Saarna 3. sunnuntai helluntaista
Luuk. 9:57-62
Tänään pääsemme sivustakatsojina tarkkailemaan kuinka kolme erilaista miestä harkitsi seuraavansa Jeesusta. Kaikki kolme ovat periaatteessa kiinnostuneita Jeesuksen mukaan lähtemisestä, mutta kun pitäisi konkreettisesti tehdä jotakin, ilmeneekin heti ongelmia. Intoa siis on, mutta ei asian vaatimaa harkintaa tai vakavuutta.
Ensimmäinen mies väitti seuraavansa Jeesusta minne ikinä hän menee. Miehen väitteeseen sisältyy tietty ironia, sillä tässä luvussa kerrotaan aiemmin, että Jeesus suuntasi nyt kulkunsa kohti Jerusalemia. Jeesus ei ole matkalla siis minne tahansa kivaan seikkailuun. Hän ei ole viettämässä kivoja piknik-hetkiä ympäri Galilean kauniita maisemia, vaan hänen askeleensa käyvät kohti kärsimystä ja kuolemaa Jerusalemissa.
Kristuksen seuraajan matka vie kohti kärsimystä ja kuolemaa, mutta samalla se vie voittoon. Voitto ei tule ohitse kärsimyksen ja kuoleman, vaan niiden kautta ja niiden läpi. ”Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.”
Jeesus vastaa miehelle, että ”ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.” Ennen tätä kohtaa kerrotaan kuinka Samarian kaupungit olivat juuri torjuneet Jeesuksen. Maailmaan tullessaan Jeesuksen perheelle ei ollut sijaa majatalossa. Johannes kirjoittaa evankeliuminsa alussa, että ”hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.” Ihmisen pojalla ei missään vaiheessa ole, mihin päänsä kallistaisi. Hän tuli maailmaan kaupungin ulkopuolella ja hänet naulittiin lopulta ristiin kaupungin ulkopuolella.
Jeesus on koditon maan päällä ja nyt matkalla Jerusalemiin, joka on Jumalan Pyhä kaupunki, hänen asuinsijansa maan päällä. Lopulta Jerusalemkin hylkää hänet. Temppelin ylipapit ovat etunenässä valmiita tuomitsemaan hänet kuolemaan. Edes se kaupunki, jossa Jumalan sanotaan asuvan, ei ota Ihmisen poikaa vastaan. Maailman pelastajalle, sille, jonka välityksellä kaikki on luotu, ei ole mitään paikkaa maan päällä. Jopa ketuilla on luolansa ja linnuilla pesänsä, mutta Kristuksella ei ole. Ainoa paikka, joka tällä meidän ihmiskunnallamme, sinulla ja minulla, on tarjota maailman luojalle ja pelastajalle, on risti, johon hänet hylätään kuolemaan.
Edellinen paavi Benedictus, sanookin Jeesuksesta näin: ”Syntymästään saakka hänen paikkansa on kaiken ulkopuolella, mikä maailmassa on merkittävää ja mahtavaa. -- Kristityksi pyrkivän on näin vetäydyttävä pois vallitsevien arvojen vaikutuspiiristä - pyrittävä löytämään elämäämme valaiseva totuuden valo ja sen avulla pääsemään oikealle tielle.”
Jeesuksen seuraajakandidaatille käy siis ilmi, että Jeesuksella ei välttämättä ole mitään annettavaa maallisessa mielessä. Hänellä ei ole tarjota hienoa kotia Vepsäläisen kalusteilla. Sen sijaan hänellä on tarjota taivaan koti Isän luona. Jeesuksen seuraajalle ei ole paikkaa vallitsevassa yhteiskunnassa, kulttuurissa eikä uskonnossa, mutta hänelle löytyy paikka Jumalan suunnitelmasta.
Toinen mies lupasi seurata Jeesusta kunhan saisi ensiksi haudata isänsä. Hänelle Jeesus vastaa: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa.”
Muistan kun ehkä ala-asteikäisenä en ollut oikein innostunut menemään jonkun kaukaisen sukulaisen hautajaisiin ja sanoin vanhemmilleni, että antaa kuolleiden haudata kuolleensa, minä jään kotiin. Tämä lause ei silloin kuitenkaan oikein vakuuttanut vanhempiani. Miten tämä kohta tulisi siis ymmärtää? Emmekö kuitenkin vietä kristillisiä hautajaisia? Miten kuolleet voivat haudata kuolleensa?
Usein tämä kohta ymmärretään kielikuvana. Antakoon siis hengellisesti kuolleiden haudata fyysisesti kuolleet. Tällöin siis tulkitaan ihan oikein, että ne, jotka ovat sisällä Jumalan valtakunnassa, ovat todella eläviä. Maailma sen sijaan on syntiinlankeemuksen seurauksena kuoleman vallassa. Nämä hengellisesti kuolleet ja fyysisesti kuolleet hoitakoon sitten asiansa keskenään. Jumalan valtakunta on tärkeämpää kuin kuolleiden touhut, koska vain siellä ihminen saa maistella todellista elämää.
Kohdan voi kuitenkin ihan hyvin tulkita kirjaimellisesti. Nimittäin juutalaisuudessa kuolleet haudattiin aina saman päivän aikana. Jeesuskin laskettiin ristiltä hautaan ennen kuin päivä vaihtui. Tätä ensimmäistä hautausta, jossa ruumis asetetaan sinetöityyn hautaan seurasi ruumiin maaduttua kahdentoista kuukauden päästä uusi hautaus, jossa vainajan luut kerättiin luulaatikkoon ja haudattiin uudestaan. Tämän ajan vainajan omaiset saivat työstää suruaan. Jos Jeesus viittaa tähän, silloin hänen sanansa tarkoittavat, että antaa niiden, jotka ovat jo valmiiksi kuolleita sukuhaudassa, haudata heidän omat kuolleensa. Miehen isä ei siis maannut jossakin kuolleena ja hautaamatta, vaan hänet oli haudattu kuolemansa päivänä. Nyt isä odotti haudassa toista hautausta, eikä poika halunnut lähteä Jeesuksen seuraan ennen kuin saisi nähdä sen.
Totta kai pojalla oli velvollisuus haudata isänsä lain vaatimalla tavalla. Juutalaisessa perinteessä hautaamiseen liittyvät velvollisuudet olivat niin pyhiä, että ne ajoivat muiden Vanhan testamentin lakien ylitse. Jeesus vaatii nyt itsensä seuraamiseksi tärkeiden hautajaisiin liittyvien tapojen rikkomista, joiden juuret olivat Mooseksen laissa. Jeesuksen seuraaminen on tärkeämpää kuin mikään muu. Jumalan asiat tulevat ennen maallisia asioita ja jopa uskonnollisia tapoja. Mikään ei voi olla opetuslapseksi tulemisen esteenä. Jeesuksen viimeisellä matkalla kohti Jerusalemia, on koko ihmiskunnan kohtalo pelissä. Silloin eivät mitkään hautajaistraditiot voi pidätellä ihmistä.
Vanhassa testamentissa kerrotaan profeetta Hesekielistä, joka sai Jumalalta vaikean tehtävän. Hänen vaimonsa kuoli äkillisesti, mutta hän ei saanut osoittaa suruaan eikä itkeä tai vuodattaa kyyneleitä. Tällä toiminnalla Hesekielin oli kerrottava Israelin kansalle kuinka sille tulisi käymään ja kuinka se joutuisi pakkosiirtolaisuuteen ilman että kukaan itki sen kohtaloa. Samoin nyt mies saa Jeesukselta käskyn seurata häntä ennen kuin suruaika on saatettu loppuun.
Tämä Hesekielin tehtävä ja Jeesuksen sanat, jotka kehottavat jättämään kuolleet kuolleiden haudattavaksi asettavat yleisinhimilliset humanismin arvot päälaelleen. Ihminen ei ole kaiken mitta. Jumalan valtakunta on enemmän kuin ihminen. Tässä tilanteessa oli tärkeämpää lähteä julistamaan Jumalan valtakuntaa kuin huolehtia isänsä hautaamisesta kaikkien sääntöjen mukaan.
Kolmas mies olisi kyllä seurannut Jeesusta, jos olisi vain saanut hyvästellä kotiväkensä. Hänelle Jeesus vastasi, että ”joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.” Ensimmäisessä kuninkaiden kirjassa on tapaus, jossa tuleva profeetta Elisa on kyntämässä kotitilallaan, kun Elia kutsuu hänet seuraajakseen. Tällöin Elia antoi Elisan käydä kotona hyvästelemässä vanhemmat ennen kuin hän ryhtyi seuraamaan Eliaa.
