Saarna 2. sunnuntai helluntaista
Matt. 13:44-46
Rahalla saa ja hevosella pääsee. Siltä saattaa vaikuttaa kun kuuntelee näitä Jeesuksen vertauksia. Näyttää siltä, että hieman vilpillisesti toimimalla ihmiset ostavat itselleen erittäin arvokkaita asioita. Sitäkö Jeesus nyt tahtoo meille opettaa, että sen kun ostelee vain isolla omaisuudella kallisarvoisia helmiä ja elelee leveästi?
Useinkaan Jeesuksen vertaukset eivät ole esimerkkejä täydellisestä moraalisesta toiminnasta, vaan kertomuksia ihmisten tavallisesta elämästä, jotka antavat meille kuvan siitä, millainen on Jumalan valtakunta. Tässäkin lukemassani vertauksessa mies epärehellisesti ostaa pellon vastapuolelta, joka ei tiedä pellon todellista arvoa. Meidän ei tulekaan ottaa oppia miehen teosta, vaan asenteesta. Tämä mies tietää miten toimia, kun kyseessä on jotain mittaamattoman arvokasta. Samoin helmikauppiaskin on tilanteen tasalla. Löydettyään arvokkaan helmen, sellaisen, jota hän on etsinyt koko elämänsä, hän ei hukkaa hetkeäkään. Samantien hän myy koko omaisuutensa ja ostaa tuon helmen. Molemmat miehet tekevät hyvän sijoituksen. He pistävät koko omaisuutensa menemään, jotta saisivat tilalle jotain vielä arvokkaampaa.
Nämä miehet tiesivät mikä heidän elämässään on tärkeää ja arvokasta. Sen saavuttamiseksi he eivät kaihtaneet keinoja. Kaikki muu oli vähäpätöistä sen rinnalla mihin he olivat kiinnittäneet katseensa. Koko omaisuuskin tuntui pieneltä menetykseltä sen rinnalla, mitä he olivat hankkimassa.
Samalla tavoin meidänkin tulisi suhtautua Jumalan valtakuntaan. Mikä täällä maailmassa voisi olla arvokkaampaa Kristuksen Jeesuksen tunteminen, joka vapauttaa meidät synnistä ja syyllisyydestä. Mikä voisi vetää vertoja sille rauhalle, jonka Jumalan lapseksi pääseminen antaa meidän sydämeemme? Mikä voisi tuoda suuremman autuuden kuin elämä Herran omana? Mikä aarre maailmassa voisi vetää vertoja aarteelle taivaassa? Niinpä kun nyt puhumme Jumalan valtakunnasta, olemme tekemisissä mittaamattoman arvokkaan asian kanssa. Sellaisen asian kanssa, jonka arvoa meidän elämässämme ei voi mitata yhdessäkään rahayksikössä. Ei euroissa eikä dollareissa, ei ruplissa tai shekeleissä.
Nämä vertaukset osoittavat elämäämme oikean tärkeysjärjestyksen. Jumalan valtakunta ei voi olla elämässämme toisella tai kolmannella sijalla. Sen sijaan se on suurin aarre, jonka kukaan voi tässä ajassa omistaa. Omaisuus, ihmissuhteet ja terveys ovat pieniä iloja siihen verrattuna. Ja toisaalta Jeesus lupaa, että jos Jumalan valtakunta on ensisijalla, niin nämä muutkin asiat järjestyvät. Hän sanoo vuorisaarnassa, että ”etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.”
Jeesus varoittaa meitä tässä myös liiasti kiintymästä maalliseen mammonaan ja Jumalan hyviin ajallisiin lahjoihin. Omaisuudesta ei saa tulla sellaista asiaa, joka estää meitä löytämästä elämäämme jotain vielä arvokkaampaa. Yllättävän helposti käy niin, että alamme pitää rahaa ja omaisuutta epäjumalana. Heti ensimmäinen käsky varoittaa meitä tästä karikosta. Luther selittää tuota ensimmäistä käskyä siten, että se nimenomaan on ihmisen Jumala, jolta hän odottaa kaikkea hyvää ja johon hän turvaa kaikessa hädässä. Ja sitten hän osoittaa seuraavin sanoin kuinka helposti tuosta rahasta tulee meille epäjumala:
”Moni ajattelee, että hänellä on Jumala ja kaikkea tarpeeksi, kun hänellä on rahaa ja omaisuutta. Hän luottaa siihen ja rehentelee sillä niin itsevarmana, ettei piittaa kenestäkään yhtään mitään. Huomaa: jumala hänellä onkin, nimeltään Mammona, toisin sanoen raha ja omaisuus. Siihen hän luottaa koko sydämestään, sehän onkin maailman yleisin epäjumala. Jolla on rahaa ja omaisuutta, tuntee olevansa turvassa. Hän on iloinen ja peloton aivan kuin istuisi keskellä paratiisia. Ja päinvastoin: joka ei omista mitään, se epäilee ja vaipuu epätoivoon aivan kuin ei tietäisi Jumalasta mitään.” Raha on siis sellainen jumala, johon monet turvaavat ja odottavat apua hädässään, vaikka vain todellinen Jumala voisi heitä auttaa. Ja kun rahaa ei ole, ihmiset ovat epätoivoisia aivan kuin todellinen Jumala ei voisi heitä auttaa. Tänäänkin meitä kristittyjä kutsutaan kääntymään kaikista vääristä jumalista todellisen Jumalan puoleen. Raha ja mammona saavat nyt jäädä ja oikea Jumala tulla tilalle.
Tähän ensimmäiseen käskyyn liittyvät myös Jeesuksen sanat vuorisaarnassa, jotka kuuluvat seuraavasti: ”älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta.” Meidän aarteemme tulisi olla taivaassa. Sillä vaikka kuinka keräisimme täällä omaisuutta, ei se kuoleman edessä meitä pitkälle kanna. Mitään täältä ei saa mukaansa. Sanotaan, että käärinliinoissa ei ole taskuja. Ikuiseen elämään ja taivaan iloon meidät vie vain usko Jeesukseen. Omaisuudella tai sen puutteella on aika vähän merkitystä kun viimeisellä tuomiolla jaellaan paikkoja. Niitä paikkoja ei nimittäin enää rahalla ostetakaan.
Jumalan valtakunta on siis mittaamattoman suuri aarre ja siihen sisälle pääseminen on suurinta, mitä tässä elämässä voi saavuttaa. Miten sinne voi sitten päästä sisälle ja mistä tiedän olenko minä jo siellä? Näissä kahdessa vertauksessa miehet ostivat koko omaisuudellaan suurimman aarteen. Mutta millä omaisuudella syntinen ihminen ostaisi itselleen Jumalan valtakunnan? Tarjoaisitko sinä rahaa luojallesi? Tarjoaisitko sinä hyviä tekojasi? Tarjoaisitko omia ominaisuuksiasi? Eikö nämä kaikki jo muutenkin kuulu luojallesi? Mitä sellaista ylimääräistä voisit tarjota, joka sovittaisi syntisi ja tekisi sinusta Jumalan valtakunnan jäsenen?
Siksi käy selväksi, että turhaa on Jumalan valtakunnan ostamisesti, sillä toinen on tarjonnut jo riittävän hinnan ja haluaa lahjoittaa mitä suurimman aarteen ilmaiseksi sinulle. Jeesus on uhrannut oman henkensä sovittaakseen kaikki meidän syntimme. Hän on maksanut kalleimman hinnan mitä kuvitella saattaa meidän edestämme. Häneen uskoen pääsemme osallisiksi maailman suurimmasta aarteesta, Jumalan valtakunnasta.
Nyt tämä vertaus saakin täysin toisenlaisen luonteen. Eihän tämä mies, joka osti peltoon kätketyn aarteen, olekaan mikään syntinen ihminen, vaan kyseessä on ilmiselvästi Herramme ja vapahtajamme Jeesus Kristus. Tuo pelto on maailma, joka on luomisen jälkeen joutunut väärän omistajan haltuun. Kahden ensimmäisen ihmisen, Aadamin ja Eevan, rikkomuksesta alkaen maailma on ollut erossa Jumalasta ja pahan vallassa. Jumala ei kuitenkaan jättänyt sitä väärän omistajan käsiin, vaan lunasti sen takaisin itselleen, koska pellossa on kätkettynä aarre.
