Kriisit ovat Jumalan sallimus

Talouskriisi väijyy taas ovellamme ja euron hajoamisesta puhutaan jo julkisesti. Monet ovat huolestuneet tulevaisuudestaan eivätkä uskalla kuluttaa enää, koska työpaikka voi olla vaarassa kadota. Tällainen talouden epävarmuus paljastaa yleisen luottamukseen vääriin jumaliin. Keneltä me oikeasti odotamme apua, Jumalalta vai kansainväliseltä valuuttarahastolta?

Luther muotoilee osuvasti Isossa katekismuksessa: "Moni ajattelee, että hänellä on Jumala ja kaikkea tarpeeksi, kun hänellä on rahaa ja omaisuutta. Hän luottaa siihen ja rehentelee sillä niin itsevarmana, ettei piittaa kenestäkään yhtään mitään. Huomaa: jumala hänellä onkin, nimeltään Mammona, toisin sanoen raha ja omaisuus. Siihen hän luottaa koko sydämestään, sehän onkin maailman yleisin epäjumala. Jolla on rahaa ja omaisuutta, tuntee olevansa turvassa. Hän on iloinen ja peloton aivan kuin istuisi keskellä paratiisia. Ja päinvastoin: joka ei omista mitään, se epäilee ja vaipuu epätoivoon aivan kuin ei tietäisi Jumalasta mitään. Todella vähän on niitä, jotka mammonaa omistamattakin ovat hyvällä mielin eivätkä sure ja valita."

Epätoivo ja pelko talouskriisin edessä on vain merkki siitä, että luotamme rahaan ja odotamme sen olevan pelastajamme. Kun se on vaarassa loppua pelkäämme joutuvamme hukkaan. Kaikki epätoivo ja pelko johtuu liiasta kiintymyksestä maallisiin asioihin.

Talouskriisinkään edessä ei ole syytä vaipua epätoivoon, koska Jumala on kuitenkin se, jolta kaiken saamme. Vain häneltä tulee odottaa kaikkea hyvää ja turvaa elämäänsä. Jos rakennamme elämämme pelkästään työn, perheen tai rahan ympärille, on se rakentamista hiekkaperustalle. Perustalle, joka ei kestä pahan päivän tullessa.

Elämämme lopussa joudumme joka tapauksessa luopumaan kaikesta. Kuolema erottaa meidät tästä ajallisesta, mihin helposti liiaksi kiinnymme. Silloin punnitaan se, minkä varaan kannattaa rakentaa elämänsä. Silloin ei voi luottaa mihinkään muuhun kuin Jumalan armoon. Kuolema on vaikea kohdattava, jos on luottanut täällä vääriin asioihin. Emme voi siis luottaa mihinkään muuhun kuin Jumalaan ja odottaa keneltäkään muulta elämäämme hyvää. Muu olisi epäjumalanpalvelusta.

Kriisit karsivat meistä pois luottamuksen vääriin asioihin. Sen vuoksi kristityn elämässä kriisien täytyy tulla. Ilman niitä usko ei joudu koetteille eikä pääse kasvamaan. 

Jos rakennat uskoasi jollekin muulle perustalle kuin Jumalaan ja hänen sanaansa, kohtaat varmasti uskossasi kriisin. Mikään muu ei kestä vaikeiden aikojen tullessa kuin Jumala. Jos uskosi perustuu tunteisiin, ne jossain vaiheessa loppuvat, etkä tunne enää mitään tai saatat jopa tuntea Jumalaa kohtaan negatiivisiä tunteita. Jos uskosi perustuu omaan järkeesi, tulee silloinkin vastaan hetkiä, jolloin kaikki oma järkeily näyttää tyhjältä ja järjettömältä. Jos uskosi perustuu toisiin ihmisiin ja heidän uskoonsa, niin hekin lopulta pettävät. Tämän kaiken Jumala antaa tapahtua, jotta et luottaisi mihinkään omaasi tai mihinkään muuhun kuin pelkästään Jumalaan.

Jumala sallii kriisit, jotta meidän uskomme voisi kasvaa suuremmaksi ja jotta etsisimme vain Jumalaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, emmekä kiinnittyisi liikaa ajallisiin asioihin.

Toivottavasti tämä talouskriisi saa ihmiset näkemään, missä on kansamme ja koko Euroopan turva. "Minä saan avun Herralta, häneltä, joka on luonut taivaan ja maan!" (Ps. 121:2)

Kommentit