Ajatuksia vapaudesta, yhteiskunnasta ja kristinuskosta

Länsimaisissa yhteiskunnissa vapaus on tärkeä arvo. Nykyaikana sitä korostetaan usein muiden pysyvien arvojen kustannuksella. Kuitenkin ilman muita arvoja vapaus johtaa anarkismiin, jossa jokainen tekee, mitä haluaa. Tätä kautta se johtaa koko järjestyneen yhteiskunnan murenemiseen tai sitten siihen, että yhteiskunta pyrkii asettamaan arvot yksilöön ylhäältäpäin ja näin päädytään totalitarismiin.

Samaan aikaan länsimaissa uskonto ja erityisesti kristinusko on katoamassa julkisesta tilasta. Edessämme on valtaisa yhteiskuntakokeilu, jonka seurauksia kukaan ei tiedä. Mitä tulee siihen lokeroon tilalle, jonka kristinusko on ihmisten elämästä ennen vienyt? Mistä yhteiskunnan vallitsevat arvot johdetaan sen jälkeen, kun niitä ei enää johdeta kristinuskosta?

Uskontohan on nimenomaan yhteiskunnalle sen kaikista konstituoivin tekijä. Maat, jotka jakavat saman uskonnon, ovat kulttuuriltaan yleensä suhteellisen saman kaltaisia. Tämä on huomattavissa Euroopasta, jossa on nähtävissä tietyt yhteiskunnalliset ja kulttuuriset yhteneväisyydet esimerkiksi luterilaisten maiden välillä verrattuna vaikkapa ortodoksisiin, reformoituihin tai roomalaiskatolisiin maihin, puhumattakaan siitä mikä tilanne on islamilaisiin maihin verrattuna.

Ihmisoikeudet ja demokratia ovat syntyneet kristillisen kulttuuriperinnön vaikutuksesta. Kristinusko on todistetusti hyvä pohja rakentaa yhteiskunta. Sen sijaan 1900-luvun ateistiset yhteiskunnat eivät ole olleet mitään lintukotoja, vaan diktatuureja tai autoritäärisiä totalitarismeja. Tämä johtuu siitä, että ateismin omaksuneet yhteiskunnat eivät omista mitään yhteistä arvopohjaa vaan jokainen ajattelee mitä ajattelee esimerkiksi eettisistä kysymyksistä.

Ateismin mukaan ei ole olemassa mitään universaalia etiikkaa tai objektiivisia totuuksia. Tällöin omat säännöt on pakotettava toisille voimalla ja väkivallalla. Sen seurauksena päädytään helposti totalitaristiseen valtioon, jossa ihmisten vapaus nähdään uhkana omille valtapyrkimyksille ja säännöille. Siksi demokratia toimii parhaiten yhteiskunnassa, joka jakaa yhteisen arvopohjan ja jossa kunnioitetaan ihmisen persoonaa ja vapautta. Ja vain uskonto kykenee luomaan tällaisen riittävän vahvan yhteisen arvopohjan yhteiskunnalle.

Yhteiskunnallinen vapaus toteutuu kaikista parhaiten kristinuskon vaikutuspiirissä. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta demokratia on onnistunut parhaiten lähinnä kristityissä länsimaissa. Kristillisen uskon muovaama arvopohja on siis sellainen, joka kykenee antamaan ihmisen toiminnalle yhteiskunnassa optimaalisen vapauden ilman että sorrutaan anarkiaan tai totalitarismiin. Kristinuskosta luovuttaessa jäljet pelottavat. Meillä ei ole mitään tietoa, mitä koko läntiselle kulttuuriperinnölle käy vallitsevan maallistumis- ja monikulttuurisuuskehityksen jatkuessa.

Monikulttuurisessa yhteiskunnassa ei ole mitään yhteistä arvopohjaa. Tällöin vapaus on vain yksi arvo muiden joukossa, jota voi joko pitää tärkeänä tai sitten ei. Sillä ei ole siis lopulta mitään ehdotonta arvoa. Hieman ristiriitaista on siis se, että monet, jotka pitävät omaa vapauttaan ehdottomana arvona, pitävät silti samaan aikaan kaikkia arvoja suhteellisina monikulttuurisessa yhteiskunnassa.

Kristinuskossa vapaus perustuu luomiseen ja siksi sen arvoa ei voida kiistää. Silti ihmisen vapaus toteutuu vain yhteydessä Jumalaan ja toisiin ihmisiin. Ihminen ei ole pohjimmiltaan autonominen olento vaan luotu yhteyteen luojansa ja muiden luotujen kanssa.

Jumalauskon puuttuessa valtiosta tulee monessa tapauksessa uskon kohde, jolta odotetaan kaikkea hyvää elämään ja joka määrää ihmisen elämässä viime kädessä kaikesta, koska mitään muutakaan auktoriteettia johon vedota ei tällöin ole olemassa. Valtio ei enää ole ihmistä varten vaan ihminen valtiota varten. Henkinen ilmapiiri, jossa uskotaan valtioon päämääränä sinänsä on otollinen maaperä totalitarismille. Jos politiikka ottaa uskonnon roolin, ei ole pitkä matka totalitarismiin.

