Juutalainen valtaistuinmystiikka ja varhainen korotuskristologia

Seuraava Essee pohjautuu Timo Eskolan luentosarjaan Uusi testamentti juutalaisten lähteiden valossa.

Miten UT:n varhainen korotuskristologia poikkeaa juutalaisesta valtaistuinmystiikasta?

Toisen temppelin aikakauden juutalaisuudessa keskeinen teema oli messiaanisen kuninkaan odotus. Messiaaninen kuningas palauttaisi Israeliin takaisin Daavidin huoneen kuninkuuden ja siten nostaisi kansan pakkosiirtolaisuudesta. Juutalaisen synagogajumalanpalveluksen keskeisessä Kahdeksantoista rukouksessa tämä teema näkyy selvästi. Siinä pyydetään siunausta Daavidin huoneen kuninkuudelle ja sinun vanhurskaalle Messiaallesi. Lisäksi siinä pyydetään Daavidin vesan puhkeamista esille nopeasti. Qumranin yhteisössä ja muissa apokalyptisissa piireissä messiaan tehtävään kuului myös temppelin uudistaminen, vaikka virallisen tulkinnan mukaan toinen temppeli oli päättänyt Israelin kansan pakkosiirtolaisuuden.

Samalla aikakaudella juutalainen mystiikka keskittyi valtaistuinmystiikan ympärille. Jumala hallitsi kuninkaana valtakuntaansa valtaistuimeltaan. Tämä valtaistuin sijaitsi Jerusalemin temppelissä kaikkein pyhimmässä. Siellä liitonarkun kannen päällä oli kaksi kultaista kerubia, joiden yläpuolella Jumalan kirkkaus eli shekinah oli toisen Mooseksen kirjan mukaan luvannut ilmestyä (2. Moos. 25:22). Myös Samuelin kirjassa kerrotaan kuinka Jumalan valtaistuin on liitonarkin päällä: ”Ja kansa lähetti sanan Siiloon, ja sieltä tuotiin Herran Sebaotin liitonarkki, hänen, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat.” (1. Sam. 4:4) Psalmeissa, joista monia laulettiin temppelipalveluksessa, tuodaan julki myös tämä sama asia seuraavasti: ”Herra on kuningas – vaviskaa, kansat! Hän on kuingas, hänen istuintaan kannattelevat kerubit – vavahda, maa!” (Ps. 99:1) Juutalaisen mystiikan ytimessä olivat siis Jumalan taivaallinen hovi ja hänen kirkkauden valtaistuimensa.

Toisen temppeliajan juutalaisen mystiikan teksteissä nähdään usein pyhien miesten matkoja taivaaseen. Jesajan kutsumusnäyn tapaan näissä apokalyptisissa kertomuksissa kerrotaan näyistä, joissa matkataan taivaaseen, ja jotka huipentuvat Jumalan valtaistuimen näkemiseen. Usein matka tehdään enkelin johdattamana ja näyn näkijä saa Jumalalta jonkinlaisen tehtävän tai viestin ihmisille.

Tällaisia apokalyptisia taivasmatkoja löytyy useita. Leevin testamentissa on tyylipuhdas kuvaus tällaisesta matkasta. Leevi astuu enkelin johtamana taivaaseen, matkaa taivaan kolmen kerroksen läpi ja näkee lopulta Jumalan valtaistuimen. Myös esimerkiksi Heenokin kirjassa on samantapaisia kuvauksia, joissa matkataan taivaan eri tasojen läpi. Lopulta päästään mahtavaan palatsiin, jossa Jumala hallitsee valtaistuimeltaan.

Valtaistuinmystiikka liittyi temppelipalvelukseen, koska Jumalan valtaistuimen ajateltiin olevan myös Jerusalemin temppelin kaikkein pyhimmässä. Heenokin kirjassa enkelit eivät saaneet nähdä kaikkein pyhimmässä olevan Jumalan kasvoja. Samoin Jesajan kutsumusnäyssä serafit peittivät kasvonsa siivillään. Myös Jerusalemin temppelissä oli kaikkein pyhimmässä pimeää, jotta Jumalan kasvot eivät paljastuisi. Niinpä osa apokalyptisista teksteistä liittyy suoraan temppelipalvelukseen.

