Osta hyvä omatunto - anekaupan uudet muodot
Jokainen historiansa tunteva on kuullut kaikensorttisia ja välttämättä ei niin mairittelevia kertomuksia myöhäiskeskiajan anekaupasta. Historia ei kuitenkaan ole monessakaan tapauksessa opettanut mitään, sillä samaan malliin kolikot kilahtelevat tänäkin päivänä kirstuihin. Sillä erotuksella tosin, että ehkä sielut eivät vilahtele enää entiseen tahtiin taivaaseen.
Länsimaisen ihmisen perusongelma on edelleen huono omatunto, mutta se ei enää johdu mistään yksittäisistä teoista. Hänen omaatuntoaan painavat kaikki maailman ongelmat. Yhä uudestaan sosiaalinen ja epäsosiaalinen media papattaa kuinka kaikki ongelmat ovat hänen syytään. Länsimaiden ihminen on onnistunut tuhoamaan ilmaston, tekemään maailmantaloudesta epäreilun ja hänen takanaan kummittelee usean sadan vuoden historia kolonialismia, patriarkalismia, orjakauppaa, sotimista ja riistoa.
Nykypäivän synneistä on tullut kollektiivisia. Ne koskevat tiettyjä ihmisryhmiä kokonaisuudessaan. Aikamme tuomionjulistuksessa harva tekee enää yksilönä syntiä, mutta olemalla osa jotain syntistä ryhmää, hän saa kaiken syyllisyyden päälleen. Logiikka menee siten, että jos pystytään osoittamaan ihmisen yhteydet johonkin ryhmään, jonka kuvitellaan jollakin tavalla sortaneen jotakin toista ryhmää, on ihminen ilman muuta syyllinen.
Tämänkaltaisessa tilanteessa kuvaavaa on, että arkkipiispan mukaan kirkon suurin ongelma on ilmastonmuutos. Tai näin voi ainakin päätellä siitä, että hän käytti koko kirkolliskokouksen avauspuheenvuoronsa kyseisen ongelman ruotimiseen. Hänen mukaansa ilmastotutkijoiden viesti on tämän päivän profeetallinen viesti. Ilmastonmuutos onkin saanut eräänlaisen perisynnin aseman. Siitä voi syyllistää jokaisen länsimaisen ihmisen ilman, että hänellä on minkäänlaisia mahdollisuuksia puolustautua.
Mikä vastaus länsimaalaisille ihmisille annetaan huonoon omatuntoon, jonka heidän elämäntapansa aiheuttaa? Ei ainakaan armoa. Eikä edes asketismia tai elämäntavasta luopumista, vaan maksuja. Häntä kehotetaan ostamaan entistä kalliimpia tuotteita, jolloin hän on saava hyvän omantunnon. Omastatunnosta on tehty suuren luokan bisnes, jonka avulla ihmisiltä nyhdetään rahat pois. Mooseksesta on tullut bisnes ja bisneksestä Mooses.
Tavallaan tilanteemme on paljon pahempi kuin myöhäiskeskiajalla, jolloin rahalla oli ostettavissa ainoastaan sielun vapautumisen kiirastulesta eikä sillä niinkään pyritty puhdistamaan koko omaatuntoa. Nyt ihmiset tuhlaavat suuria summia esimerkiksi reilun kaupan- ja luomutuotteisiin toivoen lunastavansa sillä itselleen paikan joukossa, joka pitää statuksenaan eettistä elämäntapaa. Samaten yritykset ovat lisänneet markkinointiinsa vihreää väriä, jotta saisivat tuotteitaan ja palveluitaan kaupaksi entistä tiedostavammille massoille.
Toisaalta esimerkiksi ostamalla reilua kauppaa tukevia tuotteita ei ole kovinkaan suuria taloustieteellisiä takuita siitä, että köyhien asema jossakin kaukaisessa maassa paranisi. Suurin hyöty näyttää olevan väärä turvallisuudentunne, jonka länsimainen ihminen saa tällöin oman elämäntapansa oikeutuksesta.
