Saarna konfirmaatiomessussa Pyhän kolminaisuuden päivänä
Joh. 15:1-10
Minä olen. Minä olen hyvä paimen. Minä olen maailman valo. Minä olen ylösnousemus ja elämä. Minä olen elämän leipä. Minä olen portti. Minä olen tie, totuus ja elämä. Minä olen tosi viinipuu.
Minä olen. Se lause esiintyy Jeesuksen opetuksessa useasti. Meiltä saattaa jäädä tämän lauseen merkityksellisyys helposti huomaamatta. Nyt meille ei puhukaan joku tämän maailman itsensäkehuja, joka esittelee mitättömiä saavutuksiaan. Tällaisen sijaan ’minä olen’ viittaa itseensä Jumalaan. Nimittäin kun Vanhassa testamentissa Jumala ilmoittaa itsensä Moosekselle, Jumala sanoo nimekseen minä olen se, joka olen. Jeesus siis puhuu itsestään käyttäen termiä jonka voidaan ymmärtää tarkoittavan Jumalaa.
Tänä sunnuntaina vietämme Pyhän kolminaisuuden päivää. Niinpä tämän sunnuntain evankeliumitekstistä aukeaa meille kolmiyhteisen Jumalan salaisuus. Kristus ei olekaan vain yksi historian saatossa elänyt suuri opettaja, jonka opetuksia muistelemme täällä kirkossa aina sunnuntaisin, vaan lihaksitullut Jumala, joka tuli pelastamaan kansansa ja joka elää yhä tänäkin päivänä. Tänä sunnuntainakin hän on keskellämme ja kohta ehtoollisella nautimme hänen todellisen ruumiinsa ja verensä. Jumala vaikuttaa meidän keskellämme kolmessa erillisessä persoonassa Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Pojasta tunnemme Isän ja Pyhä Henki kirkastaa meille Pojan.
Jeesus puhuu tämän sunnuntain evankeliumissa siitä kuinka hän on viinipuu. Tämä saattaa meille tämän päivän kuulijoille vaikuttaa vähän kummalliselta. Miksi juuri viinipuu? Vanhassa testamentissa Israelin kansaa kuvattiin usein viinipuuksi. Esimerkiksi profeetta Jeremia puhuu Israelin kansalle näin: ”Minä istutin sinut, olit jalo viiniköynnös, olet kasvanut parhaimmasta siemenestä. Ja mitä minä nyt näen? Olet muuttunut villiköynnökseksi ja kannat kelvottomia oksia.” Puhe viinipuusta oli siis tuttua Jeesuksen kuulijoille ja he heti ymmärsivät, mistä on kysymys. Kysymys oli Jumalan omasta kansasta. Nyt Jeesus puhuu kuitenkin uudessa merkityksessä tästä asiasta. Jumalan valittu kansa onkin se, joka on yhteydessä Kristukseen, eikä enää pelkästään Israelin kansa kuten tuolloin Vanhan testamentin aikana. Kristus on nyt ainoa tie taivaallisen Isän yhteyteen.
Me kristityt olemme oksia todellisessa viinipuussa eli Kristuksessa. Viinipuu on kuva Kristuksen kirkosta, jossa jokainen jäsen saa elämänsä Kristuksesta ja pystyy tuottamaan hedelmää vain pysymällä kiinni Kristuksessa. Tämä kiinnittyminen Kristukseen tapahtuu kasteen ja uskon kautta. Kasteessa meidät on tehty jo viinipuun eläviksi oksiksi ja uskon kautta joka päivä saamme uutta elämää rungosta eli Kristuksesta. Ja vain olemalla jäsen tuossa viinipuussa on mahdollista olla yhteydessä Jumalaan.
Teidät konfirmoitavat nuoret on jo kasteessa liitetty oksiksi tuohon Jeesus-viinipuuhun. Tässä konfirmaatiossa te vahvistatte sen, että haluatte pysyä kiinni siinä edelleen. Konfirmaatio tarkoittaa kasteen vahvistamista. Nyt te yhdytte siihen samaan uskontunnustukseen, jonka teidän vanhemmat ja kummit lukivat silloin kuin teidät kastettiin. Te tunnustatte tänään uskonne Pyhään kolmiyhteiseen Jumalaan koko seurakunnan edessä. Te tunnustatte sen, mitä olette kasteessa osaksenne saaneet. Kaste ja usko, molemmat ovat nyt läsnä elämässänne. Siis ne ainekset, joiden avulla pysytään kiinni Jeesus-viinipuussa.