Esimerkiksi Qumranista on löytynyt kokoelma Sapattiuhrin lauluja. Ne ovat ylistysvirsiä, jotka on todennäköisesti tarkoitettu papiston käytettäväksi Jerusalemin temppelissä toimitettavassa uhripalveluksessa. Näissä virsissä papisto kunnioittaa Jumalaa, jonka valtaistuin on taivaassa. Lähtökohtana näissä teksteissä on ollut se, että temppelin papisto osallistuu temppelissä siihen taivaalliseen jumalanpalvelukseen, jota enkelit ja serafit viettävät taivaassa Jesajan kutsumusnäyn tapaan laulaen ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot! Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan.” (Jes. 6:3)

Juutalainen valtaistuinmystiikka keskittyy siis taivaalliseen temppelin kaikkein pyhimpään valtaistuimen ympärille, jossa enkelit ja kaikki taivaalliset olennot palvovat Jumalaa. Tuo valtaistuin kuvataan monesti valtaistuinvaununa (merkabah). Se on hallitsijan istuin, mutta samalla kuninkaallinen sotavaunu, jossa on pyörät. Juuri tällaiseksi Hesekiel kuvaa Jumalan valtaistuimen. (Hes. 1:15-16) Samaten tällainen valtaistuinvaunu on myös Danielin kirjan näyssä, jossa sanotaan: ”Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta.” (Dan. 6:9)

Useissa juutalaisissa teksteissä taivaallinen valtaistuin annetaan jollekin tärkeälle henkilölle. Monissa teksteissä tämä tärkeä henkilö on tuleva messias, joka pystyttää uudelleen Daavidin suvun kuninkuuden. Tällaisesta on kyse esimerkiksi Heenokin kirjassa, jossa esiintyy Ihmisen poika, joka saa tärkeitä tehtäviä ja hänelle luvataan valtaistuin. Niinpä Messias nähtiin myös juutalaisuudessa kosmisen tehtävän toteuttajana. Varhainen kristologia ei noussut tyhjästä, vaan se seuraili vain näitä juutalaisuudesta tulevia ajatuksia messiaasta ja liittyi siten voimakkaasti valtaistuinmystiikkaan.

Varhainen kristologia liitetään jo olemassa olevaan juutalaiseen messiasodotukseen, eikä mitään uutta tarvitse keksiä. Kun Pietari pitää apostolien tekojen alussa ensimmäistä kristillistä saarnaa, löytyvät siitä kaikki nämä juutalaisen messianologisen julistuksen ainekset Jeesukseen sovellettuna. Pietarin puhe lähtee ajatuksesta, että Jeesus on Vanhassa testamentissa luvattu messiaaninen kuningas, joka hallitsee Daavidin valtaistuimella ikuisesti.

Pietarin puhe liittyy 2. Samuelin kirjan lupauksiin, joissa Jumala profeetta Naatanin kautta lupaa Daavidille, että ”Poikasi rakentaa nimelleni temppelin, ja minä pidän hänen kuninkaallisen valtaistuimensa vahvana ikiaikoihin asti.” (2. Sam. 7:13) Daavidin messiaaninen poika rakentaisi siis Jumalalle huoneen ja Jumala pitää huolta Daavidin huoneesta eli suvusta. Seuraavassa jakeesta käy vielä selväksi, että tuota messiaanista kuningasta voidaan kutsua ”Jumalan pojaksi.”

Pietarin mukaan Daavid profeettana oli itse ennustanut messiaan ylösnousemuksen psalmeissa. Tässä Pietari viittaa Psalmiin 16, jossa sanotaan: ”sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan, et anna palvelijasi joutua kuoleman valtaan.” (Ps. 16:10) Pietarin mukaan messiaan ylösnousemus oli pääsiäisenä saanut täyttymyksensä. Samalla messias oli korotettu kuninkaaksi. Kreikan ja heprean kielessä korottaminen tarkoittaa sekä kuolleista korottamista, että valtaistuimelle korottamista. Tämän vuoksi Jeesus ylösnousemuksessa samalla korotettiin Jumalalliselle valtaistuimelle hallitsemaan messiaanisena kuninkaana. Tämä Daavidin suvun kuninkuus kestäisi nyt ikuisesti Jeesuksen taivaallisena kuninkuutena.

Pietarin puheessa esiintyy raamattuperusteluna psalmi 110, joka on Vanhan testamentin lainatuin kohta Uudessa testamentissa. Tuo Psalmi alkaa näin: ”Herra sanoo minun herralleni: Istu oikealle puolelleni. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät jalkojesi alle, korokkeeksi valtaistuimesi eteen.” Myöhemmin tässä kuninkaan kruunajaispsalmissa liitetään messiaan kuninkuus Melkisedekin pappeuteen.