Tarjolla on monenlaista uskomushoitoa omantunnon vaivoihin. Samaan aikaan perinteiset hyveet tai kristilliset elämänohjeet eivät ole millään tavalla muodissa. Kun lähimmäisiä kohdellaan huonosti ja koetaan siitä pahaa mieltä, kompensoidaan tätä maksamalla kaukaisemmille ylimääräisiä maksuja.
Ihmisillä on huono omatunto elämäntavastaan ja sitä hyvitetään ostamalla entistä kalliimpia tuotteita. Ongelmana on siis liiallinen kuluttaminen ja sitä yritetään ratkaista kuluttamalla enemmän. Kyseessä on yhtä kestävä ratkaisu kuin Homer Simpsonilla, joka sanoi, että alkoholi on ratkaisu ja syy kaikkiin hänen ongelmiinsa.
Samaan ihmistä vaivaavaan tunteeseen perustuu myös suuri määrä dieettejä ja muita terveystuotteita, joiden avulla kaupitellaan ihmisille ikuista elämää. Näissäkin kysymyksissä moni kokee syyllisyyttä omista huonoista elämäntavoistaan ja valinnoistaan. Ja taas kolikot kilahtelevat kirstuihin.
Suosittelen kaikille legalismin kouriin joutuneille lääkkeeksi evankeliumia. Se vapauttaa suuristakin tunnon tuskista. Huonoon omaantuntoon ei lopulta ole olemassa muuta kestävää vaihtoehtoa kuin Kristus. Häneltä saa puhtaan omantunnon, joka on vihdoin vapaa syyllisyyden taakasta. Rahalla ostetut vaihtoehdot eivät anna kestävää rauhaa omantunnon syytöksiltä.
Länsimaisen ihmisen perusongelma on edelleen huono omatunto, mutta se ei enää johdu mistään yksittäisistä teoista. Hänen omaatuntoaan painavat kaikki maailman ongelmat. Yhä uudestaan sosiaalinen ja epäsosiaalinen media papattaa kuinka kaikki ongelmat ovat hänen syytään. Länsimaiden ihminen on onnistunut tuhoamaan ilmaston, tekemään maailmantaloudesta epäreilun ja hänen takanaan kummittelee usean sadan vuoden historia kolonialismia, patriarkalismia, orjakauppaa, sotimista ja riistoa.
Nykypäivän synneistä on tullut kollektiivisia. Ne koskevat tiettyjä ihmisryhmiä kokonaisuudessaan. Aikamme tuomionjulistuksessa harva tekee enää yksilönä syntiä, mutta olemalla osa jotain syntistä ryhmää, hän saa kaiken syyllisyyden päälleen. Logiikka menee siten, että jos pystytään osoittamaan ihmisen yhteydet johonkin ryhmään, jonka kuvitellaan jollakin tavalla sortaneen jotakin toista ryhmää, on ihminen ilman muuta syyllinen.
Tämänkaltaisessa tilanteessa kuvaavaa on, että arkkipiispan mukaan kirkon suurin ongelma on ilmastonmuutos. Tai näin voi ainakin päätellä siitä, että hän käytti koko kirkolliskokouksen avauspuheenvuoronsa kyseisen ongelman ruotimiseen. Hänen mukaansa ilmastotutkijoiden viesti on tämän päivän profeetallinen viesti. Ilmastonmuutos onkin saanut eräänlaisen perisynnin aseman. Siitä voi syyllistää jokaisen länsimaisen ihmisen ilman, että hänellä on minkäänlaisia mahdollisuuksia puolustautua.
Mikä vastaus länsimaalaisille ihmisille annetaan huonoon omatuntoon, jonka heidän elämäntapansa aiheuttaa? Ei ainakaan armoa. Eikä edes asketismia tai elämäntavasta luopumista, vaan maksuja. Häntä kehotetaan ostamaan entistä kalliimpia tuotteita, jolloin hän on saava hyvän omantunnon. Omastatunnosta on tehty suuren luokan bisnes, jonka avulla ihmisiltä nyhdetään rahat pois. Mooseksesta on tullut bisnes ja bisneksestä Mooses.