Elämä Kristittynä on kuitenkin täynnä monia mutkia. Yhä uudestaan huomaamme lankeavamme ja tekevämme väärin Jumalaa ja toisia kohtaan. Yhä edelleen on vaarana, että joutuu tuon Kristus-viinipuun ulkopuolelle. Lukemassani evankeliumitekstissä meillä on vakava varoituksen sana. Jeesus sanoo: ”joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.” Niinpä meidän on tarpeen tulla aina uudelleen armon ja anteeksiantamuksen lähteelle eli Jeesuksen luokse. Muuten on vaarana uskon kuihtuminen ja iankaikkinen kuolema.
Varoituksen sanan lisäksi tässä on meille myös ihana lupauksen sana. Jeesus sanoo meille kaikille: ”Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät.” Me saamme olla puhtaita kaikesta synnistä. Ei sillä tavoin, että emme enää ikinä siihen lankeaisi, vaan sillä tavoin, että Jeesus on puhdistanut meidät. Hän antaa meille syntimme anteeksi, koska hän on kantanut kaikki syntimme sinne Golgatan keskimmäiselle ristille. Meidän ei niitä tarvitse enää kantaa, vaan saamme uskossa ottaa vastaan syntien anteeksiantamuksen, elämän ja autuuden. Tämä on ihmeellinen uutinen. Kristus ottaa kaikki meidän pahat tekomme päälleen ja lahjoittaa meille oman vanhurskautensa. Näin Jumala kertoo meille sanassaan ja se todella puhdistaa meidät, kun otamme sen uskossa vastaan.
Kristus on runko, josta oksat saavat elämänsä. On tärkeää pysyä kiinni elämän lähteessä. Rungon ulkopuolella oksat eivät pysy kauaa elossa. Arjen elämässä saattaa kuitenkin unohtua miten rungossa pysytään kiinni. Rippikoulussa opettelimme kuinka oksa pysyy rungossa neljän eri välineen avulla: Ne ovat Raamatun lukeminen, rukous, ehtoollinen ja seurakuntayhteys. Näitä neljää tulisi säännöllisesti harrastaa, jotta oksa ei kuivettuisi ja viinitarhuri leikkaisi sitä pois.
Te konfirmoitavat nuoret olette rippikoulussa oppineet pääsisällön ja keskeiset asiat kristinuskosta. Nyt on aika alkaa elämään sitä todeksi. Tässä tekstissä on oikeastaan paras ohje tuohon kristityn elämään. Jeesus sanoo: "Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää." Uskosta Jeesukseen seuraa hyvät teot. Uskon kautta kiinnitymme Kristukseen ja Kristus tuottaa meissä hyvää hedelmää. Pelastava usko näkyy siis myös käytännössä meidän elämässämme hyvinä tekoina. Meidän ei tule kuitenkaan tarkkailla itseämme ja noita hyviä tekoja omasta elämästämme, vaan kiinnittää katseemme Kristukseen. Jos katsomme itseämme, näemme helposti vain syntiä. Mutta kun tarkkailemme Kristusta, näemme armon ja pelastuksen.
Jeesus sanoo, että ”ilman minua te ette saa aikaan mitään.” Jumala vaikuttaa meissä tekemisen ja tahtomisen. Myös se, että olemme oksia viinipuussa on kokonaan Jumalan ansiota. Vain Jumalan armo saa meissä aikaan kääntymyksen ja uskon. Jumalan työtä on meidän jokaisen elämässä se, että olemme täällä kirkossa. Usko on Jumalan lahjaa ja hänen ansiotaan. Se ei ole meidän oma suorituksemme, vaan Jumalan antamaa. Niinpä meidän ei tarvitse tarkkailla sitä, kuinka paljon meillä on uskoa, vaan ainoastaan turvata kaikessa Jumalaan. Se on riittävä uskon määrä, sillä Roomalaiskirjeessä sanotaan, että jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.
Käytännön tilanteissa ja arjen elämässä saattaa silti jäädä epäselväksi, että mitä ne hedelmät ovat, joita Jeesus tässä käskee tuottamaan. Siihenkin Jeesus antaa vastauksen: ”pysykää minun rakkaudessani.” Rakkaus on sellainen ohje, jota tulisi noudattaa kaikessa elämässä. Kuitenkin yksinään rakkaus on vaikea periaate, koska aina ei osaa tai tiedä miten sitä pitäisi elämässä soveltaa. Miten pysytään rakkaudessa kuten Jeesus kehottaa? Ja voisi kysyä, että mitä ylipäätään koko rakkaus on.
