Mietteitä Noah-elokuvasta

Kertomus Nooasta on tuttu lähinnä pyhäkoulusta, enkä usko, että kovin moni on sitä sen jälkeen vaivautunut pohtimaan. Tilanteeseen on nyt saatu muutos, sillä Hollywood on laittanut parhaat voimansa liikkeelle ikuistaakseen Nooan elämän valkokankaalle. Nimellä Noah kulkevaa elokuvaa tähdittävät Gladiaattorista tuttu Russell Crowe ja Harry Potterista maailmankuuluisuuteen noussut Emma Watson.

Elokuvan on ohjannut Darren Aronofsky, joka on saanut konservatiivisen juutalaisen kasvatuksen, mutta pitää itseään ateistina. Lähtökohta on siis se, että ateisti on ohjannut raamatusta löytyvästä teemasta kunnon Hollywood-pläjäyksen. Noah ei tämän vuoksi ole lähtökohtaisesti kristinuskon näkökulmasta tehty elokuva, mutta toisaalta elokuva ei ole mitenkään erityisesti kristinuskon vastainen tai kristinuskoa vääristelevä elokuva. Kysehän on kuitenkin Nooasta, jota sekä juutalaiset että kristityt pitävät molemmat tärkeänä kantaisänä.

Teologin silmin katsottuna muutamia ongelmia kyllä on. Niihin palaan myöhemmin. Kokonaisuutena elokuva on joka tapauksessa hieno graafinen kokonaisuus, jossa Nooan tarinaan on yritetty mennä pintaa syvemmälle. Se herättää ajatuksia ja pohdintaa aivan perimmäisistä kysymyksistä: kysymyksistä ihmisen alkuperästä, tarkoituksesta, synnistä, syyllisyydestä ja moraalista. Sen vuoksi elokuva käsittelee ihmiselämän ihan keskeisimpiä teemoja. Pelkästään tämän puolen vuoksi elokuva kannattaa käydä katsomassa.

Taiteilijan vapautta oli käytetty suhteellisen runsaasti Raamatun kertomuksen aukkojen täydentämiseen. Tärkeä rooli elokuvassa oli kivihahmoisilla langenneilla enkeleillä, jotka olivat tietyllä tapaa vankeina maan päällä. Näiden enkelihahmojen vuoksi tunnelma oli koko ajan hieman fantasiaelokuvamainen. Joitakin kristittyjä enkelit ovat häirinneet, koska niistä ei Nooan kohdalla puhuta Raamatussa juurikaan.

Omaa elokuvakokemustani ne eivät haitanneet. Onhan idea niihin lainattu juutalaisista apokryfikirjoista peräisin olevasta spekulaatiosta langenneista enkeleistä ja heidän toiminnastaan maan päällä. Toisaalta 1. Moos. 6:ssa viitataan johonkin tällaisiin maan päällä vaikuttaneisiin enkeleihin, joten ne sopivat hyvin taitelijan vapaudessa oleviin raameihin muokkaamatta itse kertomusta vielä ihan kokonaan uusiksi.

Tarkemmin alkuaikojen enkeleistä ja demoneista kertoo esimerkiksi noin vuosisata ennen Kristusta kirjoitettu Henokin kirja, jota elokuvassa oli käytetty lähteenä. Tätä Henokin kirjaa lainaa Uudessa testamentissa oleva Juudaksen kirje seuraavasti: "Heistä on myös ennustanut Henok, Aadamista seitsemäs: "Katso, Herra tulee pyhiensä tuhatlukuisen joukon kanssa ja panee jokaisen tuomiolle. Hän rankaisee kaikkia jumalattomia jokaisesta teosta, jonka he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikista julkeista puheista, joita nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet."(Juud. 1:14-15) Jos kerran itse Raamatussa lainataan Henokin kirjaa, niin ei kenelläkään pitäisi olla mitään sitä vastaan, että Noah -elokuvan elävöittämiseksi on otettu muutamia ideoita Henokin kirjasta.

Se enkeleistä. Mikä sitten osui teologin silmiin? Raamatun alkulehdillä Nooa elää selvästi yhteydessä persoonalliseen Jumalaan, joka ilmoittaa tahtonsa ihmiskunnalle. Elokuvan Jumala oli toisenlainen. Jumala ei oikeastaan ilmoittanut itseään vaan kaikki havainnot vedenpaisumuksesta saatiin erilaisten luonnollisten prosessien välityksellä. Erityisen ilmoituksen kategoria puuttui kokonaan. Sorruttiin valistuksen jälkeiselle teologialle tyypilliseen ongelmaan: Jumala ei puhu tai ilmoita itseään.

Elokuvassa Jumala oli siis vain kaiken taustalla oleva persoonaton olento, joka ei liiemmin vaikuttanut ihmisten elämään muutoin kuin silloin kun vedenpaisumus tuhosi maailman. Näkökulmasta riippuen vedenpaisumuskin voidaan elokuvassa tulkita ekokatastrofina, jonka ihminen itse sai aikaiseksi. Tämä Jumalan persoonattomuus ja hiljaisuus oli oikeastaan hyvän elokuvan vakavin puute.

Toinen elokuvan erikoisuus oli kasvissyönnin tärkeä asema. Elokuvassa Nooa ja hänen sukunsa kuvattiin kasvissyöjinä, jotka toimivat toisin kuin koko muun maailman lihaa syövät ihmiset. Tälle ajatukselle ei löydy raamatullisia perusteita. Jo Aadamin poikien kohdalla kävi niin, että Jumala hyväksyi Abelin uhrin, joka oli Abelin lampaiden esikoiskaritsoja ja niiden rasvaa, mutta hylkäsi Kainin uhrin, joka oli maan satoa. Kasvissyönnin erityiselle pyhyydelle ei siis ole Nooan tapauksessa katetta, mutta toki elämäntapa se on siinä missä lihansyöntikin eikä sinänsä mitenkään väheksyttävämpää.

Kasvissyöntiin liittyen koko uhrausteema puuttui elokuvasta. Ilmeisesti olisi ollut liian ristiriitaista laittaa kasvissyöjä-Nooa tappamaan eläimiä uhriksi Jumalalle. Tästä huolimatta läpi Vanhan testamentin kulkee ajatus uhrista ja näky siitä kuinka Jumala sovittaa synnit uhria käyttäen. Raamatussa vedenpaisumuksen jälkeen Nooa ensimmäiseksi uhraa Jumalalle: "Sitten Nooa rakensi alttarin Herralle, otti kaikkia uhrikelpoisia karjaeläimiä ja uhrikelpoisia lintuja ja uhrasi ne polttouhrina alttarilla." (1. Moos. 8:20) Tämä uhri puhdisti hänet vanhoista synneistä ja elämä sai alkaa alusta puhtaalta pöydältä. Tällaista puolta elokuvassa ei juuri käsitelty.

Uhriajatuksen puuttuminen oli kummallista, koska koko elokuvassa ihmisen synti ja syyllisyys oli niin keskeinen teema. Maailma tuhoutui juuri ihmisen pahuuden tähden. Syntiinlankeemus on taustalla vaikuttava todellisuus. Pahuus tarvitsi selvästikin jonkinlaista ratkaisua. Siihen ongelmaan, miten hyvä Jumala voi sallia pahan, on kertomuksessa Nooasta esitetty ainakin yksi ratkaisu: ihmiskunnan tuhoaminen. Tämä ratkaisu onkin esitetty aivan Raamatun alkulehdillä, eikä siihen myöhemmin enää turvauduta. Seuraava ratkaisu Jumalalta onkin tulla alas ihmiseksi ja kuolla ristillä ihmiskunnan kuoleman sijasta ja näin sovittaa koko maailman pahuus.

Nooa kokee elokuvassa itsekin aikamoisen kriisin, mutta lopussa päästään jopa armon näköaloihin. Jumala on luonut ihmisen ja antanut ihmiselle tehtävän. Jokaisen elämällä on tarkoitus ja uusi elämä armossa on aina mahdollinen.

Laitan loppuun vielä Heprealaiskirjeen kirjoittajan sanat, jotka kuvaavat sitä, miten Uuden testamentin ajan kristityt ymmärsivät kertomuksen Nooasta: "Usko sai Nooan taipumaan Jumalan tahtoon, kun hän sai ilmoituksen sellaisesta, mikä ei vielä ollut nähtävissä. Hän rakensi arkin, ja näin koko hänen perheensä pelastui. Hänen uskonsa langetti maailmalle tuomion ja antoi hänelle itselleen uskovien perinnön, vanhurskauden." (Hepr. 11:7)

Kommentit

  1. Tuo kasvinsyönti ei ole ihan tuulesta temmattu: luomisessa (1.Moos 1:29) ihmiselle annetaan ruuaksi kasvit ja puiden hedelmät, ja liitossa Nooan kanssa (1. Moos 9:3) käydään tämä ruokakysymys uusiksi läpi ja menuun lisätään liha. Itse en myöskään pidä täysin mahdottomana, että Aabelin ja Nooan uhreihin ei olisi liittynyt uhrieläimen syöntiä, vaikka myöhemmin näin kyllä toimittiin.

    Joka tapauksessa leffaan nuo uhrit olisivat kuuluneet, oli Nooa kasvissyöjä tai ei.

    VastaaPoista
  2. Aika jännää, että meillä oli aika samanlaisia ajatuksia tuosta uhriteologiasta, vaikka kirjoitimme toisistamma riippumatta: puute oli siis aika ilmeinen.

    (Olen siis tämän arvion kirjoittaja, muille lukijoille tiedoksi: http://www.seurakuntalainen.fi/blogit/insinooriteologi/895/noah_soittaa_tuomion_vetopasuunaa )

    Jätin muuten omasta arviostani pois seuraavan pätkän, jossa olen vähän eri mieltä tuosta Jumalan puhumattomuudesta ja etäisyydestä: kyse on ennemminkin elokuvan keinoista, ei teologisesta linjasta: Jumala puhuu, muttei niin kuin tekstin kautta puhutaan.

    "Jotkut arvioijat ovat kritisoineet sitä, että Noah’n ”Luoja” on tuppisuinen etäjumala, joka ei vastaa, kun sekä Nooa että hänen päävastustajansa Tubal-Kain huutavat hänen puoleensa katkeruuden hetkinään: ”Miksi et puhu minulle?!” Kaiken lisäksi – näin sanotaan – Luojan puhe tuli Nooalle epämääräisinä näkyinä, ei selväsanaisena puheena, kuten Raamatussa kerrotaan.

    Ymmärrän kritiikin, mutten katso sitä oikeutetuksi. Totta on, että elokuvassa Jumala ei vastaa kyseisiin rukouksiin. Mutta entä sitten, pitäisikö hänen? Miksei elokuvan Nooa voisi kokea samaa kuin Job, joka pitkään vaati Jumalaa tilille, ja kun vastaus viimein tuli, se oli aivan jotain muuta kuin hän oli odottanut. Eikö Jumala voi luonnonmullistusten kautta puhua ”selkä edellä”, Lutherin kieltä käyttääkseni? Kautta juutalais-kristillisen teologian historian on katsottu, että luonnonkatastrofien kautta tuleva kärsimys viime kädessä toimii varoituksena ihmiskunnalle siitä, että kaikkien meidän elämämme päättyy ja meidät vaaditaan lopulta teoistamme tilille. Omasta mielestäni nämä olivat elokuvan hienoimpia ja syvällisimpiä kohtia.

    Sillä vaikka Jumala ei suoraan vastaakaan, niin hän kyllä puhuu. Elokuvassa suora ilmoitus Nooalle tapahtuu näkyjen kautta, mikä on mielestäni visuaalisesti onnistunut ratkaisu. Filmissä yleensäkin pitää puheen sijaan näyttää, koska muuten sorrutaan selittämiseen, aliarvioidaan katsojaa ja jätetään elämykselliset mahdollisuudet käyttämättä. Toisekseen, viimeisen näyn jälkeen Nooa itse sanoo, että tietää täsmälleen, mitä hänen pitää tehdä. Näyt olivat olleet selviä: hänen pitää rakentaa arkki. Jos haluamme sanoja, lukekaamme kirja."

    VastaaPoista
  3. Täytyy vielä tarkentaa ja pahoitella, että nyt tämä viimeinen kommenttini tuli ehkä turhan jyrkkänä suhteessa Santerin varsin maltilliseen pohdintaan. Mielessäni tuota kirjoittaessa olivat vähän kärkevämmin asiansa ilmaisseet elokuvakriitikot.

    VastaaPoista
  4. Ei mitään, ihan asiallinen krittiiki tuo oli. Olet varmaan oikeassa siinä, että erityistä ilmoitusta on aika vaikea kuvata elokuvallisin keinoin ja siltä osin elokuvan kritisoiminen ei ehkä ole täysin oikeutettua. Ehkä Nooan saamat ilmestykset voidaan tulkita siis erityiseksi ilmoitukseksi. Eikä minuakaan häirinnyt se, että esimerkiksi Tubal-Kainin rukouksiin ei vastattu. Selvimmin kuitenkin tämä erityisen ilmoituksen puuttuminen näkyi lopun kohtauksessa, jossa Jumala teki liiton Nooan kanssa. Siinä kohtauksessa Nooa itse sanoo ne sanat, jotka Raamatussa Jumala sanoi Nooalle. Tämä tietenkin voidaan ymmärtää myös erityiseksi ilmoitukseksi esim. siten että Pyhä Henki saneli nämä sanat Nooalle, mutta joka tapauksessa se ei ainakaan itselleni tullut ensimmäisenä mieleen. Täysin ateistinen tulkinta on siis mahdollinen. Tietenkin se, mitä elokuvassa on yritetty sanoa, on aina tulkintakysymys ja ehkä oli kuvauksellisesti järkevä ratkaisu tehdä ilmoituksesta monitulkintainen asia, mutta minun silmään se paistoi aika selkeänä erona verrattuna alkuperäiseen kertomukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, myönnetään että se selvien ilmoitussanojen pistäminen Nooan suuhun vähän tökki.

      Poista
  5. Tri Brian Mattson kirjoittaa elokuvasta mielenkiintoisia huomioita.

    Itse taidan passata tämän kabbalistis-gnostilaisen eepoksen siitä, miten ainoa synti maan päällä on kasvissyönti ja Jumalan tahto se, että Nooa murhaa lapsenlapsensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa mm. juuri tuo Mattsonin kirjoitus oli mielessäni, kun omaa arviotani tein. Vaikka Mattson on monin kohdin oikeassa, hän antaa gnostilaisuudelle ja kabbalalle liian suuren painoarvon ja ohittaa elokuvan pääasialliset teemat.

      PS. Omassa blogissasi on varsin mielenkiintoista settiä jumaltodistuksista, harkitsen osallistuvani keskusteluun.

      Poista
    2. Parhaat kirjoitukset aiheesta kirjoitti mielestäni John C. Wright, joka niitä aika monta rustasikin. On muuten erinomainen kirjoittaja, hän.

      Poista
  6. Piti sanomani jopa että lihansyönti. Hups.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti