Viisi virheellistä väitettä uskonnoista

1. Kaikki uskonnot ovat pohjimmiltaan samaa

Tällainen argumentti on rationaalisuudessaan samaa tasoa kuin sanoa, että kaikki poliittiset puolueet ajattelevat pohjimmiltaan samalla tavalla. Jokainen järkevä ihminen näkee, että näin ei ole vaan puolueet ajavat eri asioita. Samoin uskonnoissakin on paljon eroa. Ei kaikista uskonnoista tule itsemurhapommittajia, eikä kaikissa uskonnoissa jaeta ihmisiä kasteihin syntyperänsä perusteella. Jokaista uskontoa tulee tarkastella omana juttunaan eikä niputtaa kaikkia yhteen. Esimerkiksi kristinusko esittää väitteitä Kristuksen ylösnousemuksesta ja inkarnaatiosta, joille ei löydy vastaavuutta mistään muusta uskonnosta. Toisaalta henkilö, joka esittää kaikkien uskontojen olevan samaa, luulee itsestään liikoja. Vaatii aikamoista arroganssia väittää tietävänsä, mikä on kaikkien uskontojen kaikista pohjimmainen opetus. Jo yhden uskonnon perusteiden syvällinen hallinta vie melkein koko eliniän, joten tällaisen väitteen voi ohittaa lähinnä olankohautuksella, koska sen esittäjällä ei voi olla todellista tietoa asiasta. Hän on vain asettanut itsensä kaikkien uskontojen yläpuolelle puolueettomaksi tuomariksi, siis Jumalan asemaan. Näin koko ajatus on mahdoton.

2. Koska uskontoja on monta, mikään niistä ei voi olla totta

Ensinnäkin premissistä ei seuraa mitenkään johtopäätös, joten kyseessä ei ole looginen väite, vaan esittäjän perustelematon mielipide. Jos taas verrataan asiaa politiikkaan, niin tämä ajatus on yhtä järkevä kuin se, että koska poliittisia puolueita on monta, mikään niistä ei voi olla oikeassa ja ajaa yhteiskunnalle hyviä asioita. Ei erilaisten poliittisten järjestelmien olemassaolo tee politiikasta merkityksetöntä tai turhaa. Samaten erilaisten uskonnollisten ajatustapojen kirjo ei tee uskonnosta mieletöntä.

3. Uskonto on ihmisen keksimä ajatusrakennelma.

Sen tietäminen, mistä joku ajatus on lähtöisin tai mitkä tekijät sen syntyyn ovat vaikuttaneet, ei vielä todista ajatusta itsessään vääräksi. Tällaista argumenttia kutsutaan geneettiseksi virhepäätelmäksi. Erilaisia uskontojen syntyteorioita voi kehitellä, mutta niistä ei seuraa se, että uskonto olisi itsessään epätotta. Toisaalta tiedämme, että niin kauan kuin on ollut olemassa ihmisten kulttuuria, on ollut olemassa myös uskontoja. Ihminen on luonnostaan uskonnollinen olento, homo religiosus. Edellä osoitimme, että uskonnot eivät ole pohjimmiltaan samanlaisia. Tästä seuraa, että moni uskonto on silloin inhimillistä keksintöä, koska kaikki eivät voi olla yhtäaikaa totta. Ihmisessä on siis jonkinlainen taju Jumalasta, joka tulee näkyviin kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa. Luontevin selitys tälle tajulle olisi, että sille löytyisi vastakaikua jossain materiaalisen maailmankaikkeuden tuolla puolen.

4. Itsemurhapommittaja räjäytti itsensä uskonnon nimissä, siispä uskonto on huono juttu.

Tämä on taas virheargumentti, jonka kuulee usein. Jos edelleen käytetään tätä samaa analogiaa poliittisiin puolueisiin, niin nähdään heti kuinka argumentti ei toimi. Poliittisissa puolueissa on ollut sellaisia, jotka ajavat huonoja ja pahoja ajatuksia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki poliittiset puolueet olisivat pahoja tai niiden kannattaminen ihmiselämälle tuhoisaa. Samaan tapaan on turha verrata itsemurhapommittajia luterilaisiin herätysliikkeisiin, koska nämä kaksi toimivat aivan täysin eri ideologialla. Siitä, että uskontojen piirissä on esiintynyt pahoja ihmisiä, ei vielä seuraa, että uskonnot olisivat itsessään pahoja.

5. Uskonto on ihmiselle haitallinen ajatusrakennelma.

Totta, jotkut uskonnot tai lahkot ovatkin haitallisia ihmisille. Tällöin uskonnon varjolla viedään vapaus ja rahat. Mutta edelleen on virhe yleistää tämä koskemaan kaikkia uskontoja kuten edellisessä kohdassa osoitimme. Uskonnot ovat myös suuri henkinen voimavara ihmisille. Jos uskonnot oikeasti olisivat haitallisia ihmisille, niin en uskoisi, että yli 80 prosenttia maailman ihmisistä kuuluisi johonkin uskontoon. Selvästikin siis uskonnoista on hyötyä enemmän kuin haittaa ihmisille. Toisaalta olemme nähneet 1900-luvulla muutamia uskonnottomia valtioita, jotka ovat olleet todella haitallisia ihmiselämälle eli saman argumentin voi esittää myös toisinpäin. Joka tapauksessa empiria puhuu uskonnon hyödyllisyyden puolesta.

Kommentit

  1. Hei!

    Minua jäi kaivelemaan 3. kohdassa loppupäätelmäsi: "Luontevin selitys tälle tajulle olisi, että sille löytyisi vastakaikua jossain materiaalisen maailmankaikkeuden tuolla puolen."

    Mielestäni luontevin vastaus asiaan voisi löytyä paremmin psykologian kautta, sillä materiaalisen maailmankaikkeuden toinen puoli kuulostaa melkoiselta väitteeltä nieltäväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta ihmisen psykologiassa on jotain jonka vuoksi ihmiselle luonnostaan syntyy aikakaudesta tai kulttuurista riipumatta jonkinlainen jumalausko tai käsitys jumalasta. Kysymys vain kuuluu, että miksi ihmisen psykologiassa tällainen puoli on ja siihen kysymykseen vastaukseni, että tällä psykologisella tajulla on joku vastaavuus reaalimaailmassa, vaikuttaa luontevalta. Tarkoitukseni oli siis sanoa, että esimerkiksi psykologiaan nojaavat uskontojen syntyperäteoriat eivät vielä itsessään todista, että millään uskonnolla ei olisi minkäänlaista totuusarvoa.

      Lainaan vielä C. S. Lewisilta samaa kohtaa, jota olen ennenkin lainannut: "Jos löydän itsestäni kaipauksen, jota mikään kokemus tässä maailmassa ei voi tyydyttää, todennäköisin selitys on, että minut on tehty toista maailmaa varten."

      Poista
    2. Olen törmännyt moniin teorioihin uskonnon synnystä, ehkä itselleni vakuuttavin niistä olisi että uskonto on pelon sivutuote, joka taas johtui evoluutiosta. Siis että lajimme aikana tulimme koko ajan enemmän itsetietoisiksi, ja mielemme pyrki täten tuntemattoman pelon vuoksi paikkaamaan keksittyä tietoa sinne missä sitä ei ollut.

      Kuulen nyt ensimmäistä kertaa tämän teorian että se heijastaa jonkinlaista henkimaailmaa, ja mielestäni se kuulostaa hyvin epätieteelliseltä. Mikä sai sinut päätymään tähän teoriaan?

      Poista
    3. Tarkoitukseni oli kritisoida uskonnon alkuperäteorioita itsessään. Otetaan esimerkiksi Feuerbachin teoria, jonka mukaan ihmiset uskovat Jumalaan, koska he haluavat metafyysistä lohtua. He projisoivat tämän kaipauksensa Jumalaan ja näin Jumala on pelkästään ihmismielen projektio. Kuulostaa loogiselta, mutta ei ole sitä. Se, että ihminen haluaa jotakin, ei tarkoita sitä, että sitä jotakin ei voi olla olemassa. Mikään tässä alkuperäteoriassa ei kumoa Jumalan olemassaolon mahdollisuutta. Toisaalta vastaavalla tavalla ateismikin voidaan nähdä pelkästään mielen projektiona ja haluna moraaliseen autonomiaan.

      Ylipäätään nämä uskontojen alkuperäteoriat redusoivat uskonnon joksikin sellaiseksi, mitä ne eivät ole. Eivätkä ne enää edes ole kovin "tieteellisiä", sillä uskontotieteessä on jo pitkän aikaa niiden sijaan pyritty ymmärtämään uskontoa fenomenologisesti omassa kontekstissaan. Nämä uskontojen alkuperäteoriat eivät lopulta edes nojaa mihinkään luonnontieteiden löydöksiin, vaan ovat yksittäisten tiedemiesten spekulaatiota. Suurin ongelma niissä on se, että ne ovat kehäpäätelmiä. Ne lähtevät siitä lähtökohdasta liikkeelle, että materiaalisen maailman ulkopuolella ei ole mitään hengellistä todellisuutta ja siksi uskonnoille pitää olla joku luonnollinen selitys. Sitten edetään osoittamaan, että Jumalalle on luonnollinen selitys ja päädytään lopputulokseen, joka oli jo alussa oletettu. Kyseisellä metodilla ei koskaan voida päätyä lopputulokseen, jossa jollain uskonnolla olisi jotain totuusarvoa eli metodi on täysin epäreilu ja dogmaattinen suhteessa havainnoitavaan ilmiöön.

      Poista

Lähetä kommentti