Tavallaan tilanteemme on paljon pahempi kuin myöhäiskeskiajalla, jolloin rahalla oli ostettavissa ainoastaan sielun vapautumisen kiirastulesta eikä sillä niinkään pyritty puhdistamaan koko omaatuntoa. Nyt ihmiset tuhlaavat suuria summia esimerkiksi reilun kaupan- ja luomutuotteisiin toivoen lunastavansa sillä itselleen paikan joukossa, joka pitää statuksenaan eettistä elämäntapaa. Samaten yritykset ovat lisänneet markkinointiinsa vihreää väriä, jotta saisivat tuotteitaan ja palveluitaan kaupaksi entistä tiedostavammille massoille.
Toisaalta esimerkiksi ostamalla reilua kauppaa tukevia tuotteita ei ole kovinkaan suuria taloustieteellisiä takuita siitä, että köyhien asema jossakin kaukaisessa maassa paranisi. Suurin hyöty näyttää olevan väärä turvallisuudentunne, jonka länsimainen ihminen saa tällöin oman elämäntapansa oikeutuksesta.
Tarjolla on monenlaista uskomushoitoa omantunnon vaivoihin. Samaan aikaan perinteiset hyveet tai kristilliset elämänohjeet eivät ole millään tavalla muodissa. Kun lähimmäisiä kohdellaan huonosti ja koetaan siitä pahaa mieltä, kompensoidaan tätä maksamalla kaukaisemmille ylimääräisiä maksuja.
Ihmisillä on huono omatunto elämäntavastaan ja sitä hyvitetään ostamalla entistä kalliimpia tuotteita. Ongelmana on siis liiallinen kuluttaminen ja sitä yritetään ratkaista kuluttamalla enemmän. Kyseessä on yhtä kestävä ratkaisu kuin Homer Simpsonilla, joka sanoi, että alkoholi on ratkaisu ja syy kaikkiin hänen ongelmiinsa.
Samaan ihmistä vaivaavaan tunteeseen perustuu myös suuri määrä dieettejä ja muita terveystuotteita, joiden avulla kaupitellaan ihmisille ikuista elämää. Näissäkin kysymyksissä moni kokee syyllisyyttä omista huonoista elämäntavoistaan ja valinnoistaan. Ja taas kolikot kilahtelevat kirstuihin.
Suosittelen kaikille legalismin kouriin joutuneille lääkkeeksi evankeliumia. Se vapauttaa suuristakin tunnon tuskista. Huonoon omaantuntoon ei lopulta ole olemassa muuta kestävää vaihtoehtoa kuin Kristus. Häneltä saa puhtaan omantunnon, joka on vihdoin vapaa syyllisyyden taakasta. Rahalla ostetut vaihtoehdot eivät anna kestävää rauhaa omantunnon syytöksiltä.
Anekaupan rinnastaminen ilmastonmuutoshuoliin on järjetöntä. Niillä ei ole mitään tekemistä keskenään.
VastaaPoistaMaallikkokin näkee, että ilmastossa on tapahtunut muutoksia sekä Suomessa että ulkomailla, sulamaan alkaneita ikijään alueita myöten. Ei ole mitenkään kristinuskon vastaista huolehtia luonnon terveydentilasta ja siitä, että lukemattomilla jälkipolvillakin olisi täällä siedettävää asua ja elää. Jeesuksen paluulla kun ollut taipumus viivästyä pahemman kerran. Pikaisen maailmanlopun varaan ei kannata laskea. Kristityn on tarkoitus viljellä ja varjella maata, vaikka kaikki päättyisi huomenna hänen sitä tietämättä. Kukaan tosi profeetta ei väheksy sosiaalista evankeliumia.
Ihmisen suurin huolenaihe ei ole suinkaan hänen syyllisyytensä Jumalan edessä vaan se, mikä tuon syyllisyyden saa aikaan eli synti. Niinpä pelastus ei ole sitä, että meidät vapautetaan tekemästä Jumalan mielen mukaisia asioita (maailmasta ja sen ihmisistä huolehtiminen), vaan sitä, että meidät vapautetaan tekemästä syntiä. Ihminen joka on pelkästään vapautettu syyllisyydestä, ei elä mitään uutta elämää.
