kulttuurisidonnainen Raamattu

"Haloo, elämme vuotta 2010!" Tällaisia kommentteja kuulee, jos yrittää perustella eettisiä kysymyksiä Raamatulla. Tällaisen lauseen esittäjä yleensä tarkoittaa sitä, että Raamattu on kirjoitettu 2000 vuotta sitten täysin erilaisessa kulttuurissa, emmekä me enää ole tuosta kulttuurista riippuvaisia. Niinpä Raamattukin tulisi nähdä vain oman aikansa tuotteena, joka ei ole enää meitä sitova.

On totta, että Raamatussa on tavaraa, joka todellakin liittyi vain oman aikansa kulttuuriin, eikä sinänsä koske meitä. Kuitenkaan se tosiasia, että elämme vuotta 2010, ei ole muuttanut Raamatun pääsisältöä miksikään. Raamattu on edelleen kristityille pyhä kirja, uskon ja elämän ylin ohje, joka tulee ottaa vakavasti, sillä se on Pyhän Hengen inspiroimaa tekstiä.

Mistä sitten Raamattua lukiessa tietää mikä koskee nykykristittyä ja mikä ei? Oikeastaan siihen on olemassa yksi hyvin simppeli ohje. Raamattua tulee lukea kokonaisuutena. Siellä sanotaan itsessään, jos esimerkiksi joku käsky ei ole enää voimassa. Muussa tapauksessa Raamatun käskyt velvoittavat kristittyjä. Niinpä Vanhassa testamentissa kielletään vaikkapa sian lihan syönti. Uudessa testamentissa tämä kielto kuitenkin puretaan. Tämän seurauksena kaikille kristityille on selvää (lukuunottamatta erästä Kuopion hiippakunnan piispaa), että kristityt saavat syödä sian lihaa.

Toinen hämäävä seikka on se, että Vanhassa testamentissa Jumala antaa lakinsa Israelin kansalle. Tuo laki tulee oikeastaan kolmena erilaisena lakina: Luonnollisena lakina, seremonilakina ja valtiollisena lakina. Luonnollinen laki viittaa kymmeneen käskyyn. Ne velvoittavat kaikkia kristittyjä kaikkina aikoina. Kymmenen käskyä ovat siis yhä voimassa. Sen sijaan seremoniallinen laki, joka koski Jerusalemin temppelissä tehtävää uhripalvelusta, sekä valtiollinen laki, joka koski juutalaisen kansan hallintoa ja organisaatiota, koskevat pelkästään juutalaista kansaa. Meidän kristittyjen ei siis tarvitse noudattaa näitä. Eli jos Vanhassa testamentissa määrätään kivitettäväksi vaikkapa joku ihminen jostakin rikkomuksesta, niin meidän ei tarvitse, eikä pidä, noudattaa tätä määräystä, koska se on määrätty vain Israelin kansalle tietyssä tilanteessa.

Ne säädökset, mitkä Uudessa testamentissa on erikseen vahvistettu, koskevat luonnollisesti myös meitä ei-juutalaisia kristittyjä. Kuitenkin pääsääntönä voidaan pitää, että Vanhassa testamentissa määrätyt käskyt koskivat pääosin pelkästään juutalaista kanssaa. Ei-juutalaisten eli ns. pakanakristittyjen ei näitä tarvitse noudattaa.

Onko Uudessa Testamentissa sitten kulttuurisidonnaista materiaalia? Sieltäkin sitä löytyy, mutta tässä pätee sama sääntö kuin ennenkin. Yleensä se ilmoitetaan selvästi, mikä on pelkästään siihen kulttuuriin kuuluvaa ja mikä taas kaikkia sitovaa. Kulttuurisidonnaista materiaalia on esimerkiksi se, kun Paavali sanoo 1. Korinttilaiskirjeessä, että naisten tulisi peittää päänsä rukoillessaan, sillä muutama jae eteenpäin hän sanoo seuraavasti: "jos joku kuitenkin väittää vastaan, niin sanon hänelle, ettei meillä ole sellaista tapaa, eikä yleensäkään Jumalan seurakunnilla." Tästä voi päätellä suoraan, että käsky ei ollut aivan ehdoton ja kaikkia sitova. Samaan kategoriaan voidaan laskea myös se Paavalin opetus, että pitkät hiukset ovat miehelle häpeäksi.

On kuitenkin pidettävä mielessä, että jos Uuden testamentin tekstissä ei missään sanota, että tämä kohta ei koskisi kaikkia, niin silloin asia on kaikkia kristittyjä sitova myös meidän aikanamme. Synti ei muutu kulttuurin mukana, vaan tietyt asiat ovat aina syntiä Jumalan silmissä kulttuurista riippumatta. Niinpä emme voi selittää joitakin kohtia vain siten, että tämä oli silloin syntiä, mutta ei enää.

Itseasiassa jos pidämme Raamattua pelkästään kulttuurin tuotteena ja alamme karsimaan sieltä oman mielemme mukaan kohtia, jotka eivät sovi meidän kulttuuriimme, menetämme lopulta koko kristinuskon sisällön. Kristus tuli juutalaiseen kulttuuriin, jossa hän kärsi ristinkuoleman. Tuo kuolema viittasi temppeliuhreihin. Niitä ei kukaan enää meidän kulttuurissa tee. Silti tuo Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus on koko kristinuskon keskeisin kohta, joka ei ole muuttunut miksikään. Inkarnaation ihme on se, että Jumala tuli tietynlaiseen kulttuuriin ihmiseksi. Tuo kulttuuri ei ollut sattumalta valittu, vaan Jumala oli valmistellut Israelin kansaa siihen jo pitkään. Siksi se, mitä Jeesus opettaa ja sanoo, koskee kaikkia kaikkialla, eikä se ole kulttuurisidonnaista. Samoin myös hänen lähettämien apostolien opetukset ovat kaikkia kristittyjä sitovia ellei toisin erikseen sanota.

Emme voi paeta Raamatun nykyihmisille vaikeita kohtia selittämällä ne vain paimentolaisheimojen kulttuurin tuotteeksi. Meidän on otettava koko Raamattu, Jumalan ilmoitus, tosissamme ja ojentauduttava sen mukaan. Otan mieluummin koko sen paketin, mitä apostolit ovat meille välittäneet, kuin alan karsimaan sieltä oman mieleni mukaan nykyiseen kulttuuriimme epäsovia kohtia pois, sillä silloin käy helposti niin, että jäljelle ei jää enää minkäänlaista kristinuskoa.

Kommentit

  1. Tämä hyvä! Selkensi kivasti esim. juuri tätä miksi toisia käskyjä ei noudateta yms. Kiitos.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit