Jeesus ja synninteon mahdottomuus

Seuraava asia tuntuu jonkun mielestä varmasti turhalta teologiselta näsäviisastelulta, mutta ehkä sitäkin on hyvä harrastaa välissä, vaikka ihan aivojen harjoitusmielessä. Toisaalta teologia on sellainen ala, jossa kaikki liittyy kaikkeen, jolloin sinänsä pieneltä vaikuttavat kysymykset voivat saada järkyttäviä mittasuhteita.

Tämän vuoksi esimerkiksi 300-luvulla oli montakymmentä vuotta iso riita koko kristikunnan kesken termin homoousios (samaa olemusta) käytöstä Nikean uskontunnustuksessa. Koko kirkko oli tämän suhteen jakautunut ja jotkut kehittivät uusia termejä sen tilalle. Yksi tällainen oli homoiousios (samanalainen olemuksessa). Kyseessä oli siis yhden kirjaimen ero. Nämä kuitenkin hylättiin yksi kerrallaan ja lopulta päädyttiin käyttämään sanaa homoousios. Yksi termi kuvasi näin oikeaa kristillistä oppia kolminaisesta Jumalasta ja muut termit väärää. Tämän vuoksi joistakin sanamuodoista tai jopa kirjaimista kinasteleminen saattaa teologian kentällä olla joskus aiheellista.

Olkoon äsken esitetty pitkä johdanto seuraavaan aiheeseen. Tässä päivänä muutamana nousi esiin ihan teologian opiskelijoiden kesken kysymys siitä, olisiko Jeesus voinut tehdä syntiä. Kun noin nopeasti mietti asiaa, niin lähtökohta oli ainakin selvä. Jeesus ei tehnyt syntiä. Tästä voi lukea vaikkapa Heprealaiskirjeestä.

Tämä ei vielä sinänsä ratkaise kysymystä olisiko Jeesus voinut mahdollisesti tehdä syntiä mihinkään suuntaan. Raamatusta pystymme lukemaan kuinka paholainen kiusasi Jeesusta. Tuntuisi hieman oudolta, jos Jeesus ei olisi pystynyt tekemään syntiä eli lankeamaan noissa kiusauksissa. Pinnallisesti tarkasteltuna olisi näin luontevampaa kallistua sille kannalle, että Jeesus olisi voinut tehdä syntiä.

Asia ei kuitenkaan ollut ihan noin yksinkertainen. Esiin astui klassinen kristologia eli oppi Kristuksesta ja siihen liittyvät harhaopit. Ensimmäinen harha, joka liittyi asiaan, oli doketismi. Doketismin mukaan Kristus ei ollut todellinen ihminen. Hän oli Jumala, joka oli vain ottanut ihmisen hahmon, Jumala valepuvussa. Vähän niinkuin antiikin Kreikan tarustoista saamme lukea kuinka jumalat joskus tulivat valepuvussa vierailemaan ihmisten parissa. Tällöin he eivät todellakaan olleet mitään oikeita ihmisiä. Kuitenkin kristinuskon mukaan Kristus on todellinen ihminen, jolla on oikea ihmisen sielu ja ruumis ja joka on elänyt historiassa. Hän ei ole missään valepuvussa keskellämme. Jeesuksen synninteon mahdollisuuden kiistäminen tuntui doketismiltä. Kyllähän todellinen ihminen olisi mahdollisesti voinut tehdä syntiä.

Kristinuskon mukaan Kristus on myös kokonaan Jumala. Inkarnaatiossa kolminaisuuden toinen persoona tuli ihmiseksi ja omaksui täyden ihmisluonnon jumaluuttaan menettämättä. Tämä asettaa Jeesuksen synninteon mahdollisuuden täysin erilaiseen valoon. Synti on Jumalan tahdon rikkomista. Jumala ei voi tehdä syntiä, koska toimisi silloin vastoin omaa olemustaan ja tämä on loogisesti mahdotonta. Koska Kristus on kokonaan Jumala, hänen on täten mahdotonta tehdä syntiä.

Tästä saattaisi joku vetää johtopäätöksen, että Kristus ei jumaluutensa puolesta olisi pystynyt tekemään syntiä, mutta ihmisyytensä puolesta olisi ehkä pystynyt eli näin ollen hän olisi joissain oloissa ehkä voinut tehdä syntiä. Tällainen johtopäätös lankeaa kuitenkin seuraavaan harhaan, jota kutsutaan nestoriolaisuudeksi.

Kristus ei ollut jakomielitautinen. Hänellä ei ollut sekä jumalallista, että inhimillistä persoonaa, jotka taistelivat keskenään vallasta, vaan hänellä oli yksi persoona, jossa jumalallinen ja inhimillinen luonto olivat yhdistyneet. Nestoriolaisuus tunnusti kyllä, että Kristus on sekä Jumala ja ihminen, mutta se ei hyväksynyt sitä, että jumalallinen ja inhimillinen ovat yhdistyneet Kristuksen yhdessä ainoassa persoonassa.

Kristuksen oli näin täysin mahdotonta tehdä syntiä, koska hänen inhimillinen luontonsa oli yhdistynyt hänen persoonassaan jumalalliseen ja Jumalan on täysin mahdotonta tehdä syntiä. Jos antaa mahdollisuuden Kristuksen inhimilliselle puolelle tehdä syntiä, tulee samalla tehneeksi Kristuksen inhimillisestä luonnosta oman persoonansa, mikä on harhaoppista. Kristuksella on kaksi luontoa yhdessä persoonassa, ei useita persoonia.

Tässä näemme, kuinka yksi sinänsä aika merkityksettömältä tuntuva kysymys voi helposti johtaa aika moniin klassisiin harhaoppeihin, jos ei ole tarkkana. Kysymyksestä voiko Jeesus tehdä syntiä saimme johdettua melkein koko klassisen kristologian. Teologiassa kaikki todella vaikuttaa kaikkeen.