Kyseessä on juutalaiselle valtaistuinmystiikalle tyypillinen kertomus, jossa Jumala on taivaassa valtaistuimellaan enkelin ja muiden taivaan olentojen palvottavana. Hän korottaa istuimelleen Kristuksen messiaaniseksi hallitsijaksi ikuisesti. Niinpä Pietari sanoo: ”Jumala on tehnyt Jeesuksen Herraksi ja Messiaaksi – tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.” Jeesusta nimitetään siis Jumalan omalla nimellä Herraksi. Tämä on varhaisten kristittyjen luonteva tulkinta psalmista, jossa sanotaan, että ”Herra sanoi minun Herralleni.” Kristus on saanut ylösnousemuksessaan ja kuninkaaksi korottamisessaan korkeimman nimen, mitä maan päällä on tarjolla: Herra. Messias Kristus on kuninkaaksi korottamisen perusteella, sillä Messias tarkoittaa voideltua, ja kuninkaat voideltiin Vanhassa testamentissa.

Pietarin puhe antaa selvän sisällön varhaiselle kristologialle. Kristus ylösnousseena kuninkaana täyttää toisessa Samuelin kirjassa profeetta Naatanin antamat ennustukset Daavidin suvun ikuisesta kuninkuudesta ja temppelin rakentamisesta. Myös juutalaisen synagogajumalanpalveluksen kahdeksantoista rukouksen toiveet ovat täyttyneet ja Daavidin vesa on puhjennut esiin.

Varhaisessa korotuskristologiassa oli myös nähtävillä jo kolminaisuuden korostus. Pietari sanoo, että: ”Jumala on korottanut hänet oikealle puolelleen, ja hän on ottanut vastaan Isän lupaaman Pyhän Hengen lahjan ja vuodattanut sen niin kuin voitte nähdä ja kuulla.” Jumala on siis asettanut Daavidin pojan kuninkaaksi ja tämä on vuodattanut Pyhän Hengen ihmisille valtaistuimeltaan.

Varhainen seurakunta ei eronnut juutalaisesta messiasodotuksesta juurikaan. Kristittyjen toiveet ovat samoja kuin esimerkiksi Qumranin yhteisössä. Myös Johanneksen ilmestys vastaa tyyliltään monelta kohtaa perinteistä juutalaista valtaistuinmystiikkaa. Johanneksen ilmestyksessä kuvataan taivaallista jumalanpalvelusta. Tuo kuvaus vastaa täysin juutalaisten apokalyptisten tekstien taivasmatkoja (Ilm. 4). Johanneksen ilmestyksestä löytyy myös, mikä erottaa kristillisen korotuskristologian juutalaisuudesta. Nimittäin siellä kuvataan taivaallista Jumalan palvelusta näin: ”Ja minä kuulin, kuinka kaikki luodut taivaassa, maan päällä, maan alla ja meressä, kaikki mitä niissä on, lausuivat: Hänen, joka istuu valtaistuimella, hänen ja Karitsan on ylistys, kunnia, kirkkaus ja mahti aina ja ikuisesti.” Taivaallisella valtaistuimella on siis nyt myös Karitsa eli Kristus. Varhaiset kristityt näkivät siis Kristuksen täyttäneen nuo kaikki Vanhan testamentin eskatologiset puheet messiaasta ja Daavidin suvun kuninkuudesta.

Juutalainen valtaistuinmystiikka ja varhainen korotuskristologia keskittyvät molemmat Jumalan valtaistuimeen. Korotuskristologia eroaa juutalaisesta valtaistuinmystiikasta oikeastaan vain siinä, että se väittää tuolla valtaistuimella istuvan Jeesuksen, joka ylösnousemuksessa on korotettu ikuisesti hallitsevaksi Daavidilaiseksi kuninkaaksi, jolle on annettu kaikki valta. Mielenkiintoinen esimerkki tästä on Stefanoksen kivittäminen, jossa Stefanos sanoo: ”taivaat ovat avoinna minun silmieni edessä, ja ihmisen Poika seisoo Jumalan oikealla puolella.” (Apt. 7:56) Tässä Stefanoksen näyssä yhdistyy mielenkiintoisesti juutalaisen valtaistuinmystiikan apokalyptinen matka taivaaseen, jossa hän näkee Jumalan valtaistuimen ja kristillinen korotuskristologia, jossa Kristus hallitsee kuninkaana. Tähän juutalaiset raivostuivat ja pitivät sitä Jumalan pilkkana ja ensimmäisen käskyn rikkomisena.

Kommentit