Saarna 9. sunnuntai helluntaista
Matt. 7:13-14
Eteemme asetetaan tänään kaksi vaihtoehtoa, joista jokaisen on omassa elämässään valittava. Jokainen meistä kulkee elämässään jotakin kohti. Elämä on matka. Kysymys kuuluukin minne olen matkalla? Mitä kohti kuljen? Mistä portista astun sisälle?
On kaksi erilaista porttia. Nämä kaksi porttia avaavat erilaiset tiet ja erilaiset päämäärät silmiemme eteen. Toinen porteista on ahdas, kuin neulansilmä kamelille. Toinen taas on leveä, josta on helppo vaikka kamelilauman mennä sisään. Kuitenkin se, mikä näytti hyvältä, leveältä ja helpolta portilta kulkea, johtaa jonnekin muualle kuin hyvään, leveään ja helppoon elämään ikuisuudessa. Sen sijaan oikeaan elämään täytyy kulkea vaikeammasta ja ahtaammasta portista.
Nämä Jeesuksen sanat kahdesta eri portista ja tiestä ovat meille tärkeä muistutus varsinkin tänä aikana, jota elämme. On helppo unohtaa puheet ikuisuudesta ja Jumalasta ja täyttää elämä kiireellä, nautinnoilla, ystävillä ja tv-sarjoilla. Moni ajattelee, että elämä menee mukavammin, kun ei turhaan vaivaa päätään kysymyksillä kuoleman jälkeisestä elämästä tai omasta pelastuksesta. Sitä he eivät kuitenkaan tule tajunneeksi, että tämä on juuri se helppo ja leveä tie, josta Jeesus varoittaa. Se tie, joka vie kadotukseen.
Nykyaikana ei ole helppo puhua kadotuksesta. Se on mennyt pois muodista. On monen kirkonmiehenkin mielestä helpompaa olla puhumatta sellaisista asioista ja miettimättä niitä liikaa. Mutta tämä on taas leveä tie. Jeesus varoittaa todellisesti siitä, että on olemassa portti, joka vie kadotukseen. Jeesus sanoo vielä, että monet menevät tästä portista ja laveaa tietä. Ei olekaan niin, että se olisi olemassa vain joillekin harvoille ja erityisen pahoille ihmisille, jotka ovat tehneet jotain todella pahaa, vaan Jeesuksen sanojen mukaan monet menevät avarasta portista sisään. Tämän vuoksi kadotuksesta täytyy edelleen puhua. Se on todellinen vaara, johon kenenkään ihmisen ei soisi joutuvan.
Oikea ja väärä ovat olemassa ja todellisia asioita. On olemassa Jumala, joka itse on täydellisen hyvä ja joka määrittää sen, mitä hyvä ja paha ovat. Hyvän ja pahan hän on kertonut meille omassa sanassaan ja erityisesti kymmenessä käskyssä. Ilman Jumalaahan hyvää ja pahaa ei oikeastaan voi olla olemassa, sillä ei silloin ole mitään mikä määrittäisi, mitä ne ovat. Tämä on kuitenkin mahdoton näköala ajatellen normaalia elämää. Nimittäin jos hyvää ja pahaa ei ole, silloin elämässä on kyse vain taistelusta, jossa vahvimmat selviävät. Tällöin ei ole enää mitään väliä sillä miten kukin elää tai kohtelee toisia ja näin vaikkapa Norjan joukkosurmien kaltaiset teot tulevat mahdollisiksi.
Koska Jumala on oikeudenmukainen ja hyvä, hän ei katso pahaa läpi sormien. Paha tuhotaan lopulta ja jäljelle jää vain hyvä. Hyvä Jumala ei salli pahan loputtomiin hallita maailmassa, vaan on määrännyt sille lopun, iankaikkisen kadotuksen. Oikeudenmukaisuus siis toteutuu lopulta, vaikka se täällä ei aina näyttäisikään siltä. Niinpä jos Jumala on olemassa, kadotuskin on silloin olemassa.
Tämän vuoksi Jeesus kehottaa kaikkea menemään sisään ahtaasta portista, joka vie elämään. Nyt onkin hyvä tehdä omassa elämässä väliraportointi. Kuljenko laveaa vai kapeaa tietä? Mistä sen ylipäätänsä tietää kumpaa tietä kulkee? Ja mikä se ahdas portti oikein onkaan ja mistä sen löytää?
Laveaa tietä on helppo mennä. Luonnostamme jokainen meistä kulkee laveaa tietä. Syntiinlankeemuksesta asti ihmiskunta on ollut erossa Jumalasta ja mekin pysymme lavealla tiellä, jos mitään ei tapahdu. Maailma, perkele ja oma lihamme houkuttelee meitä koko ajan tuolle lavealle tielle ja kulkemaan tätä reittiä, joka vie kadotukseen. Ei vaadita siis mitään erityisiä ponnisteluja löytääksemme avaran portin ja lavean tien. On helppo mennä maailman mukana niin kuin kaikki muutkin menevät.
Kapea tie onkin paljon vaikeampi löytää. Ahtaasta portista menevät vain harvat sisälle. Nykyisenä aikana esimerkiksi moraalikysymysten kohdalla on helpompaa mennä laveaa tietä kuin ahtaasta portista. Esimerkiksi seksuaalielämän kysymyksissä Jumalan sanaan pitäytymällä voi saada jo valtakunnanmedioissa pilkkaa osakseen. Kristillinen elämä käy siis meidänkin maassamme yhä harvinaisemmaksi. Luukkaan evankeliumissa Jeesus kysyykin, että ”kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?” Lopunaikoina tulevat rajut eksytykset, jotka vievät yhä useamman lavealle tielle. Onneksi Jumala on kuitenkin luvannut, että Kristuksen kirkko kestää loppuun asti. Jeesus sanoi Pietarille, että ”tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita.” Kapea tie on siis aina olemassa ja löydettävissä.
Joka tapauksessa puhe siitä, että vain harvat löytävät ahtaan portin, kauhistuttaa meitä jokaista. Entä jos minä en löydäkään sitä ahdasta porttia, joka vie elämään? Tämän saman kysymyksen edessä opetuslapset olivat silloin, kun Jeesus puhui siitä kuinka kamelin on helpompi mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan. Opetuslapset hämmästelivät tätä suunnattomasti ja kysyivät huolestuen omasta pelastuksesta: ”kuka sitten voi pelastua?” Siihen Jeesus vastasi: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista.” Sama koskee tätä ahtaan portin löytymistäkin. Emme me itse sitä osaa edes etsiä, mutta Jumala voi viedä meidät läpi ahtaasta portista.
Nimittäin Jumala on itse valmistanut meille tien, joka vie elämään. Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumissa: ”minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen.” Jeesus on siis se ahdas portti, jonka kautta pelastumme. Ahdas portti ei ole mikään oma ponnistelumme tai oma suorituksemme Jumalalle, josta selviämme hädin tuskin, vaan se on turvan laittamista kokonaan Jumalaan tässä pelastuksen asiassakin. Toisaalla Jeesus sanoo, että ”minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Jeesus on siis sekä portti että tie ikuiseen elämään. Hän on ahdas portti ja kapea tie, jonka liian harvat löytävät. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen.
Ahdas portti on vaikea löytää. On vaikea turvata Jumalaan ja tunnustaa se, että en minä omassa voimassani ja omien tekojeni varassa voi pelastua. Sitä niin haluaisi kulkea omassa varassaan ja kelvata itse Jumalalle. Me emme kuitenkaan saa pelastusta ansioista, vaan armosta. Jumala pelastaa meidät yksin Kristuksen tähden uskomme kautta. Emme voi mitään lisätä omaan pelastukseemme. Ja Jumala on tehnyt jo kaiken valmiiksi. Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden ja sovittanut ne täydellisen puhtaalla uhrillaan ristinpuussa. Siihen meidän on uskottava ja turvattava, ei omiin ponnisteluihin tai tekoihimme.
Monia loukkaa se, että he eivät kelpaa omien tekojensa tähden Jumalalle. Niinpä he valitsevat leveän tien, koska sitä on helpompi kulkea. Jumalan lain tehtävä onkin näyttää meille, että me tarvitsemme pelastajaa. Se vie meitä Kristuksen luokse. Se näyttää meille kelvottomuutemme Jumalan edessä. Jos koet tätä kelvottomuutta Jumalan edessä, niin ei kannata paeta Jumalaa lavealle tielle, vaan tulla hänen luokseen. Nimittäin kaikille synteihinsä lannistuneille ja niitä katuville Jumala tarjoaa armoa ja pelastusta. Sinun syntisi on kannettu. Sinä pääset ahtaasta portista sisälle elämään, et omien tekojesi tähden, vaan Jumalan suuren rakkauden ja armon tähden. Tähän uskomalla olet elämään vievällä tiellä, jonka vain harvat löytävät.
Osallisuus tästä pelastuksesta ei kuitekaan tarkoita passiivisuutta, vaan se johtaa meidät kulkemaan kapeaa tietä. Meistä jokainen kulkee väärään suuntaan, kunnes Jumala johdattaa meidät oikealle tielle. Sille tielle, jonka Jeesus on edeltä kulkenut. Jo kasteessa meidät temmataan tuolle kapealle tielle, mutta joka päivä voimme elämässä hairahtua ja joutua takaisin lavealle tielle, joka vie kadotukseen. Niinpä meidän tulisi joka päivä taistella vanhaa luontoamme vastaan. Joka päivä meidän on hukutettava vanha ihminen ja joka päivä tilalle on noustava uusi ihminen, joka elää Pyhän Hengen johdatuksessa. Tämä on jokapäiväinen kristityn taistelu, joka ei saa milloinkaan sammua.
Eteemme asetetaan tänään kaksi vaihtoehtoa, joista jokaisen on omassa elämässään valittava. Jokainen meistä kulkee elämässään jotakin kohti. Elämä on matka. Kysymys kuuluukin minne olen matkalla? Mitä kohti kuljen? Mistä portista astun sisälle?
On kaksi erilaista porttia. Nämä kaksi porttia avaavat erilaiset tiet ja erilaiset päämäärät silmiemme eteen. Toinen porteista on ahdas, kuin neulansilmä kamelille. Toinen taas on leveä, josta on helppo vaikka kamelilauman mennä sisään. Kuitenkin se, mikä näytti hyvältä, leveältä ja helpolta portilta kulkea, johtaa jonnekin muualle kuin hyvään, leveään ja helppoon elämään ikuisuudessa. Sen sijaan oikeaan elämään täytyy kulkea vaikeammasta ja ahtaammasta portista.
Nämä Jeesuksen sanat kahdesta eri portista ja tiestä ovat meille tärkeä muistutus varsinkin tänä aikana, jota elämme. On helppo unohtaa puheet ikuisuudesta ja Jumalasta ja täyttää elämä kiireellä, nautinnoilla, ystävillä ja tv-sarjoilla. Moni ajattelee, että elämä menee mukavammin, kun ei turhaan vaivaa päätään kysymyksillä kuoleman jälkeisestä elämästä tai omasta pelastuksesta. Sitä he eivät kuitenkaan tule tajunneeksi, että tämä on juuri se helppo ja leveä tie, josta Jeesus varoittaa. Se tie, joka vie kadotukseen.
Nykyaikana ei ole helppo puhua kadotuksesta. Se on mennyt pois muodista. On monen kirkonmiehenkin mielestä helpompaa olla puhumatta sellaisista asioista ja miettimättä niitä liikaa. Mutta tämä on taas leveä tie. Jeesus varoittaa todellisesti siitä, että on olemassa portti, joka vie kadotukseen. Jeesus sanoo vielä, että monet menevät tästä portista ja laveaa tietä. Ei olekaan niin, että se olisi olemassa vain joillekin harvoille ja erityisen pahoille ihmisille, jotka ovat tehneet jotain todella pahaa, vaan Jeesuksen sanojen mukaan monet menevät avarasta portista sisään. Tämän vuoksi kadotuksesta täytyy edelleen puhua. Se on todellinen vaara, johon kenenkään ihmisen ei soisi joutuvan.
Oikea ja väärä ovat olemassa ja todellisia asioita. On olemassa Jumala, joka itse on täydellisen hyvä ja joka määrittää sen, mitä hyvä ja paha ovat. Hyvän ja pahan hän on kertonut meille omassa sanassaan ja erityisesti kymmenessä käskyssä. Ilman Jumalaahan hyvää ja pahaa ei oikeastaan voi olla olemassa, sillä ei silloin ole mitään mikä määrittäisi, mitä ne ovat. Tämä on kuitenkin mahdoton näköala ajatellen normaalia elämää. Nimittäin jos hyvää ja pahaa ei ole, silloin elämässä on kyse vain taistelusta, jossa vahvimmat selviävät. Tällöin ei ole enää mitään väliä sillä miten kukin elää tai kohtelee toisia ja näin vaikkapa Norjan joukkosurmien kaltaiset teot tulevat mahdollisiksi.
Koska Jumala on oikeudenmukainen ja hyvä, hän ei katso pahaa läpi sormien. Paha tuhotaan lopulta ja jäljelle jää vain hyvä. Hyvä Jumala ei salli pahan loputtomiin hallita maailmassa, vaan on määrännyt sille lopun, iankaikkisen kadotuksen. Oikeudenmukaisuus siis toteutuu lopulta, vaikka se täällä ei aina näyttäisikään siltä. Niinpä jos Jumala on olemassa, kadotuskin on silloin olemassa.
Tämän vuoksi Jeesus kehottaa kaikkea menemään sisään ahtaasta portista, joka vie elämään. Nyt onkin hyvä tehdä omassa elämässä väliraportointi. Kuljenko laveaa vai kapeaa tietä? Mistä sen ylipäätänsä tietää kumpaa tietä kulkee? Ja mikä se ahdas portti oikein onkaan ja mistä sen löytää?
Laveaa tietä on helppo mennä. Luonnostamme jokainen meistä kulkee laveaa tietä. Syntiinlankeemuksesta asti ihmiskunta on ollut erossa Jumalasta ja mekin pysymme lavealla tiellä, jos mitään ei tapahdu. Maailma, perkele ja oma lihamme houkuttelee meitä koko ajan tuolle lavealle tielle ja kulkemaan tätä reittiä, joka vie kadotukseen. Ei vaadita siis mitään erityisiä ponnisteluja löytääksemme avaran portin ja lavean tien. On helppo mennä maailman mukana niin kuin kaikki muutkin menevät.
Kapea tie onkin paljon vaikeampi löytää. Ahtaasta portista menevät vain harvat sisälle. Nykyisenä aikana esimerkiksi moraalikysymysten kohdalla on helpompaa mennä laveaa tietä kuin ahtaasta portista. Esimerkiksi seksuaalielämän kysymyksissä Jumalan sanaan pitäytymällä voi saada jo valtakunnanmedioissa pilkkaa osakseen. Kristillinen elämä käy siis meidänkin maassamme yhä harvinaisemmaksi. Luukkaan evankeliumissa Jeesus kysyykin, että ”kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?” Lopunaikoina tulevat rajut eksytykset, jotka vievät yhä useamman lavealle tielle. Onneksi Jumala on kuitenkin luvannut, että Kristuksen kirkko kestää loppuun asti. Jeesus sanoi Pietarille, että ”tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita.” Kapea tie on siis aina olemassa ja löydettävissä.
Joka tapauksessa puhe siitä, että vain harvat löytävät ahtaan portin, kauhistuttaa meitä jokaista. Entä jos minä en löydäkään sitä ahdasta porttia, joka vie elämään? Tämän saman kysymyksen edessä opetuslapset olivat silloin, kun Jeesus puhui siitä kuinka kamelin on helpompi mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan. Opetuslapset hämmästelivät tätä suunnattomasti ja kysyivät huolestuen omasta pelastuksesta: ”kuka sitten voi pelastua?” Siihen Jeesus vastasi: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista.” Sama koskee tätä ahtaan portin löytymistäkin. Emme me itse sitä osaa edes etsiä, mutta Jumala voi viedä meidät läpi ahtaasta portista.
Nimittäin Jumala on itse valmistanut meille tien, joka vie elämään. Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumissa: ”minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen.” Jeesus on siis se ahdas portti, jonka kautta pelastumme. Ahdas portti ei ole mikään oma ponnistelumme tai oma suorituksemme Jumalalle, josta selviämme hädin tuskin, vaan se on turvan laittamista kokonaan Jumalaan tässä pelastuksen asiassakin. Toisaalla Jeesus sanoo, että ”minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Jeesus on siis sekä portti että tie ikuiseen elämään. Hän on ahdas portti ja kapea tie, jonka liian harvat löytävät. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen.
Ahdas portti on vaikea löytää. On vaikea turvata Jumalaan ja tunnustaa se, että en minä omassa voimassani ja omien tekojeni varassa voi pelastua. Sitä niin haluaisi kulkea omassa varassaan ja kelvata itse Jumalalle. Me emme kuitenkaan saa pelastusta ansioista, vaan armosta. Jumala pelastaa meidät yksin Kristuksen tähden uskomme kautta. Emme voi mitään lisätä omaan pelastukseemme. Ja Jumala on tehnyt jo kaiken valmiiksi. Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden ja sovittanut ne täydellisen puhtaalla uhrillaan ristinpuussa. Siihen meidän on uskottava ja turvattava, ei omiin ponnisteluihin tai tekoihimme.
Monia loukkaa se, että he eivät kelpaa omien tekojensa tähden Jumalalle. Niinpä he valitsevat leveän tien, koska sitä on helpompi kulkea. Jumalan lain tehtävä onkin näyttää meille, että me tarvitsemme pelastajaa. Se vie meitä Kristuksen luokse. Se näyttää meille kelvottomuutemme Jumalan edessä. Jos koet tätä kelvottomuutta Jumalan edessä, niin ei kannata paeta Jumalaa lavealle tielle, vaan tulla hänen luokseen. Nimittäin kaikille synteihinsä lannistuneille ja niitä katuville Jumala tarjoaa armoa ja pelastusta. Sinun syntisi on kannettu. Sinä pääset ahtaasta portista sisälle elämään, et omien tekojesi tähden, vaan Jumalan suuren rakkauden ja armon tähden. Tähän uskomalla olet elämään vievällä tiellä, jonka vain harvat löytävät.
Osallisuus tästä pelastuksesta ei kuitekaan tarkoita passiivisuutta, vaan se johtaa meidät kulkemaan kapeaa tietä. Meistä jokainen kulkee väärään suuntaan, kunnes Jumala johdattaa meidät oikealle tielle. Sille tielle, jonka Jeesus on edeltä kulkenut. Jo kasteessa meidät temmataan tuolle kapealle tielle, mutta joka päivä voimme elämässä hairahtua ja joutua takaisin lavealle tielle, joka vie kadotukseen. Niinpä meidän tulisi joka päivä taistella vanhaa luontoamme vastaan. Joka päivä meidän on hukutettava vanha ihminen ja joka päivä tilalle on noustava uusi ihminen, joka elää Pyhän Hengen johdatuksessa. Tämä on jokapäiväinen kristityn taistelu, joka ei saa milloinkaan sammua.
Kommentit
Lähetä kommentti