Saarna Kemijärven kirkossa Tapaninpäivänä 26.12.

Luuk. 12:8-12

Tänään puhun saarnassani kolmesta asiasta: marttyyreista, tunnustautumisesta Jeesuksen omaksi ja Pyhän Hengen pilkasta.

Tänään, tapaninpäivänä muistelemme kristillisiä marttyyreja. Marttyyri tarkoittaa suomeksi todistajaa. He ovat henkilöitä, jotka ovat olleet valmiita todistamaan uskostaan, vaikka siitä seuraisi kuolema. Äsken UT:n lukukappaleessa kuulimmekin Stefanoksesta, joka oli ensimmäinen kristitty marttyyri. Hänen mukaansahan tämä Tapaninpäivä onkin nimetty.

Mitä tekemistä marttyyriudella ja henkensä menettämisellä on sitten koko joulun sanoman kanssa? Miksi heti joulupäivän jälkeen mietiskelemme tällaisia, ei niin kivoja asioita? Meneekö tässä joulun pitkään haalittu tunnelma pilalle ja joulurauhan julistukset tyhjille seinille?

Jouluna juhlimme Kristuksen syntymäpäivää. Jumala tulee ihmiseksi pelastamaan kansansa. Marialle syntyy poika, joka vapauttaa ihmiskunnan synneistään. Betlehemin seimessä makaa kapaloituna se, jonka kautta kaikki on luotu. Saamme kuulla paimenien kanssa ihmeellisen sanoman. Sanoman, jota järki hämmästyy ja jota sydän ei osaa aavistaa. ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt vapahtaja.”

Tämä sanoma jakaa ihmiset heti kahtia. Kuninkaat vieraista maista tulevat kunnioittamaan lasta. Juudean kuningas Herodes sen sijaan tapattaa Betlehemin seudun poikalapset. Toiset ottavat sanoman vastaan, toiset tekevät kaikkensa, että sitä ei kukaan ottaisi vastaan. Niinpä Johannes kirjoittaa evankeliuminsa alussa: ”Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.” Joulun ihmeellistä sanomaa ei otettu vastaan, vaan lopulta Kristus kärsi kuoleman kuin rikollinen, vaikka ei synnistä mitään tiennyt.

Saman kohtalon kokivat myöhemmin joulun sanomasta todistaessaan myös opetuslapset ja monet Jeesuksen seuraajat. Siksi tänään muistelemme ensimmäistä marttyyria Stefanosta ja ylipäätäänkin kaikkia kristillisiä marttyyreja. Ja edelleen tänäänkin sanoma Jumalan pelastavasta armosta pojassaan on toisille ilosanoma ja toisille niin suuri pahennus, että eivät voi sietää edes jouluevankeliumia luettavan kouluissa.

Paavali kirjoittaa Titukselle näin: ”Mutta vainon kohteeksi joutuvat kaikki ne, jotka haluavat elää hurskaasti Kristuksen Jeesuksen omina.” Meille kristityille ei Raamatussa luvata tässä elämässä juuri muuta kuin vainoa. Marttyyreja tulee olemaan niin kauan kuin on oikeata kristinuskoa. Kristityn tulisikin olla omasta tilastaan enemmän huolissaan silloin, kun hän ei koe minkäänlaista vainoa, kuin silloin kun häntä vainotaan.

Heti kirkon ensimmäisten vuosisatojen aikana muodostui sanonta: ”Marttyyrien veressä on kirkon siemen.” Mitä enemmän kristittyjä vainottiin ja tapettiin, sitä nopeammin kristinusko levisi. Tälläkin hetkellä kristinusko kasvaa siellä, missä se on kiellettyä. Kerrotaan, että esimerkiksi Iranissa on maan alla valtavat herätykset. Samoin Kiinassa, jossa kristinusko oli pitkään kiellettyä, sanoma ylösnousseesta Kristuksesta leviää vauhdilla. Joidenkin arvioiden mukaan jo yli 10% kiinalaisista olisi kristittyjä.

Siellä taas, missä vainoja ei ole, kristityt käyvät helposti laiskoiksi, penseiksi, kylmiksi, maallistuvat ja lopulta suola menettää makunsa ja se viskataan pois! Herra meitä siitä varjelkoon!

Suomessakin ovat viime aikoina nousseet yhä voimakkaammiksi kristinuskoa vastustavat äänenpainot. Kristillisen seksuaalietiikan puolustamisesta saa mediassa pilkkaa osakseen ja joutuu kansalliseksi silmätikuksi. On muotia pilkata ja vääristellä Raamattua, Jumalan ilmoitettua sanaa, ja jopa viskellä sitä julkisesti. Toivottavasti tämä kehitys herättää meidät Suomen kristityt siihen, että kristinusko ei ole enää mikään itsestäänselvyys.

Olemme puhuneet nyt marttyyreista. Miten sellaiseksi tullaan? Vastaan: tunnustautumalla pelottomasti Jeesuksen omaksi. Siitä puhunkin seuraavaksi.
Jeesus sanoo: ”joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen on Ihmisen poika tunnustava omakseen Jumalan enkelien edessä. Mutta, joka ihmisten edessä kieltää minut, se tullaan kieltämään Jumalan enkelien edessä.” Jeesuksen sanojen perusteella on tärkeää tunnustaa uskonsa. Jopa niin tärkeää, että viimeisellä tuomiolla, kun meidät tuomitaan Jumalan enkelien edessä, Jeesus tunnustaa meidät omikseen, jos olemme tunnustaneet hänet omaksemme täällä maan päällä. Ja päinvastoin: tunnustamatta jättäminen johtaa siihen, että Jeesus ei meitä tunnusta omikseen.

Samoin Paavali kirjoittaa roomalaiskirjeessä: ”Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva.” Uskon seuraus on se, että sitä levitetään eteenpäin, kuten Jeesus viimeisinä sanoinaan lähetyskäskyssään meitä kehottaa. Erityisesti tänä aikana, jolloin yhä harvempi suomalainen uskoo Jumalaan, jolloin kristillinen kulttuuri on maastamme rapistumassa, jolloin tärkeimmiksi arvoiksi ovat nousseet raha ja menestys ja jolloin kristillinen etiikka on enää lähinnä naurun kohde. Erityisesti tänä aikana todistus Kristuksesta tarvitsee eteenpäin viejiä.

Tuo Kristuksen tunnustaminen on meille kuitenkin vaikeaa. Se on sitä siksi, koska pidän omaa asemaani, mainettani, kunniaani ja omaisuuttani tärkeämpänä kuin Jumalaa. Pelkään, että menetän ne, jos tunnustan Jeesuksen. Näistä asioista on tullut epäjumalia, jotka ovat nousseet tärkeämmiksi kuin ainoa oikea Jumala. Siksi ihmisten edessä Jeesuksen kieltäminen johtaa siihen, että Jeesus kieltää Jumalan enkelien edessä.

Kun kristitty joutuu tilanteeseen, jossa hänen tulisi tunnustaa uskonsa, hänen ei kuitenkaan tarvitse olla omassa varassaan ja voimassaan. ”Kun teitä kuljetetaan Synagogan ja viranomaisten ja esivallan eteen, älkää olko huolissanne siitä, mitä puhutte ja miten puolustatte itseänne. Kun se hetki tulee Pyhä Henki neuvoo, mitä teidän on sanottava.” Meidän ei tarvitse itse miettiä miten tunnustamme ja miten osoitamme sen, että olemme kristittyjä. Pyhä Henki tekee sen puolestamme. Hän on myös vainotilanteessa puolustajamme. Jeesus sanoo: ”Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on totuuden henki.” Toisin käännettynä tuo puolustaja tarkoittaa asianajajaa.

Meillä on siis taivaallinen asianajajamme, joka ajaa meidän asiaamme täällä maan päällä, niin että jopa neuvoo mitä meidän on sanottava, kun joudumme viranomaisten ja esivallan eteen. Jos joudumme uskomme tähden vaikeuksiin, voimme todeta kuten Paavali: ”Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja.”

Miten sitten tulisi tunnustautua Kristuksen omaksi? Onko se kaupungilla huutelua? Ihmisten ovelta ovelle kiertämistä? Ensimmäisessä Pietarin kirjeessä meille annetaan melko hyvä vastaus. ”Pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu.” Meidän tulee vastata siihen, mihin meidän toivomme perustuu. Se ei perustu yhteiskunnalliseen asemaamme, pankkitilin saldoon tai ystäviin korkeilla paikoilla, vaan se perustuu siihen, että Jeesus on kuollut puolestamme ja antanut meille kaikki syntimme anteeksi. Tämän vastauksen voimme antaa kaikille kysyville.

Olen käsitellyt nyt marttyyreita ja tunnustautumista Kristuksen omaksi. Kolmanneksi puhun Pyhän Hengen pilkasta. Jeesus varoittaa vakavasti kieltämästä häntä ihmisten edessä. Tätäkin pahempaa kuitenkin voi tehdä. Vaikka kaikki meidän syntimme erottavat meitä Jumalasta, on olemassa syntejä, jotka ovat seuraamuksiltaan pahempia kuin toiset. Tämä käy selväksi, kun Jeesus sanoo: ”mutta sille, joka herjaa Pyhää Henkeä, ei anteeksi anneta.”

Nämä ovat kovia sanoja. Monet ovatkin pohtineet ovatko he kokonaan autuuden ulkopuolella, kun ovat vahingossa ajatuksissaan herjanneet Pyhää Henkeä. Onko enää mitään mahdollisuutta pelastua? Jos pohdit tällaista, sanon sinulle, että se, että pohdit tätä, on jo merkki siitä, että Pyhä Henki tekee sinussa työtään. Pyhän Hengen pilkka on ennen kaikkea suostumattomuutta Pyhän Hengen työn kohteeksi.

Jeesus sanoo Pyhästä Hengestä: Joh. 16:7-8: ”Mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio.” Pyhä Henki näyttää meissä synnin. Pyhän Hengen pilkka on siis sitä, että ei usko tarvitsevansa pelastusta, eikä suostu vastaanottamaan sovitusta. Toisin sanoen ei näe sitä, mitä Pyhä Henki meille kirkastaa. Tämä on se vakava synti, jota ei saa anteeksi.

Jeesuksen kieltämisellä ihmisten edessä on vakavat seuraukset. Se voi johtaa ikuiseen kadotukseen. Silti katuva syntinen saa anteeksi, vaikka sanoisi jotain Ihmisen poikaa vastaan. Paavali oli herjaaja ja vainooja, mutta Jumalan armosta hän sai anteeksi ja hänestä tuli pakanoiden apostoli. Vaikka olisimme kieltäneet Jeesuksen, on silti vielä mahdollista kääntyä ja palata hänen armoonsa. Pietari kielsi kolmesti Jeesuksen, mutta katui ja sai anteeksi ja mahdollisuuden tunnustaa Jeesus vielä monta kertaa, niin että lopulta kärsi itsekin marttyyrikuoleman. Paavalin ja Pietarin tavoin on meidänkin vielä mahdollista kääntyä Jumalan puoleen. Hänen puoleensa, joka on tullut tänne maailmaan kaltaiseksemme ja omalla kärsimisellään ja kuolemallaan sovittanut meidän kaikki syntimme. Tänään saamme tunnustaa ihmisten edessä olevamme Jeesuksen omia.