Saarna 27.12.2009
Joh. 1:1-14
Armo ja rauha teille meidän Jumalaltamme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta. Mikä on alusta alkaen ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselleet ja käsin koskettaneet, siitä me puhumme: elämän Sanasta. Elämä ilmestyi, me olemme nähneet sen, ja siitä me todistamme. Me ilmoitamme teille iankaikkisen elämän, joka oli Isän luona ja ilmestyi meille.
Näin puhuu apostoli Johannes ensimmäisen kirjeensä alussa ja tässä on koko Joulun sanoma tiivistettynä: Me ilmoitamme teille iankaikkisen elämän, joka oli Isän luona ja ilmestyi meille. Ikuinen elämä on ilmestynyt meille ja se on totta. Sen on apostoli Johannes kuullut, nähnyt, katsellut ja käsin kosketellut. Näissä joulunkin tapahtumissa olemme täysin konkreettisten asioiden äärellä, jotka ovat todella tapahtuneet historiassa. Elämän sana on tullut Isän luota meidän keskellemme Betlehemin seimeen.
Tänään on kolmas joulupäivä, joka on omistettu apostoli Johannekselle. Johannes todistaa siitä kuinka Kristus tuli maailmaan. Tänään luimme aluksi Johanneksen evankeliumista kappaleen, jota voisi kutsua Johanneksen jouluevankeliumiksi. Johanneksen evankeliumi alkaa tällä komealla hymnillä, joka kertoo Jumalan sanasta ja kuinka tämä sana tuli lihaksi. Tässä hymnissä on käyty läpi oikeastaan koko pelastushistoria. Se kertoo kuinka Jumalan ikuinen sana oli Jumalan luona ja itse Jumala. Kuinka sitten Johannes kastaja tuli Jumalan lähettämän valmistamaan tietä tuolle Jumalan sanalle ja kuinka tuo Jumalan sana tuli maailmaan.
Johannes kirjoittaa: ”Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.” Maailma on luonnostaan siinä tilassa, että siellä on pimeää. Nimittäin jo syntiinlankeemuksessa ihmiskunta on joutunut eroon Jumalasta, niin että kaikki yrityksemme lähestyä Jumalaa omassa voimassamme vievät pimeyteen. Me emme edes halua tietää Jumalasta, vaan olemme mielellämme pimeydessä. Jeesus sanoo: "Päivässä on kaksitoista tuntia. Se, joka on liikkeellä päiväsaikaan, ei kompastu, sillä hän näkee tämän maailman valon. Mutta se, joka liikkuu yöllä, kompastelee -- eihän hänessä itsessään ole valoa.” Maailmassa olemme siis yössä ja pimeässä, jossa joudumme kompastelemaan synkkyydessä. Jeesus sanoo: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta. Syntiinlankeemuksen seurauksena meissä itsessämme ei siis ole mitään valoa, vaan synkkä kaamos ja pimeä kunnes todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, tulee maailmaan.
Jeesus sanoo: Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen. Jeesus on tullut tänne maailmaan valaisemaan meidän jokaisen elämäämme. Hän näyttää meille täällä pimeässä tien Isän luokse, joka kulkee hänen itsensä kautta. Jeesus sanoo: Niin kauan kuin teillä on valo, uskokaa valoon, jotta teistä tulisi valon lapsia. Ja toisaalla: Minä olen maailman valo, joka seuraa minua ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.
Nyt siis Johannes kirjoittaa: valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. Kaikkialla missä Jumalan sanaa saarnataan ja sakramentteja jaetaan loistaa valo tämän maailman pimeyteen. Siellä on Kristus ja hänen valonsa läsnä. Siellä ihmiset voivat löytää elämäänsä valon, jonka varassa voi elää elämäänsä harhailematta pimeässä. Siellä on kirkasta kuin lapissa Juhannuksena. Tänäkin jouluna juhlimme sitä, että valo on tullut tänne maailmaan. Jumala on tullut ihmiseksi ja meidän keskellemme.
Johannes kirjoittaa: ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa.” Jouluna juhlimme tätä Jumalan sanan lihaksi tuloa. Jonka kautta kaikki on luotu, on itse tullut luoduksi. Kuningasten kuningas on tullut halpaan seimeen. Iankaikkinen on tullut ajalliseksi. Kaikki tämä meidän vuoksemme, jotta meidän ihmisten ei tarvitsisi enää olla pimeässä, vaan saisimme katsella kirkkautta, jonka Isä ainosyntyiselle pojalleen antaa.
Usko Kristuksen todelliseen lihaksi tuloon eli inkarnaatioon on kristinuskon erottava tekijä kaikkiin muihin uskontoihin ja uskonnollisuuteen. Muissa uskonnoissahan on oikeastaan kyse siitä, että ihminen omalla uskollaan, toiminnallaan, palvonnallaan, ponnistelullaan tai käskyjen noudattamisellaan yrittää jotenkin lähestyä Jumalaa, päästä Jumalan luokse ja tulla kelvolliseksi hänelle. Aivan toisin nyt jouluna me kaikki kristityt riemuitsemme siitä, että Jumala on tullut meidän luoksemme. Hän on tullut kaltaiseksemme ja avannut meille tien Jumalan yhteyteen. Niinpä kirkko on alusta alkaen tunnustanut kuten 1. Timoteuskirjeessä sanotaan: ”Me tunnustamme, että meidän uskomme pyhä salaisuus on suuri: Hän ilmestyi ihmisruumiissa.”
Olemme tässä suuren salaisuuden äärellä, jota emme ikinä järjellä pysty kokonaan ymmärtämään. Menettämättä jumalallista luontoaan Isän ainoa poika omaksuu ihmisluonnon. Tämän hän teki siksi, että rakasti meitä niin paljon. Johannes kirjoittaa: ”Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan poikansa maailmaan, antamaan meille elämän.” Jumalan rakkaus näkyy siis juuri Kristuksessa, kuinka hän oli valmis tulemaan kaltaiseksemme, ja kuolemaan meidän puolestamme, jotta me saisimme elämän. Seimessä nukkuva lapsi on Jumalan rakkauden ilmentymä.
Paavali kirjoittaa: ”Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen, vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.” Jeesus täytti kaikessa Jumalan tahdon ja Jumalan lain. Niinpä hän pystyi antamaan puhtaan uhrin meidän puolestamme. Omalla elämällään hän antoi myös esimerkin siitä miten kristityn on elettävä. ”Rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä.”
Heprealaiskirjeessä sanotaan: ”Siksi Kristus sanoo maailmaan tullessaan: Uhreja ja lahjoja sinä et halunnut, mutta sinä loit minulle ruumiin. Polttouhrit ja syntiuhrit eivät sinua miellyttäneet. Silloin minä sanoin: Tässä olen. Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu, niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi Jumala.” Näiden kohtien perusteella on selvää, että Kristuksen lihaksi tulo tapahtui, jotta me voisimme pelastua, juuri niin kuin Nikean uskontunnustuksessa Kristuksesta todetaan: Joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi neitsyt Mariasta ja Pyhästä Hengestä, ja syntyi ihmiseksi.
Kristus on tullut lihaksi neitsyt Mariasta ja Pyhästä Hengestä. Se ei tarkoita, että Jeesus olisi jotenkin puoliksi Jumala ja puoliksi ihminen. Kristus omaksui täydellisen ihmisluonnon järjellisine sieluineen ja ruumiineen luopumatta jumalallisesta luonnostaan. Hän on yhtä aikaa todellinen ihminen ja todellinen Jumala. Isästä ikuisuudessa syntyneenä Jumala, Mariasta syntyneenä ihminen. Jumaluudessa yhtä kuin Isä, ihmisyydessään vähemmän kuin Isä. Tämä on tärkeää, koska hänen täytyy olla Jumala, jotta hän voisi pelastaa meidät. Hänen täytyy olla myös ihminen, jotta pelastus koskisi meitä.
Kristus on siis Jumala ja ihminen. Kuitenkaan Kristuksen inhimillinen ja jumalallinen luonto eivät ole sekoittuneet, vaan yhdistyneet Kristuksen yhdessä persoonassa. Tämän vuoksi hän on ainoa todellinen välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä. Hänen persoonassaan on syntiinlankeemuksessa syntynyt kuilu Jumalan ja ihmisen välillä ylitetty. Siksi meidän on mahdollista tuntea Jumala Jeesuksen kautta. Inkarnaatiossa Jumalallinen omaksui inhimillisen, jotta inhimillinen voisi omaksua Jumalallisen.
Vuosisatojen aikana Jeesuksen jumaluus ja ihmisyys on usein ymmärretty väärin. Ensiksi on tullut harhoja joiden mukaan Jeesus ei ollut todellinen ihminen, Jumala vain otti ihmisen ulkonäön, eikä koko ihmisen luontoa. Sitten on yritetty kieltää Jeesuksen todellinen Jumaluus. Kristusta on pidetty luotuna olentona, joka ei ole kokonaan Jumala tai sitten pelkkänä ihmisenä, joka meidänkin aikana on hyvin yleistä.
Ja vielä viimeiseksi on menty sellaiseen harhaan, että on kyllä tunnustettu Jeesuksen jumaluus ja ihmisyys, mutta Kristus on ollut sitten jakautunut näiden kahden välillä. Vaikka Kristus on sekä Jumala, että ihminen, ei hän silti ole kaksi tai jotenkin jakomielitautinen, vaan Kristus on yksi, koska hänellä on yksi persoona, jossa jumalallinen ja inhimillinen yhdistyvät.
Oppi Kristuksesta on koko kristinuskon keskeinen kohta, jonka kautta kaikki muukin uskossa jäsentyy. Niinpä Johannes varoittaa erilaisista tätä asiaa koskevista harhoista vakavaan sävyyn: Maailmassa on nyt liikkeellä monia eksyttäjiä, niitä jotka eivät tunnusta Kristusta ihmiseksi, lihaan tulleeksi. Siinä teillä on antikristus, eksyttäjä. Inkarnaatio on siis aivan luovuttamaton opinkohta kristillisessä uskossamme.
Tämä on aina kaikkina aikoina ollut ihmisille loukkaantumisen aihe. Kuinka Jumala voisi tulla ihmiseksi? Niinpä Johannes kirjoittaa: Maailmassa hän oli, ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä, mutta se ei tuntenut häntä. Sen sijaan, että maailma olisi ottanut hänet vastaan, se ristiinnaulitsi Herransa ja vapahtajansa. Kuitenkin Jeesus nousi kolmantena päivänä kuolleista voittaen synnin, kuoleman ja pahan vallan.
”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskoivat häneen. He eivät ole syntyneet verestä, eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalasta.” Kun uskomme häneen, joka on täynnä armoa ja totuutta, tulemme Jumalan lapsiksi ja opimme tuntemaan Jumalan. Johannes kirjoittaa tämän evankeliumin alun hymnin lopuksi: Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet.
Armo ja rauha teille meidän Jumalaltamme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta. Mikä on alusta alkaen ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselleet ja käsin koskettaneet, siitä me puhumme: elämän Sanasta. Elämä ilmestyi, me olemme nähneet sen, ja siitä me todistamme. Me ilmoitamme teille iankaikkisen elämän, joka oli Isän luona ja ilmestyi meille.
Näin puhuu apostoli Johannes ensimmäisen kirjeensä alussa ja tässä on koko Joulun sanoma tiivistettynä: Me ilmoitamme teille iankaikkisen elämän, joka oli Isän luona ja ilmestyi meille. Ikuinen elämä on ilmestynyt meille ja se on totta. Sen on apostoli Johannes kuullut, nähnyt, katsellut ja käsin kosketellut. Näissä joulunkin tapahtumissa olemme täysin konkreettisten asioiden äärellä, jotka ovat todella tapahtuneet historiassa. Elämän sana on tullut Isän luota meidän keskellemme Betlehemin seimeen.
Tänään on kolmas joulupäivä, joka on omistettu apostoli Johannekselle. Johannes todistaa siitä kuinka Kristus tuli maailmaan. Tänään luimme aluksi Johanneksen evankeliumista kappaleen, jota voisi kutsua Johanneksen jouluevankeliumiksi. Johanneksen evankeliumi alkaa tällä komealla hymnillä, joka kertoo Jumalan sanasta ja kuinka tämä sana tuli lihaksi. Tässä hymnissä on käyty läpi oikeastaan koko pelastushistoria. Se kertoo kuinka Jumalan ikuinen sana oli Jumalan luona ja itse Jumala. Kuinka sitten Johannes kastaja tuli Jumalan lähettämän valmistamaan tietä tuolle Jumalan sanalle ja kuinka tuo Jumalan sana tuli maailmaan.
Johannes kirjoittaa: ”Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.” Maailma on luonnostaan siinä tilassa, että siellä on pimeää. Nimittäin jo syntiinlankeemuksessa ihmiskunta on joutunut eroon Jumalasta, niin että kaikki yrityksemme lähestyä Jumalaa omassa voimassamme vievät pimeyteen. Me emme edes halua tietää Jumalasta, vaan olemme mielellämme pimeydessä. Jeesus sanoo: "Päivässä on kaksitoista tuntia. Se, joka on liikkeellä päiväsaikaan, ei kompastu, sillä hän näkee tämän maailman valon. Mutta se, joka liikkuu yöllä, kompastelee -- eihän hänessä itsessään ole valoa.” Maailmassa olemme siis yössä ja pimeässä, jossa joudumme kompastelemaan synkkyydessä. Jeesus sanoo: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta. Syntiinlankeemuksen seurauksena meissä itsessämme ei siis ole mitään valoa, vaan synkkä kaamos ja pimeä kunnes todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, tulee maailmaan.
Jeesus sanoo: Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen. Jeesus on tullut tänne maailmaan valaisemaan meidän jokaisen elämäämme. Hän näyttää meille täällä pimeässä tien Isän luokse, joka kulkee hänen itsensä kautta. Jeesus sanoo: Niin kauan kuin teillä on valo, uskokaa valoon, jotta teistä tulisi valon lapsia. Ja toisaalla: Minä olen maailman valo, joka seuraa minua ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.
Nyt siis Johannes kirjoittaa: valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. Kaikkialla missä Jumalan sanaa saarnataan ja sakramentteja jaetaan loistaa valo tämän maailman pimeyteen. Siellä on Kristus ja hänen valonsa läsnä. Siellä ihmiset voivat löytää elämäänsä valon, jonka varassa voi elää elämäänsä harhailematta pimeässä. Siellä on kirkasta kuin lapissa Juhannuksena. Tänäkin jouluna juhlimme sitä, että valo on tullut tänne maailmaan. Jumala on tullut ihmiseksi ja meidän keskellemme.
Johannes kirjoittaa: ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa.” Jouluna juhlimme tätä Jumalan sanan lihaksi tuloa. Jonka kautta kaikki on luotu, on itse tullut luoduksi. Kuningasten kuningas on tullut halpaan seimeen. Iankaikkinen on tullut ajalliseksi. Kaikki tämä meidän vuoksemme, jotta meidän ihmisten ei tarvitsisi enää olla pimeässä, vaan saisimme katsella kirkkautta, jonka Isä ainosyntyiselle pojalleen antaa.
Usko Kristuksen todelliseen lihaksi tuloon eli inkarnaatioon on kristinuskon erottava tekijä kaikkiin muihin uskontoihin ja uskonnollisuuteen. Muissa uskonnoissahan on oikeastaan kyse siitä, että ihminen omalla uskollaan, toiminnallaan, palvonnallaan, ponnistelullaan tai käskyjen noudattamisellaan yrittää jotenkin lähestyä Jumalaa, päästä Jumalan luokse ja tulla kelvolliseksi hänelle. Aivan toisin nyt jouluna me kaikki kristityt riemuitsemme siitä, että Jumala on tullut meidän luoksemme. Hän on tullut kaltaiseksemme ja avannut meille tien Jumalan yhteyteen. Niinpä kirkko on alusta alkaen tunnustanut kuten 1. Timoteuskirjeessä sanotaan: ”Me tunnustamme, että meidän uskomme pyhä salaisuus on suuri: Hän ilmestyi ihmisruumiissa.”
Olemme tässä suuren salaisuuden äärellä, jota emme ikinä järjellä pysty kokonaan ymmärtämään. Menettämättä jumalallista luontoaan Isän ainoa poika omaksuu ihmisluonnon. Tämän hän teki siksi, että rakasti meitä niin paljon. Johannes kirjoittaa: ”Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan poikansa maailmaan, antamaan meille elämän.” Jumalan rakkaus näkyy siis juuri Kristuksessa, kuinka hän oli valmis tulemaan kaltaiseksemme, ja kuolemaan meidän puolestamme, jotta me saisimme elämän. Seimessä nukkuva lapsi on Jumalan rakkauden ilmentymä.
Paavali kirjoittaa: ”Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen, vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.” Jeesus täytti kaikessa Jumalan tahdon ja Jumalan lain. Niinpä hän pystyi antamaan puhtaan uhrin meidän puolestamme. Omalla elämällään hän antoi myös esimerkin siitä miten kristityn on elettävä. ”Rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä.”
