Saarna Kankaanpään kirkossa kolminaisuuden päivänä
Joh. 3:1-15
Seuraamme erikoista keskustelua. Jeesus juttelee yöllä vaikutusvaltaisen Nikodeemuksen kanssa. Nukkuminen oli jäänyt, koska miehillä näytti olevan tärkeämpää keskusteltavaa. Ehkä sinäkin muistat hetkiä, jolloin on keskustelu käynyt niin kiivaana, että ei ole nukkumaan malttanut mennä.
Jotta saisimme tästä keskustelusta tolkkua, se vie meidät melkein huomaamatta Vanhan testamentin tapahtumiin seuraamaan Israelin kansan erämaavaellusta. Päästyään Egyptin orjuudesta Israelin kansa vaelsi neljäkymmentä vuotta Mooseksen johdolla erämaassa, jotta pääsisi luvattuun maahan. Tuon vaelluksen aikana Jumala piti monilla tavoin kansastaan huolta.
Heti aluksi Israelin kansa tuli punaisen meren äärelle Faaraon sotajoukon takaa-ajamana. Jumala jakoi vedet niin että he pääsivät kuivana vastarannalle, mutta Egyptin sotajoukot hukkuivat mereen. Sitten erämaassa Jumala johdatti pilvipatsaassa kansan kulkua, sekä antoi vettä kalliosta ja mannaa taivaasta syötäväksi ja juotavaksi. Kun kansa oli vaeltanut jonkun aikaa, kävi seuraavanlainen tapahtumasarja. Erämaassa Israelin kansa kävi kärsimättömäksi ja alkoi nurista: "Miksi te toitte meidät pois Egyptistä tänne autiomaahan kuolemaan? Täällä ei ole leipää eikä vettä. Aina vain tätä samaa kurjaa ruokaa!" Jumala siis lahjoitti vettä kalliosta ja mannaa taivaasta Israelilaisten syötäväksi ja kiitokseksi he vain valittivat ja kaipasivat takaisin Egyptiläisiin pizzerioihin. Aina vain tätä samaa kurjaa ruokaa! Silloin Israelin kansan kimppuun iski myrkkykäärmeitä ja suuri joukko kuoli niiden puremiin.
Israelin kansa joutui kuolettavien käärmeen puraisujen turmelemaksi. Käärmeen puraisu on ilkeä juttu. Kun myrkky on päässyt ruumiiseen, kuolema tulee nopeasti, ellei jostain saa äkkiä vastamyrkkyä. Voimme kuvitella sen hädän, mikä Israelilaisilla oli käärmeiden purtua heitä. Elinaikaa on jäljellä maksimissaan muutama tunti ja jostain on saatava apua. Kyypakkauksiakaan ei pystynyt pienen jonotuksen jälkeen lähimmästä apteekista hakemaan. Niinpä kansa riensi Mooseksen luo sanoen: "Me teimme synnin, kun puhuimme Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa, että hän ottaisi nämä käärmeet pois meitä ahdistamasta."
Niin kuin Israelin kansa kaikki me ihmiset olemme kuolettavan puraisun turmelemia. Tällä kertaa käärme ei puraissut, vaan houkutteli puraisemaan. Se tapahtui paratiisissa, kun Aatami ja Eeva puraisivat hyvän- ja pahantiedonpuusta. Silloin ihmiskunta lankesi syntiin ja maailmaan tuli kuolema. Jokainen meistä sairastaa tätä kuolettavaa sairautta. Kaikki kuljemme kohti kuolemaa. Jokaisena uutena päivänä on yksi päivä vähemmän jäljellä.
Helposti ajattelemme, että maailmassa oleva paha on jotain ulkopuolelta tulevaa ja vierasta. Tuon syntiinlankeemuksen vuoksi asia ei kuitenkaan ole niin. Jeesus sanoo: Mutta se, mikä tulee suusta ulos, on lähtöisin sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen. Juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset. Joudumme itsetutkistelun ja Raamatun äärellä toteamaan, että kyllä minäkin olen elänyt vastoin Jumalan tahtoa ja rikkonut lähimmäisiäni kohtaan. Olen kääntynyt pois hyvästä ja teen pahaa. Juuri sieltä minun sydämestäni on lähtenyt paljon pahaa liikkeelle. Joudumme toteamaan kuten Paavali: ”Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.”
Tästä turmeltuneesta tilastamme Raamattu käyttää nimitystä liha. Paavali kirjoittaa Galatalaiskirjeessä: ”Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa.”