Jeesus puolestaan ei halua minkäänlaista viivytystä hänen seuraamisensa suhteen. Nyt ollaan matkalla Jerusalemiin ja Jumalan valtakunta on käsillä. Hän on tärkeämpi hahmo kuin Vanhan testamentin toiseksi suurin profeetta Elia. Jumalan valtakunta tulee maailmaan Kristuksessa, siksi nyt on mahdotonta epäröidä.
Jos auratessa katselee taakseen, niin kyntölinja menee vinoon ja pelto ei tule kunnolla kynnettyä. Jeesus osoittaa, että Jumalan valtakunnassa ei ole sopivaa toimia näin. Jos tekee mitään muuta kuin vastaa kutsuun, niin homma menee vinoon ja pieleen. Joko olet Jumalan valtakunnan sisäpuolella tai sitten olet sen ulkopuolella, mitään välimuotoa ei ole olemassa.
Myös toinen vanhan testamentin tapahtuma liittyy tähän. Lootin vaimo katseli taakseen pelastuttuaan Sodomasta ja muuttui sen jälkeen suolapatsaaksi. Tässä on kuva siitä, kuinka Jumalan pelastuksesta osallisena, ei tule enää haikailla menneeseen jumalattomaan maailmaan. Kun siis tarttuu auraan Jumalan valtakunnassa, ei siis enää tulee katsella taakseen, vaan vaeltaa tätä elämää Jumalan johdatuksessa, uskossa ja rukouksessa kohti taivasta. Kun sinut on kerran kasteessa otettu Jumalan valtakuntaan ja siirretty pois Jumalan vastustajan ja pahojen henkien valtakunnasta, älä enää katsele taaksesi, vaan elä rohkeasti seurakunnan jäsenenä, Jumalan sanan ja sakramenttien yhteydessä.
Mooseksen laissa oli selvä käsky kunnioittaa isääsi ja äitiäsi. Jumalan valtakunnan tullessa tilanne kääntyy päälaelleen. Jumalaa on rakastettava enemmän kuin vanhempiaan. Ensimmäinen käsky menee neljännen yläpuolelle. Vanhempia on kyllä kunnioitettava, mutta vain siinä määrin että ensimmäinen käsky tulee täytettyä.
Näitä kolmea miestä Jeesus vaati jättämään sinänsä tärkeät asiat taakseen ja tulemaan ehdoitta hänen seuraajakseen. Mielenkiintoista on, että Luukas jättää täysin kertomatta, mitä miehet vastasivat Jeesukselle. Lähtivätkö he hänen mukaansa vai eivät? Kaksi näistä ihmisistä puhuttelee Jeesusta Herraksi. He ovat siis sanojensa mukaan tosissaan tässä asiassa. Kuitenkin heidän yrityksensä viivytellä tottelevaisuutta näyttävät heidän pyrkimystensä onton luonteen.
Miehet eivät ottaneet huomioon sitä, että Jeesuksen seuraaminen saattaa viedä ihmisen niiden rajojen ulkopuolelle, jotka ovat yleisesti hyväksyttyjä. Jumalan valtakuntaan ei voi mennä vain osittain, vaan se vaatii ihmisen kokonaan. Sören Kierkegaardin sanoin Jumalan valtakunta ei voi olla ’sekä - että’ vaan se on ’joko - tai’.
Evankelista on jättänyt nämä miesten vastaukset kertomatta ikään kuin kysyäkseen kuulijalta: ”mitä sinä vastaat?” Lähdetkö seuraamaan Jeesusta vai onko aina jotakin, joka tulee ennen sitä? Saako Jumala olla Jumala vai tehdäänkö hänestä vain väline oman elämämme kiillottamiseen?
Miksi nämä miehet eivät sitten ehkä lähteneet seuraamaan Jeesusta. Esteeksi nousivat erilaiset yhteiskunnalliset sopivaisuussäännöt, uskonnolliset tavat ja vanhemmat. Voisi melkein sanoa, että näillä miehillä oli lopulta kolme syytä siihen, miksi eivät lähteneet Jeesuksen mukaan: Ne olivat koti, uskonto ja isänmaa.
Jeesuksen sanojen äärellä joutuu nöyrtymään. Teemme helposti sinänsä hyvistä arvoistakin ideologian, joka estää löytämästä persoonaa, Jeesusta. Kristus ei tullut levittämään ideologiaa, vaan tuli antamaan itsensä, jotta jokaisella syntisellä ihmisellä voisi olla suhde Jumalaan. Tämä suhde menee kaiken muun edelle.
Tänään pääsemme sivustakatsojina tarkkailemaan kuinka kolme erilaista miestä harkitsi seuraavansa Jeesusta. Kaikki kolme ovat periaatteessa kiinnostuneita Jeesuksen mukaan lähtemisestä, mutta kun pitäisi konkreettisesti tehdä jotakin, ilmeneekin heti ongelmia. Intoa siis on, mutta ei asian vaatimaa harkintaa tai vakavuutta.
Ensimmäinen mies väitti seuraavansa Jeesusta minne ikinä hän menee. Miehen väitteeseen sisältyy tietty ironia, sillä tässä luvussa kerrotaan aiemmin, että Jeesus suuntasi nyt kulkunsa kohti Jerusalemia. Jeesus ei ole matkalla siis minne tahansa kivaan seikkailuun. Hän ei ole viettämässä kivoja piknik-hetkiä ympäri Galilean kauniita maisemia, vaan hänen askeleensa käyvät kohti kärsimystä ja kuolemaa Jerusalemissa.
Kristuksen seuraajan matka vie kohti kärsimystä ja kuolemaa, mutta samalla se vie voittoon. Voitto ei tule ohitse kärsimyksen ja kuoleman, vaan niiden kautta ja niiden läpi. ”Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.”
Jeesus vastaa miehelle, että ”ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.” Ennen tätä kohtaa kerrotaan kuinka Samarian kaupungit olivat juuri torjuneet Jeesuksen. Maailmaan tullessaan Jeesuksen perheelle ei ollut sijaa majatalossa. Johannes kirjoittaa evankeliuminsa alussa, että ”hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.” Ihmisen pojalla ei missään vaiheessa ole, mihin päänsä kallistaisi. Hän tuli maailmaan kaupungin ulkopuolella ja hänet naulittiin lopulta ristiin kaupungin ulkopuolella.
Jeesus on koditon maan päällä ja nyt matkalla Jerusalemiin, joka on Jumalan Pyhä kaupunki, hänen asuinsijansa maan päällä. Lopulta Jerusalemkin hylkää hänet. Temppelin ylipapit ovat etunenässä valmiita tuomitsemaan hänet kuolemaan. Edes se kaupunki, jossa Jumalan sanotaan asuvan, ei ota Ihmisen poikaa vastaan. Maailman pelastajalle, sille, jonka välityksellä kaikki on luotu, ei ole mitään paikkaa maan päällä. Jopa ketuilla on luolansa ja linnuilla pesänsä, mutta Kristuksella ei ole. Ainoa paikka, joka tällä meidän ihmiskunnallamme, sinulla ja minulla, on tarjota maailman luojalle ja pelastajalle, on risti, johon hänet hylätään kuolemaan.
Edellinen paavi Benedictus, sanookin Jeesuksesta näin: ”Syntymästään saakka hänen paikkansa on kaiken ulkopuolella, mikä maailmassa on merkittävää ja mahtavaa. -- Kristityksi pyrkivän on näin vetäydyttävä pois vallitsevien arvojen vaikutuspiiristä - pyrittävä löytämään elämäämme valaiseva totuuden valo ja sen avulla pääsemään oikealle tielle.”
Jeesuksen seuraajakandidaatille käy siis ilmi, että Jeesuksella ei välttämättä ole mitään annettavaa maallisessa mielessä. Hänellä ei ole tarjota hienoa kotia Vepsäläisen kalusteilla. Sen sijaan hänellä on tarjota taivaan koti Isän luona. Jeesuksen seuraajalle ei ole paikkaa vallitsevassa yhteiskunnassa, kulttuurissa eikä uskonnossa, mutta hänelle löytyy paikka Jumalan suunnitelmasta.
Toinen mies lupasi seurata Jeesusta kunhan saisi ensiksi haudata isänsä. Hänelle Jeesus vastaa: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa.”
Muistan kun ehkä ala-asteikäisenä en ollut oikein innostunut menemään jonkun kaukaisen sukulaisen hautajaisiin ja sanoin vanhemmilleni, että antaa kuolleiden haudata kuolleensa, minä jään kotiin. Tämä lause ei silloin kuitenkaan oikein vakuuttanut vanhempiani. Miten tämä kohta tulisi siis ymmärtää? Emmekö kuitenkin vietä kristillisiä hautajaisia? Miten kuolleet voivat haudata kuolleensa?
Usein tämä kohta ymmärretään kielikuvana. Antakoon siis hengellisesti kuolleiden haudata fyysisesti kuolleet. Tällöin siis tulkitaan ihan oikein, että ne, jotka ovat sisällä Jumalan valtakunnassa, ovat todella eläviä. Maailma sen sijaan on syntiinlankeemuksen seurauksena kuoleman vallassa. Nämä hengellisesti kuolleet ja fyysisesti kuolleet hoitakoon sitten asiansa keskenään. Jumalan valtakunta on tärkeämpää kuin kuolleiden touhut, koska vain siellä ihminen saa maistella todellista elämää.
Kohdan voi kuitenkin ihan hyvin tulkita kirjaimellisesti. Nimittäin juutalaisuudessa kuolleet haudattiin aina saman päivän aikana. Jeesuskin laskettiin ristiltä hautaan ennen kuin päivä vaihtui. Tätä ensimmäistä hautausta, jossa ruumis asetetaan sinetöityyn hautaan seurasi ruumiin maaduttua kahdentoista kuukauden päästä uusi hautaus, jossa vainajan luut kerättiin luulaatikkoon ja haudattiin uudestaan. Tämän ajan vainajan omaiset saivat työstää suruaan. Jos Jeesus viittaa tähän, silloin hänen sanansa tarkoittavat, että antaa niiden, jotka ovat jo valmiiksi kuolleita sukuhaudassa, haudata heidän omat kuolleensa. Miehen isä ei siis maannut jossakin kuolleena ja hautaamatta, vaan hänet oli haudattu kuolemansa päivänä. Nyt isä odotti haudassa toista hautausta, eikä poika halunnut lähteä Jeesuksen seuraan ennen kuin saisi nähdä sen.
Totta kai pojalla oli velvollisuus haudata isänsä lain vaatimalla tavalla. Juutalaisessa perinteessä hautaamiseen liittyvät velvollisuudet olivat niin pyhiä, että ne ajoivat muiden Vanhan testamentin lakien ylitse. Jeesus vaatii nyt itsensä seuraamiseksi tärkeiden hautajaisiin liittyvien tapojen rikkomista, joiden juuret olivat Mooseksen laissa. Jeesuksen seuraaminen on tärkeämpää kuin mikään muu. Jumalan asiat tulevat ennen maallisia asioita ja jopa uskonnollisia tapoja. Mikään ei voi olla opetuslapseksi tulemisen esteenä. Jeesuksen viimeisellä matkalla kohti Jerusalemia, on koko ihmiskunnan kohtalo pelissä. Silloin eivät mitkään hautajaistraditiot voi pidätellä ihmistä.
Vanhassa testamentissa kerrotaan profeetta Hesekielistä, joka sai Jumalalta vaikean tehtävän. Hänen vaimonsa kuoli äkillisesti, mutta hän ei saanut osoittaa suruaan eikä itkeä tai vuodattaa kyyneleitä. Tällä toiminnalla Hesekielin oli kerrottava Israelin kansalle kuinka sille tulisi käymään ja kuinka se joutuisi pakkosiirtolaisuuteen ilman että kukaan itki sen kohtaloa. Samoin nyt mies saa Jeesukselta käskyn seurata häntä ennen kuin suruaika on saatettu loppuun.
Tämä Hesekielin tehtävä ja Jeesuksen sanat, jotka kehottavat jättämään kuolleet kuolleiden haudattavaksi asettavat yleisinhimilliset humanismin arvot päälaelleen. Ihminen ei ole kaiken mitta. Jumalan valtakunta on enemmän kuin ihminen. Tässä tilanteessa oli tärkeämpää lähteä julistamaan Jumalan valtakuntaa kuin huolehtia isänsä hautaamisesta kaikkien sääntöjen mukaan.
Kolmas mies olisi kyllä seurannut Jeesusta, jos olisi vain saanut hyvästellä kotiväkensä. Hänelle Jeesus vastasi, että ”joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.” Ensimmäisessä kuninkaiden kirjassa on tapaus, jossa tuleva profeetta Elisa on kyntämässä kotitilallaan, kun Elia kutsuu hänet seuraajakseen. Tällöin Elia antoi Elisan käydä kotona hyvästelemässä vanhemmat ennen kuin hän ryhtyi seuraamaan Eliaa.
Jeesus puolestaan ei halua minkäänlaista viivytystä hänen seuraamisensa suhteen. Nyt ollaan matkalla Jerusalemiin ja Jumalan valtakunta on käsillä. Hän on tärkeämpi hahmo kuin Vanhan testamentin toiseksi suurin profeetta Elia. Jumalan valtakunta tulee maailmaan Kristuksessa, siksi nyt on mahdotonta epäröidä.
Jos auratessa katselee taakseen, niin kyntölinja menee vinoon ja pelto ei tule kunnolla kynnettyä. Jeesus osoittaa, että Jumalan valtakunnassa ei ole sopivaa toimia näin. Jos tekee mitään muuta kuin vastaa kutsuun, niin homma menee vinoon ja pieleen. Joko olet Jumalan valtakunnan sisäpuolella tai sitten olet sen ulkopuolella, mitään välimuotoa ei ole olemassa.
Myös toinen vanhan testamentin tapahtuma liittyy tähän. Lootin vaimo katseli taakseen pelastuttuaan Sodomasta ja muuttui sen jälkeen suolapatsaaksi. Tässä on kuva siitä, kuinka Jumalan pelastuksesta osallisena, ei tule enää haikailla menneeseen jumalattomaan maailmaan. Kun siis tarttuu auraan Jumalan valtakunnassa, ei siis enää tulee katsella taakseen, vaan vaeltaa tätä elämää Jumalan johdatuksessa, uskossa ja rukouksessa kohti taivasta. Kun sinut on kerran kasteessa otettu Jumalan valtakuntaan ja siirretty pois Jumalan vastustajan ja pahojen henkien valtakunnasta, älä enää katsele taaksesi, vaan elä rohkeasti seurakunnan jäsenenä, Jumalan sanan ja sakramenttien yhteydessä.
Mooseksen laissa oli selvä käsky kunnioittaa isääsi ja äitiäsi. Jumalan valtakunnan tullessa tilanne kääntyy päälaelleen. Jumalaa on rakastettava enemmän kuin vanhempiaan. Ensimmäinen käsky menee neljännen yläpuolelle. Vanhempia on kyllä kunnioitettava, mutta vain siinä määrin että ensimmäinen käsky tulee täytettyä.
Näitä kolmea miestä Jeesus vaati jättämään sinänsä tärkeät asiat taakseen ja tulemaan ehdoitta hänen seuraajakseen. Mielenkiintoista on, että Luukas jättää täysin kertomatta, mitä miehet vastasivat Jeesukselle. Lähtivätkö he hänen mukaansa vai eivät? Kaksi näistä ihmisistä puhuttelee Jeesusta Herraksi. He ovat siis sanojensa mukaan tosissaan tässä asiassa. Kuitenkin heidän yrityksensä viivytellä tottelevaisuutta näyttävät heidän pyrkimystensä onton luonteen.
Miehet eivät ottaneet huomioon sitä, että Jeesuksen seuraaminen saattaa viedä ihmisen niiden rajojen ulkopuolelle, jotka ovat yleisesti hyväksyttyjä. Jumalan valtakuntaan ei voi mennä vain osittain, vaan se vaatii ihmisen kokonaan. Sören Kierkegaardin sanoin Jumalan valtakunta ei voi olla ’sekä - että’ vaan se on ’joko - tai’.
Evankelista on jättänyt nämä miesten vastaukset kertomatta ikään kuin kysyäkseen kuulijalta: ”mitä sinä vastaat?” Lähdetkö seuraamaan Jeesusta vai onko aina jotakin, joka tulee ennen sitä? Saako Jumala olla Jumala vai tehdäänkö hänestä vain väline oman elämämme kiillottamiseen?
Miksi nämä miehet eivät sitten ehkä lähteneet seuraamaan Jeesusta. Esteeksi nousivat erilaiset yhteiskunnalliset sopivaisuussäännöt, uskonnolliset tavat ja vanhemmat. Voisi melkein sanoa, että näillä miehillä oli lopulta kolme syytä siihen, miksi eivät lähteneet Jeesuksen mukaan: Ne olivat koti, uskonto ja isänmaa.
Jeesuksen sanojen äärellä joutuu nöyrtymään. Teemme helposti sinänsä hyvistä arvoistakin ideologian, joka estää löytämästä persoonaa, Jeesusta. Kristus ei tullut levittämään ideologiaa, vaan tuli antamaan itsensä, jotta jokaisella syntisellä ihmisellä voisi olla suhde Jumalaan. Tämä suhde menee kaiken muun edelle.
Kommentit
Lähetä kommentti