Tämä aarre on Jumalalle mittaamattoman arvokas. Se on kallein helmi, minkä kuvitella saattaa. Se on myös suurin aarre, jonka peltoon voi kätkeä. Se aarre olet sinä. Sinä olet sellainen aarre, jonka vuoksi Kristus oli valmis luopumaan koko omaisuudestaan eli antamaan oman henkensäkin, jotta voisi lunastaa sinut omakseen pahan vallasta. Jeesuksen silmissä koko syntinen ihmiskunta on mitä suurin aarre, jonka pelastamiseksi hän ei säästänyt mitään omaansa.
Lunastaakseen tuon aarteen itselleen Kristus jätti taivaan taaksensa. Paavali kirjoittaa tästä hienosti: ”hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen, vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.” Kristus tuli taivaan kunniasta häpeälliseen kuolemaan meidän vuoksemme. Hän, kaiken rikkauden lähde, vaelsi kaksituhatta vuotta sitten köyhänä keskellämme, jotta me voisimme löytää todellisen rikkauden. Kristus on nyt kuolemallaan ostanut meidät omikseen ja me kuulumme hänelle. Jokainen meistä saa uskon kautta ottaa omakseen Jumalan valtakunnan. Kristuksen täydellisen työn tähden saamme nyt olla sen jäseniä. Tämä on suurin onni, jonka voimme löytää.
Meidän silmiemme edessä on levitettynä suuri aarre. Voimme näiden Jeesuksen vertausten perusteella nähdä koko syntisen ihmiskunnan aarteena, joka kaipaa sanomaa pelastuksesta ja syntien anteeksiannosta. Näin meitä kutsutaan lähetystyöhon ja viemään evankeliumia eteenpäin. Ne ihmiset, jotka eivät vielä ole löytäneet Jeesusta ovat suuri aarre, jonka tavoittamiseksi meidän tulisi tehdä kaikkemme niin täällä Kankaanpäässä kuin kaikkialla maailmassa. Saamme osallistua Kristuksen työhön tämän aarteen lunastamiseksi takaisin Jumalalle. Mekin voimme löytää tällaisen aarteen helposti ympäriltämme. Ja se täytyy ostaa takaisin julistamalla ilosanomaa Kristuksesta sanoin ja teoin.
Rahalla saa ja hevosella pääsee. Siltä saattaa vaikuttaa kun kuuntelee näitä Jeesuksen vertauksia. Näyttää siltä, että hieman vilpillisesti toimimalla ihmiset ostavat itselleen erittäin arvokkaita asioita. Sitäkö Jeesus nyt tahtoo meille opettaa, että sen kun ostelee vain isolla omaisuudella kallisarvoisia helmiä ja elelee leveästi?
Useinkaan Jeesuksen vertaukset eivät ole esimerkkejä täydellisestä moraalisesta toiminnasta, vaan kertomuksia ihmisten tavallisesta elämästä, jotka antavat meille kuvan siitä, millainen on Jumalan valtakunta. Tässäkin lukemassani vertauksessa mies epärehellisesti ostaa pellon vastapuolelta, joka ei tiedä pellon todellista arvoa. Meidän ei tulekaan ottaa oppia miehen teosta, vaan asenteesta. Tämä mies tietää miten toimia, kun kyseessä on jotain mittaamattoman arvokasta. Samoin helmikauppiaskin on tilanteen tasalla. Löydettyään arvokkaan helmen, sellaisen, jota hän on etsinyt koko elämänsä, hän ei hukkaa hetkeäkään. Samantien hän myy koko omaisuutensa ja ostaa tuon helmen. Molemmat miehet tekevät hyvän sijoituksen. He pistävät koko omaisuutensa menemään, jotta saisivat tilalle jotain vielä arvokkaampaa.
Nämä miehet tiesivät mikä heidän elämässään on tärkeää ja arvokasta. Sen saavuttamiseksi he eivät kaihtaneet keinoja. Kaikki muu oli vähäpätöistä sen rinnalla mihin he olivat kiinnittäneet katseensa. Koko omaisuuskin tuntui pieneltä menetykseltä sen rinnalla, mitä he olivat hankkimassa.