Tähänkin meille annetaan varsin hyvä ohje. Jeesus sanoo: ”Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.” Maailmassa on paljon puhetta rakkaudesta, mutta mitä muuta se yleensä on kuin puhetta? Tällaisen ympäripyöreän maailmojasyleilevän puheen sijasta Jeesus antaa meille selkeät ohjeet kuinka rakkautta toteutetaan: "Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani."
Rakkaus on näinollen Jumalan käskyissä pitäytymistä. Rakkaus täyttää koko Jumalan lain. Jumala käskee meitä ihmisiä, jotta rakkaus toteutuisi ihmisten välillä. Ensisijassa rakkaus ei siis ole joku tunne, joka on meidän sisällämme, vaan Jumalan tahto meidän elämäämme. Rakkautta ja Jumalan käskyjä ei voi asettaa vastakkain, vaan Jumalan käskyt ovat itse rakkaus. Me saatamme helposti pitää rakkautena sellaistakin, mikä ei sitä tosiasiassa ole. Sen vuoksi ainoa ja paras ohje rakkauden toteuttamiseksi ovat Jumalan käskyt eivätkä omat mieltymyksemme. Kymmenen käskyä on sellainen täydellinen tiivistelmä Jumalan tahdosta, jota noudattamalla rakkaus toteutuu meidän elämässämme.
On silti olemassa vielä Jumalan käskyjäkin selvempi kuva rakkaudesta. Nimittäin Jeesus itse on rakkauden täydellinen esikuva. Jeesus sanoo, että suurempaa rakkautta ei voi osoittaa kuin antaa henkensä ystäviensä puolesta. Jeesus rakasti meitä niin paljon, että oli valmis kuolemaan meidän syntiemme edestä. Todellisen rakkauden löytää vain Jeesuksen luota. Tässä elämässä ei ole mitään muuta paikkaa, jossa saisimme kokea samanlaista rakkautta kuin yhteydessä Jeesukseen. Pysykäämme tuossa Kristuksen rakkaudessa. Pysykäämme viinipuussa, joka on Kristus. Sillä vain rungossa kiinni pysyen oksa voi löytää elämälleen tarkoituksen.
Minä olen. Minä olen hyvä paimen. Minä olen maailman valo. Minä olen ylösnousemus ja elämä. Minä olen elämän leipä. Minä olen portti. Minä olen tie, totuus ja elämä. Minä olen tosi viinipuu.
Minä olen. Se lause esiintyy Jeesuksen opetuksessa useasti. Meiltä saattaa jäädä tämän lauseen merkityksellisyys helposti huomaamatta. Nyt meille ei puhukaan joku tämän maailman itsensäkehuja, joka esittelee mitättömiä saavutuksiaan. Tällaisen sijaan ’minä olen’ viittaa itseensä Jumalaan. Nimittäin kun Vanhassa testamentissa Jumala ilmoittaa itsensä Moosekselle, Jumala sanoo nimekseen minä olen se, joka olen. Jeesus siis puhuu itsestään käyttäen termiä jonka voidaan ymmärtää tarkoittavan Jumalaa.
Tänä sunnuntaina vietämme Pyhän kolminaisuuden päivää. Niinpä tämän sunnuntain evankeliumitekstistä aukeaa meille kolmiyhteisen Jumalan salaisuus. Kristus ei olekaan vain yksi historian saatossa elänyt suuri opettaja, jonka opetuksia muistelemme täällä kirkossa aina sunnuntaisin, vaan lihaksitullut Jumala, joka tuli pelastamaan kansansa ja joka elää yhä tänäkin päivänä. Tänä sunnuntainakin hän on keskellämme ja kohta ehtoollisella nautimme hänen todellisen ruumiinsa ja verensä. Jumala vaikuttaa meidän keskellämme kolmessa erillisessä persoonassa Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Pojasta tunnemme Isän ja Pyhä Henki kirkastaa meille Pojan.
Jeesus puhuu tämän sunnuntain evankeliumissa siitä kuinka hän on viinipuu. Tämä saattaa meille tämän päivän kuulijoille vaikuttaa vähän kummalliselta. Miksi juuri viinipuu? Vanhassa testamentissa Israelin kansaa kuvattiin usein viinipuuksi. Esimerkiksi profeetta Jeremia puhuu Israelin kansalle näin: ”Minä istutin sinut, olit jalo viiniköynnös, olet kasvanut parhaimmasta siemenestä. Ja mitä minä nyt näen? Olet muuttunut villiköynnökseksi ja kannat kelvottomia oksia.” Puhe viinipuusta oli siis tuttua Jeesuksen kuulijoille ja he heti ymmärsivät, mistä on kysymys. Kysymys oli Jumalan omasta kansasta. Nyt Jeesus puhuu kuitenkin uudessa merkityksessä tästä asiasta. Jumalan valittu kansa onkin se, joka on yhteydessä Kristukseen, eikä enää pelkästään Israelin kansa kuten tuolloin Vanhan testamentin aikana. Kristus on nyt ainoa tie taivaallisen Isän yhteyteen.
Me kristityt olemme oksia todellisessa viinipuussa eli Kristuksessa. Viinipuu on kuva Kristuksen kirkosta, jossa jokainen jäsen saa elämänsä Kristuksesta ja pystyy tuottamaan hedelmää vain pysymällä kiinni Kristuksessa. Tämä kiinnittyminen Kristukseen tapahtuu kasteen ja uskon kautta. Kasteessa meidät on tehty jo viinipuun eläviksi oksiksi ja uskon kautta joka päivä saamme uutta elämää rungosta eli Kristuksesta. Ja vain olemalla jäsen tuossa viinipuussa on mahdollista olla yhteydessä Jumalaan.
Teidät konfirmoitavat nuoret on jo kasteessa liitetty oksiksi tuohon Jeesus-viinipuuhun. Tässä konfirmaatiossa te vahvistatte sen, että haluatte pysyä kiinni siinä edelleen. Konfirmaatio tarkoittaa kasteen vahvistamista. Nyt te yhdytte siihen samaan uskontunnustukseen, jonka teidän vanhemmat ja kummit lukivat silloin kuin teidät kastettiin. Te tunnustatte tänään uskonne Pyhään kolmiyhteiseen Jumalaan koko seurakunnan edessä. Te tunnustatte sen, mitä olette kasteessa osaksenne saaneet. Kaste ja usko, molemmat ovat nyt läsnä elämässänne. Siis ne ainekset, joiden avulla pysytään kiinni Jeesus-viinipuussa.
Elämä Kristittynä on kuitenkin täynnä monia mutkia. Yhä uudestaan huomaamme lankeavamme ja tekevämme väärin Jumalaa ja toisia kohtaan. Yhä edelleen on vaarana, että joutuu tuon Kristus-viinipuun ulkopuolelle. Lukemassani evankeliumitekstissä meillä on vakava varoituksen sana. Jeesus sanoo: ”joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.” Niinpä meidän on tarpeen tulla aina uudelleen armon ja anteeksiantamuksen lähteelle eli Jeesuksen luokse. Muuten on vaarana uskon kuihtuminen ja iankaikkinen kuolema.
Varoituksen sanan lisäksi tässä on meille myös ihana lupauksen sana. Jeesus sanoo meille kaikille: ”Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät.” Me saamme olla puhtaita kaikesta synnistä. Ei sillä tavoin, että emme enää ikinä siihen lankeaisi, vaan sillä tavoin, että Jeesus on puhdistanut meidät. Hän antaa meille syntimme anteeksi, koska hän on kantanut kaikki syntimme sinne Golgatan keskimmäiselle ristille. Meidän ei niitä tarvitse enää kantaa, vaan saamme uskossa ottaa vastaan syntien anteeksiantamuksen, elämän ja autuuden. Tämä on ihmeellinen uutinen. Kristus ottaa kaikki meidän pahat tekomme päälleen ja lahjoittaa meille oman vanhurskautensa. Näin Jumala kertoo meille sanassaan ja se todella puhdistaa meidät, kun otamme sen uskossa vastaan.
Kristus on runko, josta oksat saavat elämänsä. On tärkeää pysyä kiinni elämän lähteessä. Rungon ulkopuolella oksat eivät pysy kauaa elossa. Arjen elämässä saattaa kuitenkin unohtua miten rungossa pysytään kiinni. Rippikoulussa opettelimme kuinka oksa pysyy rungossa neljän eri välineen avulla: Ne ovat Raamatun lukeminen, rukous, ehtoollinen ja seurakuntayhteys. Näitä neljää tulisi säännöllisesti harrastaa, jotta oksa ei kuivettuisi ja viinitarhuri leikkaisi sitä pois.
Te konfirmoitavat nuoret olette rippikoulussa oppineet pääsisällön ja keskeiset asiat kristinuskosta. Nyt on aika alkaa elämään sitä todeksi. Tässä tekstissä on oikeastaan paras ohje tuohon kristityn elämään. Jeesus sanoo: "Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää." Uskosta Jeesukseen seuraa hyvät teot. Uskon kautta kiinnitymme Kristukseen ja Kristus tuottaa meissä hyvää hedelmää. Pelastava usko näkyy siis myös käytännössä meidän elämässämme hyvinä tekoina. Meidän ei tule kuitenkaan tarkkailla itseämme ja noita hyviä tekoja omasta elämästämme, vaan kiinnittää katseemme Kristukseen. Jos katsomme itseämme, näemme helposti vain syntiä. Mutta kun tarkkailemme Kristusta, näemme armon ja pelastuksen.
Jeesus sanoo, että ”ilman minua te ette saa aikaan mitään.” Jumala vaikuttaa meissä tekemisen ja tahtomisen. Myös se, että olemme oksia viinipuussa on kokonaan Jumalan ansiota. Vain Jumalan armo saa meissä aikaan kääntymyksen ja uskon. Jumalan työtä on meidän jokaisen elämässä se, että olemme täällä kirkossa. Usko on Jumalan lahjaa ja hänen ansiotaan. Se ei ole meidän oma suorituksemme, vaan Jumalan antamaa. Niinpä meidän ei tarvitse tarkkailla sitä, kuinka paljon meillä on uskoa, vaan ainoastaan turvata kaikessa Jumalaan. Se on riittävä uskon määrä, sillä Roomalaiskirjeessä sanotaan, että jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.
Käytännön tilanteissa ja arjen elämässä saattaa silti jäädä epäselväksi, että mitä ne hedelmät ovat, joita Jeesus tässä käskee tuottamaan. Siihenkin Jeesus antaa vastauksen: ”pysykää minun rakkaudessani.” Rakkaus on sellainen ohje, jota tulisi noudattaa kaikessa elämässä. Kuitenkin yksinään rakkaus on vaikea periaate, koska aina ei osaa tai tiedä miten sitä pitäisi elämässä soveltaa. Miten pysytään rakkaudessa kuten Jeesus kehottaa? Ja voisi kysyä, että mitä ylipäätään koko rakkaus on.
Tähänkin meille annetaan varsin hyvä ohje. Jeesus sanoo: ”Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.” Maailmassa on paljon puhetta rakkaudesta, mutta mitä muuta se yleensä on kuin puhetta? Tällaisen ympäripyöreän maailmojasyleilevän puheen sijasta Jeesus antaa meille selkeät ohjeet kuinka rakkautta toteutetaan: "Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani."
Rakkaus on näinollen Jumalan käskyissä pitäytymistä. Rakkaus täyttää koko Jumalan lain. Jumala käskee meitä ihmisiä, jotta rakkaus toteutuisi ihmisten välillä. Ensisijassa rakkaus ei siis ole joku tunne, joka on meidän sisällämme, vaan Jumalan tahto meidän elämäämme. Rakkautta ja Jumalan käskyjä ei voi asettaa vastakkain, vaan Jumalan käskyt ovat itse rakkaus. Me saatamme helposti pitää rakkautena sellaistakin, mikä ei sitä tosiasiassa ole. Sen vuoksi ainoa ja paras ohje rakkauden toteuttamiseksi ovat Jumalan käskyt eivätkä omat mieltymyksemme. Kymmenen käskyä on sellainen täydellinen tiivistelmä Jumalan tahdosta, jota noudattamalla rakkaus toteutuu meidän elämässämme.
On silti olemassa vielä Jumalan käskyjäkin selvempi kuva rakkaudesta. Nimittäin Jeesus itse on rakkauden täydellinen esikuva. Jeesus sanoo, että suurempaa rakkautta ei voi osoittaa kuin antaa henkensä ystäviensä puolesta. Jeesus rakasti meitä niin paljon, että oli valmis kuolemaan meidän syntiemme edestä. Todellisen rakkauden löytää vain Jeesuksen luota. Tässä elämässä ei ole mitään muuta paikkaa, jossa saisimme kokea samanlaista rakkautta kuin yhteydessä Jeesukseen. Pysykäämme tuossa Kristuksen rakkaudessa. Pysykäämme viinipuussa, joka on Kristus. Sillä vain rungossa kiinni pysyen oksa voi löytää elämälleen tarkoituksen.
Kommentit
Lähetä kommentti