Uskottavuus meni

Englannissa Anglikaanisen kirkon piispat ovat kriisissä, koska kirkolliskokous ei hyväksynyt naisia piispanvirkaan. He kauhistelevat kuinka ihmiset pitävät nyt kirkkoa jämähtäneenä ja kuinka nyt joudutaan kovasti selittelemään muulle yhteiskunnalle, miksi kirkossa syrjitään vielä naisia. Arkkipiispa Rowan Williamsin mukaan tämän päätöksen seurauksena kirkko menetti aimo annoksen uskottavuuttaan.

Williamsin kommentti on tyypillinen esimerkki siitä, kuinka on lähdetty täysin pelaamaan sekulaarin yhteiskunnan pelisäännöillä. Ongelma on vain siinä, että jos lähdetään pelaamaan sekulaareilla säännöillä, silloin ei enää pelata kristillisillä säännöillä. Tämän jälkeen on mahdotonta tuoda missään vaiheessa peliin kristillisiä sääntöjä. Jos hyväksytään se, että kirkon pitää olla sekulaarille yhteiskunnalle uskottava, menetetään kirkon kristillinen identiteetti.

Kirkko ei voi pelata kaksilla säännöillä. Se ei voi olla samaan aikaan kristillinen ja sekulaarille yhteiskunnalle uskottava, koska sekulaari yhteiskunta on kristillisyyttä kohtaan vihamielinen. Siksi kirkon on valittava joko muuttumisen tie tai marttyyriuden tie. Ensimmäinen vie kirkon kuolemaan, jälkimmäinen kuoleman kautta elämään.

Jos sekulaari ajattelu hyväksytään lähtökohdaksi, tällöin ei voida muuta kuin taipua sen edessä ja muuttua itsekin sekulaareiksi. Siitä seuraa siis välttämättä kristinuskosta luopuminen. Tämä on ehkä yhteiskunnan kannalta uskottavaa, mutta kirkon kannalta tuhoisaa. Kuka tarvitsee kirkkoa mihinkään, jos sillä ei ole mitään muuta sanottavaa kuin mitä ympäröivällä yhteiskunnalla jo on?

Toisaalta missään yhteiskunnallisessa laissa tai Raamatussa ei sanota, että naisilla olisi oikeus piispan tai papin virkaan. Jos taas ei ole oikeutta, ei voi olla syrjintääkään. Tämän vuoksi puhtaan sekulaaristi ajateltunakaan kirkko ei syrji naisia. Kirkolla on oikeus päättää ketä se vihkii piispoiksi. Tämä kuuluu uskonnonvapauteen.

Viime kädessä kyse on siitä onko kirkossa ylin auktoriteetti Jumalan ilmoituksella vai sekulaarin yhteiskunnan mielipide-enemmistöllä. Jos auktoriteetti on ilmoituksella, anglikaanisen kirkon päätös oli oikea, jos taas yhteiskunnalla, se oli väärä. Anglikaanipiispat ovat tässä taistelussa valinneet puolensa.

Yhteiskunnan muuttaminen kristilliseksi ei varmaankaan ole enää mahdollisuuksien rajoissa. Tilanne on päinvastainen. Yhteiskunnassa on monilla alueilla lyönyt läpi antikristillinen elämänasenne. Poliittisilla areenoilla peli on hävitty. Siksi on tärkeää, että kirkko säilyttää oman identiteettinsä, eikä lähde pelaamaan sekulaarin yhteiskunnan pelisäännöillä.

Tilanne on muodostunut sellaiseksi, että argumentaatiokin taitaa olla jo turhaa, koska kristillisen ja sekulaarin ajattelun välillä on täysin erilaiset lähtökohdat. Jos ei ole valmis hyväksymään kristillisiä lähtökohtia, ei ole mahdollista tulla kristillisiin lopputuloksiin esimerkiksi eettisissä kysymyksissä. Tämän vuoksi niistä kiisteltäessä argumentaation sijaan kristityn on melkein parempi sanoa, että käänny kristityksi, niin voit ymmärtää, miksi asiat ovat näin.

Siksipä Englannin kirkon päätös olla avaamatta piispan virkaa naisille on mahdollista ymmärtää ainoastaan tulemalla kristityksi. Ja varoitan: siinä voi mennä uskottavuus.