Lutherin mukaan usko ja Jumala kuuluvat yhteen. Ensimmäisen käskyn selityksessä hän sanoo: ”sinun Jumalasi on oikeastaan - näin sanon - se, mihin sydämesi kiintyy ja minkä varaan sen uskot.” Siksi siis usko valtioon ihmiskunnan lopullisena päämääränä ja kaikkien yksilön tarpeiden tyydyttäjänä on pohjimmiltaan uskonnollista uskoa ja epäjumalanpalvelusta. Voisi sanoa niinkin, että kollektivistiset yhteiskuntajärjestelmät, joissa valtion valta on kasvatettu mahdollisimman suureksi ja samalla yksilön vapaudet ovat pienentyneet, ovat eräänlaisia kristinuskon harhaoppeja.

Vain siinä tapauksessa, että usko valtioon edustaa uskonnollista uskoa, tulevat ne pöyristyneet reaktiot ymmärrettäviksi, jotka seurasivat siitä, että joku kehtaa väittää tottelevansa Raamattua enemmän kuin valtion lakia. Tällainen väite on pyhäinhäväistys valtion roolin kasvattamiseen pyrkivälle sekularistille, jolle valtiollinen laki on ainoa ihmisiä yhdistävän moraalin ilmaus.

Kristityt ajattelevat, että jos Jumala todella on ilmoittanut itsensä ihmiskunnalle, silloin myös Jumalan ilmoituksen välittämän arvomaailman perustalle rakennettu yhteiskunta on paras vaihtoehto kaikista maailman eri arvoista.

Kristinusko lähtee liikkeelle siitä, että ihminen on luotu vapaaksi, mutta lankeemuksen seurauksena maailmaan on tullut kaikenlaisia valtoja, jotka vievät ihmisen vapauden pois. Siksi viime kädessä yhteiskunnan perusongelmiin ei ole vastausta evankeliumin ulkopuolella. Ideologiat, jotka rakentavat maanpäällisiä ja yhteiskunnallisia paratiiseja, ovat kaikki epäonnistuneet ja tulevat väistämättä epäonnistumaan tulevaisuudessakin.

Kommentit

  1. Rakkaat ystävät Jumalan suunitelmien toteuttajia olemme me tavalla tai toisella ja olla kristitty ja Herran Hengen täyttämä voittoisessa elämässä ja taivaalinen tuoksu levitköön meistä ja miten ihanaa kuolema on voitettu Jeesuksen veren tähden ,sanotaan yhdessä ,että elämä voittaa ja kuolema häviää taivallisen voiman ääreltä ,kiitos ja siunausta,keijo

    VastaaPoista
  2. Mitä ajatuksia sulla herää libertarismista? Onko ihminen niin hyvä, että hän kestää vapautta?
    Janne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika vaikea kysymys. Nuorempana libertaristinen ajattelu kiehtoi minua jonkin verran, mutta myöhemmin olen ehkä tullut myös sitä kohtaan kriittisemmäksi. Joka tapauksessa siinä on sekä hyviä että huonoja puolia. Ehkä puhtaaksiviljeltynä libertarismi johtaa jonkinlaiseen anarkismiin/vahvimman oikeuteen, mikä ei ole hyvä asia. Ihminen on kuitenkin aina syntiinlankeemuksen alainen ja se tulee ottaa huomioon yhteiskunnassa. Jos kaikissa arvoissa lähdetään liikkeelle pelkästään yksilön vapaudesta tehdä mitä huvittaa, niin sillä tavalla ei kyllä rakenneta kovin stabiilia yhteiskuntaa. Toisaalta Jenkeissä on kristillisissä piireissä harrastettu enemmän libertaristista ajattelua ja ehkä se voi sellaisessa kontekstissa toimia paremmin, missä on tiivis yhteisö, joka muuten jakaa saman arvomaailman ja esimerkiksi lähimmäisen auttamista pidetään tärkeänä arvona. Ajattelen, että se taustalla vaikuttava arvomaailma on lopulta tärkeämpi kuin se, millä tavalla vaikkapa hallinto on järjestetty tai ollaanko enemmän libertaristeja vai sosialisteja. Ehkä voisin tiivistää tämän vähän karikatyyrimaisesti niin, että libertaristisessa ajattelussa yksilö on yhteiskunnan keskeinen rakenne, kristillisessä perhe ja sosialistisessa ajattelussa valtio. Libertarismissa on myös se vaara, että kaikkea arvioidaan pelkästään taloudellisilla mittareilla ja se on syvästi ihmiselämää redusoivaa.

      Poista

Lähetä kommentti