Samalla tavoin meidänkin tulisi suhtautua Jumalan valtakuntaan. Mikä täällä maailmassa voisi olla arvokkaampaa Kristuksen Jeesuksen tunteminen, joka vapauttaa meidät synnistä ja syyllisyydestä. Mikä voisi vetää vertoja sille rauhalle, jonka Jumalan lapseksi pääseminen antaa meidän sydämeemme? Mikä voisi tuoda suuremman autuuden kuin elämä Herran omana? Mikä aarre maailmassa voisi vetää vertoja aarteelle taivaassa? Niinpä kun nyt puhumme Jumalan valtakunnasta, olemme tekemisissä mittaamattoman arvokkaan asian kanssa. Sellaisen asian kanssa, jonka arvoa meidän elämässämme ei voi mitata yhdessäkään rahayksikössä. Ei euroissa eikä dollareissa, ei ruplissa tai shekeleissä.
Nämä vertaukset osoittavat elämäämme oikean tärkeysjärjestyksen. Jumalan valtakunta ei voi olla elämässämme toisella tai kolmannella sijalla. Sen sijaan se on suurin aarre, jonka kukaan voi tässä ajassa omistaa. Omaisuus, ihmissuhteet ja terveys ovat pieniä iloja siihen verrattuna. Ja toisaalta Jeesus lupaa, että jos Jumalan valtakunta on ensisijalla, niin nämä muutkin asiat järjestyvät. Hän sanoo vuorisaarnassa, että ”etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.”
Jeesus varoittaa meitä tässä myös liiasti kiintymästä maalliseen mammonaan ja Jumalan hyviin ajallisiin lahjoihin. Omaisuudesta ei saa tulla sellaista asiaa, joka estää meitä löytämästä elämäämme jotain vielä arvokkaampaa. Yllättävän helposti käy niin, että alamme pitää rahaa ja omaisuutta epäjumalana. Heti ensimmäinen käsky varoittaa meitä tästä karikosta. Luther selittää tuota ensimmäistä käskyä siten, että se nimenomaan on ihmisen Jumala, jolta hän odottaa kaikkea hyvää ja johon hän turvaa kaikessa hädässä. Ja sitten hän osoittaa seuraavin sanoin kuinka helposti tuosta rahasta tulee meille epäjumala:
”Moni ajattelee, että hänellä on Jumala ja kaikkea tarpeeksi, kun hänellä on rahaa ja omaisuutta. Hän luottaa siihen ja rehentelee sillä niin itsevarmana, ettei piittaa kenestäkään yhtään mitään. Huomaa: jumala hänellä onkin, nimeltään Mammona, toisin sanoen raha ja omaisuus. Siihen hän luottaa koko sydämestään, sehän onkin maailman yleisin epäjumala. Jolla on rahaa ja omaisuutta, tuntee olevansa turvassa. Hän on iloinen ja peloton aivan kuin istuisi keskellä paratiisia. Ja päinvastoin: joka ei omista mitään, se epäilee ja vaipuu epätoivoon aivan kuin ei tietäisi Jumalasta mitään.” Raha on siis sellainen jumala, johon monet turvaavat ja odottavat apua hädässään, vaikka vain todellinen Jumala voisi heitä auttaa. Ja kun rahaa ei ole, ihmiset ovat epätoivoisia aivan kuin todellinen Jumala ei voisi heitä auttaa. Tänäänkin meitä kristittyjä kutsutaan kääntymään kaikista vääristä jumalista todellisen Jumalan puoleen. Raha ja mammona saavat nyt jäädä ja oikea Jumala tulla tilalle.
Tähän ensimmäiseen käskyyn liittyvät myös Jeesuksen sanat vuorisaarnassa, jotka kuuluvat seuraavasti: ”älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta.” Meidän aarteemme tulisi olla taivaassa. Sillä vaikka kuinka keräisimme täällä omaisuutta, ei se kuoleman edessä meitä pitkälle kanna. Mitään täältä ei saa mukaansa. Sanotaan, että käärinliinoissa ei ole taskuja. Ikuiseen elämään ja taivaan iloon meidät vie vain usko Jeesukseen. Omaisuudella tai sen puutteella on aika vähän merkitystä kun viimeisellä tuomiolla jaellaan paikkoja. Niitä paikkoja ei nimittäin enää rahalla ostetakaan.