Jos tarkoituksesi on etsiä kestävää ja syvällistä näkemystä teologiaan ja koko ihmiselämään, niin jatkahan etsimistä.
Nyt missasit koko kirjoituksen ns. pointin, joka oli siinä, että hyvää omaatuntoa ei voi ostaa rahalla. Pointtina ei ollut ilmastonmuutoksen epäileminen tai kehoittaminen kristittyjä olemaan huolehtimatta ympäristöstään. Sen verran sanon kuitenkin ilmastonmuutoksesta, että se ei ole mikään kristillinen dogmi ja siksi myös ilmastoskeptikot pelastuvat uskomalla Kristukseen.
PoistaHyvä omatunto saadaan tekemällä se, mikä on oikein. Raha on joskus vain väline oikean tekemiseen. Ei se ole mitään hyvän omantunnon ostamista. Sekoitat toisiinsa hyvän omantunnon ja syyllisyydestä vapautumisen. Ei Jumalalle voi olla tärkeämpää, että me pyydämme syyllisyyttämme anteeksi kuin että lakkaamme tekemästä syntiä. Vanhurskautta ei voi redusoida pelkästään forenssiseksi.
VastaaPoistaIlmastoskeptikko elää valheessa ja suhtautuu välinpitämättömästi luomakunnan varjelemiseen, Jumalan antamaan tehtävään, joten en ymmärrä miten tällainen henkilö voisi missään vahvassa mielessä uskoa Kristukseen. Usko Kristukseen ei anna ihmiselle lupaa tehdä syntiä, se perkaa pois syntiä.
En tässä yhteydessä ala käymään väittelyä vanhurskauttamisesta, mutta kyllä luterilaisessa kontekstissa, jossa arkkipiispa puheensa piti, forenssinen vanhurskauttaminen on nimenomaan sitä vanhurskauttamista itseään. Efektiivinen puoli on sitten jo pyhityksen alueella, joka on vain seurausta ihmisen vanhurskaaksi tulemisesta.
VastaaPoistaMinusta on vähintäänkin eriskummallista, jos ihmisen iankaikkisen pelastuksen ehdoksi laitetaan jonkin tieteellisen teorian hyväksyminen. Ilmastonmuutos on IPCC:n tutkijoiden mukaan 95% todennäköisyydellä ihmisen aiheuttamaa. Entä jos se 5% todennäköisyys käykin toteen? Ei ihmisen pelastusta tai uskoa Kristukseen voi sitoa mihinkään 95% todennäköisyydellä tapahtuvaan laskelmaan vaan tämäntyyppisissä kysymyksissä ihmisille pitää jättää oikeus olla eri mieltä, jos he siihen tulokseen ajattelussaan päätyvät.
Tällä kertaa Samuli ei minunkaan käsitykseni mukaan osunut oikeaan, ei edes sinne neljänkymmenen viiden asteen päähän oikeasta pointista. Tuli jopa mieleen, että onko selityksesi eettiseen kuluttamiseen tai vaatimattomaan elämäntapaan pyrkivästä käytöksestä ane? Näin olen useissa yhteisöissä kokenut - reilun kaupan kahvia juova, lihansyöntinsä vähentänyt tai lopettanut henkilö selitetään hairahtuneeksi kristityksi. "Vaara kääntyä kasvissyönnin kautta joogaan" on monen hälläväliä-kaukaisista-lähimmäisistä-uskovan perusklisee...
VastaaPoistaNämä Kristuksen vapauteen vetoavat kuluttajat sitten selittävät toisen ihmisen eettisyyteen pyrkivää käyttäytymistä lakihenkisyydeksi! Näiden selitysten lausuminen ääneen on ane; toivotaan, että "kun näin sanon, niin Jumalakin näkee kuinka vastustan lakihenkisyyttä. Minä elän tällä pallolla vain kerran ja sehän se on oikein todellista kiitollisuutta Jumalaa kohtaan, että käytän iloiten kaikkia Hänen luomiaan asioita". Vaikken minäkään pelastu siksi, että ostan huusholliini reilua kahvia, banaaneja ja suklaata, vaan ainoastaan Jeesuksen tekemän työn tähden. Silti saan useasti kuulla "oikeaoppisilta" kysymyksiä: Luuletko että hyvillä teoilla pelastut? Eikö sinulle ole kirkastunut kristityn vapaus, vapauteen Kristus meidät vapautti?
-Kyllä, kyllä se Kristuksen lahjoittama vapaus on kirkastunut minulle. "...niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman."
Jumalan tahto on, että me hyvää tekemällä tukimme suun mielettömäin ihmisten ymmärtämättömyydeltä- niinkuin vapaat, ei niinkuin ne, joilla vapaus on pahuuden verhona, vaan niinkuin Jumalan palvelijat. Ostaisinko orjatyönä poimituista kaakaopavuista tehtyä kaakaojauhetta? Ihan vaan kiitollisuudesta, kun Taivaan Isä on luonut kaakaopensaan?
Ihmisellä on mahdollisuus vapautua syyllisyydestä sen jälkeen, kun hän on tehnyt jotain väärin. Ei tilanteessa, jossa hän vasta miettii, tehdäkö Jumalan tahto vai ei. Forenssisen vanhurskauttamisen sanoma ei ole "on samantekevää, teetkö ylipäätään Jumalan tahdon vai et", vaan "olet hyväksytty jo ennen kuin teet Jumalan tahdon". Jumalan tahdon tekeminen kuuluu välttämättä kristilliseen uskoon, mutta se ei ole Jumalan hyväksynnän syy vaan seuraus. Vanhurskauttaminen ei vapauta vastuusta.
VastaaPoistaJos jokin vakava, useita sukupolvia olennaisesti haittaava häiriötila maailmassa on tutkimuksen mukaan peräti 95% todennäköisyydellä ihmisen aiheuttamaa, niin kenelläkään ihmisyksilöllä ei ole minkäänlaista moraalista oikeutta tai älyllistä syytä ryhtyä lottoamaan sen pienen 5% puolesta. On otettava se "kauhea" riski, että ollaan väärässä ja suojellaan liikaa luontoa. Tässä ei ole kysymys taivaaseen pääsemisestä ja helvettiin joutumisesta, vaan kristillisen uskon todeksi elämisestä ja tavallisesta maalaisjärjestä.
Voisitko Santeri kertoa rehellisesti, uskotko sinä ilmanmuutoksen olevan todellisuutta ja käytätkö koskaan Reilun kaupan tuotteita? Ovatko asiat maailmassa todella tavalla, josta kenenkään ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa? Vai onko niin, että muiden tulisi kyllä tuntea vastuuta ja huonoa omaatuntoa, mutta ei juuri minun? Tai kristityn?
Armo on lääke ihmisille, jotka ovat tehneet väärin. Ei ihmisille, jotka eivät osaa tai välitä tehdä eroa oikean ja väärän välillä. Armo vapauttaa tekemään tekoja, se ei vapauta teoista.
Edelleenkään en ole missään vaiheessa väittänyt, että "on samantekevää teenkö Jumalan tahdon vai en" vaan kritiikkini kohdistui ajatteluun joka menee, että "olen hyväksytty, kun teen Jumalan tahdon," mikä puolestaan on vastakohtaista forenssiselle "olet hyväksytty jo ennen kuin teet Jumalan tahdon."
VastaaPoistaIlmastonmuutoksessa ei tosiaan ole kysymys pelastuksesta. Siksi sen suhteen ei voida vaatia ihmisen toimivan omaatuntoansa vastaan. Ihmisillä voi olla ihan hyviä älyllisiä ja moraalisia syitä toimia vastoin 95% todennäköisyyttä. Uskon esimerkiksi, että on olemassa täysin vilpittömiä tutkijoita, jotka eivät kuitenkaan kannata valtavirran näkemyksiä näissä kysymyksissä. Tältä pohjalta he ovat täysin oikeutettuja toimimaan omaamansa tiedon valossa juuri tuon 5 prosentin mukaan. En tarkoita, että he olisivat oikeassa, mutta ei heitä voi pakottaa toimimaan vastoin omaatuntoaankaan, koska tässä kysymyksessä ei kuitenkaan ole olemassa erehtymättömiä vastauksia.
Rehellisiä vastauksia kysymyksiisi: 1. Uskon ilmastonmuutoksen vaikuttavan. 2. En osta reilun kaupan tuotteita, jos samasta tuotteesta on halvempi versio saatavilla. 3. En ole tuollaista väittänyt enkä väitä. 4. katso edellinen vastaus. 5. Sama
Kuka kristitty luterilaisessa Suomesssa ajattelee, että tekemällä Jumalan tahdon ostan Jumalan hyväksynnän? Onko jotenkin vaikea uskoa, että armosta pelastettu ihminen haluaisi Hengen uudistamana tehdä Jumalan tahdon ihan vapaasta tahdosta? Koska näkee sen olevan oikein ja tekevän hyvää tälle maailmalle.
VastaaPoistaMinusta ilmastotutkijoiden selvän enemmistön seuraaminen on järkevämpää ja moraalisempaa kuin tutkijoiden vähemmistön, koska tuhot ovat huomattavasti vähäisemmät, jos enemmistö erehtyy. Siitä ei ole maapallolle mitään haittaa, vain etua, että päästöjä ja ilmansaasteita rajoitetaan. Toisaalta en näe mitään etuja tutkijoiden vähemmistöön liittymisessä, vaikka he olisivatkin oikeassa. Mitä he tuskin ovat, kuten itsekin myönnät (vastauksesi nro 1).
Miksi et osta reilun kaupan tuotteita, jos niitä on tarjolla? Eikö idea ole hyvä, oletko niin köyhä vai näetkö ilmiössä jonkin salaliiton? Antikristillistähän rehellisen kaupankäynnin tukeminen ei voi olla. Tyydytkö uudistamaan yhteiskuntaa yksittäisillä hätäalmuilla vai oletko kiinnostunut myös yhteiskunnan vääristyneiden rakenteiden purkamisesta? Pelkkä syyllisyyden pois pyyhkiminen ei muuta maailmaa miksikään, ei tee siitä Jumalan tahdon mukaista.
Jos myönnät, että asiat ovat maailmassa tavalla, josta jokaisen on syytä potea huonoa omaatuntoa (vastauksesi nrot 3-5), kirjoitukseltasi on pohja pois. Huono omatunto voi olla täysin tervettä ja ajaa Jumalan tahdon mukaiseen toimintaan - ei suinkaan Jumalan hyväksynnän saamiseksi, vaan siksi että Jumalan uudistamalla ihmisellä itsellään on vanhurskauden nälkä ja jano. Siinä on koko kristinuskon ydin, ei siinä että minut vapautetaan tekemästä hyvää.
Kirjoitus oli lähinnä suunnattu sekulaareille uusmoralisteille, jotka todellakin yrittävät saada rauhan omalletunnolleen ilman Kristusta. Ja niitä Suomessa riittää. Kuinka monta kertaa täytyy oikein sanoa, että en ole vastustamassa sitä, että kristitty pyrkii toimimaan oikein?
VastaaPoistaOn aika naiivia ja mustavalkoista ajatella, että hiilidioksidipäästöjen rajoittamisesta ei ole mitään haittaa maapallolle tai ihmisille ylipäätään. Nämä rajoitukset vaikuttavat suoraan käytössämme oleviin resursseihin ja sitä kautta aiheuttavat nykyhetkessä hyvinvointitappiota, koska ilman rajoituksia kyettäisiin esimerkiksi suurempaan työllisyyteen ja hyvinvointiin. Köyhissä maissa tämä aiheuttaa kurjuutta, epätoivoa ja nälkää ja sen myötä jopa kuolemia. Siksi kuka tahansa kristitty, joka päätyy epäilemään ilmastonmuutosta, on suorastaan moraalisesti velvoitettu toimimaan niinkuin ilmastonmuutosta ei olisi olemassa. Samaten jokaisen ilmastonmuutoksesta huolestuneenkin kristityn tulee harkita tarkkaan ne toimet, joita kannattaa sen hillitsemiseksi, jotta päädytään viisaaseen ratkaisuun eikä kiihkoileviin poliittisiin ylilyönteihin, joissa tuhotaan tämän päivän ihmisten mahdollisuuksia elämään mahdollisesti tulevaisuudessa tapahtuvien uhkakuvien perusteella.
Reilu kauppa ei ole mielestäni tehokas tapa köyhien ihmisten auttamiseksi. Joihinkin sen ongelmiin on viitattu linkissä, joka löytyy alkuperäisestä blogiteksistä. Mitä ovat tässä yhteydessä ne yhteiskunnan vääristyneet rakenteet joihin viittaat? Jos pitää vääristyneenä rakenteena sitä, että tuotteen hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan perusteella, niin silloin et kykene ostamaan kaupasta yhtään tuotetta, joka ei olisi yhteiskunnan vääristyneiden rakenteiden saastuttama ja kaikki kuluttamisesi on vääjäämättä epäeettistä. Kuitenkaan kristityltä ei ole kielletty ostamista ja myymistä eli kenenkään ei siitä tarvitse kokea huonoa omaatuntoa silloin kun pysytään kohtuuden rajoissa. Jeesus ei koskaan puhunut mistään yhteiskunnan vääristyneistä rakenteista vaikka aihetta siihenkin aikaan olisi varmasti ollut, vaan yksittäisen ihmisen yksittäisistä teoista. Koko ajatus vääristyneistä rakenteista on omaksuttu marxilaisesta poliittisesta ideologiasta eikä sillä ole kristinuskon kanssa juurikaan tekemistä.
Maailmassa on monia ongelmia, jotka kaipaavat korjaamista. Se tosiseikka ei kuitenkaan millään tavalla vie kirjoitukseltani pohjaa pois. Huono omatunto on joissakin tapauksissa täysin tervettä, toisissa tapauksissa se on sitten seurausta syyllistämisestä, jolla ihminen pyritään saamaan kannattamaan tiettyjä poliittisia ideologioita. Kaiken tämän keskellä kristityn tulisi pyrkiä olemaan viisas valinnoissaan ja ratkaisuissaan.
No niin,
VastaaPoistaJätkä kritisoi kulttuurimme pyhiä lehmiä ja derridalaisittain rikot kaiken kauniin. Etkö kauneuden teologian suurena ihailijana voi nähdä asiaa kauniina performanssina.
Epävarma, ahdistunut ja eksynyt nuori aikuinen menee valtava syyllisyyden taakka harteillaan markettiin, valitsee luomukaupan vihreää teetä, ottaa muutaman askeleen, maksaa ostoksena, ja löytää rauhan. Epävarmuus vaihtuu varmuuteen ja ahdistus iloon! Jokainen ostotapahtuma on oma performanssi, jossa toteutuu se kaikkein kaunein...
Anekauppa oli samaa performanssia omana aikakautenaan. Ilmiö manifestoituu jokaisessa historian hetkessä eri tavalla. Varhaiskristittyjen käsitys oli alkupiste, joka jatkuu päättymättömänä prosessina läpi historian. Tämän päivän apostolit myyvät reilun kaupan tuotteita ja kiipeävät öljynporauslautoille. Joka aikakausi ja konteksti edellyttää erilaista totuuden manifestoitumista...
Osta ja ihastu. Ehkä sinun ei kannattaisi arvioida asiaa objektiivisena tarkkailijana, vaan mennä itse ostamaan reilun kaupan tuote - jos toinenkin. Ehkä pääsisit silloin itsekin osalliseksi vapauttavasta performanssista ja totuudesta.
WP Lersson ;)
Kyllä nyt taisi tosiaan Timolta ja kumppaneilta mennä kirjoituksen pointti ohitse. Itse tunnen/tiedän useitakin ihmisiä, jotka jollain tasolla uskovat Jumalan olevan olemassa, mutta eivät koe sen olevan mitenkään merkityksellinen asia heidän elämälleen. Sitten kun keskustellaan siitä, että entäs sitten kun tuomio tulee, niin esiin nostetaan juurikin näitä "olen elänyt hyvän elämän"-pointteja: annan rahaa amnestylle, ostan reilua kauppaa, en käytä autoa yms, jotka itsessään ovat ihan kivoja arvoja, mutta pelastuksen kannalta niillä ei ole mitään tekemistä.
VastaaPoistaHyvä lukea evankeliumin ja Kristuksen suosittelua. Ristin juurella saadaan hyvä omatunto. Kastekin oli alun perin hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta (1.Piet.3:21). Vuoden 1992 käännös ”Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton” ei muuten ole hyvä. ”Eperotema eis theon” ei oikein sovi liittoajatukseen preposotion eis osalta. Käännös tekee tekemisen kohteesta subjektin. Heikki Räisänenkin vihjasi, että käännöksen valintaan olisi vaikuttanut sen sopivuus kirkon lapsikasteteologiaan. Se ainakin sopii fraasiin ”kaste on Jumalan teko”.
VastaaPoistaKun minä näin tuon otsakkeen, niin mieleeni heti juolahti juuri lapsikaste eräänlaisena anekauppamuotona. Tämä voi olla jonkun mielestä kaukaa haettua ja vähän kärjekästä, mutta kun vie lapsensa kastettavaksi tulevaisuuden kirkollisveron maksajaksi, niin pappi kastaa hänet iankaikkiseen pelastukseen. Sielu vilahtaa taivaaseen.
Sellainenhan ei kirkolle riitä, että kastaisi itse vaikkapa parin kummin kanssa. Kirkkojärjestys sanoo, että kasteen suorittaa pappi. Jos vetoaisi, että uskoo Jumalalle kelpaavan kenen tahansa suorittaman kasteen, koska Raamattu ei suinkaan edellytä pappeutta kastajalta, niin kirkolle ei maallikon suorittama kuitenkaan kaste kelpaa. Paitsi hätäkasteena ja silloinkin papin pitää vielä suorittaa siunaus päälle. Pitäähän liittää lapsi verotettavien joukkoon.
Luther vastusti uskonvanhurskauskorostuksellaan pappien yksinoikeudellista sakramentalistista pelastuksen välittämistoimintaa, mutta sama jatkuu yhä.
Ei ole mikään ihme, että lapsia viedään vähenevässä määrin kasteelle. Tuo on niin läpinäkyvää.
Eikä ole ihme, että uskovien kastetta toteuttavat helluntailais-karismaatikot ovat nykyään suurin protestanttiryhmä – siitäkin huolimatta, että uskonpuhdistuksen aikaan heidän edellään kulkeneita anabaptisteja surmattiin tuhansittaisin.
Niin ilmiselvästi turhaa touhua tuo lapsien kastaminen on, että uskovan kansan on vaikea sitä niellä.
Tänä vuonna kohtaamistani teologian maistereistakin muuten yksi oli jo käynyt uskovien kasteella, eikä enää työskennellyt kirkossa. Toinenkin rehellisesti myönsi epäilyksensä lapsikastekäytännön suhteen. (Vaikka ei hän sitä varmaan blogissaan myöntäisi... )
No, uskon, että lapsikasteen anekauppa on onneksi edelleen hiipumaan päin. Sen huono puolihan on se, että se tuudittaa syntiset väärään rauhaan lavean tien sanomallaan; uskotaan, että kaikki, mitä tarvitaan on lapsikaste, ripari, kirkon jäsenyys ja se verojen maksu – ja ehkä tietysti vähän uskoa johonkin. Mutta se usko on yleensä korkeintaan sitä Jaakobin mainitsemaa kuollutta totenapitämisuskoa. Eikä se tuo todellista rauhaa ja hyvää omaatuntoa.
Niin minä ainakin minulla oli. Ja olin ”uskossani” aivan väärässä. Mutta se on toinen juttu.
Anekaupastahan tässä kirjoiteltiin...
Et varmaan kirkonmiehenä yhdy näihin, mutta tulipa kirjoitettua.
Minä yhdyn tuohon Kristuksen suositteluusi.