Liberaalit kirkot katoavat

Luterilainen maailmanliitto on jälleen kartoittanut luterilaisten määrää maailmassa. Tämän linkin takaa löytyy tarkempaa tilastoa eri luterilaisten kirkkojen jäsenten määrästä. Jaan nyt muutamia huomioita noista tilastoista.

On jo kulunut lause, että maailmalla liberaalit kirkot pienenevät ja konservatiiviset kasvavat. Luterilaisen maailmanliiton tilastot tukevat tätä väitettä. Euroopan ja Amerikan liberaalit luterilaiset kirkot menettävät jäseniään. Sen sijaan Afrikassa ja Aasiassa konservatiiviset luterilaiset kirkot saavat koko ajan jäseniä lisää. Itse asiassa juuri noiden kirkkojen ansiosta luterilaisten määrä koko maailmassa ei tällä hetkellä vähene.

Joku voisi tähän sanoa, että kyse on vain maantieteellisistä eroista, eikä kirkkojen sisäisestä orientaatiosta. Osaltaan tämä varmasti pitääkin paikkaansa. Kuitenkin meillä on Amerikasta hyvä esimerkki, joka todistaa liberaalien kirkkojen jäsenkadon todelliseksi. Amerikan suurin luterilainen kirkko Evangelical Lutheran Church in America eli ELCA menetti viime vuonna 270000 jäsentä. Koska kirkko on noin Suomen ev. lut. kirkon kokoinen, se tarkoittaa kuutta prosenttia koko kirkon jäsenmäärästä. Tällaisilla prosenttiluvuilla kyse ei ole enää jäsenkadosta, vaan totaalisesta luhistumisesta, sanalla sanoen vapaapudotuksesta.

Amerikassa on myös toinen suuri luterilainen kirkko, Missourin synodi, joka ei kuulu luterilaiseen maailmanliittoon eikä siksi näy näissä tilastoissa. Heidän omien tilastojensa mukaan kuitenkin jäsenkato siellä on ollut paljon pienempää. Missourin synodista vähenee väkeä ehkä pari-kolmekymmentä tuhatta vuodessa. Prosentteina se on paljon pienempi määrä kuin ELCA:n jäsenkato.

Mikä selittää näiden kirkkojen välisen eron? ELCA on selvästi Missourin synodia liberaalimpi kirkko. Se on hyväksynyt naispappeuden ja hyväksyy papeiksi esimerkiksi homoseksuaalisissa suhteissa eläviä ihmisiä. Missourin synodi puolestaan on pitäytynyt apostolisessa opetuksessa, eikä tällaisia asioita hyväksy. ELCAn menosta kertoo jotain sekin, että sen kirkkokäsikirjaan on jumalanpalveluksen kaavaan merkitty sukupuolineutraali vaihtoehto kaikille kohdille, joissa Jumalasta käytetään maskuliinisia termejä kuten isä.

Tämän pitäisi opettaa meille sen, että kirkon jäsenkatoa ei pysäytetä muuttamalla kirkon orientaatiota liberaalimmaksi tai mukauttamalla kirkon opetusta ympäröivän yhteiskunnan mielipiteisiin. Pikemminkin tämä tekee vain hallaa kirkolle. Silloin ihmiset huomaavat, että tällaisessa kirkossa ollaan tekemässä vain bisnestä. Toisin sanoen ollaan valmiit opettamaan ja sanomaan ihan mitä tahansa, jotta vain saataisiin verotuloja ja kolehtituloja. Sanotaan sitä, mitä ihmiset haluavatkin kuulla ja samalla menetetään oma identiteetti kirkkona.

Siellä taas, missä pidetään kiinni kirkon perinteestä ja kristillisestä opetuksesta jopa vastoin ympäröivän yhteiskunnan mielipidettä, kirkko säilyy arvossaan. Ihmiset ymmärtävät, että täällä ollaan tosissaan ja uskotaan oikeasti siihen, mitä opetetaan, vaikka samalla se opetus heitä hieman saattaisi ärsyttääkin. 

Näyttää siltä, että liberaalin orientaation valitsevat kirkot yksinkertaisesti tilastollisesti katoavat pikku hiljaa maailmasta. Suomen kirkon liberalisoituminen on siis vakava uhka koko kristinuskon säilymiselle Suomessa. Toisaalta konservatiiveillakaan ei ole varaa tyytyväisyyteen. Länsimaissa kristinusko on hiipumassa ennennäkemätöntä vauhtia ja siksi kaikki mahdolliset keinot olisi käytettävä tämän kehityksen estämiseksi. Lähetyskäsky velvoittaa edelleen ja erityisesti nyt.