Haetaan palvelukseen: marttyyreja

Kirkon tehtävä on toimia todistajana. Alusta alkaen kirkolla on ollut sanoma, josta se todistaa siitä tietämättömälle maailmalle. Sen sanoman ensimmäiset kristityt näkivät ja vastaanottivat. He todistivat siitä verellään ja antoivat elämänsä, jotta sanoma voisi mennä eteenpäin.

Tämä sanoma oli sanoma ylösnousseesta Herrasta, joka elää. Takeena tästä sanomasta apostolit ja marttyyrit olivat valmiit antamaan henkensä, sillä kuolemakin oli nyt voitettu. Heitä ei voinut kirjaimellisesti pidellä mikään.

Suomessa ei ole vainoja, joissa voisi menettää henkensä. Silti voisi kysyä mihin meiltä on kadonnut marttyyrius tai marttyyriuden henki?

Heti ensimmäisinä vuosisatoina kehittyi sanonta: marttyyrien veressä on kirkon siemen. Antiikin pakanamaailmalle oli erittäin voimakas todistus, kun kristityt uskoivat asiaansa niin paljon, että pystyivät antamaan henkensä sen puolesta. Mitä enemmän kristittyjä vainottiin, sen voimakkaammin kirkko kasvoi.

Toisaalta tuo sanonta toimii myös päinvastoin. Siellä, missä kirkko ei halua kantaa ristiään eikä todistaa omasta sanomastaan, vaikka se olisi vastoin yleistä mielipidettä, se kuihtuu ja menettää merkityksensä. Pahoin pelkään, että Suomessa on käymässä näin.

Yhteiskunnallisen hovikelpoisuuden saanut kirkko ei halua luopua saavutetuista eduista. Se seuraa jokaisessa asiassa maallista lainsäädäntöä, vaikka lainsäädäntö ei seuraa kristinuskoa. Ennemmin kuin yhteiskunnallisesta asemastaan se luopuu vaikka sanomastaan. Tämä siksi, koska se ei luota Jumalaan, vaan itseensä. Kirkossa vaivaa suomettuminen suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan, joka menee menojaan ja vieraantuu yhä enemmän kristinuskosta.

Osaltaan kirkon konservatiivi/liberaali vastakkainasettelussa on kyse myös marttyyriudesta. Halutaanko kantaa sitä häpeää, jonka evankeliumi aiheuttaa vai ei? Halutaanko luottaa Jumalaan vai luottaa ihmisiin ja myötäillä heidän mielipiteitään?

Kristillinen todistajan identiteetti on meiltä hieman hukassa. Tarvittaisiin marttyyriuden henkeä, jossa oltaisiin valmiita tunnustamaan uskoa ja todistamaan siitä, vaikka kaikki menisi. Rukoilkaamme tällaista uskoa kristityille Suomessa.

Jos yhteiskunnassa säädettäisiin samanlainen laki kuten keisari Diocletianuksen vainojen aikaan, jonka mukaan kaikkien tulisi rangaistuksen uhalla luovuttaa Raamattunsa, niin kuinka moni niin tekisi? Epäilen, että vallitsevassa ilmapiirissä aika moni. Taitaa olla niin, että moni on jo nyt luovuttanut Raamattunsa henkisesti ja hengellisesti.

Kommentit

  1. Ihan totta puhut. Ja millään muulla uskonnolla ei ole marttyyrien verta, ainakaan yhtä paljon kuin kristinuskolla, jos ollenkaan. Ja pakko korjata tänne, Jeesus ei ole marttyyri kuten wikipedia väittää... (:

    Tämän viestin kirjoittaja: MT - Tj302

    VastaaPoista

Lähetä kommentti