Jumalan valtakunta on siis mittaamattoman suuri aarre ja siihen sisälle pääseminen on suurinta, mitä tässä elämässä voi saavuttaa. Miten sinne voi sitten päästä sisälle ja mistä tiedän olenko minä jo siellä? Näissä kahdessa vertauksessa miehet ostivat koko omaisuudellaan suurimman aarteen. Mutta millä omaisuudella syntinen ihminen ostaisi itselleen Jumalan valtakunnan? Tarjoaisitko sinä rahaa luojallesi? Tarjoaisitko sinä hyviä tekojasi? Tarjoaisitko omia ominaisuuksiasi? Eikö nämä kaikki jo muutenkin kuulu luojallesi? Mitä sellaista ylimääräistä voisit tarjota, joka sovittaisi syntisi ja tekisi sinusta Jumalan valtakunnan jäsenen?
Siksi käy selväksi, että turhaa on Jumalan valtakunnan ostamisesti, sillä toinen on tarjonnut jo riittävän hinnan ja haluaa lahjoittaa mitä suurimman aarteen ilmaiseksi sinulle. Jeesus on uhrannut oman henkensä sovittaakseen kaikki meidän syntimme. Hän on maksanut kalleimman hinnan mitä kuvitella saattaa meidän edestämme. Häneen uskoen pääsemme osallisiksi maailman suurimmasta aarteesta, Jumalan valtakunnasta.
Nyt tämä vertaus saakin täysin toisenlaisen luonteen. Eihän tämä mies, joka osti peltoon kätketyn aarteen, olekaan mikään syntinen ihminen, vaan kyseessä on ilmiselvästi Herramme ja vapahtajamme Jeesus Kristus. Tuo pelto on maailma, joka on luomisen jälkeen joutunut väärän omistajan haltuun. Kahden ensimmäisen ihmisen, Aadamin ja Eevan, rikkomuksesta alkaen maailma on ollut erossa Jumalasta ja pahan vallassa. Jumala ei kuitenkaan jättänyt sitä väärän omistajan käsiin, vaan lunasti sen takaisin itselleen, koska pellossa on kätkettynä aarre.
Tämä aarre on Jumalalle mittaamattoman arvokas. Se on kallein helmi, minkä kuvitella saattaa. Se on myös suurin aarre, jonka peltoon voi kätkeä. Se aarre olet sinä. Sinä olet sellainen aarre, jonka vuoksi Kristus oli valmis luopumaan koko omaisuudestaan eli antamaan oman henkensäkin, jotta voisi lunastaa sinut omakseen pahan vallasta. Jeesuksen silmissä koko syntinen ihmiskunta on mitä suurin aarre, jonka pelastamiseksi hän ei säästänyt mitään omaansa.
Lunastaakseen tuon aarteen itselleen Kristus jätti taivaan taaksensa. Paavali kirjoittaa tästä hienosti: ”hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen, vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.” Kristus tuli taivaan kunniasta häpeälliseen kuolemaan meidän vuoksemme. Hän, kaiken rikkauden lähde, vaelsi kaksituhatta vuotta sitten köyhänä keskellämme, jotta me voisimme löytää todellisen rikkauden. Kristus on nyt kuolemallaan ostanut meidät omikseen ja me kuulumme hänelle. Jokainen meistä saa uskon kautta ottaa omakseen Jumalan valtakunnan. Kristuksen täydellisen työn tähden saamme nyt olla sen jäseniä. Tämä on suurin onni, jonka voimme löytää.
Meidän silmiemme edessä on levitettynä suuri aarre. Voimme näiden Jeesuksen vertausten perusteella nähdä koko syntisen ihmiskunnan aarteena, joka kaipaa sanomaa pelastuksesta ja syntien anteeksiannosta. Näin meitä kutsutaan lähetystyöhon ja viemään evankeliumia eteenpäin. Ne ihmiset, jotka eivät vielä ole löytäneet Jeesusta ovat suuri aarre, jonka tavoittamiseksi meidän tulisi tehdä kaikkemme niin täällä Kankaanpäässä kuin kaikkialla maailmassa. Saamme osallistua Kristuksen työhön tämän aarteen lunastamiseksi takaisin Jumalalle. Mekin voimme löytää tällaisen aarteen helposti ympäriltämme. Ja se täytyy ostaa takaisin julistamalla ilosanomaa Kristuksesta sanoin ja teoin.
Kommentit
Lähetä kommentti