Nyt evankeliumitekstissä paikallinen kansanedustaja ja mahtimies Nikodeemus hiippailee yöllä Jeesuksen luokse. Hän ymmärtää kyllä, että Jeesus on Jumalan lähettämä opettaja. Kuitenkaan hän ei tajua tätä ihmisen turmeltunutta tilaa, eikä siksi ymmärrä Jeesuksen puhetta uudestisyntymisestä. Siksi Jeesus sanoo: ”Mikä on syntynyt lihasta on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä.” Kaikki syntyvät siis maailmaan synnin turmeluksen alle, emmekä voi siitä omin voimin itse vapauttaa itseämme. Mikä on syntynyt lihasta on lihaa, eikä siitä muuksi muutu. Vain uudesti syntymällä voi päästä tästä tilanteesta vapaaksi ja syntyä hengen alaisuuteen eikä lihan alaisuuteen.
Jos ihminen ei synny vedestä ja hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Uudestisyntyminen tapahtuu siis vedestä ja hengestä. Tuo vedestä ja hengestä syntyminen tapahtuu kristillisessä kasteessa, jossa kastettava otetaan Jumalan yhteyteen. Paavali kirjoittaa kolossalaiskirjeessä: ”Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista.” Tässähän on kuvaus uudesta syntymästä, vanha ihminen haudataan ja kuolee ja uusi syntyy tilalle elämään uutta elämää Jumalan lapsena. Edelleen Paavali kirjoittaa: ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.” Siksi kastettavalle lapselle puetaan valkoinen kastemekko, joka kuvaa sitä kuinka hänet on puhdistettu synnistä ja kuinka hän on pukenut Kristuksen puhtauden ylleen. Tämä alba, joka minulla on ylläni, on oikeastaan vain tuo sama kastemekko, nyt aikuisen päällä. Ja kun ilmestyskirjassa puhutaan, siitä että ihmisillä on yllään valkeat vaatteet, se tarkoittaa tätä samaa asiaa.
Kuitenkin ihminen voi menettää nuo kaikki kasteen lahjat ja kääntyä pois Jumalan yhteydestä. Tästä ikään kuin varoittavana esimerkkinä on tuo Israelin kansan erämaavaellus, josta tässä on ollut jo puhetta. Israelin kansa ryhtyi nurisemaan Moosesta ja Jumalaa vastaan, vaikka Jumala johdatti heitä. Paavali vertaa noita erämaavaelluksella tapahtuneita asioita kristityn vaellukseen. Israelin kansa vapautui Egyptin orjuudesta, kuten kristitty vapautuu synnin orjuudesta. Se tie käy punaisen meren läpi, jonne faaraon sotajoukko hukutetaan. Kristityn vanha luonto, synti ja maailma hukutetaan kasteessa. Sitten vaelletaan erämaassa Jumalan johdattamina ja ruokkimina. Kristittykin saa käydä täällä maailmassa Jumalan johdossa ja sanallaan ja ehtoollisella ruokkimana.
Älkäämme alkako nurista Jumalaa kohtaan tällä vaelluksella taivasta kohti, sillä hänen lahjansa meille ovat suuret. Kuinka helposti käy niin, että sanomme Jumalalle samalla tavoin kuin nuo israelilaiset: ”Aina vain tätä samaa kurjaa ruokaa!”, vaikka Jumala ruokkii meitä suurilla lahjoillaan ja antaa meille kaiken, mitä me tällä vaelluksellamme tarvitsemme, ja paljon enemmänkin.
Tai ehkä on niin, että samoin kuin Israelilaiset olivat kuolemassa käärmeenpistoksiin, sinä tunnet kuolevasi synteihisi. Ne painavat mieltä ja niihin täytyisi saada apua. Kuin käärmeenpuremista tullut myrkky, ne johtavat lopulta kuolemaan. Tiedät israelilaisten tavoin kapinoineesi Jumalaa vastaan ja pelkäät rangaistusta. Ottakaamme tässäkin synnin hädässä mallia Israelin kansasta.
Israelin kansan tultua kysymään Moosekselta apua käärmeenpistoksiin Jumala sanoi Moosekselle: "Tee käärmeen kuva ja pane se tangon päähän. Jokainen pureman saanut, joka katsoo siihen, jää eloon." Mooses teki työtä käskettyä ja laittoi pronssisen käärmeen tangon päähän ja kaikki, jotka siihen katsoivat, jäivät eloon.
Jeesus sanoo: ”Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös ihmisen poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän.” Varmaankin Mooses pystytti eräänlaisen ristin, johon tuo käärme ripustettiin ja jota katsomalla sai elämän, sillä luultavasti tuossa tangossa oli poikkipuu, jonka varassa se käärme pysyi siellä. Samalla tavoin myös ihmisen poika korotettiin ristille, jotta hänessä saisimme ikuisen elämän.
Kiirehtikäämme siis synnin hädässä katsomaan Golgatan keskimmäistä ristiä. Tänään saamme synnin ja kuoleman vaivaamina katsoa ristille, jossa meille lahjoitetaan elämä. Katsella sitä kuinka Jumalan poika kärsii mitä kauheinta rangaistusta. Katsella sitä kuinka hän uhraa itsensä meidän puolestamme. Katsella sitä kuinka meidän pahat tekomme ovat hänet lävistäneet. Katso sinne ja usko siihen, niin sinä pelastut, sillä jokainen, joka uskoo häneen, saa iankaikkisen elämän.
Olivat syntisi minkälaisia tai kuinka painavia tahansa, saat katuvana tulla ristin äärelle, jossa meidän kaikki syntimme on kannettu. Paavalin sanoin: ”Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.” Sinun syntisi ovat poissa, niitä ei enää ole. Jeesus kantoi ne puolestasi. Sinun ei niitä enää tarvitse kantaa. Saat jatkaa vapaana ja kevyellä kuormalla vaellustasi kohti taivasta.
Hän, joka alensi itsensä, on nyt korotettu ristille. Jeesus sanoo: ”Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni!” Ristin luokse kutsutaan nyt kaikkia. Kaikki ihmiset, kaikista kansoista, kaikkina aikoina, kaikista paikoista, saavat tulla korotetun kuninkaamme luokse. Hänen luokseen, joka ei hallitse korkealta valtaistuimeltaan, vaan nöyränä ristiltä. Sinne saamme tulla tänään myös täällä Kankaanpäässä. Ihmisen poika on korotettu ja hän vetää kaikki luoksensa. Hänelle ylistys ja kunnia aina ja ikuisesti! Aamen!
Seuraamme erikoista keskustelua. Jeesus juttelee yöllä vaikutusvaltaisen Nikodeemuksen kanssa. Nukkuminen oli jäänyt, koska miehillä näytti olevan tärkeämpää keskusteltavaa. Ehkä sinäkin muistat hetkiä, jolloin on keskustelu käynyt niin kiivaana, että ei ole nukkumaan malttanut mennä.
Jotta saisimme tästä keskustelusta tolkkua, se vie meidät melkein huomaamatta Vanhan testamentin tapahtumiin seuraamaan Israelin kansan erämaavaellusta. Päästyään Egyptin orjuudesta Israelin kansa vaelsi neljäkymmentä vuotta Mooseksen johdolla erämaassa, jotta pääsisi luvattuun maahan. Tuon vaelluksen aikana Jumala piti monilla tavoin kansastaan huolta.
Heti aluksi Israelin kansa tuli punaisen meren äärelle Faaraon sotajoukon takaa-ajamana. Jumala jakoi vedet niin että he pääsivät kuivana vastarannalle, mutta Egyptin sotajoukot hukkuivat mereen. Sitten erämaassa Jumala johdatti pilvipatsaassa kansan kulkua, sekä antoi vettä kalliosta ja mannaa taivaasta syötäväksi ja juotavaksi. Kun kansa oli vaeltanut jonkun aikaa, kävi seuraavanlainen tapahtumasarja. Erämaassa Israelin kansa kävi kärsimättömäksi ja alkoi nurista: "Miksi te toitte meidät pois Egyptistä tänne autiomaahan kuolemaan? Täällä ei ole leipää eikä vettä. Aina vain tätä samaa kurjaa ruokaa!" Jumala siis lahjoitti vettä kalliosta ja mannaa taivaasta Israelilaisten syötäväksi ja kiitokseksi he vain valittivat ja kaipasivat takaisin Egyptiläisiin pizzerioihin. Aina vain tätä samaa kurjaa ruokaa! Silloin Israelin kansan kimppuun iski myrkkykäärmeitä ja suuri joukko kuoli niiden puremiin.
