Kahden temppelin eskatologia

Jeesuksen opetuksessa korostuu kahden temppelin teologia. Se juontaa juurensa Vanhan testamenttiin, jossa kuningas Daavidille annetaan lupaus, että hänen poikansa on rakentava temppelin Jumalalle (2. Sam. 7:13). Daavidin poika Salomon rakensikin ensimmäisen Jerusalemin temppelin. Kuitenkin kuningasajan rikkomusten seurauksena Jerusalemin temppeli tuhottiin ja Israelin kansa siirrettiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan.

Jeesuksen aikana elettiin aikaa jolloin kansa oli palannut pakkosiirtolaisuudesta, mutta Israel oli silti elänyt sen jälkeen erilaisten miehitysvaltojen alaisuudessa vuosisatoja. Teokraattis-poliittisen näkemyksen mukaan Israel eli tuolloin pakkosiirtolaisuuden jälkeistä rauhanvaltakunnan aikaa. Pakkosiirtolaisuuden jälkeen rakennetun Jerusalemin toisen temppelin uskottiin korvaavan tuhoutunut Salomonin temppeli. Jeesuksen radikaali näkemys taas korosti sitä, että pakkosiirtolaisuus ei ollut ikinä loppunut, vaan pakkosiirtolaisuudesta palaaminen oli vasta alkua tulevalle messiaaniselle kuningaskunnalle.

Oikeastaan pakkosiirtolaisuuden ajateltiin johtuvan siitä, että kansa ei pitänyt Jumalaa kuninkaanaan. Siksi Jeesus identifioitui nyt Daavidin pojan rooliin, joka rakentaa temppelin Israelin oikealle kuninkaalle ja tuo kansan pois pakkosiirtolaisuudesta. Jeesuksen julistama sanoma alkaa juuri siitä, että nyt on tullut se aika, jolloin Jumalan kuninkuus palautetaan. ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma” (Mark. 1:15). Aika eli kairos tarkoittaa nimenomaan jonkun ajanjakson päättymistä eikä pelkästään jotain tiettyä kellonaikaa. Näin Jeesus kiinnittää itsensä Vanhan testamentin lupauksiin ja niiden täyttymykseen. Jeesuksen sanoma on siis pohjimmiltaan eskatologinen.

Koko Jeesuksen Jerusalem-vaiheen toiminta selittyy Jeesuksen identifioitumisella Daavidin pojaksi ja uudeksi temppelinrakentajaksi, joka palauttaa Jumalan kuninkuuden. Aasilla ratsastus Jerusalemiin, viikunapuun kiroaminen, temppelitapahtuma ja vertaus pahoista viinitarhureista käsittelevät kaikki tätä Jeesuksen roolia uuden temppelin rakentajana, jonka edessä vanha saa väistyä. Tämä uusi Jeesuksen rakentama temppeli ei ole mikään kivistä tehty rakennus, vaan hengellinen temppeli, joka toteutuu Jeesuksen seuraajien keskuudessa.

Daavidin pojan tehtävänä oli myös toteuttaa Jumalan tuomiot. Niinpä Jeesus kiroaa viikunapuun eli Israelin kansan ja esittää temppelille tuomion sanat: ”kaikki revitään maahan, tänne ei jää kiveä kiven päälle” (Matt. 24:2). Sama sanoma on myös vertauksessa pahoista viinitarhan vuokraajista. Oikeastaan Jeesuksen tuomion julistus temppelille ja Israelin kansalle toistuu säännöllisesti hänen opetuksissaan ja toiminnassaan erityisesti Jerusalem-vaiheessa.

Luennoilla opetetun käsityksen mukaan Jeesuksen opetuksessa temppeli ei ollut enää se paikka, missä Jumala ilmestyy, sillä profeettojen mukaan Jumalan kirkkaus eli shekinah poistui temppelistä. Sitä vastoin Jumalan Henki annetaan niille, jotka seuraavat Jeesusta. Tämä on totta, mutta asia täytyy ymmärtää Jeesuksen maanpäällisen toiminnan aikana vielä eskatologisessa mielessä. Toisin sanoen se ei ole vielä tapahtunut, vaan tulee tapahtumaan.