Heprealaiskirjeessä sanotaan: ”Siksi Kristus sanoo maailmaan tullessaan: Uhreja ja lahjoja sinä et halunnut, mutta sinä loit minulle ruumiin. Polttouhrit ja syntiuhrit eivät sinua miellyttäneet. Silloin minä sanoin: Tässä olen. Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu, niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi Jumala.” Näiden kohtien perusteella on selvää, että Kristuksen lihaksi tulo tapahtui, jotta me voisimme pelastua, juuri niin kuin Nikean uskontunnustuksessa Kristuksesta todetaan: Joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi neitsyt Mariasta ja Pyhästä Hengestä, ja syntyi ihmiseksi.
Kristus on tullut lihaksi neitsyt Mariasta ja Pyhästä Hengestä. Se ei tarkoita, että Jeesus olisi jotenkin puoliksi Jumala ja puoliksi ihminen. Kristus omaksui täydellisen ihmisluonnon järjellisine sieluineen ja ruumiineen luopumatta jumalallisesta luonnostaan. Hän on yhtä aikaa todellinen ihminen ja todellinen Jumala. Isästä ikuisuudessa syntyneenä Jumala, Mariasta syntyneenä ihminen. Jumaluudessa yhtä kuin Isä, ihmisyydessään vähemmän kuin Isä. Tämä on tärkeää, koska hänen täytyy olla Jumala, jotta hän voisi pelastaa meidät. Hänen täytyy olla myös ihminen, jotta pelastus koskisi meitä.
Kristus on siis Jumala ja ihminen. Kuitenkaan Kristuksen inhimillinen ja jumalallinen luonto eivät ole sekoittuneet, vaan yhdistyneet Kristuksen yhdessä persoonassa. Tämän vuoksi hän on ainoa todellinen välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä. Hänen persoonassaan on syntiinlankeemuksessa syntynyt kuilu Jumalan ja ihmisen välillä ylitetty. Siksi meidän on mahdollista tuntea Jumala Jeesuksen kautta. Inkarnaatiossa Jumalallinen omaksui inhimillisen, jotta inhimillinen voisi omaksua Jumalallisen.
Vuosisatojen aikana Jeesuksen jumaluus ja ihmisyys on usein ymmärretty väärin. Ensiksi on tullut harhoja joiden mukaan Jeesus ei ollut todellinen ihminen, Jumala vain otti ihmisen ulkonäön, eikä koko ihmisen luontoa. Sitten on yritetty kieltää Jeesuksen todellinen Jumaluus. Kristusta on pidetty luotuna olentona, joka ei ole kokonaan Jumala tai sitten pelkkänä ihmisenä, joka meidänkin aikana on hyvin yleistä.
Ja vielä viimeiseksi on menty sellaiseen harhaan, että on kyllä tunnustettu Jeesuksen jumaluus ja ihmisyys, mutta Kristus on ollut sitten jakautunut näiden kahden välillä. Vaikka Kristus on sekä Jumala, että ihminen, ei hän silti ole kaksi tai jotenkin jakomielitautinen, vaan Kristus on yksi, koska hänellä on yksi persoona, jossa jumalallinen ja inhimillinen yhdistyvät.
Oppi Kristuksesta on koko kristinuskon keskeinen kohta, jonka kautta kaikki muukin uskossa jäsentyy. Niinpä Johannes varoittaa erilaisista tätä asiaa koskevista harhoista vakavaan sävyyn: Maailmassa on nyt liikkeellä monia eksyttäjiä, niitä jotka eivät tunnusta Kristusta ihmiseksi, lihaan tulleeksi. Siinä teillä on antikristus, eksyttäjä. Inkarnaatio on siis aivan luovuttamaton opinkohta kristillisessä uskossamme.
Tämä on aina kaikkina aikoina ollut ihmisille loukkaantumisen aihe. Kuinka Jumala voisi tulla ihmiseksi? Niinpä Johannes kirjoittaa: Maailmassa hän oli, ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä, mutta se ei tuntenut häntä. Sen sijaan, että maailma olisi ottanut hänet vastaan, se ristiinnaulitsi Herransa ja vapahtajansa. Kuitenkin Jeesus nousi kolmantena päivänä kuolleista voittaen synnin, kuoleman ja pahan vallan.
”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskoivat häneen. He eivät ole syntyneet verestä, eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalasta.” Kun uskomme häneen, joka on täynnä armoa ja totuutta, tulemme Jumalan lapsiksi ja opimme tuntemaan Jumalan. Johannes kirjoittaa tämän evankeliumin alun hymnin lopuksi: Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet.
Kommentit
Lähetä kommentti