Israelin kansa joutui kuolettavien käärmeen puraisujen turmelemaksi. Käärmeen puraisu on ilkeä juttu. Kun myrkky on päässyt ruumiiseen, kuolema tulee nopeasti, ellei jostain saa äkkiä vastamyrkkyä. Voimme kuvitella sen hädän, mikä Israelilaisilla oli käärmeiden purtua heitä. Elinaikaa on jäljellä maksimissaan muutama tunti ja jostain on saatava apua. Kyypakkauksiakaan ei pystynyt pienen jonotuksen jälkeen lähimmästä apteekista hakemaan. Niinpä kansa riensi Mooseksen luo sanoen: "Me teimme synnin, kun puhuimme Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa, että hän ottaisi nämä käärmeet pois meitä ahdistamasta."
Niin kuin Israelin kansa kaikki me ihmiset olemme kuolettavan puraisun turmelemia. Tällä kertaa käärme ei puraissut, vaan houkutteli puraisemaan. Se tapahtui paratiisissa, kun Aatami ja Eeva puraisivat hyvän- ja pahantiedonpuusta. Silloin ihmiskunta lankesi syntiin ja maailmaan tuli kuolema. Jokainen meistä sairastaa tätä kuolettavaa sairautta. Kaikki kuljemme kohti kuolemaa. Jokaisena uutena päivänä on yksi päivä vähemmän jäljellä.
Helposti ajattelemme, että maailmassa oleva paha on jotain ulkopuolelta tulevaa ja vierasta. Tuon syntiinlankeemuksen vuoksi asia ei kuitenkaan ole niin. Jeesus sanoo: Mutta se, mikä tulee suusta ulos, on lähtöisin sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen. Juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset. Joudumme itsetutkistelun ja Raamatun äärellä toteamaan, että kyllä minäkin olen elänyt vastoin Jumalan tahtoa ja rikkonut lähimmäisiäni kohtaan. Olen kääntynyt pois hyvästä ja teen pahaa. Juuri sieltä minun sydämestäni on lähtenyt paljon pahaa liikkeelle. Joudumme toteamaan kuten Paavali: ”Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.”
Tästä turmeltuneesta tilastamme Raamattu käyttää nimitystä liha. Paavali kirjoittaa Galatalaiskirjeessä: ”Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa.”
Nyt evankeliumitekstissä paikallinen kansanedustaja ja mahtimies Nikodeemus hiippailee yöllä Jeesuksen luokse. Hän ymmärtää kyllä, että Jeesus on Jumalan lähettämä opettaja. Kuitenkaan hän ei tajua tätä ihmisen turmeltunutta tilaa, eikä siksi ymmärrä Jeesuksen puhetta uudestisyntymisestä. Siksi Jeesus sanoo: ”Mikä on syntynyt lihasta on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä.” Kaikki syntyvät siis maailmaan synnin turmeluksen alle, emmekä voi siitä omin voimin itse vapauttaa itseämme. Mikä on syntynyt lihasta on lihaa, eikä siitä muuksi muutu. Vain uudesti syntymällä voi päästä tästä tilanteesta vapaaksi ja syntyä hengen alaisuuteen eikä lihan alaisuuteen.
Jos ihminen ei synny vedestä ja hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Uudestisyntyminen tapahtuu siis vedestä ja hengestä. Tuo vedestä ja hengestä syntyminen tapahtuu kristillisessä kasteessa, jossa kastettava otetaan Jumalan yhteyteen. Paavali kirjoittaa kolossalaiskirjeessä: ”Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista.” Tässähän on kuvaus uudesta syntymästä, vanha ihminen haudataan ja kuolee ja uusi syntyy tilalle elämään uutta elämää Jumalan lapsena. Edelleen Paavali kirjoittaa: ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.” Siksi kastettavalle lapselle puetaan valkoinen kastemekko, joka kuvaa sitä kuinka hänet on puhdistettu synnistä ja kuinka hän on pukenut Kristuksen puhtauden ylleen. Tämä alba, joka minulla on ylläni, on oikeastaan vain tuo sama kastemekko, nyt aikuisen päällä. Ja kun ilmestyskirjassa puhutaan, siitä että ihmisillä on yllään valkeat vaatteet, se tarkoittaa tätä samaa asiaa.
