Beatles-messu ja jumalanpalveluksen teologia

Kuulemma Tampereella vietetään tammikuussa Beatles-messu, jossa kaikki musiikki on Beatlesin tekemää. Kirjoitin aiemmin Dance-messusta ja siihen liittyen ylipäätään jumalanpalveluksen teologiasta. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että erikoismessufanaatikoilla on lähtenyt mopo keulimaan, joten täytyy jatkaa vielä muutaman sanan verran siitä, mistä messussa on kyse. Tämä kirjoitus on siis tavallaan jatkoa tuohon Dance-messua käsittelevään kirjoitukseen.

Koko erityismessuvillityksessä lähtökohtana on ajatus siitä, että ajatellaan liturgian olevan ihmiskeksintö, jota voidaan muokata miten halutaan ihmisten erilaisten mieltymysten mukaan. Liturgia on tällöin jonkinlainen koriste, joka on kasattu varsinaisen jumalanpalveluksen päälle. Tällöin sisältö ja muoto erotetaan voimakkaasti toisistaan. Dance-messua koskevassa kirjoituksessa perustelin, miksi näin ei voi tehdä, vaan muoto palvelee aina sisältöä.

Vanhassa testamentissa kerrotaan kuinka Mooses vaati Faraota päästämään Israelin kansan vapaaksi Egyptin orjuudesta. Mooses sanoi Faraolle: "Herra, heprealaisten Jumala, lähetti minut luoksesi pyytämään, että päästäisit hänen kansansa palvelemaan häntä autiomaassa." (2. Moos. 7:16) Jumalan kansalla oli jo tuolloin tehtävä. Sen tehtävä oli palvella Herraa. Liturgia tarkoittaa suomeksi palvelua, joten Israelilla oli jo Vanhan testamentin aikana liturginen tehtävä.

Päästyään Egyptistä Israel vaelsi autiomaassa, jossa Mooses sai Siinain vuorella Herralta kymmenen käskyn lain. Kun Mooses viipyi Siinain vuorella, Israelin kansa ei jaksanut odottaa Moosesta takaisin, vaan teki itselleen kultaisen sonnin, jota se ryhtyi palvomaan. (2. Moos. 32) Aaron sanoi tästä kultaisesta sonnista: "Israel tämä on sinun jumalasi, joka toi sinut pois Egyptistä." Israelin kansa yritti palvoa elävää Jumalaa tekemällä kultaisen sonnin. He yrittivät toteuttaa käskyä, jonka mukaan heidän tuli palvella Jumalaa autiomaassa. Israelilaisten virhe oli siinä, että he palvelivat Jumalaa oman mielensä ja oman tietämyksensä mukaan eivätkä Jumalan käskyn tai ilmoituksen mukaan. Israelin tarkoituksena ei ollut koskaan epäjumalanpalvelus, mutta siihen ajauduttiin, koska ei tunnettu Jumalan ilmoitusta.

Tarkemmin sanottuna Israelin kansa tunsi kyllä Jumalan yleisen ilmoituksen. Se tiesi, että Jumala on olemassa ja halusi palvella sitä, mutta se ei tiennyt miten, koska siltä puuttui Jumalan erityinen ilmoitus. Kultaisen sonnin palvonta oli ihmisen itsensä rakentama jumalanpalveluksen muoto. Käytännössä sen palvelijat asettivat itsensä Jumalan yläpuolelle ja käyttivät Jumalaa omiin tarkoitusperiinsä.

Tämä Vanhan testamentin esimerkki opettaa meille, että jumalanpalvelus kuuluu erityisen ilmoituksen alle. Jos rakennamme jumalanpalvelusta yleisen ilmoituksen pohjalta, siitä tulee lopulta epäjumalanpalvelusta. Liturgia ei voi lähteä liikkelle mielikuvituksesta tai omasta kekseliäisyydestä. Se tarvitsee pohjakseen Jumalan erityisen ilmoituksen.

Jos johdamme jotain uskonnollisesta tunteesta, liikumme yleisen ilmoituksen alueella eli epäjumalanpalveluksen alueella. Tästähän kaikki muut uskonnot ovat syntyneet: niillä on jonkinlainen käsitys Jumalasta, jonka palvonnasta on sitten yleisen ilmoituksen valossa yritetty ottaa selvää. On yhdistelty uskonnollista kokemusta ja inhimillistä järkeä, mutta silti päädytty palvomaan kuolleita epäjumalia.

