Rahat meni

Lähetysjärjestöille luettiin dysankeliumia Helsingissä ja Vantaalla. Heiltä vietiin rahat. Syyksi ilmoitettiin vääränlainen suhtautuminen naispappeuteen ja homoseksuaalisuuteen. Lähetysseura jäi tämän päätöksen jälkeen ainoaksi lähetysjärjestöksi, jonka kirstuun kolikko vielä kilahtaa.

Epäilen kyllä, että Lähetysseurakin joissain tapauksissa edustaa ulkomailla aika konservatiivista teologiaa, muutenhan esimerkiksi työ Afrikan yhteistyökirkkojen kanssa loppuisi saman tien. Tätä ei tietenkään Suomen päättäjille kerrota. Ylipäätään lähetysjärjestöissä taitaa olla ideana, että työtä tehdään yhteistyökirkon ehdoilla, eikä viedä sinne omia toimintatapoja.

Rahojen loppuminen tarkoittaa selkokielellä sitä, että vuosi sitten syksyllä kirkolliskokouksessa tehty rukouspäätös oli oikeasti kirkon oppia koskeva päätös. Rahaa ei tule, jos ei hyväksy homoseksuaalisia suhteita. Joillekin raha on siis se joka ratkaisee myös kirkon oppiriidat.

Lähetysjärjestöjen kannalta pidän tätä rahahanojen sulkeutumista Jumalan salattuna siunauksena. Kun omat rahat ja voimat loppuu, niin Jumalan voimat vasta alkaa. Jos ev. lut. kirkon tulevaisuusselontekoja katselee ja vähän osaa laskea yhteen, niin on selvää, että kirkon rahat loppuvat joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Siinä vaiheessa on hyvä olla omillaan. En yhtään ihmettelisi, jos 30 vuoden päästä kirkko pyytäisi näitä lähetysjärjestöjä rahoittamaan toimintaansa. Englannissa tilanne on jo kääntynyt ympäri. Siellä konservatiiviset seurakunnat, joissa ihmiset käyvät, joutuvat rahoittamaan liberaalimpia seurakuntia, joissa ihmiset eivät käy.

Tähän tilanteeseen sopii lainata marianpäivän virttä 52:

Ja niin kuin Herran äiti myös kirkko Kristuksen voimaa ja valtaa vailla on kehto laupeuden. Se tehdään köyhäksi. Kun siltä kaikki puuttuu, sen voimattomuus muuttuu ylistysvirreksi.