ei tosiaan ole. Haluaisin kuitenkin vastauksen.
Kalle
Oikeastaan tähän pätee aika lailla sama kuin kotimaan tapauksiin, joista kirjoitin ylle. Jos vielä kyseessä on täysin hypoteettinen tilanne, jonka vuoksi oikeasti olemassaolevien lasten tilanne ei parane, vaan asiaa pohditaan pelkästään teorian tasolla, niin mitään tarvetta adoptiolain muutoksiin, millä saattaa olla muita yhteiskunnallisia vaikutuksia, ei ole.
PoistaLähinnä tarkoitus oli kartoittaa, kuinka johdonmukaisesti olet seuraamassa kirjoituksessasi esittämääsi lasten oikeuksia painottavaa seurausetiikkaa, mikäli tilanne olisi sellainen, jossa lasten etu ja tulkintasi Raamatun sanomasta ovat ristiriidassa.
PoistaYksi mahdollinen vastaus tietysti on, ettei Raamatun sanoma ja lastenetu voi olla ristiriidassa, ja kieltäytyä spekulomaista aiheesta, mutta ilman muuta argumentointia tämä on ainoastaan ennakko-oletus.
Eiköhän, Santeri kulta tehdä niin, että kun me ollaan päättämässä tämän maan asioista niin kielletään molempien biologisten vanhempien kuoleminen lailla, ennen kuin lapsi on täysikäinen. Tämä takaisi sen ettei yksikään meitä väihäisempi päätyisi asemaan jossa hän ei voi valita "vanhempiensa" sukupuolta.
VastaaPoista