Syömisen juhla

Joulukinkku, lanttulaatikko, rosolli, joululimppu, graavilohi, puuro, suklaakonvehdit ja glögi. Täytyy heti tunnustaa, että lähinnä tämänkaltaisia mielikuvia liikkuu pääkoppani sisällä joulua odotellessa.

Tänäkään jouluna ei ole uutinen se, että joulun alkuperäinen sanoma uhkaa jäädä meiltä pimentoon kaiken muun häsellyksen taakse. Niinpä joulun keskeiseksi teemaksi muodostuu itse kullekin aivan huomaamatta jo ensiksi mainittu syöminen ja sitten tietenkin lahjoista stressaaminen ja niiden perässä juokseminen. Esimerkiksi puolisolle lahjojen ostaminen vaikeutuu joka vuosi, koska joka vuosi kuluu yksi hyvä lahjavaihtoehto ja niitä järkeviä lahjoja on kuitenkin rajallisesti. Yksi vaihtoehto on tietenkin aloittaa kierros alusta, mutta itse en ole vielä ihan sellaiseen uskaltautunut.

Lahjojen lisäksi tietenkin täytyy kiirehtiä, että ehtii saada jouluruuat pöytään. Tämä tarkoittaa tuntien jonotusta aatonaattona ensiksi kalatiskin takana ja sitten kaupan kassajonossa. Ja kiire ei siitä helpota, vaan ruuat täytyy saada vielä valmiiksi ennen kuin sukulaiset pörähtävät suurena joukkona jouluaterialle. Enkä edes mainitse mitään joulukuusesta tai joulukoristeista.

Häärinnän keskellä joulun hyväksi puoleksi jäävät lähinnä lahjat, yhdessäolo, tunnelma, kynttilät ja hyvä ruoka. Siinä se, mitä on jäänyt jäljelle alkuperäisestä joulun hyvästä sanomasta ja kaikilla ei ole näitäkään.

Nyt en kuitenkaan aio paheksua joulun tunnelmointia ja fiilistelyä. Täytyy näet muistaa, että maailman vilskeessä ja rauhattomuudessa, tämä pieni joulutunnelma on monelle ihmiselle oikeasti lähimpänä joulun alkuperäistä sanomaa. Ilman joulun tunnelmointia ihmisellä ei olisi mitään käsitystä siitä rauhasta ja valosta, jonka Kristus voi tuoda pimeyden ja kiireen keskellä elävälle ihmiselle. Joulun tunnelma ja rauha on ikään kuin esikuvaa ja alkusoittoa siitä rauhasta, josta pääsemme lopulta osallisiksi. Suodaan se siksi ihmisille, vaikka sen esikuvallista luonnetta ei ymmärrettäisikään.

Sitten seuraa vielä suurempi hyvä uutinen: Kyllä jouluna saa kiirehtiä! Paimenetkin painuivat kiireesti Betlehemin kuultuaan enkelien viestin, jonka mukaan tänään on syntynyt vapahtaja. Ensimmäisenä jouluna hätäiltiin oikein olan takaa, että ehdittiin näkemään vastasyntynyt. Kiirehdi siis jouluna Kristuksen luokse. Hengellisissä asioissa ja kysymyksissä kannattaa pitää kiirettä, koska ne eivät niin sanotusti odota.

Eikä se syöminenkään ole lopulta niin paha asia. Betlehemissä eläimet söivät normaalisti ruokansa seimestä. Nyt siinä makaa kapaloituna hän, joka sanoo olevansa todellinen leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jeesus on ruoka, joka antaa meille ikuisen elämän. Seimi viittaa näin Herran pöytään, josta saamme joka sunnuntai taivasmatkalla tarvittavan ruokamme.

Muista siis jouluruuan lisäksi käydä syömässä myös todellinen jouluateria, Kristuksen ruumis ja veri, jotka on annettu ja vuodatettu sinun puolestasi.



Julkaistu Elämään-lehden joulunumerossa 2013

Kommentit

Suositut tekstit