Raamatun oletetusta moraalittomuudesta

Monien kristinuskon kriitikoiden mukaan Raamattu on täynnä moraalittomuuksia ja siksi sitä ei voi kukaan järkevä ihminen pitää auktoriteettinaan. Vastaavasti heistä on pöyristyttävää, jos ministeri kehtaa väittää, että Raamattua tulisi joissakin tilanteissa noudattaa ennemmin kuin demokraattisesti säädettyä lakia.

Nämä uuden ajan moralistit asettavat itsensä Raamatun yläpuolelle. Heistä on vaarallista pitää Raamattua ohjeellisena, koska sen lukijat ovat kannattaneet milloin orjuutta, milloin kansanmurhia, milloin ristiretkiä, milloin naisten ja homojen alistamista ja milloin mitäkin. Demokraattista päätöksentekoa he pitävät erehtymättömänä järjestelmänä, joka vie ihmistä moraalisesti parempaan suuntaan.

Samat kriitikot eivät usko minkäänlaiseen syntiin ja sen vuoksi sovituskin on barbaarinen ajatus. Ylösnousemusta ei ole voinut tapahtua, koska ihmeitä ei tapahdu. Kokonaisuutena siis Raamattu on satukirja, jota ei heidän mukaansa tule ottaa vakavasti. Tähän tulokseen päädytään usein pelkästään maailmankuvallisen ennakkokäsityksen perusteella tutkimatta ollenkaan historiallisia lähteitä.

Edellä kuvattu kritiikki osuu monesti omaan nilkkaan. Nimittäin koko länsimainen yhteiskuntajärjestelmä perustuu Raamatusta nouseville arvoille. Ilman kristinuskoa meillä ei ylipäätään olisi käsitystä esimerkiksi jokaisen ihmisen arvokkuudesta, köyhistä ja heikoista huolehtimisesta, lähimmäisenrakkaudesta, ihmisen vapaudesta, kehittyvästä historiasta ja luonnon kunnioittamisesta näin muutamia arvoja nimetäkseni. Kaikki nämä teemat nousevat juutalaiskristillisestä perinteestä.

Ei tarvitse kuin matkustaa Intiaan nähdäkseen, että sikäläisessä yhteiskunnassa vaikuttavat varsin erilaiset arvot kuin kristillisessä perinteessä. Kristillisen perinteen maissa naisen asema on keskimäärin kaikista paras. Samoissa maissa kansalaisilla on suurimmat vapaudet ja yhteiskunnat yleensä ottaen kaikista avoimimpia. Toisaalta Neuvostoliitossa onnistuttiin aikamoisessa ekokatastrofissa heti kun kristinuskosta irtaannuttiin, joten luonnon kunnioittamisenkin suhteen kristinusko on ihan hyvä arvojärjestelmä. En sano, että näitä arvoja ei esiintyisi ollenkaan muissa uskomusjärjestelmissä, mutta kristinuskon piirissä ne ainakin ovat voimakkaasti vaikuttaneet sen muovaamien yhteiskuntien taustalla. Edellä esitetystä arvopohjasta ei kannata sanoutua irti vain sen vuoksi, että olettaa Raamatussa olevan jotakin moraalitonta. Mitä sitten tulee Raamatun suhteesta orjuuteen, niin siitä on kattava artikkeli täällä, jota en lähde tässä referoimaan.

Raamatun kimppuun hyökätään usein valitsemalla Vanhasta testamentista yksittäisiä jakeita ja irrottamalla ne asiayhteydestään. Sen jälkeen väitetään, että koska Raamatussa on tällainen jae, se on moraaliton kirja. Raamatun kritisoijat ovatkin usein asenteeltaan antisemitistisia tai vähintäänkin antijudaistisia, koska he hyökkäävät nimenomaan juutalaisten pyhää kirjaa vastaan. Kristitylle VT:n säädöksillä ei useinkaan ole niin suurta merkitystä, koska ne on annettu nimenomaan juutalaiselle kansalle Vanhan testamentin kontekstissa. Uudessa testamentissa nämä säännöt eivät enää koske kristittyjä. Timo Eskola on kuvannut tätä kristinuskon vastustajien antisemitismia ansiokkaasti kirjassaan Antikristuksen Apostolit.

Raamattu ei ole lakikirja, jonka jokainen lause on yksityiskohtainen ohje Jumalalta toimia tietyllä tavalla. Sen sijaan se on kertomus, joka etenee alusta loppuun. Siellä on toki ihmisiä velvoittavia sääntöjä kuten kymmenen käskyä, mutta jokaista raamatunkohtaa tulisi tulkita omassa kontekstissaan kirjallisuudenlaji huomioonottaen. Raamatussa on kuvattu koko Jumalan suunnitelma ihmiskuntaa kohtaan. Tästä käytetään nimitystä pelastushistoria. Emme siis voi perustella Raamatun moraalittomuutta ottamalla yksittäisiä lauseita Vanhasta testamentista, koska meidän täytyy nähdä kertomuksen kokonaisuus, joka tähtää Uutta testamenttia kohti ja jossa monet nuo Vanhan testamentin karuilta kuulostavat säännöt saavat esikuvallisen merkityksen.

Vanha testamentti valmistelee uutta testamenttia ja uusi toteuttaa vanhan. Vasta Uudessa testamentissa on kristinuskoa konstituoivat ainekset ja myöskin kristillinen moraaliopetus, sillä muutenhan kristinusko olisi pelkkää juutalaisuutta. Tietenkin testamenttien välillä on jatkuvuutta ja Uutta testamenttia ei voi kunnolla ymmärtää tuntematta vanhaa. Tästä huolimatta on virhe argumentoida yksittäisillä Vanhan testamentin raamatunjakeilla kristinuskoa vastaan. Raamattua on tulkittava Kristuksesta käsin. Jos siis joku haluaa todistaa, että Raamattu on moraaliton kirja, hänen täytyy löytää Kristuksen opetuksesta jotakin moraalitonta. Sen sanon, että se ei ihan helposti onnistu.

Samaten aika moni kristinuskon kriitikko vetoaa erilaisiin raamatuntulkintoihin. Heidän ajatuksensa juoksevat jotenkin siihen tapaan, että koska Raamattua voi tulkita niin monella tavalla, sen pitäminen auktoriteettina on mielivaltaista. Tietenkään kenellekään kristitylle erilaisten raamatuntulkintojen olemassaolo ei ole mikään uutinen. Eikä ratkaisu erilaisiin vääriin raamatuntulkintoihin ole lakata lukemasta sitä kokonaan, vaan tulkita sitä paremmin.

Erilaisiin tulkintoihin vetoava argumentti perustuu oletukseen, että tekstillä ei ole ollenkaan kirjoittajan tarkoittamaa merkitystä. Jos sellainen olisi, olisi samaten olemassa oikea tulkinta ja vääriä tulkintoja ja tällöin erilaiset raamatuntulkinnat eivät voisi tehdä tekstistä mitäänsanomatonta. Oletus, jonka mukaan tekstin kirjoittajalla ei ole mitään omaa tarkoitusta tai viestiä jota hän tekstillään haluaisi välittää, on väärä, sillä onhan jo argumentin esittäjälläkin oletus siitä, että hänen argumentillaan on joku merkitys. Tällaista argumenttia vastaan voi ihan hyvin esittää saman argumentin sanoen, että argumenttia voidaan tulkita niin monella tavalla, että sillä ei ole mitään merkitystä ja näin osoittaa kuinka se lähtökohdiltaankin on jo epäonnistunut. Tulkintojen pluralismiin vetoava argumentti ei siis tee Raamatun auktoriteettia mielivaltaiseksi.

Jos Jumala on vain psykologinen projektio, ei ole olemassa minkäänlaista ratkaisua maailmassa vallitsevaan todelliseen pahuuteen. Tässä yhteydessä voi kysyä näiltä Raamatun tuomitsijoilta, että millä moraalisella selkärangalla vastustetaan julmuuksia, joita esimerkiksi demokraattisen prosessin tuloksena syntyy, jos moraali on pelkästään yhteisesti sovittu konventio.

Toisaalta kristinusko todella rajoittaa ihmistä tekemästä mitä haluaa. Siinä mielessä Raamattu onkin rajatonta vapautta haaveilevalle ihmiselle rasite. Rajoittamaton vapaus kääntyy kuitenkin usein rajoittamattomaksi pahuudeksi. Siksi Raamattu asettaa ihmiselämälle moraaliset rajat, joiden puitteissa yhteinen elämä ihmisten kesken onnistuu.