Ensiksikin esimerkiksi profeetta Haggai puhuu toisesta temppelistä sanoen, että ”tämän temppelin loisto on oleva suurempi kuin entisen” (Hagg. 2:9). Näin ollen ei ole aivan selvää, että profeettojen mukaan shekinah on poistunut temppelistä. Tietenkin se poistui ensimmäisestä temppelistä sen tuhon jälkeen, mutta profeettojen mukaan voimme kuitenkin pitää toista temppeliä yhtä pätevänä kuin ensimmäistä. Toiseksi mielestäni Jeesus ei edustanut näkemystä, jonka mukaan Jumalan kirkkaus ei ollut enää temppelissä läsnä. Luukas kertoo meille tapahtumasta, jossa Jeesus on jäänyt 12-vuotiaana temppeliin, kun häneltä kysytään miksi hän sinne jäi, Jeesus vastaa: ”Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?” (Luuk. 2:49) Tämän episodin perusteella voisi päätellä, että Jeesuksen mukaan temppeli oli Jumalan asuinsija. Jeesuksen opetuksesta löytyy myös muita kohtia, joissa hän viittaa temppelin olevan Jumalan asuinsija. Esimerkiksi Jeesus sanoo, että ”joka vannoo temppelin kautta, vannoo samalla hänen kauttaan, jonka asuinpaikka se on” (Matt. 23:21).

Asiaan tuo valoa Jeesuksen opetus, jossa hän valittaa Jerusalemin paatuneisuutta. Siinä hän sanoo, että ”kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille” (Matt. 23:38). Tämän mukaan temppelissä oli Jumalan kirkkaus, mutta sitä kohtaavan eskatologisen tuomion jälkeen se poistuisi sieltä. Uskaltaisin väittää, että Jeesus ei vastustanut temppeliä vielä maanpäällisen toimintansa aikana, vaan kaikki temppelille osoitetut tuomionjulistukset ja rahanvaihtajien poisajamiset täytyy ymmärtää eskatologisesti. Nämä Jeesuksen teot kuvasivat vain, mitä tuleman pitää.

Jotta ymmärtäisimme paremmin kahden temppelin eskatologiaa, meidän täytyy ymmärtää, mikä temppelin merkitys juutalaisille oli. Temppeli oli koko juutalaisen uskonnollisuuden keskus. Temppeliuhri toimitettiin ainoastaan Jerusalemin temppelissä. Tämän vuoksi temppeli oli siis paikka, jossa kansan synnit sovitettiin. Samoin temppelissä asui Jumalan kirkkaus eli shekinah. Temppeli oli juuri se paikka, missä Jumala asui ja missä hän ilmestyi. Jeesuksen tuomio Jerusalemin temppelille oli siis teologisesti ajateltuna erittäin radikaali. Se tarkoittaisi, että Jumala ei enää ilmestyisi temppelissä, eikä syntien anteeksiantoa olisi olemassa. Kokonaisuudessaan se tarkoitti juutalaisen uskonnollisuuden loppua tai ainakin sen muodon suurta muutosta.

Nyt Jeesuksen rakentamassa uudessa temppelissä, joka koostuu hänen opetuslapsistaan, on läsnä kaikki se, mitä Jerusalemin temppelin oli tarkoitus toimittaa. Tässäkin uudessa temppelissä on synnit sovitettu. Samoin Jumala on läsnä tässä temppelissä, mutta nyt Jeesuksen kautta. Samaten puhtaussäännökset on toteutettu ja uuden temppelin jäsenten elämä on kokonaisuudessaan kiitosuhria Herralle. Asian voi tiivistää Jeesuksen sanoilla, joissa hän puhuu itsestään sanoen, että ”minä sanon: tässä teillä on enemmän kuin temppeli” (Matt. 12:6). Näin uusi temppeli on Jeesuksen opetuksessa paljon enemmän kuin vanha.

Jeesuksen temppeliä koskeva kritiikki tekee entistä ymmärrettävämmäksi, miksi juutalaiset johtomiehet halusivat raivata hänet pois tieltään ja miksi hänelle lopulta kävi niin kuin kävi. Mielenkiintoista on, että juuri Jeesuksen temppelin vastaisuudesta yritettiin löytää se tekijä, jonka vuoksi hänet voitaisiin tuomita kuolemaan. Matteus raportoi Jeesuksen kuulustelusta suuren neuvoston edessä, jossa esiin tulee miehiä, jotka väittivät Jeesuksen sanoneen, että ”minä voin hajottaa Jumalan temppelin ja rakentaa sen uudelleen kolmessa päivässä” (Matt. 26:61). Markuksen evankeliumin rinnakkaiskohdassa kahden temppelin eskatologian luonne tulee esiin vieläkin selkeämmin. Siellä miehet sanovat, että "Me olemme kuulleet hänen sanovan: 'Minä hajotan tämän ihmiskäsin tehdyn temppelin ja rakennan kolmessa päivässä uuden, joka ei ole ihmisten tekemä'" (Mark. 14:58). Tässä puhutaan jo selkeästi ihmisten tekemästä temppelistä ja sitten hengellisestä temppelistä, jonka Jeesus rakentaa. Nämä todistajien sanat eivät olleet todennäköisesti pelkästään väärä todistus Jeesuksesta, kuten evankelista antaa ymmärtää, vaan kuuluivat Jeesuksen opetukseen, sillä Johannes on sijoittanut samanlaisen opetuksen Jeesuksen suulle, jossa hän sanoo, että ”hajottakaa tämä temppeli, niin minä saan sen nousemaan kolmessa päivässä” (Joh. 2:19).

Eskatologinen Vanhan temppelin tuhoutuminen ja uuden rakentaminen tapahtui Jeesuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa. Tätä kuvaa äsken mainittu Johanneksen evankeliumin kohta, missä Jeesus sanoo, että hän saa nousemaan temppelin kolmessa päivässä. Johanneksen mukaan Jeesus tarkoitti tällä kohdalla ruumistaan. Niinpä uusi hengellinen temppeli pystytetäänkin Jeesuksen ylösnousemuksessa eli se pystytetään kolmessa päivässä. Mielenkiintoista on, että myöskin Paavalin kristologiassa Daavidin sukua oleva kuningas perustaa rauhanvaltakuntansa juuri ylösnousemuksessa (Room. 1:3-4).

Tätä samaa kuvaa myös kaikilta synoptikoilta löytyvä kertomus, jossa temppelin väliverho repeää Jeesuksen kuollessa. Se symbolisoi selvästikin Jerusalemin temppelin tuhoa ja sen hengellisen merkityksen nihilaatiota. Väliverhon takaa löytyi kaikkein pyhin, jonne ylipappi meni vain kerran vuodessa. Siellä myös säilytettiin ensimmäisessä temppelissä liitonarkkua ja siellä oli se paikka, jossa shekinah asui. Niinpä esiripun repeäminen ja kaikkein pyhimmän paljastuminen tarkoitti sitä, että Jumala ei enää asu Jerusalemin temppelissä, vaan Jeesuksen ylösnousemuksessa rakentamassa uudessa temppelissä, hänen ruumiissaan, joka on samalla myös seurakunnan vertauskuva Paavalin kirjeissä. Lopullisen tuhon Jerusalemin temppeli koki roomalaisten toimesta vuonna 70 jKr., mutta siinä vaiheessa kristityt ymmärsivät, että Jerusalemin temppeli ei enää ollut teologisesti merkityksellinen.

Kuten olemme huomanneet, kahden temppelin eskatologia ei ole pelkästään Jeesuksen opetuksen tärkeä osa, vaan sisältyy selvästi muihinkin Uuden testamentin kirjoituksiin, erityisesti Paavalin kirjeisiin. Apostolit ymmärsivät olevansa se temppelin jäseniä, jonka Jeesus on rakentanut. Esimerkkinä tästä Efesolaiskirjeessä kirjoitetaan, että ”Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustana ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi” (Ef. 2:20-21).

Jeesuksen opetukset avautuvat uudella tavalla, kun niitä tarkastellaan tästä hengellisen temppelin näkökulmasta. Esimerkiksi opetus Jumalan valtakunnasta liittyy monesti juuri tähän teemaan. Voisin sanoa, että Jeesuksen toiminta ja suuri osa Uuden testamentin kirjoituksista tulee ymmärrettäväksi, kun liitämme sen Jeesuksen opetukseen käsin rakentamattomasta temppelistä.

Kommentit

  1. http://www.youtube.com/watch?v=k-DIszGTpWA

    Viinitarha opetus

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit