Ilosanoma vaaleista vai Kristuksesta?

Mikä on kirkon suurin ilosanoma? Tällä hetkellä kaikesta päätellen se on, että saa äänestää seurakuntavaaleissa. Tämä on oikeastaan ainoa asia, mikä julkisuudessa kirkosta on nyt esillä. Äänestämisen ilosanoman eteen on tehty lukemattomia tunteja töitä ja mainostoimistot ovat pyöritelleet erilaisia kampanjoita ihmisten saattamiseksi vaaliuurnille. Tulee vain mieleen, miksi vastaavaa vaivaa ei nähdä normaalisti kristillisen ilosanoman eli evankeliumin eteenpäin viemiseen.

Kirkon päättävät elimet on vallannut ihmeellinen usko demokratiaan kaiken ratkaisevana välineenä. Demokratia, kuten mikään muukaan maallinen ideologia, ei kuitenkaan voi tuoda voittoa kirkolle. Ei pitäisi uskoa demokratiaan vaan Kristukseen, sillä demokratia itsessään ei ole mikään tae hyvästä lopputuloksesta. Tästä on 1900-luvulta tarpeeksi varoittavia esimerkkejä.

Kysyn tätä nyt oikeasti: mitä kumman väliä on sillä jääkö äänestysprosentti alhaiseksi kirkollisvaaleissa vai ei? Miksi sen nostamiseen pitää nähdä niin paljon vaivaa? Eikö kirkolla ole paljon muutakin ja paljon tärkeämpääkin tekemistä?

Taustalla muhii koko ajan täydellinen väärinymmärrys kirkon luonteesta. Kirkkoa luullaan politiikan jatkeeksi, jossa eri intressiryhmät toteuttavat omia visioitaan samassa suhteessa mitä niitä on jo yhteiskunnassa toteutettu. Tällä varmistetaan se, että kulloisessakin tilanteessa ja aikakaudella eniten kannatusta saava ideologia valtaa myös kirkon, eikä kirkolla ole muuta mahdollisuutta kuin myöntyä sen vaatimuksiin, olipa sitten kyse mistä ideologiasta tahansa. Tämä on kirkon tehtävä huomioonottaen suhteellisen perverssiä.

Lopulta kyse on siitä, onko kirkolla hallussaan yliluonnollinen jumalallinen ilmoitus vai onko se vain erilaisten mielipiteiden vaihtelun ja kamppailun keskellä ajelehtiva voittoa tavoittelematon yhdistys, joka kääntyy milloin oikealle ja milloin vasemmalle milloinkaan tietämättä tarkalleen mihin se on menossa.

Kun siis mainostetaan: "Tee kirkosta itsesi näköinen." Vastaan: "En tee."

Ylipäätään kun kirkon jäsenyydestä tulee itseisarvo, hyvä sinänsä, joka ohittaa kaikki muut arvot, ollaan pahasti hakoteillä. Kirkon jäsenyyden yksisilmäinen korostaminen paljastaa lähinnä paniikin siitä, että kirkon rahat loppuvat. Sellaiselle kirkolle, jonka tärkein huolenaihe on rahojen riittävyys, en uskalla ennustaa kovin pitkää tulevaisuutta.

Kirkon jäsenyyden julistamisen sijaan tulisi rohkeasti julistaa Kristusta ja katsoa mitä siitä seuraa. Jos osa porukasta häipyy sen seurauksena loukkaantuneena kirkosta, niin ei sitä pidä pelätä. Yhtä lailla jo Jeesuksen itsensä julistuksen seurauksena osa väestä poistui ja sanoi: "sietämätöntä puhetta. Kuka voi kuunnella tuollaista?" (Joh. 6:60)

Ei pelkkä kirkon jäsenyys pelasta ketään tai anna rauhaa omalletunnolle. Kirkolla on suurempikin sanoma kuin että voit olla kirkon jäsen ja äänestää näissä vaaleissa. Suuri sanoma ei ole myöskään se, että tee kirkosta itsesi näköinen. Sen sijaan suurin sanoma on siinä, että Kristus on kuolemallaan ja ylösnousemisellaan voittanut synnin, kuoleman ja pahan vallan. Voit häneen uskoen elää vapaana omasta pahuudestasi puhtaalla omallatunnolla ja saada rauhan elämääsi, joka kantaa kuoleman rajan tuolle puolelle.

Haluaisin joskus nähdä edes yhden mainoskampanjan tästä teemasta, mutta ehkä se on liikaa pyydetty.

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit