Natsikortti

Internetin keskustelupalstoja seuranneelle natsikortti ei ole vieras käsite. Se tarkoittaa sitä, kuinka keskustelussa joku jossakin vaiheessa nostaa esille natsit tai Hitlerin. Tälle asialle on määritetty ns. Godwinin laki, jonka mukaan ”verkossa käytävän keskustelun pitkittyessä todennäköisyys sille, että joku esittää vertauksen natsismiin tai Hitleriin, lähestyy arvoa 1.” Natsikortin käyttöä pidetään myös argumentaatiovirheenä, jolle on jopa oma nimensäkin: argumentum ad Hitlerum.

Jotta itse välttyisin turhalta natsikortin käytöltä tulevaisuudessa, vedän nyt ylimääräiset natsikorttini hihasta ja pistän ne jakoon sovellettuna kirkolliseen tilanteeseemme.

Kuten kaikki tiedämme Aadolf Hitler ja natsit nousivat valtaan 30-luvun Saksassa. Otettuaan valtion hallintaansa natsit ottivat pian myös protestanttiset kirkot hallintaansa. Huomioitavaa on, että tämä tapahtui sisältäpäin. Natsit perustivat evankelisen kirkon sisään porukan nimeltä saksalaiset kristityt, jotka vaalien kautta saivat vallan kirkossa.

Saksalaiset kristityt rakensivat kansankirkkoa, joka perustuu vereen. He muotoilivat kristinuskosta uuden saksalaisen ja natsien oppeihin sopivan version, jota he nimittivät positiiviseksi kristillisyydeksi. Siinä kristinuskosta oli karsittu kaikki juutalaisena pidetty aines. Sen vuoksi Raamatusta poistettiin Vanha testamentti sekä Paavalin kirjoitukset, koska Paavali oli juutalainen. Kristinuskosta poistettiin myös viittaukset negatiivisiin asioihin kuten syntiin, kuolemaan tai persoonalliseen pahaan. Tästä juontaakin juurensa nimitys positiivinen kristillisyys. Jeesus taas nähtiin yli-ihmisenä, joka asettui juutalaisten haitallista vaikutusta ja auktoriteettia vastaan.

Mistä tällainen positiivinen kristillisyys sai syntynsä? Syypää on tieteellisessä Raamatuntutkimuksessa, joka erotti voimakkaasti ns. ”uskon Jeesuksen” ja ”historian Jeesuksen.” Tämän erottelun mukaan evankeliumien ja Raamatun piirtämä kuva Jeesuksesta on lähinnä pelkästään apostolien ja alkuseurakunnan uskon kuvausta. Tämän Raamattuun tallennetun ”uskon Jeesuksen” lisäksi on olemassa vielä ”historian Jeesus”, joka tarkoittaa todellista Jeesusta, mutta hänestä me emme Raamatun pohjalta pysty tietämään juuri mitään, koska Raamatun kertomiin historiallisiin tapahtumiin on sekoittunut paljon alkuseurakunnan uskon kuvausta.

Koska Jeesuksen todellisesta historiallisesta luonteesta ei tämän näkemyksen mukaan pystytä tietämään kovinkaan paljoa, jättää se tilaa melkein rajoittamattomasti vapaalle spekulaatiolle. Niinpä positiivisen kristillisyyden arjalainen Jeesus pystyttiinkin tätä kautta tuomaan Saksan luterilaisen kirkon Jeesus-kuvaksi. Tämä on meille varoittava esimerkki. Jos Jeesus-kuvamme ei perustu Raamattuun, niin silloin se perustuu joko meidän omiin mieltymyksiimme tai sitten yhteiskunnassamme vaikuttavien aatevirtausten sisältöön. Nämä kaksi ovat paljon kauempana oikeasta historiallisesta Jeesuksesta kuin Raamatussa kuvattu Jeesus. Kristityt ovatkin uskoneet aina siihen, että Raamattuun on silminnäkijätodistusten pohjalta tallennettu oikea ja historiallinen kuva Jeesuksesta. Tästä emme voi karsia mitään pois. Saksalaiset kristityt karsivat juutalaisuuden pois Raamatusta, nykyään tehdään samaa virhettä karsimalla kuviteltua tasa-arvon vastaisuutta pois Raamatusta.

Toinen asia, minkä voimme Saksan kirkkohistoriasta oppia, on kirkon ja ympäröivän yhteiskunnan suhde. Nykyään kuulee jopa piispojen suusta uskomattomia mielipiteitä siitä, kuinka ”Kirkon tulee noudattaa samoja sääntöjä ja lakeja kuin ympäröivän yhteiskunnankin.” Tällainen näkemys on kuitenkin täysin kestämätön, sillä tällaisella näkemyksellä varustetut kirkonmiehet olisivat 30-luvun Saksassa olleet natsien kannattajia. Yhteiskunta ei voi tuoda omaa etiikkaansa kirkkoon, vaan kirkon tulee tuoda oma etiikkansa ympäröivään yhteiskuntaan.

Oli kyse sitten abortista, naispappeudesta, homojen siunaamisesta tai mistä hyvänsä, kirkko ei voi jättäytyä pelkästään sen varaan, mitä ympäröivä yhteiskunta näistä asioista ajattelee. Muuten löydämme itsemme jossain vaiheessa taas uudelleen rakentamasta saksalaisia kristittyjä. Kirkolla on omat lähtökohtansa: Raamattu ja sitä selittävä traditio, joiden valossa se näitä asioita pohtii ja jotka ovat sille ainoita mittareita, joita sen tulisi kuunnella.

Kommentit

  1. Historiallinen Jeesus.

    http://koti.phnet.fi/petripaavola/zeitgeist_elokuva.html#15

    Jeesuksen kuolema.

    http://koti.phnet.fi/petripaavola/zeitgeistaddendum.html#3

    VastaaPoista
  2. Mikä on mielipiteesi abortista? Entä siihen ratkaisuun päätyneistä naisista?

    VastaaPoista
  3. Abortista pitäisi melkein kirjoittaa kokonainen blogikirjoitus. Lyhyesti voisi sanoa, että mielestäni ihmisen elämän alkamiskohdaksi ei ole mitään muuta yksiselitteistä määritelmää kuin hedelmöittymisen hetki. Tästä seuraa, että pidän aborttia vääränä tekona, ellei äidin henki ole raskauden takia vaarassa. Vaikeissakin tapauksissa suosittelisin mieluummin lapsen adoptiota pois kuin aborttia. Kuitenkin Jumalan armo koskee kaikkia, myös niitä, jotka ovat tehneet abortin. Hekin saavat syntinsä anteeksi, jos sitä katuvat ja turvaavat Jumalaan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit