Hyvä, paha ja Anders Breivik

Norjan joukkosurmat ovat pyörineet itse kunkin päässä viime aikoina. Minullakin on niistä noussut muutama ajatus, joita aion tässä jakaa. Aluksi on hyvä sanoa, että mitä Norjassa tapahtui on ehdottoman tuomittavaa ja väärin. Osanotot uhrien omaisille.

Monet ovat leimanneet Breivikin mielenvikaiseksi ja hulluksi. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että hän on toiminut suunnitelmallisesti täydessä ymmärryksessä. Mielenvikainen ja hullu ei saa tuollaista tuhoa aikaan, vaan teot ovat pitkällisen pohdinnan ja suunnittelun tulosta. Nämä joukkosurmat eivät ole siis syntyneet ihmismielen sairaudesta tai heikkoudesta vaan pahuudesta.

Itseasiassa ihminen kykenee uskomattomaan pahuuteen. Breivik osoitti sen, että humanismi ja ylenpalttinen usko ihmisen hyvyyteen ei ole paikkaansapitävää. Ihminen ei ole täydellisen hyvä olento, vaan hän pystyy tekemään paljon pahaa. Eikä se paha ole mikään sairaus tai heikkous, vaan meissä jokaisessa vaikuttava voima, jota vastaan on taisteltava.

Jokainen normaali ihminen tietää, että se, mitä Breivik teki, oli pahaa ja väärin. Tästä seuraa luonnollisesti se, että on olemassa universaali etiikka, joka on kirjoitettu kaikkien ihmisten sydämeen. Se tarkoittaa myös sitä, että on olemassa oikea ja väärä, jotka eivät ole suhteellisia, vaan absoluuttisia arvoja. Jos taas on olemassa absoluuttinen oikea ja väärä, tarvitsemme jonkin, joka nämä arvot määrää. Ainoa universaali moraalin mittari voi olla Jumala, joka itsessään on täysin hyvä ja johon kaikki hyvä ja paha suhteutuu. Jo Immanuel Kant aikanaan tajusi sen, että ilman Jumalaa ei voi olla olemassa kaikkia ihmisiä koskevaa moraalia.

Ilman Jumalaa Breivikin tekoja ei voi mitenkään tuomita, sillä silloin ei ole mitään absoluuttista oikeaa ja väärää. On vain tekoja, joilla on erilaisia seurauksia, mutta loppujen lopuksi emme ole teoistamme vastuussa kenelläkään muulle kuin itsellemme. Breivik itse luultavasti ajatteli tekevänsä hyvää ja palveluksen Norjalle ja Euroopalle. Hänen manifestistaan käy selväksi, että hän kuvitteli tuhoavansa niitä voimia, jotka ovat aiheuttaneet Euroopan islamisaation ja jotka tulevaisuudessa lisäisivät sitä. Breivik itse ei ole katunut tekoaan mitenkään.

Mitä postmoderni relativisti voi sanoa maailman lopuille Breivikeille? Ei mitään. Hän voi kyllä itse elää moraalisesti monestakin syystä, mutta hänellä ei ole mitään sanottavaa joukkomurhaa hautoville ihmisille, koska kaikkia koskevaa universaalia etiikkaa ei hänen mukaansa ole.

Kristinusko ei jätä meitä näin toivottomaan tilanteeseen. Sen mukaan oikea ja väärä ovat todellisia asioita, jotka koskettavat jokaista ihmistä. Jumala on ilmoittanut meille tahdossaan oikean ja väärän. Mitä Breivik teki, oli absoluuttisesti väärin. Ja jokaiselle joka suunnittelee samanlaisia tekoja voi sanoa, että se on väärin ja Jumala tuomitsee lopulta väärät teot. Jossain vaiheessa oikeudenmukaisuus toteutuu. Paha saa palkkansa. Jumala pitää huolen siitä.

Tätä Breivikin tekoa ei voi tuomita muuten kuin siitä maailmankatsomuksesta käsin, että hyvä ja paha ovat absoluuttisia arvoja. Vaikka ei pystyisikään uskomaan kristinuskon totuusväittämiin, niin Norjan tragedia on osoittanut sen, että kristinuskon käyttöarvokin on suurempi kuin ateismin ja moraalisen relativismin. Nimittäin relativismin pohjalta moraalikäsitykset eivät ole muuta kuin toisiaan vastaan taistelevia ideologioita. Silloin Breivik on yhtä oikeassa kuin hänen pidättäjänsäkin. Kuinka toivoton näköala!

Lopuksi täytyy muistaa, että kristinuskon mukaan ihminen lankesi aivan alussa pahuuteen. Jokainen meistä on Breivikin lailla langennut ja näiden tapahtumien seurauksena jokaisen meistäkin pitäisi mennä itseemme ja kääntyä Jumalan puoleen. Sillä vain hän voi pelastaa meidät omalta pahuudeltamme.

Kommentit