Siksi on tärkeää, että kristillinen jumalanpalvelus perustuu aina erityiseen ilmoitukseen eli Jumalan sanaan. Viattomaltakin näyttävä irtaantuminen erityisestä ilmoituksesta, voi ajan kuluessa johtaa siihen, että löydämme itsemme palvelemasta Israelilaisten kanssa kultaista sonnia. Tämän vuoksi liturgisen uudistuksen periaatteeksi ei käy se, mikä tuntuu hyvältä, tai se, minkälaisessa uskonnollisessa tilanteessa ihmiset ylipäätään viihtyvät.

Jumalanpalveluksen liturgia ei ole mikä tahansa keksintö, vaan sillä on juuret suoraan Raamatussa. Se muodostuu juutalaisesta synagogajumalanpalveluksesta, joka keskittyi Tooran lukemisen ympärille. Tämä on siis liturgian sana-osa, johon kuuluu Raamatun lukeminen, saarna ja rukoukset.

Toisaalta liturgiassa on mukana juutalaiseen jumalanpalveluselämään nähden täysin uusi elementti, jonka Herra itse käski meitä viettämään. Tämä on jumalanpalveluksen ehtoollisosa. Tämä elementti perustuu Jeesuksen sanoihin: "Tehkää tämä minun muistokseni." Siksi sitä on jokainen kristitty velvollinen viettämään.

Molemmat osat ovat kuuluneet alusta alkaen liturgiaan. Jeesus osallistui tapansa mukaan joka sapattina synagogan jumalanpalvelukseen. Tämän lisäksi hän käski viettämään ehtoollista. Näillä perustein ei pitäisi keksiä uutta vain uudistumisen vuoksi, vaan pitäytyä siinä perinteessä, jonka olemme apostoleilta saaneet.

Erikoismessujen ongelma on siinä, että niissä sotketaan kategorioita. Uskonnosta yritetään tehdä viihdettä, jota se ei pohjimmiltaan ole. Messusta tulee ihmisten hauskanpitoa, eikä enää liturgiaa eli palvelua. Messu keskittyy kokonaan ihmiseen ja hänen olotilaansa, vaikka sen pitäisi keskittyä Jumalaan. Käy hieman samoin kuin Israelilaisille kultaisen sonnin kultissa, josta sanotaan, että Israelilaiset ryhtyivät viettämään hillitöntä juhlaa (2. Moos. 32:6).

Tämän pohjalta esimerkiksi tanssi ei ole liturginen elementti. Synagogajumalanpalveluksessa ei tanssittu. Enkä tiedä, mitä kautta se olisi historiallisesti mahdollista liittää jumalanpalvelukseen. Uudessa testamentissa ei ole mainintoja tanssista kristillisen jumalanpalveluksen osana.

Jumalanpalvelus liittyy ilmestyskirjan taivaalliseen jumalanpalvelukseen. Se on taivas laskeutuneena maan päälle, jossa enkelien ja kaikkien pyhien kanssa laulamme Jumalalle: pyhä, pyhä, pyhä (Ilm. 4:8).

Paavali kirjoittaa, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmismielen mukainen (Gal. 1:11). Kristillinen jumalanpalvelus perustuu kokonaan Jumalan erityiseen ilmoitukseen. Erityinen ilmoitus ei ole ihmismielen mukaista. Siksi emme voi jumalanpalvelustakaan uudistaa sen pohjalta, miltä minusta tuntuu.

Kommentit

  1. Tästä asiasta on taas konservatiivit kauhuissaan tänäkin vuonna. Ymmärrätkö että liturginen perinne on vuosisata vuosisadalta "saastunut" populäärikulttuurin vaikutuksesta enemmän ja enemmän. Gregoriäänisestä laulusta on tultu nykyaikaisiin virsiin jotka esim. oopperasta ja kantrista lainatuin melodioin ovat muodostuneet suorastaan infernaaliseksi hilpatukseksi. Jeesuksen lihan symboli oli ennen munkkien kasvattamasta ja jauhamasta, joka välissä rukouksin pyhitetystä vehnästä tehty leipä. Nykyään se on perunajauhoilla tai aikoinaan pettujauhoilla jatkettu teollinen tuote. Get with the times.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti