Saarna 5. sunnuntai helluntaista

Joh. 8:2-11

Julkisen toimintansa aikana Jeesus kohtasi monia haastavia tilanteita. Moneen kertaan juutalaiset kysyivät häneltä vaikeita kysymyksiä, joihin hän antoi ennenkuulumattoman viisaita vastauksia. Saarnatekstimme tilanne on haastavimmasta päästä, sillä väärällä vastauksella Jeesus ei saisi ainoastaan uskonnollisen eliitin vihaa niskoilleen vaan myös poliittisen eliitin kurinpitotoimenpiteet.

Jeesus on opettamassa temppelissä, jossa kesken kaiken juutalaiset tuovat hänen eteensä naisen, joka on jäänyt kiinni aviorikoksesta. Nainen on mahdollisesti prostituoitu, eikä avionrikkojamiestä näy missään. Mooseksen laissa aviorikoksesta oli määrätty kuolemantuomio ja nyt lainopettajat halusivat tietää, mitä Jeesus tähän sanoisi.

Kyseessä on selvä ansa ja vaikea sellainen väistettäväksi. Nimittäin juutalaisten ylimmällä hallintoelimellä Sanhedrinilla ei ollut valtaa asettaa kuolemantuomiota. Jos Jeesus olisi vastannut kuolemantuomioon myöntävästi, silloin hän olisi asettunut suoraan Rooman valtaa vastaan, koska Rooma oli kieltänyt juutalaisilta kuolemantuomion suorittamisen. Toisaalta taas kieltävä vastaus olisi ollut suora asettuminen Mooseksen lakia vastaan, mikä olisi tehnyt hänen asemansa ja opetuksensa vähintäänkin kyseenalaiseksi.

Jeesuksesta pyrittiin tekemään poliittisesti epäkorrekti henkilö. Roomalaiset eivät kauaa suvainneet Israelin kansan parissa kyteviä poliittisia liikehdintöjä, vaan kukistivat ne nopeasti voimakeinoja kaihtamatta. Lainopettajat toivoivat, että he saisivat Jeesuksen asettumaan Roomaa vastaan ja siten hoidettua asian likaamatta omia käsiään.

Tilanne on hiukan saman tyylinen kuin Markuksen evankeliumissa kerrottu tapaus, jossa lainopettajat kysyivät tulisiko keisarille maksaa veroa. Tuolloinkin kieltävä vastaus olisi ollut asettumista Rooman valtaa vastaan ja myöntävä vastaus puolestaan sen tunnustamista, että Rooman keisari oli Israelin kansan laillinen johtaja. Jumalan kansana Israel ei suostunut asettumaan vieraiden valtojen alle ja siksi kyseessä oli teologisesti ja poliittisesti erittäin arka puheenaihe. Jeesuksen vastaus oli älykäs: verorahassa on keisarin kuva, siksi keisari saakoon omansa. Ja me tiedämme, että ihmisessä on Jumalan kuva, siksi Jumala saakoon omansa, koko ihmisen. Näin Jeesus on Jumalan eikä keisarin puolella tai keisaria vastaan.

Nyt käsiteltävä tilanne oli uskonnollisestikin haastava. Jeesushan oli kierrellyt ympäri Galileaa julistaen Jumalan valtakuntaa köyhille ja syntisille. Hän jopa aterioi näiden syntisten seurassa osoittaen täydellistä välinpitämättömyyttä rituaalisäännöksille siten kuten ne silloin ymmärrettiin. Näin Jeesus omalla toiminnallaan julisti ihmisten syntejä anteeksi kaikkialle minne hän menikään.

Jos Jeesus siis vastaisi, että kivittäkää tuo nainen, häntä olisi helppo syyttää siitä, että mihin sinulta on nyt tuo syntien anteeksiantaminen loppunut. Eikö tämä ollut se mies, joka sanoi syntiselle naiselle fariseuksen kodissa ja halvaantuneelle miehelle, joka laskettiin katon läpi Jeesuksen luokse, että sinun syntisi ovat annettu anteeksi? Mihin olisi kadonnut silloin se kuuluisa syntisten ystävä, joka kaikkialla tunnettiin? Toisaalta Jeesus opetti, että hän ei ollut tullut kumoamaan lakia, vaan täyttämään sen. Jos Jeesus olisi vastannut, että älkää kivittäkö häntä, silloin olisi helppo kysyä, että eikö sinun pitänyt täyttää Mooseksen laki eikä kumota sitä.

Lainopettajat asettivat siis Jeesuksen Mooseksen lakia vastaan. Jumala asetetaan asettamaansa lakia vastaan. Samalla tavoin tänäkin päivänä julkisessa keskustelussa Raamatun eettinen opetus ja Jumalan rakkaus asetetaan vastakkain väittäen, että rakkaus vaatii meitä tekemään sellaista, joka on Jumalan sanassa kielletty. Eettinen opetus ei kuitenkaan vanhene kahdessa tuhannessa vuodessa, koska se perustuu luomiseen ja Jumalan itsensä olemukseen, joka on muuttumaton. Jeesus itse sanoo, että jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani.

Pohjimmiltaan tässä aviorikoksen tehneen naisen tapauksessa on kyse oikeudenmukaisuudesta. Laki määräsi avionrikkojat tuomittavaksi ja varmastikaan laki ei ollut epäoikeudenmukainen itsessään. Jos joku sanoi jotain muuta mitä laki määräsi, hän olisi epäoikeudenmukainen ihminen. Jos Jeesus päästäisi naisen menemään, hän olisi epäoikeudenmukainen. Lainopettajat laskelmoivat, että säilyttääkseen nöyryytensä ja armahtavaisuutensa Jeesus tulee päästämään naisen menemään. Näin he pyrkivät tekemään Jeesuksesta lainrikkojan, jotta hänet voitaisiin kivittää naisen mukana.

Jeesuksen vastaus säilyttää kuitenkin sekä oikeuden että armon. Meille armo ja oikeudenmukaisuus näyttäytyvät usein toistensa vihollisina. Joko tuomitsemme lähimmäisen armottomasti vedoten oikeudenmukaisuuteen tai sitten katsomme toisen rikkomuksia läpi sormien unohtaen oikeudenmukaisuuden. Jumalan tuomioissa tällaista ristiriitaa ei ole. Ristiriita on poistunut siinä, että kaikista kallein hinta, Jumala Pojan oma veri on vuotanut maailman syntien sovittamiseksi. Siksi Jumalalla on varaa armahtaa ihmisiä säilyttäen silti oikeudenmukaisuuden.

Jeesus ei heti vastaa kysyjille mitään vaan kääntyy syyttäjistä poispäin, kumartuu ja kirjoittaa maahan. Mitä Jeesus kirjoitti maahan? Kirkkoisä Hieronymus selittää, että Jeesus kirjoitti maahan läsnäolijoiden syntejä ja kaikkien kuolevaisten syntejä. Tämän selityksen hän tekee Jeremian kirjan seitsemännentoista luvun sanojen perusteella: ”Ne, jotka eroavat sinusta, tullaan kirjoittamaan maahan.”

Augustinus puolestaan arvelee, että Jeesus kirjoitti naisen syyttäjien nimiä maahan, ikään kuin kirjoittaakseen ne maahan eikä taivaaseen, jossa Jeesuksen opetuslasten nimet ovat kirjoitetut. On myös mahdollista, että kumartuminen oli ainoastaan osoitus Jeesuksen nöyryydestä. Toisten kommentaattorien mukaan roomalaisessa oikeudessa ennen tuomion julistusta tuomari kirjoitti tuomion ennen kuin luki sen. Ehkä nyt Jeesus toimi siis samoin. Tietenkin näiden valistuneiden arvauksien lisäksi voi olla, että Jeesus vain yksinkertaisesti keskittyi paremmin piirtelemällä jotain epämääräistä maahan.

Joka tapauksessa kyse on Mooseksen lain tulkinnasta. Jeesus opetti samalla auktoriteetilla, jolla Mooseksen laki oli annettu. Vuorisaarnassa Jeesus käytti usein sanaparia ”teille on opetettu… mutta minä sanon teille”. Hänellä oli siis jumalallisen lainantajan auktoriteetti tai vielä enemmän, hän oli itse Jumala. Sama sormi, joka kirjoitti kymmenen käskyä, kirjoittaa nyt maahan naisen syyttäjien edessä. Augustinus jatkaa tätä kuvaa vielä pidemmälle verraten maata johon Jeesus kirjoittaa ja kymmentä käskyä, jotka oli kirjoitettu kiveen. Hän sanoo: ”Nyt Herra kirjoitti maahan, josta voi tulla satoa, eikä enää kylmään kiveen, jossa mikään ei kasva, koska siihen ei kasvi voi juurtua. Jumalan sormella kirjoitettiin laki ja Jumalan sormi on nyt Pyhä Henki.” Tässä on siis kyse vanhasta ja uudesta liitosta ja siitä kuinka uuden liiton lupaukset saavat ihmisen sydämessä aikaan hedelmää Pyhän Hengen voimasta.

Jeesuksen vastaus naisen tuomitsijoille on nerokas: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Miten tuomitsette, niin teitä tuomitaan. Tällä Jeesus sanoo, että te tuotte eteeni tämän syntisen, te, jotka itsekin olette syntisiä. Jos haluatte, että tuomitsen syntisiä, tulen aloittamaan teistä. Vaikka syyttäjät eivät tunteneetkaan luojaansa, tunsivat he silti omantuntonsa ja kääntyivät pois. Tässä käy toteen psalmin sana: ”Kaikki ovat luopuneet hänestä - kelvottomia kaikki tyynni! Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei yhtäkään.” Kerrotaan vielä, että vanhimmat lähtivät ensimmäisinä, koska he tunsivat tarkasti lain ja tiesivät sen valossa oman tilansa. Oikeus näyttäytyi heille, he tutkivat itseään ja tunsivat itsensä syyllisiksi.

Jeesus kääntyy taas maahaan ja kirjoittaa siihen edelleen. Näin hän antaa syyttäjille mahdollisuuden poistua ilman Jeesuksen katsetta menettämättä kunniaansa. Tässäkin hän osoittaa nöyryytensä ja armahtavaisuutensa. Edes noita kovasydämisiä tuomitsijoita hän ei halunnut nöyryyttää, vaikka silti hän tuomitsee heidän käytöksensä, motiivinsa ja elämänsä Jumalan edessä.

Joka ei tuomitse itseään ensin, ei osaa tuomita toistakaan oikein. Jeesus ei sano, että oikeuslaitosten ihmisten tulee olla synnittömiä, ennen kuin ne voivat tuomita ketään. Sen sijaan Jeesus toimii tässä kiihkoilijoiden kanssa, jotka ovat ottaneet lain toteuttamisen omiin käsiinsä. Silloin heidän asiansa täytyy olla täysin laillinen ja motiivien moitteettomia. Näin ei kuitenkaan ole. Tuomitsijat olivat innokkaita lain kirjaimen noudattamisessa, mutta ei lain tarkoituksen. Tilanne saattoi olla esimerkiksi sellainen, että aviomies halusi julkisesti nöyryyttää aviorikoksen tehnyttä vaimoaan sen sijaan että olisi pyrkinyt voittamaan tämän rakkauden takaisin. Tällöin tuomitsijoiden ja miehen motiivit eivät olleet lain mukaisia ja Jeesuksella on täysi oikeus haastaa heidän tulkintansa laista.

Jeesuksen vastauksessa kuuluu oikeudenmukaisuuden ääni. Syntinen saakoon rangaistuksen, mutta ei toisilta syntisiltä. Tulkoot lain määräykset toteutetuksi, mutta ei lainrikkojien toimesta. Vain Jumalalla on valta tuomita.

Joka tuomitsee toisen murhaajaksi, saattaa itse vihata vielä enemmän lähimmäistään. Joka tuomitsee toisen avionrikkojaksi, saattaa itse kantaa sisällään ylpeyden ruttoa, jolla onnittelee itseään omasta siveydestään. Joka tuomitsee alkoholistin, ei välttämättä itse näe kateutta, joka syö hänen sisintään pikkuhiljaa. Kun katsomme toista syntistä, meidän tulee välittömästi kumartua maahan - se tarkoittaa nöyryyttä ja itsensä alentamista ja tietoisuutta siitä, että meidän hauras tilamme heittäisi meidät heti alas, jos Jumalan sallimus ei estäisi meitä lankeamasta. Kirjoittakaamme sormella maahan ja pohtikaamme voimmeko sanoa kuten Job: ”Minä olen oikeassa. Siitä en luovu, en tingi. Omatuntoni ei minua syytä, ei mistään, mitä elämäni päivinä olen tehnyt.”

Jospa kaikki tuntisivat syyllisyyttä niin kuin nämä paikalta poistuneet miehet tunsivat. He tiesivät oman tilansa ja jättivät tuomion Jumalalle. Jos sydämemme meitä syyttää, Jumala on suurempi kuin sydämemme ja hän tietää kaiken. Jeesus antaa armon jokaiselle hänen luokseen tulevalle katuvalle syntiselle.

Aviorikokseen syyllistynyt nainen jättäytyi syntiensä kanssa Jeesuksen luokse. Nainen odotti tulevansa sen kivittämäksi, jolla ei ollut syntiä. Jeesus oli koko porukasta ainoa, jolla olisi ollut valta heittää ensimmäinen kivi. Nainen suuressa synnissä jäi sen käsiin, jossa ei ollut syntiä.

Jeesus kysyy naiselta: ”Eikö kukaan tuominnut sinua?” Nainen vastaa: ”Ei, Herra”. ”Herra” on naisen katumuksen merkki. Nainen tunnustaa syntinsä, eikä kiistä niitä jättäytyen armahtavan vapahtajamme käsiin. Hän tunnustaa Jumalan suuruuden ja oman voimansa pienuuden, Jumalan suuren oikeudenmukaisuuden ja oman elämänsä epäonnistumiset.

Jeesuksen sanat naiselle ovat lohduttavat: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.” Tässä on synninpäästö naiselle. Hän saa pahat tekonsa anteeksi. Armoa ei määritelmän perusteellakaan ansaita, se saadaan ansiotta uskoen synninpäästön sanat omalle kohdalle. Synti tuomitaan, mutta ei syntistä. Jeesus kohtelee syyttäjiä oikeudenmukaisesti ja naista armollisesti.

Jeesus ei tullut tuomitsemaan syntisiä vaan kutsumaan heitä. Hän ei tuomitse vaan pelastaa. Tämä on selkeä osoitus siitä. Vapautus Jumalan tahdon vastaisesta elämästä johtaa Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Anteeksiannon armoa seuraa uuden elämän armo. Nainen lähetettiin maailmaan kuten kaikki vanhurskautetut syntiset.

Samalla kaavalla saamme tänään kohdata Jeesuksen sanassa ja ehtoollisessa täällä Pyhän Sydämen kappelissa. Hän sanoo jokaiselle messuvieraalle täällä, että en tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä. Näiden sanojen saattelemana saamme lähteä arkeemme palvelemaan Jumalaa ja lähimmäisiä. Mene, äläkä enää tee syntiä.

Kommentit

Suositut tekstit