Saarna 1. paastonajan sunnuntaina
Matt. 4:1–11
Sanotaan, että ihmistä kiusaavat nuorena lihan himot, keski-ikäisenä rahan ja vallan himot sekä vanhana omavanhurskauden kiusaus. Näiden asioiden äärellä olemme jokainen kamppailleet ja tulemme kamppailemaan.
Jeesuksen julkinen toiminta heti hänen kasteensa jälkeen alkaa kertomuksella Jeesuksen kiusauksista tai koettelemuksista. Jeesus antautui kaikkiin niihin koetuksiin ja vaaroihin, joita inhimillinen elämä pitää sisällään. Näin hän osoittautui todelliseksi ihmiseksi ja messiaaksi, joka ymmärtää niitä, joita hän on tullut pelastamaan kuten Heprealaiskirjeen kirjoittaja pariinkin otteeseen muistuttaa:
”Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit. Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.” ja toisaalla heprealaiskirjeessä: ”Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän ei vain langennut syntiin.”
Ihminen, joka kamppailee kovasti vaikkapa seksuaalisen elämän kiusausten tai rahan ja vallan tai omavanhurskauden kiusausten kanssa, saattaa pohtia, miksi Jeesusta ei kiusattu juuri samoilla kiusauksilla kuin itseäni. Toki Jeesuksen kiusaukset liittyvät meidän elämämme kiusauksiin, mutta Jeesuksen kiusausten kohdalla kyse oli enemmästäkin kuin vain yksittäisistä moraalisista rikkomuksista.
Mistä niissä sitten oli kyse? Lähtökohta on se, että Kristus on todellinen ihminen, jolla on oikea ihmisen sielu ja ruumis ja joka on elänyt historiassa. Siksi häntä ylipäätään kiusattiin. Kuitenkin samaan aikaan Kristus on myöskin kokonaan Jumala. Synti on puolestaan Jumalan tahdon rikkomista. Jumala ei voi tehdä syntiä, koska hän silloin toimisi omaa olemustaan vastaan, eikä silloin olisi enää Jumala. Jumalan on siis loogisesti mahdotonta tehdä syntiä. Kristuksen yhdessä ainoassa persoonassa inhimillinen ja jumalallinen luonto olivat yhdistyneet. Tämän vuoksi Kristus ei olisi edes periaatteessa voinut syyllistyä mihinkään syntiin tai moraaliseen rikkomukseen, vaan paholaisen täytyi yrittää muulla tavoin tuhota hänen koko tehtävänsä. Siksi Jeesusta ei kiusattu yksittäisillä moraalisilla rikkomuksilla niin kuin meitä usein kiusataan.
Kiusauksissa paholainen asettaa Jeesukselle ansan, jossa hänen koko tehtävänsä luonne ja ihmiseksi tulonsa päämäärä on koetteilla. Paholainen halusi suistaa Jeesuksen pois tehtävästään, joka oli koko ihmiskunnan syntien sovittaminen. Olisipa mikä tahansa näistä kiusauksista onnistunut, Jeesus ei enää olisi ollut sellainen vapahtaja, jollaiseksi hän tuli tänne maailmaan ja jota maailman synti vaati. Siksi paholaisen kiusaukset olivat erittäin taidokkaita.
Koska kyseessä on koko Jeesuksen tehtävän päämäärä ja olemus, on kristityillä kaikkina aikoina vaarana sortua näihin samoihin kiusauksiin yhteisönä eli kirkkona. Aina on vaarana kadottaa näky siitä, kuka Jeesus oikein oli ja mikä oli hänen tehtävänsä ytimessä. Siksi perehdymme nyt Jeesuksen kolmeen kiusaukseen, joita nimitän nälän, uskonnon ja vallan kiusauksiksi.
Aikamme ihmiselle ja ehkä kristityllekään yksikään näistä Jeesuksen kiusauksista ei todennäköisesti vaikuta kiusaukselta vaan suurelta mahdollisuudelta tai jopa ihanteelta, johon olisi ilman muuta tartuttava. Eikö olisi hienoa, jos kristittyinä pystyisimme poistamaan maailman nälän leiviksi muuttuneilla kivillä? Eikö olisi mahtavaa, jos Jumala ilmaisisi itsensä suurin ihmein, joista ei jäisi epäselvyyttä? Eikö olisi upeaa, jos Kristus ja hänen seuraajansa omistaisivat kaikki maailman valtakunnat ja niiden rikkaudet? Silloin Jumalan valtakunta olisi todella laskeutunut maan päälle ja Jumala todella näyttäisi voimansa ja kunniansa. Jos näin kävisi, sehän olisi kristikunnan voitto ja valtava evankelioimisen mahdollisuus. Varmasti silloin jokainen oppisi tuntemaan Herran. Ihmisinä helposti ajattelemme näin, mutta Jeesukselle tällaiset ”mahdollisuudet” olivat torjuttavia kiusauksia.
Kaikissa kiusauksissa on kyse siitä, minkä roolin Jumala ihmisen elämässä lopulta saa. Aina on vaarana se, että Jumalasta tulee jotain toissijaista, joka jää syrjään arkisen elämän huolien alle tai vallitsevien realiteettien puristukseen. Meillä ihmisillä on kaikkina aikoina kiusauksena kiinnittää ensisijainen huomio Jumalan sijaan poliittis-ekonomiseen todellisuuteen ja maailmanparantamiseen, mutta kadottaa huomio kuolleesta ja ylösnousseesta Kristuksesta.
Ensimmäisessä nälän kiusauksessa kiusaaja kehottaa Jeesusta muuttamaan kivet leiviksi. Sekä nälän kiusauksessa että seuraavassa uskonnon kiusauksessa paholainen vetoaa Jeesukseen sanoen, että ”jos kerran olet Jumalan poika”. Jumalaa vastustavat voimat vaativat Jumalalta aina enemmän kuin mitä hän on jo tehnyt. Jumalan pojan pitäisi pystyä poistamaan maailmasta nälkä ja ilmaista itsensä maailmalle selkeällä ihmeellä. Kaiken pitäisi olla näkyvää ja mitattavaa. Tuloksia pitäisi saada aikaan, joista koko yhteiskunta voisi hyötyä. Vasta sitten voisi uskoa messiaan ja Jumalan valtakunnan tulleen keskellemme.
Jeesus ei tällaisiin mitattavuuden ja empirian vaatimuksiin suostu. Näkyvän todellisuuden sijaan ensisijaista on näkymätön, hengellinen todellisuus - suhde Jumalaan - ja sen jälkeen tulevat vasta ihmiselämän fyysiset tarpeet. Meidän ei tulisi mitata pelastusta aineellisen vaan hengellisen todellisuuden mittareilla. Kristus tuli maailmaan poistamaan ihmiskunnan hengellisen nälän, ei fyysistä nälkää. Usko hyvän tekemiseen ei voi korvata uskoa Kristukseen, vaikka toki olemme kristittyinä myös velvolliset huolehtimaan lähimmäisistämme.
Toisessa uskonnon kiusauksessa paholainen pyytää Jeesusta heittäytymään alas temppelimuurin harjalta. Juutalaisen raamatunselitysteos Talmudin mukaan messias ilmestyisi Jerusalemiin ja tekisi temppelinharjalla selvän ihmeen, josta hänet julkisesti tunnistettaisiin luvatuksi messiaaksi. Onkin tärkeä kysymys, miten tunnistamme luvatun messiaan. Haluaisimme niin helposti kristinuskosta voiman ja ihmeiden uskonnon, joka ei jätä mitään epäselväksi.
Jeesus ei näitä ajatuksia hyväksy, koska ilman kärsimystä ja kuolemaa hänen todellinen messiaanisuutensa ei tule esiin. Kristus syöksyi temppelimuurin sijaan korkealta taivaasta maahan ihmiseksi ja lopulta kuolemaan. Hän teki vuoksemme paljon suuremman hypyn kuin näytösluonteisen tempauksen Jerusalemin temppelin muurilla. Ihmeiden metsästyksen sijaan Jeesus on lähtökohtaisesti löydettävissä sanassa ja sakramenteissa. Juuri Jumalan sanalla Jeesus myös joka kerta vastasi näihin paholaisen kiusauksiin.
Kaikkina aikoina kaikille ihmisille ristillä riippuva verinen Jumalan Poika on aina ollut loukkaus, kompastuskivi johon kaadutaan. Temppelimuurilla tapahtuvan ihmeen sijaan messias ilmaisee itsensä ristillä. Siinä Jumala yhtä aikaa sekä näyttäytyy että piiloutuu. Ristillä Jumala ilmoittaa todellisen olemuksensa ja hänen rakkautensa määrän syntistä ihmistä kohtaan. Kuitenkin samalla ristillä Jumala piiloutuu kunniaa, valtaa, voimaa, kauneutta ja rikkautta palvovalta ihmisjärjeltä. Niin kuin Jeesus sanoo: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä, että olet salannut tämän järkeviltä ja viisailta mutta olet ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.”
Kolmannessa kiusauksessa paholainen lupasi antaa Kristukselle kaikki valtakunnat ja niiden loiston pientä polvistumista vastaan. Tästä käy selväksi, että Saatana on tämän maailman jumala, joka omistaa vallan ja rikkauden. Jos siis elämässäsi tavoittelet ajallista rikkautta, valtaa ja kunniaa, älä suotta pyydä niitä Jeesukselta, sillä häneltä et niitä tule saamaan. Hän ei niitä omista. Rikkautta ja valtaa saadaksesi sinun tulee kääntyä ihan toisen tahon puoleen, mitä en kenellekään suosittele.
Jeesuksen kuninkuus ei ole tästä maailmasta. Hän ei ota vastaan kuninkuutta tämän maailman ruhtinaalta vaan Isältä. Tämän vuoksi hän ei polvistu paholaisen edessä. Jeesuksella on valta hänen ylösnousemuksensa seurauksena, jota ovat edeltäneet risti ja kuolema. Siksi Kristuksen valtakunnalla ei ole samanlaista loistoa ja kirkkautta kuin tämän maailman ruhtinaan valtakunnilla. Se vaikuttaa tämän maailman valtakuntien vierellä pieneltä, heikolta ja puristuksissa olevalta.
Kristityllä onkin aina kiusaus mukautua maailmaan, sen valtakuntien ja niiden loiston vaatimuksiin, sekoittaa kristinuskon arvot maailman arvojen kanssa ja näin luopua omasta identiteetistään. Niin helposti olemme hiljaa omasta sanomastamme ylenmääräiseen poliittisen korrektiuden paineessa. Toisaalta on myös suuri kiusaus pönkittää kristinuskon sanomaa ja voimaa maallisen vallan keinoin. Tälle tielle Kristus ei kuitenkaan lähde, sillä kristinusko on vapauden uskonto johon eivät kuulu miekkalähetykset ja uskonsodat.
Jeesuksen kiusauksien hengessä haluaisimme tehdä kristinuskosta merkittävän poliittis-ekonomisen toimijan, joka tyydyttäisi ihmisen fyysiset tarpeet, tarjoaisi selviä merkkejä ja uskonnollisia kokemuksia sekä omistaisi vallan maan päällä. Tämä ihannekuva uskonnosta on suuri kiusaus, joka on Jeesuksen jalanjäljissä torjuttava. Uskonnollisten harhakuvien sijaan Jeesus paljastaa itsessään todellisen Jumalan, joka voitti kaikki paholaisen kiusaukset.
Sen vuoksi sinäkin voit kaikissa kiusauksissa turvautua Kristukseen, joka ei ainoastaan kärsinyt ja kuollut syntiesi tähden, vaan myös täytti kaikki lain vaatimukset syntymästä kuolemaansa asti. Luther sanoi, että lakia ei ole annettu ihmisten käsiin, jotta he täyttäisivät sen, vaan se on annettu Kristuksen käsiin, jonka oli määrä tulla ja täyttää se. Kristus täytti lain eikä langennut kiusauksiin. Kun uskot häneen, koko Kristuksen toiminta elämässä ja kuolemassa luetaan sinun hyväksesi. Hänen sovittavan kuolemansa lisäksi myös hänen täydellinen elämänsä luetaan sinun ansioksesi. Hänessä saamme osaksemme siis kaikista pyhimmän ja täydellisimmän ihmisen kaikki hyvät teot. Siihen voit kaikissa kiusauksissa tarrautua.
Sanotaan, että ihmistä kiusaavat nuorena lihan himot, keski-ikäisenä rahan ja vallan himot sekä vanhana omavanhurskauden kiusaus. Näiden asioiden äärellä olemme jokainen kamppailleet ja tulemme kamppailemaan.
Jeesuksen julkinen toiminta heti hänen kasteensa jälkeen alkaa kertomuksella Jeesuksen kiusauksista tai koettelemuksista. Jeesus antautui kaikkiin niihin koetuksiin ja vaaroihin, joita inhimillinen elämä pitää sisällään. Näin hän osoittautui todelliseksi ihmiseksi ja messiaaksi, joka ymmärtää niitä, joita hän on tullut pelastamaan kuten Heprealaiskirjeen kirjoittaja pariinkin otteeseen muistuttaa:
”Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit. Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.” ja toisaalla heprealaiskirjeessä: ”Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän ei vain langennut syntiin.”
Ihminen, joka kamppailee kovasti vaikkapa seksuaalisen elämän kiusausten tai rahan ja vallan tai omavanhurskauden kiusausten kanssa, saattaa pohtia, miksi Jeesusta ei kiusattu juuri samoilla kiusauksilla kuin itseäni. Toki Jeesuksen kiusaukset liittyvät meidän elämämme kiusauksiin, mutta Jeesuksen kiusausten kohdalla kyse oli enemmästäkin kuin vain yksittäisistä moraalisista rikkomuksista.
Mistä niissä sitten oli kyse? Lähtökohta on se, että Kristus on todellinen ihminen, jolla on oikea ihmisen sielu ja ruumis ja joka on elänyt historiassa. Siksi häntä ylipäätään kiusattiin. Kuitenkin samaan aikaan Kristus on myöskin kokonaan Jumala. Synti on puolestaan Jumalan tahdon rikkomista. Jumala ei voi tehdä syntiä, koska hän silloin toimisi omaa olemustaan vastaan, eikä silloin olisi enää Jumala. Jumalan on siis loogisesti mahdotonta tehdä syntiä. Kristuksen yhdessä ainoassa persoonassa inhimillinen ja jumalallinen luonto olivat yhdistyneet. Tämän vuoksi Kristus ei olisi edes periaatteessa voinut syyllistyä mihinkään syntiin tai moraaliseen rikkomukseen, vaan paholaisen täytyi yrittää muulla tavoin tuhota hänen koko tehtävänsä. Siksi Jeesusta ei kiusattu yksittäisillä moraalisilla rikkomuksilla niin kuin meitä usein kiusataan.
Kiusauksissa paholainen asettaa Jeesukselle ansan, jossa hänen koko tehtävänsä luonne ja ihmiseksi tulonsa päämäärä on koetteilla. Paholainen halusi suistaa Jeesuksen pois tehtävästään, joka oli koko ihmiskunnan syntien sovittaminen. Olisipa mikä tahansa näistä kiusauksista onnistunut, Jeesus ei enää olisi ollut sellainen vapahtaja, jollaiseksi hän tuli tänne maailmaan ja jota maailman synti vaati. Siksi paholaisen kiusaukset olivat erittäin taidokkaita.
Koska kyseessä on koko Jeesuksen tehtävän päämäärä ja olemus, on kristityillä kaikkina aikoina vaarana sortua näihin samoihin kiusauksiin yhteisönä eli kirkkona. Aina on vaarana kadottaa näky siitä, kuka Jeesus oikein oli ja mikä oli hänen tehtävänsä ytimessä. Siksi perehdymme nyt Jeesuksen kolmeen kiusaukseen, joita nimitän nälän, uskonnon ja vallan kiusauksiksi.
Aikamme ihmiselle ja ehkä kristityllekään yksikään näistä Jeesuksen kiusauksista ei todennäköisesti vaikuta kiusaukselta vaan suurelta mahdollisuudelta tai jopa ihanteelta, johon olisi ilman muuta tartuttava. Eikö olisi hienoa, jos kristittyinä pystyisimme poistamaan maailman nälän leiviksi muuttuneilla kivillä? Eikö olisi mahtavaa, jos Jumala ilmaisisi itsensä suurin ihmein, joista ei jäisi epäselvyyttä? Eikö olisi upeaa, jos Kristus ja hänen seuraajansa omistaisivat kaikki maailman valtakunnat ja niiden rikkaudet? Silloin Jumalan valtakunta olisi todella laskeutunut maan päälle ja Jumala todella näyttäisi voimansa ja kunniansa. Jos näin kävisi, sehän olisi kristikunnan voitto ja valtava evankelioimisen mahdollisuus. Varmasti silloin jokainen oppisi tuntemaan Herran. Ihmisinä helposti ajattelemme näin, mutta Jeesukselle tällaiset ”mahdollisuudet” olivat torjuttavia kiusauksia.
Kaikissa kiusauksissa on kyse siitä, minkä roolin Jumala ihmisen elämässä lopulta saa. Aina on vaarana se, että Jumalasta tulee jotain toissijaista, joka jää syrjään arkisen elämän huolien alle tai vallitsevien realiteettien puristukseen. Meillä ihmisillä on kaikkina aikoina kiusauksena kiinnittää ensisijainen huomio Jumalan sijaan poliittis-ekonomiseen todellisuuteen ja maailmanparantamiseen, mutta kadottaa huomio kuolleesta ja ylösnousseesta Kristuksesta.
Ensimmäisessä nälän kiusauksessa kiusaaja kehottaa Jeesusta muuttamaan kivet leiviksi. Sekä nälän kiusauksessa että seuraavassa uskonnon kiusauksessa paholainen vetoaa Jeesukseen sanoen, että ”jos kerran olet Jumalan poika”. Jumalaa vastustavat voimat vaativat Jumalalta aina enemmän kuin mitä hän on jo tehnyt. Jumalan pojan pitäisi pystyä poistamaan maailmasta nälkä ja ilmaista itsensä maailmalle selkeällä ihmeellä. Kaiken pitäisi olla näkyvää ja mitattavaa. Tuloksia pitäisi saada aikaan, joista koko yhteiskunta voisi hyötyä. Vasta sitten voisi uskoa messiaan ja Jumalan valtakunnan tulleen keskellemme.
Jeesus ei tällaisiin mitattavuuden ja empirian vaatimuksiin suostu. Näkyvän todellisuuden sijaan ensisijaista on näkymätön, hengellinen todellisuus - suhde Jumalaan - ja sen jälkeen tulevat vasta ihmiselämän fyysiset tarpeet. Meidän ei tulisi mitata pelastusta aineellisen vaan hengellisen todellisuuden mittareilla. Kristus tuli maailmaan poistamaan ihmiskunnan hengellisen nälän, ei fyysistä nälkää. Usko hyvän tekemiseen ei voi korvata uskoa Kristukseen, vaikka toki olemme kristittyinä myös velvolliset huolehtimaan lähimmäisistämme.
Toisessa uskonnon kiusauksessa paholainen pyytää Jeesusta heittäytymään alas temppelimuurin harjalta. Juutalaisen raamatunselitysteos Talmudin mukaan messias ilmestyisi Jerusalemiin ja tekisi temppelinharjalla selvän ihmeen, josta hänet julkisesti tunnistettaisiin luvatuksi messiaaksi. Onkin tärkeä kysymys, miten tunnistamme luvatun messiaan. Haluaisimme niin helposti kristinuskosta voiman ja ihmeiden uskonnon, joka ei jätä mitään epäselväksi.
Jeesus ei näitä ajatuksia hyväksy, koska ilman kärsimystä ja kuolemaa hänen todellinen messiaanisuutensa ei tule esiin. Kristus syöksyi temppelimuurin sijaan korkealta taivaasta maahan ihmiseksi ja lopulta kuolemaan. Hän teki vuoksemme paljon suuremman hypyn kuin näytösluonteisen tempauksen Jerusalemin temppelin muurilla. Ihmeiden metsästyksen sijaan Jeesus on lähtökohtaisesti löydettävissä sanassa ja sakramenteissa. Juuri Jumalan sanalla Jeesus myös joka kerta vastasi näihin paholaisen kiusauksiin.
Kaikkina aikoina kaikille ihmisille ristillä riippuva verinen Jumalan Poika on aina ollut loukkaus, kompastuskivi johon kaadutaan. Temppelimuurilla tapahtuvan ihmeen sijaan messias ilmaisee itsensä ristillä. Siinä Jumala yhtä aikaa sekä näyttäytyy että piiloutuu. Ristillä Jumala ilmoittaa todellisen olemuksensa ja hänen rakkautensa määrän syntistä ihmistä kohtaan. Kuitenkin samalla ristillä Jumala piiloutuu kunniaa, valtaa, voimaa, kauneutta ja rikkautta palvovalta ihmisjärjeltä. Niin kuin Jeesus sanoo: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä, että olet salannut tämän järkeviltä ja viisailta mutta olet ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.”
Kolmannessa kiusauksessa paholainen lupasi antaa Kristukselle kaikki valtakunnat ja niiden loiston pientä polvistumista vastaan. Tästä käy selväksi, että Saatana on tämän maailman jumala, joka omistaa vallan ja rikkauden. Jos siis elämässäsi tavoittelet ajallista rikkautta, valtaa ja kunniaa, älä suotta pyydä niitä Jeesukselta, sillä häneltä et niitä tule saamaan. Hän ei niitä omista. Rikkautta ja valtaa saadaksesi sinun tulee kääntyä ihan toisen tahon puoleen, mitä en kenellekään suosittele.
Jeesuksen kuninkuus ei ole tästä maailmasta. Hän ei ota vastaan kuninkuutta tämän maailman ruhtinaalta vaan Isältä. Tämän vuoksi hän ei polvistu paholaisen edessä. Jeesuksella on valta hänen ylösnousemuksensa seurauksena, jota ovat edeltäneet risti ja kuolema. Siksi Kristuksen valtakunnalla ei ole samanlaista loistoa ja kirkkautta kuin tämän maailman ruhtinaan valtakunnilla. Se vaikuttaa tämän maailman valtakuntien vierellä pieneltä, heikolta ja puristuksissa olevalta.
Kristityllä onkin aina kiusaus mukautua maailmaan, sen valtakuntien ja niiden loiston vaatimuksiin, sekoittaa kristinuskon arvot maailman arvojen kanssa ja näin luopua omasta identiteetistään. Niin helposti olemme hiljaa omasta sanomastamme ylenmääräiseen poliittisen korrektiuden paineessa. Toisaalta on myös suuri kiusaus pönkittää kristinuskon sanomaa ja voimaa maallisen vallan keinoin. Tälle tielle Kristus ei kuitenkaan lähde, sillä kristinusko on vapauden uskonto johon eivät kuulu miekkalähetykset ja uskonsodat.
Jeesuksen kiusauksien hengessä haluaisimme tehdä kristinuskosta merkittävän poliittis-ekonomisen toimijan, joka tyydyttäisi ihmisen fyysiset tarpeet, tarjoaisi selviä merkkejä ja uskonnollisia kokemuksia sekä omistaisi vallan maan päällä. Tämä ihannekuva uskonnosta on suuri kiusaus, joka on Jeesuksen jalanjäljissä torjuttava. Uskonnollisten harhakuvien sijaan Jeesus paljastaa itsessään todellisen Jumalan, joka voitti kaikki paholaisen kiusaukset.
Sen vuoksi sinäkin voit kaikissa kiusauksissa turvautua Kristukseen, joka ei ainoastaan kärsinyt ja kuollut syntiesi tähden, vaan myös täytti kaikki lain vaatimukset syntymästä kuolemaansa asti. Luther sanoi, että lakia ei ole annettu ihmisten käsiin, jotta he täyttäisivät sen, vaan se on annettu Kristuksen käsiin, jonka oli määrä tulla ja täyttää se. Kristus täytti lain eikä langennut kiusauksiin. Kun uskot häneen, koko Kristuksen toiminta elämässä ja kuolemassa luetaan sinun hyväksesi. Hänen sovittavan kuolemansa lisäksi myös hänen täydellinen elämänsä luetaan sinun ansioksesi. Hänessä saamme osaksemme siis kaikista pyhimmän ja täydellisimmän ihmisen kaikki hyvät teot. Siihen voit kaikissa kiusauksissa tarrautua.
Kommentit
Lähetä kommentti