Kuitenkin ihminen voi menettää nuo kaikki kasteen lahjat ja kääntyä pois Jumalan yhteydestä. Tästä ikään kuin varoittavana esimerkkinä on tuo Israelin kansan erämaavaellus, josta tässä on ollut jo puhetta. Israelin kansa ryhtyi nurisemaan Moosesta ja Jumalaa vastaan, vaikka Jumala johdatti heitä. Paavali vertaa noita erämaavaelluksella tapahtuneita asioita kristityn vaellukseen. Israelin kansa vapautui Egyptin orjuudesta, kuten kristitty vapautuu synnin orjuudesta. Se tie käy punaisen meren läpi, jonne faaraon sotajoukko hukutetaan. Kristityn vanha luonto, synti ja maailma hukutetaan kasteessa. Sitten vaelletaan erämaassa Jumalan johdattamina ja ruokkimina. Kristittykin saa käydä täällä maailmassa Jumalan johdossa ja sanallaan ja ehtoollisella ruokkimana.
Älkäämme alkako nurista Jumalaa kohtaan tällä vaelluksella taivasta kohti, sillä hänen lahjansa meille ovat suuret. Kuinka helposti käy niin, että sanomme Jumalalle samalla tavoin kuin nuo israelilaiset: ”Aina vain tätä samaa kurjaa ruokaa!”, vaikka Jumala ruokkii meitä suurilla lahjoillaan ja antaa meille kaiken, mitä me tällä vaelluksellamme tarvitsemme, ja paljon enemmänkin.
Tai ehkä on niin, että samoin kuin Israelilaiset olivat kuolemassa käärmeenpistoksiin, sinä tunnet kuolevasi synteihisi. Ne painavat mieltä ja niihin täytyisi saada apua. Kuin käärmeenpuremista tullut myrkky, ne johtavat lopulta kuolemaan. Tiedät israelilaisten tavoin kapinoineesi Jumalaa vastaan ja pelkäät rangaistusta. Ottakaamme tässäkin synnin hädässä mallia Israelin kansasta.
Israelin kansan tultua kysymään Moosekselta apua käärmeenpistoksiin Jumala sanoi Moosekselle: "Tee käärmeen kuva ja pane se tangon päähän. Jokainen pureman saanut, joka katsoo siihen, jää eloon." Mooses teki työtä käskettyä ja laittoi pronssisen käärmeen tangon päähän ja kaikki, jotka siihen katsoivat, jäivät eloon.
Jeesus sanoo: ”Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös ihmisen poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän.” Varmaankin Mooses pystytti eräänlaisen ristin, johon tuo käärme ripustettiin ja jota katsomalla sai elämän, sillä luultavasti tuossa tangossa oli poikkipuu, jonka varassa se käärme pysyi siellä. Samalla tavoin myös ihmisen poika korotettiin ristille, jotta hänessä saisimme ikuisen elämän.
Kiirehtikäämme siis synnin hädässä katsomaan Golgatan keskimmäistä ristiä. Tänään saamme synnin ja kuoleman vaivaamina katsoa ristille, jossa meille lahjoitetaan elämä. Katsella sitä kuinka Jumalan poika kärsii mitä kauheinta rangaistusta. Katsella sitä kuinka hän uhraa itsensä meidän puolestamme. Katsella sitä kuinka meidän pahat tekomme ovat hänet lävistäneet. Katso sinne ja usko siihen, niin sinä pelastut, sillä jokainen, joka uskoo häneen, saa iankaikkisen elämän.
Olivat syntisi minkälaisia tai kuinka painavia tahansa, saat katuvana tulla ristin äärelle, jossa meidän kaikki syntimme on kannettu. Paavalin sanoin: ”Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.” Sinun syntisi ovat poissa, niitä ei enää ole. Jeesus kantoi ne puolestasi. Sinun ei niitä enää tarvitse kantaa. Saat jatkaa vapaana ja kevyellä kuormalla vaellustasi kohti taivasta.
Hän, joka alensi itsensä, on nyt korotettu ristille. Jeesus sanoo: ”Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni!” Ristin luokse kutsutaan nyt kaikkia. Kaikki ihmiset, kaikista kansoista, kaikkina aikoina, kaikista paikoista, saavat tulla korotetun kuninkaamme luokse. Hänen luokseen, joka ei hallitse korkealta valtaistuimeltaan, vaan nöyränä ristiltä. Sinne saamme tulla tänään myös täällä Kankaanpäässä. Ihmisen poika on korotettu ja hän vetää kaikki luoksensa. Hänelle ylistys ja kunnia aina ja ikuisesti! Aamen!
Kommentit
Lähetä kommentti