Miksi kristinusko on niin kiinnostunut seksistä?
Eikö se nyt ole ihan sama mitä ihmiset omassa makuuhuoneessaan tekevät? Ei Jumalalla kiinnosta se, mitä ihmiset keskenään touhuavat. Miksi konservatiivikristityt pitävät näistä seksuaalisuuteen liittyvistä asioista niin paljon ääntä? Olisiko paljon järkevämpää keskittyä johonkin tärkeämpään teemaan kuten vaikkapa ihmisten auttamiseen?
Edellisen kaltaisia kysymyksiä ja ajatuksia kuulee tasaisin väliajoin. Sinänsä kysymys onkin oikeutettu ja ymmärrettävä. Kristinuskon pääsanoma liittyy Kristukseen, hänen elämäänsä, kuolemaansa ja ylösnousemukseen. Siksi nopeasti silmäiltynä esimerkiksi nämä ihmisen seksuaalista elämää koskevat kysymykset saattavat tuntua vähän sivujuonteilta koko hommassa tai jopa tietynlaiselta fiksaatiolta.
Itsekin olen tässä blogissa päätynyt käsittelemään muutamaan otteeseen seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä kristinuskon kannalta. Siksi on varmaan tarpeen hieman selittää sitä, miksi edellä mainitut syytökset eivät aivan pidä paikkaansa. Tietenkin tässä on blogistilla myös peiliin katsomisen paikka, sillä ei ole aivan sama mikä osa edellä mennään kristillisestä julistuksesta.
Ensimmäinen puoli asiassa on se, että media jauhaa näistä kysymyksistä koko ajan, eikä niiden käsittelyltä ole oikein realistisia mahdollisuuksia välttyä. Seksi myy ja sitä ovat kaikki lehdet täynnä. On mahdotonta lukea Helsingin sanomia edes viikon ajan ilman että siellä on esimerkiksi joku homoseksuaalisuutta käsittelevä artikkeli. Helsingin sanomat saa tietenkin kirjoittaa mistä haluaa, eikä minulla ole siihen nokan koputtamista. Pointtini on kuitenkin se, että näistä kysymyksistä muutenkin keskustellaan jatkuvasti ja siksi on täysin luonnollista, että myös kristityt kirjoittavat omista lähtökohdistaan siitä, mitä he asioista ajattelevat. On siis itsestään selvää, että kristityt puhuvat myös niistä kysymyksistä, joista koko yhteiskunta puhuu.
Toisaalta Jeesus itse puhui seksuaalisuuden aluetta koskettavista aiheista. Kyse ei siis ole mistään nykypäivän kristittyjen psykologisesta fiksaatiosta, jonka he ovat itse keksineet, vaan nämä kysymykset ovat alusta alkaen kuuluneet kristinuskon sanomaan. Jeesus sanoo esimerkiksi seuraavasti: "Maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." (Mark. 10:6-9) Jos siis keskitymme Kristukseen ja puhumme hänestä ja hänen opetuksestaan, nämäkin ihmisen seksuaalisuutta käsittelevät teemat tulevat väistämättä jossain vaiheessa esille.
Moderni ihminen pyrkii autonomiseksi suhteessa Jumalaan. Jumala ei saa häntä määräillä eikä hallita millään elämän osa-alueella. Ihminen kyllä pystyy kuvitelmissaan mihin haluaa ilman Jumalaa. Tästä hänelle takeena toimii tieteen ja teknologian kehitys. Niihin joihinkin pieniin elämän osa-alueisiin, joissa ihminen ei ole vielä saavuttanut täydellistä todellisuuden ja luomakunnan hallintaa voidaan sitten käyttää Jumalaa.
Nykyajan ihminen on ikään kuin kutistanut Jumalan omaksi työkalukseen. Jumala ei enää hallitse koko elämää vaan ihminen hallitsee Jumalaa. Jumala redusoidaan jollekin pienelle "hengellisen" kokemuksen osa-alueelle, mutta esimerkiksi seksuaalietiikkaan hänellä ei saisi olla mitään vaikutusta. Tällainen modernin ihmisen harha on kristinuskolle vieras lähtökohta. Jumala ei ole saavuttamaton, kaukainen ja välinpitämätön luomakunnastaan.
Kristillinen ajattelu lähtee siitä, että Jumala on kaiken luoja. Luominen koskee kaikkea ihmisen elämää ja inhimillistä todellisuutta. Ihmisen luotuisuudesta seuraa, että hän on koko olemuksestaan vastuussa Jumalalle. Mikään ihmiselämän osa-alue ei ole Jumalan luomistyön ulkopuolella. Siksi seksuaalisen elämän kysymykset kuuluvat myöskin Jumalan luomistyöhön ja suunnitelmaan. Tämän pohjalta on ymmärrettävää, että Jumala haluaa sanoa sanansa myös näiden lahjojen käyttämisestä hänen luomistarkoitustaan vastaavalla tavalla. Tätä hän ei tee kiusatakseen ihmistä vaan johtaakseen ihmisen kohti onnellista elämää ja suurinta hyvää.
Jos haluaa tietää, mikä kristinuskossa on keskeistä, kannattaa mennä jumalanpalvelukseen ja kuunnella mitä siellä puhutaan. Itse olen säännöllisesti käynyt erilaisten herätysliikkeiden ja konservatiivisena pidettyjen järjestöjen järjestämissä jumalanpalveluksissa ja täytyy sanoa, että ainakaan viimeisen parin vuoden aikana ei olla juuri edes mainittu tämän aihepiirin kysymyksiä saarnoissa. Joitakin viittauksia ja sivuhuomioita on tullut, mutta kyllä sanoman keskiössä on ollut Kristus. Pelkästään näillä perustein voin sanoa, että konservatiiviset kristityt eivät ole niin kiinnostuneita seksistä kuin median antaman kuvan perusteella voisi olettaa.
Pitäisikö seksuaalieettisten kysymysten sijaan sitten keskittyä kokonaan ihmisten auttamiseen? Kyseessä on väärä vastakkainasettelu. Ei se, että puhuu kristillisestä seksuaalietiikasta, ole ihmisten auttamisesta pois eikä ihmisten auttaminen tarkoita sitä, että tulee olla seksuaalietiikasta hiljaa.
Edellisen paavin teologina toiminut Wojciech Giertych sanoi, että "paras tapa kohdella ihmisiä arvokkaasti on kertoa heille totuus. Jos emme pysy totuudessa, emme kohtele heitä arvokkaasti." Tämän hän sanoi nimenomaan käsitellessään sitä, mitä kristinusko opettaa seksuaalieettisistä kysymyksistä. Ajatus on hyvä. Vaikeneminenkaan ei ole mikään ratkaisu.
Edellisen kaltaisia kysymyksiä ja ajatuksia kuulee tasaisin väliajoin. Sinänsä kysymys onkin oikeutettu ja ymmärrettävä. Kristinuskon pääsanoma liittyy Kristukseen, hänen elämäänsä, kuolemaansa ja ylösnousemukseen. Siksi nopeasti silmäiltynä esimerkiksi nämä ihmisen seksuaalista elämää koskevat kysymykset saattavat tuntua vähän sivujuonteilta koko hommassa tai jopa tietynlaiselta fiksaatiolta.
Itsekin olen tässä blogissa päätynyt käsittelemään muutamaan otteeseen seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä kristinuskon kannalta. Siksi on varmaan tarpeen hieman selittää sitä, miksi edellä mainitut syytökset eivät aivan pidä paikkaansa. Tietenkin tässä on blogistilla myös peiliin katsomisen paikka, sillä ei ole aivan sama mikä osa edellä mennään kristillisestä julistuksesta.
Ensimmäinen puoli asiassa on se, että media jauhaa näistä kysymyksistä koko ajan, eikä niiden käsittelyltä ole oikein realistisia mahdollisuuksia välttyä. Seksi myy ja sitä ovat kaikki lehdet täynnä. On mahdotonta lukea Helsingin sanomia edes viikon ajan ilman että siellä on esimerkiksi joku homoseksuaalisuutta käsittelevä artikkeli. Helsingin sanomat saa tietenkin kirjoittaa mistä haluaa, eikä minulla ole siihen nokan koputtamista. Pointtini on kuitenkin se, että näistä kysymyksistä muutenkin keskustellaan jatkuvasti ja siksi on täysin luonnollista, että myös kristityt kirjoittavat omista lähtökohdistaan siitä, mitä he asioista ajattelevat. On siis itsestään selvää, että kristityt puhuvat myös niistä kysymyksistä, joista koko yhteiskunta puhuu.
Toisaalta Jeesus itse puhui seksuaalisuuden aluetta koskettavista aiheista. Kyse ei siis ole mistään nykypäivän kristittyjen psykologisesta fiksaatiosta, jonka he ovat itse keksineet, vaan nämä kysymykset ovat alusta alkaen kuuluneet kristinuskon sanomaan. Jeesus sanoo esimerkiksi seuraavasti: "Maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." (Mark. 10:6-9) Jos siis keskitymme Kristukseen ja puhumme hänestä ja hänen opetuksestaan, nämäkin ihmisen seksuaalisuutta käsittelevät teemat tulevat väistämättä jossain vaiheessa esille.
Moderni ihminen pyrkii autonomiseksi suhteessa Jumalaan. Jumala ei saa häntä määräillä eikä hallita millään elämän osa-alueella. Ihminen kyllä pystyy kuvitelmissaan mihin haluaa ilman Jumalaa. Tästä hänelle takeena toimii tieteen ja teknologian kehitys. Niihin joihinkin pieniin elämän osa-alueisiin, joissa ihminen ei ole vielä saavuttanut täydellistä todellisuuden ja luomakunnan hallintaa voidaan sitten käyttää Jumalaa.
Nykyajan ihminen on ikään kuin kutistanut Jumalan omaksi työkalukseen. Jumala ei enää hallitse koko elämää vaan ihminen hallitsee Jumalaa. Jumala redusoidaan jollekin pienelle "hengellisen" kokemuksen osa-alueelle, mutta esimerkiksi seksuaalietiikkaan hänellä ei saisi olla mitään vaikutusta. Tällainen modernin ihmisen harha on kristinuskolle vieras lähtökohta. Jumala ei ole saavuttamaton, kaukainen ja välinpitämätön luomakunnastaan.
Kristillinen ajattelu lähtee siitä, että Jumala on kaiken luoja. Luominen koskee kaikkea ihmisen elämää ja inhimillistä todellisuutta. Ihmisen luotuisuudesta seuraa, että hän on koko olemuksestaan vastuussa Jumalalle. Mikään ihmiselämän osa-alue ei ole Jumalan luomistyön ulkopuolella. Siksi seksuaalisen elämän kysymykset kuuluvat myöskin Jumalan luomistyöhön ja suunnitelmaan. Tämän pohjalta on ymmärrettävää, että Jumala haluaa sanoa sanansa myös näiden lahjojen käyttämisestä hänen luomistarkoitustaan vastaavalla tavalla. Tätä hän ei tee kiusatakseen ihmistä vaan johtaakseen ihmisen kohti onnellista elämää ja suurinta hyvää.
Jos haluaa tietää, mikä kristinuskossa on keskeistä, kannattaa mennä jumalanpalvelukseen ja kuunnella mitä siellä puhutaan. Itse olen säännöllisesti käynyt erilaisten herätysliikkeiden ja konservatiivisena pidettyjen järjestöjen järjestämissä jumalanpalveluksissa ja täytyy sanoa, että ainakaan viimeisen parin vuoden aikana ei olla juuri edes mainittu tämän aihepiirin kysymyksiä saarnoissa. Joitakin viittauksia ja sivuhuomioita on tullut, mutta kyllä sanoman keskiössä on ollut Kristus. Pelkästään näillä perustein voin sanoa, että konservatiiviset kristityt eivät ole niin kiinnostuneita seksistä kuin median antaman kuvan perusteella voisi olettaa.
Pitäisikö seksuaalieettisten kysymysten sijaan sitten keskittyä kokonaan ihmisten auttamiseen? Kyseessä on väärä vastakkainasettelu. Ei se, että puhuu kristillisestä seksuaalietiikasta, ole ihmisten auttamisesta pois eikä ihmisten auttaminen tarkoita sitä, että tulee olla seksuaalietiikasta hiljaa.
Edellisen paavin teologina toiminut Wojciech Giertych sanoi, että "paras tapa kohdella ihmisiä arvokkaasti on kertoa heille totuus. Jos emme pysy totuudessa, emme kohtele heitä arvokkaasti." Tämän hän sanoi nimenomaan käsitellessään sitä, mitä kristinusko opettaa seksuaalieettisistä kysymyksistä. Ajatus on hyvä. Vaikeneminenkaan ei ole mikään ratkaisu.
Kommentit
Lähetä kommentti