Kolminaisuus kadoksissa
Kolminaisuusoppi on monelle kristityllekin aika vieras asia. Helposti sen osaaminen jää sille tasolle, että tiedetään Jumalalla olevan kolme persoonaa, mutta juuri mitään muuta asiasta ei sitten tiedetäkään. Kolminaisuusoppiin tulisi kuitenkin perehtyä hieman, sillä se on nimenomaan oppi, jonka perusteella määritellään kuka on kristitty ja kuka ei ole. Tunnetutkin opettajat saattavat tehdä aika karmeita kolminaisuusopillisia virheitä, kun eivät ole perehtyneet tähän kristinuskoa määrittelevään oppiin.
Lähtökohta on selvä. Jumala on yksi: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala, mutta Isä ei ole sama kuin Poika, Poika ei ole sama kuin Pyhä Henki, eikä Pyhä Henki ole sama kuin Isä tai Poika.
Yksi yleisimmistä kolminaisuusopillisista virheistä on modalismi, johon aika moni kristitty saattaa syyllistyä tietämättään, koska hän ei vain tiedä asiasta tarpeeksi. Modalismin mukaan Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat pelkästään saman Jumalan eri ilmenemismuotoja historiassa. Toisin sanoen Jumala ensin ilmestyy luomaan Isänä, sitten tulee maailmaan Poikana ja kolmanneksi vaikuttaa Pyhänä Henkenä kirkossaan.
Tämä on harhaoppi, sillä Jumalan persoonia ei voi erottaa niiden ulkoisten tekojen mukaan. Augustinukselta on peräisin lause: "opera trinitatis ad extra indivisa sunt". Se tarkoittaa, että kolminaisuuden teot ovat ulospäin jakamattomat.
Jokainen Jumalan teko on yhden jakamattoman jumalallisen olemuksen jakamaton työ. Kaikki mitä kolminaisuus tekee, se tekee jakamattomasti kolmen persoonan välityksellä. Nikean jälkeiset kirkkoisät näkivät, että jos kolmen persoonan teot erotetaan toisistaan, päädymme triteismiin eli kolmijumalaisuuteen. Kristinusko on sen sijaan monoteistinen eli yksijumalainen uskonto. Jumalan kolme persoonaa voidaan erottaa vain siitä, miten ne suhteutuvat toisiinsa: Isä lähettää Pojan, Isä ja Poika lähettävät Pyhän Hengen. Toisaalta Poika ilmoittaa Isän, sitten Henki ilmoittaa Isän ja Pojan.
Tämän vuoksi kolminaisuudesta ei voi feministiteologien tapaan käyttää pelkästään nimitystä luoja, lunastaja ja pyhittäjä, koska jokainen kolminaisuuden persoonista on mukana luomisessa, lunastuksessa ja pyhityksessä. Näin tehdessämme syyllistymme modalismiin. Isä toimii Pojan kautta Pyhässä Hengessä kaikissa kolminaisuuden teoissa.
Kristinuskon mukaan jokainen kolminaisuuden persoonista on täysin ja kokonaan Jumala. Kolme persoonaa ovat yksi jumalallinen luonto tai substanssi.
Siksi on myös yleinen virhe asettaa Isä korkeammalle kuin Poika tai Pyhä Henki. Tämän ajatuksen mukaan Jumala on niin tavoittamattomissa, että ihmiskunnan ja jumaluuden välimaastossa täytyy olla jotakin välittävää ainesta. Niinpä Poika ja Henki asetetaan Jumaluuden alapuolelle. Tällainen harha on esimerkiksi unitarismi, joka ei pidä Poikaa eikä Henkeä ollenkaan Jumalana. Adoptionismin mukaan Pojasta tuli Jumala vasta hänen kastamisensa tai ylösnousemuksensa hetkellä. Sitä ennen hän oli pelkkä ihminen. Tämä on historiallisesti varhaisin kolminaisuusopillinen harha.
300-luvulla vaikuttanut Areiolaisuus kuuluu samaan harhaoppien kategoriaan, jossa myöskin Isä on asetettu korkeammalle kuin Poika tai Henki. Areiolaisuuden mukaan Poika on kyllä Jumala, mutta Poika on Jumalanakin luotu olento. Luotuna Poika ei areiolaisten mukaan ollut samaa olemusta Isän kanssa, vaan Isästä erillinen olento. Areiolaiset opettivat, että oli aika jolloin Poikaa ei ollut olemassa. Areiolaisuuden mukaan siis Isä oli jossain vaiheessa pelkästään yksinään olemassa. Kirkko hylkäsi tämän näkemyksen harhaoppina Nikean konsiilissa vuonna 325, jossa laadittiin Nikean uskontunnustuksen alkuosa. Siinä tunnustetaan, että Poika on samaa olemusta (kreikaksi homoousios) Isän kanssa ja Poika on syntynyt, ei luotu.
Kolminaisuusopillisia harhoja esiintyy nykyajan teologisessa keskustelussa koko ajan. Täten ne eivät ole pelkästään muumioituneet historian lehdille outoina kuriositeetteina. Kolminaisuutta koskevat harhat ovat sikäli vaarallisia, että ne vaikuttavat pelastuskäsitykseemme. Siksi ne ensimmäisinä vuosisatoina torjuttiin selväsanaisesti ja niihin on syytä kiinnittää edelleen huomiota.
Lähtökohta on selvä. Jumala on yksi: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala, mutta Isä ei ole sama kuin Poika, Poika ei ole sama kuin Pyhä Henki, eikä Pyhä Henki ole sama kuin Isä tai Poika.
Yksi yleisimmistä kolminaisuusopillisista virheistä on modalismi, johon aika moni kristitty saattaa syyllistyä tietämättään, koska hän ei vain tiedä asiasta tarpeeksi. Modalismin mukaan Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat pelkästään saman Jumalan eri ilmenemismuotoja historiassa. Toisin sanoen Jumala ensin ilmestyy luomaan Isänä, sitten tulee maailmaan Poikana ja kolmanneksi vaikuttaa Pyhänä Henkenä kirkossaan.
Tämä on harhaoppi, sillä Jumalan persoonia ei voi erottaa niiden ulkoisten tekojen mukaan. Augustinukselta on peräisin lause: "opera trinitatis ad extra indivisa sunt". Se tarkoittaa, että kolminaisuuden teot ovat ulospäin jakamattomat.
Jokainen Jumalan teko on yhden jakamattoman jumalallisen olemuksen jakamaton työ. Kaikki mitä kolminaisuus tekee, se tekee jakamattomasti kolmen persoonan välityksellä. Nikean jälkeiset kirkkoisät näkivät, että jos kolmen persoonan teot erotetaan toisistaan, päädymme triteismiin eli kolmijumalaisuuteen. Kristinusko on sen sijaan monoteistinen eli yksijumalainen uskonto. Jumalan kolme persoonaa voidaan erottaa vain siitä, miten ne suhteutuvat toisiinsa: Isä lähettää Pojan, Isä ja Poika lähettävät Pyhän Hengen. Toisaalta Poika ilmoittaa Isän, sitten Henki ilmoittaa Isän ja Pojan.
Tämän vuoksi kolminaisuudesta ei voi feministiteologien tapaan käyttää pelkästään nimitystä luoja, lunastaja ja pyhittäjä, koska jokainen kolminaisuuden persoonista on mukana luomisessa, lunastuksessa ja pyhityksessä. Näin tehdessämme syyllistymme modalismiin. Isä toimii Pojan kautta Pyhässä Hengessä kaikissa kolminaisuuden teoissa.
Kristinuskon mukaan jokainen kolminaisuuden persoonista on täysin ja kokonaan Jumala. Kolme persoonaa ovat yksi jumalallinen luonto tai substanssi.
Siksi on myös yleinen virhe asettaa Isä korkeammalle kuin Poika tai Pyhä Henki. Tämän ajatuksen mukaan Jumala on niin tavoittamattomissa, että ihmiskunnan ja jumaluuden välimaastossa täytyy olla jotakin välittävää ainesta. Niinpä Poika ja Henki asetetaan Jumaluuden alapuolelle. Tällainen harha on esimerkiksi unitarismi, joka ei pidä Poikaa eikä Henkeä ollenkaan Jumalana. Adoptionismin mukaan Pojasta tuli Jumala vasta hänen kastamisensa tai ylösnousemuksensa hetkellä. Sitä ennen hän oli pelkkä ihminen. Tämä on historiallisesti varhaisin kolminaisuusopillinen harha.
300-luvulla vaikuttanut Areiolaisuus kuuluu samaan harhaoppien kategoriaan, jossa myöskin Isä on asetettu korkeammalle kuin Poika tai Henki. Areiolaisuuden mukaan Poika on kyllä Jumala, mutta Poika on Jumalanakin luotu olento. Luotuna Poika ei areiolaisten mukaan ollut samaa olemusta Isän kanssa, vaan Isästä erillinen olento. Areiolaiset opettivat, että oli aika jolloin Poikaa ei ollut olemassa. Areiolaisuuden mukaan siis Isä oli jossain vaiheessa pelkästään yksinään olemassa. Kirkko hylkäsi tämän näkemyksen harhaoppina Nikean konsiilissa vuonna 325, jossa laadittiin Nikean uskontunnustuksen alkuosa. Siinä tunnustetaan, että Poika on samaa olemusta (kreikaksi homoousios) Isän kanssa ja Poika on syntynyt, ei luotu.
Kolminaisuusopillisia harhoja esiintyy nykyajan teologisessa keskustelussa koko ajan. Täten ne eivät ole pelkästään muumioituneet historian lehdille outoina kuriositeetteina. Kolminaisuutta koskevat harhat ovat sikäli vaarallisia, että ne vaikuttavat pelastuskäsitykseemme. Siksi ne ensimmäisinä vuosisatoina torjuttiin selväsanaisesti ja niihin on syytä kiinnittää edelleen huomiota.
Kommentit
Lähetä kommentti