Luulotellun hyvyyden vaarat

Klassisen kristinuskon hylkäämistä perustellaan usein hyvillä asioilla kuten tasa-arvolla, lähimmäisen rakastamisella ja toisten huomioon ottamisella. On kuin itse hyvyys vaatisi meitä luopumaan perinteisestä raamatuntulkinnasta.

Hyvyydessä on kuitenkin vaaransa. Vanha sanonta kuuluu, että tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla. Esimerkiksi Ranskan vallankumouksessa tapettiin giljotiinilla jopa 40000 ihmistä, kaikki vapauden, veljeyden ja tasa-arvon, siis hyvien asioiden nimiin.

Meissä on moraalinen kompassi, omatunto, joka varoittaa väärästä ja käskee toimimaan oikein. Siksi hyvyys vetoaa meihin, mutta samalla se on hyvin voimakas propaganda-ase. Erilaiset ideologiat vetoavat moraaliimme ja suostuttelevat meitä syyllisyydentunnon avulla edistämään niiden ajamia poliittisia päämääriä.

Ideologiat marxismista homoideologian kautta feminismiin taivuttelevat meitä hyvien puolelle pahoja vastaan. Milloin ne taistelevat omistavaa luokkaa, milloin heteronormatiivisuutta ja milloin patriarkaattia vastaan. Ne näkevät kutsumuksenaan taistelun, jossa pahuus poistetaan maan päältä.

Ideologiat käyttävät hyväkseen sitä, että jokainen asettuu mielellään hyvien puolelle pahoja vastaan. Tätä vaistoa kristittyjen tulisi välttää. Hyvien puolelle asettumisen sijaan meidän olisi tunnustettava syntimme eli alennuttava pahojen joukkoon. Juuri tästä Jeesus puhuu vertauksessa fariseuksesta ja publikaanista. Fariseus kiitti Jumalaa siitä, että oli hyvä ihminen, mutta publikaani löi rintaansa sanoen: "ole minulle syntiselle armollinen." Jeesus sanoo, että publikaani meni kotiinsa vanhurskaana.

Kristinusko kehottaa meitä odottamaan tulevaa maailmaa, jossa pahan valta on loppunut ja hyvä vallitsee täydellisesti. Ongelmia syntyy, jos kristinuskon lopunajallinen visio irrotetaan viitekehyksestään ja ryhdytään rakentamaan vastaavaa utopiaa tämän maailman sisälle. Mitä voimakkaammin lopunajallinen visio eli täydellinen hyvyys pyritään tuomaan läsnä olevaksi, sitä enemmän väkivaltaa seuraa.

Kun täydellisen hyvyyden tavoitteluun yhdistetään sekulaari maailmankatsomus, jossa tämä elämä on kaikki, pääsee helvetti valloilleen. Ilman ikuisen elämän näköalaa, on pakko toimia nyt heti, sillä hyvän toteutumiseksi on vain yksi ihmiselämä aikaa. Tällöin sitä vastustavat asiat joudutaan vaikka väkivalloin poistamaan, koska aikaa ei ole hukattavaksi. Siksi sekulaarit maailmanparannusprojektit tuppaavat tuottamaan pahempaa jälkeä kuin se ongelma, mitä ne alun perin lähtevät korjaamaan.

Kristityn tulee pyrkiä kohti täydellistä hyvyyttä, kauneutta ja totuutta, mutta tunnustaen oman rajoittuneisuutensa ja syntisyytensä. Ilman Jumalan armoa, hänen sanassaan pysymistä ja nöyrää asennetta hyvyyden tavoittelussa voi tulla pahaa jälkeä.

Kommentit