Kirkko ja demokratia
Meihin on jo pienestä pitäen iskostettu aate, että demokratia on ainoa mahdollinen periaate kaiken julkisen hallinnon järjestämiseksi. Meillä on kansankirkko, joka on julkisoikeudellinen yhteisö ja nimensä mukaan vielä kansan kirkko. Siksi tuntuisi luontevalta, että kirkossakin noudatetaan demokratiaa kaikessa päätöksenteossa kuten tällä hetkellä tehdäänkin. Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen.
Kirkko ei voi ikinä olla puhtaassa mielessä demokraattinen, koska se ei ole pelkästään inhimillinen yhteisö. Kirkko on saanut valtuutensa Jumalalta ja se perustuu puhtaasti Jumalan sanaan. Ajatus kirkosta puhtaasti demokraattisena yhteisönä rajoittaa kirkon pelkästään inhimilliselle tasolle. Jos kirkko haluaa olla pelkästään puhtaan demokraattinen, tällöin kirkko menettää oman identiteettinsä Jumalan kansana.
Pelkästään demokraattinen kirkko ei eroa mitenkään muista maallisista järjestöistä. Demokratia ja inhimillinen päätöksen teko ei voi ohittaa Jumalaa ja hänen sanaansa. Kristus on kirkon todellinen hallitsija, eikä suinkaan demokraattinen päätöksenteko. Kirkko on siis pohjimmiltaan teokratia tai diktatuuri. Se on joko Kristuksen kirkko tai ihmisten kirkko.
Jos kuitenkin demokratiaa halutaan kirkossa soveltaa, täytyy ottaa huomioon se, että kirkko on 2000 vuotta vanha yhteisö. Demokratia tarkoittaa silloin sitä, mitä kirkon kaikki jäsenet ovat kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa uskoneet. Emme voi siis nykyhetkessä päättää jotain asiaa ottamatta huomioon sitä mitä aiemmat sukupolvet ovat asiasta päättäneet. Eli jos kirkossa on 2000 vuotta uskottu tietyllä tavalla, meidän täytyy demokratian nimissä hyväksyä tämä. Kirkon traditio on näin yhtä kuin demokratia. Jos irtaannumme kirkon traditiosta, irtaannumme silloin demokratiasta.
Tämän pohjalta esimerkiksi vetoaminen johonkin saksalaiseen liberaaliin eksegeettiin ja hänen tutkimuksiinsa on vetoamista aristokratiaan. Silloin hylätään kirkon traditio ja se, mitä kaikki kristityt ovat uskoneet Kristuksesta kaikkina aikoina ja tämän sijasta luotetaan yhden ihmisen mielipiteeseen. Tämä, jos mikä, on elitismiä.
Kirkon ylin auktoriteetti on Kristus ja hänen sanansa. Demokratia ei voi mennä tämän ylitse. Ja kun demokratiaa käytetään, sen täytyy olla demokratiaa kaikkien menneidenkin sukupolvien kanssa, eikä pelkästään tämän ajan ihmisten kesken.
Kirkko ei voi ikinä olla puhtaassa mielessä demokraattinen, koska se ei ole pelkästään inhimillinen yhteisö. Kirkko on saanut valtuutensa Jumalalta ja se perustuu puhtaasti Jumalan sanaan. Ajatus kirkosta puhtaasti demokraattisena yhteisönä rajoittaa kirkon pelkästään inhimilliselle tasolle. Jos kirkko haluaa olla pelkästään puhtaan demokraattinen, tällöin kirkko menettää oman identiteettinsä Jumalan kansana.
Pelkästään demokraattinen kirkko ei eroa mitenkään muista maallisista järjestöistä. Demokratia ja inhimillinen päätöksen teko ei voi ohittaa Jumalaa ja hänen sanaansa. Kristus on kirkon todellinen hallitsija, eikä suinkaan demokraattinen päätöksenteko. Kirkko on siis pohjimmiltaan teokratia tai diktatuuri. Se on joko Kristuksen kirkko tai ihmisten kirkko.
Jos kuitenkin demokratiaa halutaan kirkossa soveltaa, täytyy ottaa huomioon se, että kirkko on 2000 vuotta vanha yhteisö. Demokratia tarkoittaa silloin sitä, mitä kirkon kaikki jäsenet ovat kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa uskoneet. Emme voi siis nykyhetkessä päättää jotain asiaa ottamatta huomioon sitä mitä aiemmat sukupolvet ovat asiasta päättäneet. Eli jos kirkossa on 2000 vuotta uskottu tietyllä tavalla, meidän täytyy demokratian nimissä hyväksyä tämä. Kirkon traditio on näin yhtä kuin demokratia. Jos irtaannumme kirkon traditiosta, irtaannumme silloin demokratiasta.
Tämän pohjalta esimerkiksi vetoaminen johonkin saksalaiseen liberaaliin eksegeettiin ja hänen tutkimuksiinsa on vetoamista aristokratiaan. Silloin hylätään kirkon traditio ja se, mitä kaikki kristityt ovat uskoneet Kristuksesta kaikkina aikoina ja tämän sijasta luotetaan yhden ihmisen mielipiteeseen. Tämä, jos mikä, on elitismiä.
Kirkon ylin auktoriteetti on Kristus ja hänen sanansa. Demokratia ei voi mennä tämän ylitse. Ja kun demokratiaa käytetään, sen täytyy olla demokratiaa kaikkien menneidenkin sukupolvien kanssa, eikä pelkästään tämän ajan ihmisten kesken.
Kommentit
Lähetä kommentti