Irrallisuus ja kuuluminen
Irrallisuudesta on aikanamme tehty ihanne ja mihinkään kuulumisesta epäilyttävää. Meille uskotellaan, että kun elämme kaikesta irrallista elämää yksilöinä, olemme vapaita toteuttamaan itseämme miten haluamme vailla rajoittavia auktoriteetteja ja sosiaalisia sidoksia.
Aikamme ideologinen ilmapiiri pyrkii siis irrottamaan meitä tietyistä paikoista, ihmissuhteista, jäsenyyksistä, uskonnoista ja identiteeteistä elleivät ne ole itse valittuja. Tässä ilmapiirissä jopa avioliitosta on tullut sopimus, joka voidaan milloin tahansa purkaa tai määritellä kokonaan uudelleen.
Ajatellaan, että johonkin kuuluminen on aina rajaavaa ja siten syrjivää niitä kohtaan, jotka eivät voi kokea samaa. Vain irrottautumalla kaikesta voit tulla täysin osaksi maailmaa ja kokea yhteyttä kaikkien ihmisten kanssa ilman kahlitsevia raja-aitoja. Tämän vuoksi perinteiset arvot, traditiot ja käytänteet halutaan purkaa ja niitä ylläpitävät instituutiot kuten seurakunta ja perhe pyritään muokkaamaan ja niiden merkitystä horjuttamaan.
Syvimmiltään tässä kaikessa kyseessä on taistelu Jumalan luomistyötä vastaan. Ensinnäkin Jumala on luonut meidät miehiksi ja naisiksi, siis tiettyyn sukupuoleen. Tätä ei voida ihmisen perustavaa biologista todellisuutta ei voida ihmisen valinnalla muuttaa, vaikka sitä kovasti yritetään. Samoin Jumala on antanut meille tietyn perheen, tietyn kotiseudun, tietyn kansallisuuden ja ehkä tietyn kristillisen yhteisön tai hengellisen viitekehyksen.
Jumala on luonut ihmisen suhteessa olevaksi olennoksi. Jo alussa Jumala sanoo, että ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Olla osa jotakin on yksi ihmiselämän hienoimpia kokemuksia. Olla osa perhettä, kansaa tai uskontoa antaa ihmiselämälle valtavasti merkitystä.
Sen sijaan, että pyristelisi eroon ihmiselämän sidonnaisuuksista ja kuulumisista, jokaisen saa kokea tervettä itsetuntoa siitä mihin kuuluu. Olla nainen tai mies on molemmat omalla tavallaan hienoa ja rikasta. Olla jotain kansallisuutta on myöskin suuri lahja, josta kiittää Jumalaa. Olla jostakin kotoisin voi olla ylpeyden aihe. Olla osa jotain hengellistä viiteryhmää tuo paljon sisältöä elämään.
Taistelu luotua todellisuutta vastaan ei voi koskaan päättyä hyvin. Se johtaa yhä suurempaan väkivaltaan kunnes taistelu lopulta hävitään. Kun kaikki kuulumiset hylätään, jää vain kaksi tasoa, jotka määrittävät ja kontrolloivat elämämme: markkinat ja valtio. Se ei ole kristitylle terve tilanne.
Mitä jos joku ei silti koe kuuluvansa mihinkään ja kokee epäreiluna sen, että toiset kuuluvat johonkin? Meidän ei pidä luopua hyvistä asioista sen vuoksi, että kaikki eivät ole niistä osallisia vaan pikemminkin pyrkiä ottamaan muitakin niihin mukaan ja näkemään niiden arvo omassa elämässä.
Aikamme ideologinen ilmapiiri pyrkii siis irrottamaan meitä tietyistä paikoista, ihmissuhteista, jäsenyyksistä, uskonnoista ja identiteeteistä elleivät ne ole itse valittuja. Tässä ilmapiirissä jopa avioliitosta on tullut sopimus, joka voidaan milloin tahansa purkaa tai määritellä kokonaan uudelleen.
Ajatellaan, että johonkin kuuluminen on aina rajaavaa ja siten syrjivää niitä kohtaan, jotka eivät voi kokea samaa. Vain irrottautumalla kaikesta voit tulla täysin osaksi maailmaa ja kokea yhteyttä kaikkien ihmisten kanssa ilman kahlitsevia raja-aitoja. Tämän vuoksi perinteiset arvot, traditiot ja käytänteet halutaan purkaa ja niitä ylläpitävät instituutiot kuten seurakunta ja perhe pyritään muokkaamaan ja niiden merkitystä horjuttamaan.
Syvimmiltään tässä kaikessa kyseessä on taistelu Jumalan luomistyötä vastaan. Ensinnäkin Jumala on luonut meidät miehiksi ja naisiksi, siis tiettyyn sukupuoleen. Tätä ei voida ihmisen perustavaa biologista todellisuutta ei voida ihmisen valinnalla muuttaa, vaikka sitä kovasti yritetään. Samoin Jumala on antanut meille tietyn perheen, tietyn kotiseudun, tietyn kansallisuuden ja ehkä tietyn kristillisen yhteisön tai hengellisen viitekehyksen.
Jumala on luonut ihmisen suhteessa olevaksi olennoksi. Jo alussa Jumala sanoo, että ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Olla osa jotakin on yksi ihmiselämän hienoimpia kokemuksia. Olla osa perhettä, kansaa tai uskontoa antaa ihmiselämälle valtavasti merkitystä.
Sen sijaan, että pyristelisi eroon ihmiselämän sidonnaisuuksista ja kuulumisista, jokaisen saa kokea tervettä itsetuntoa siitä mihin kuuluu. Olla nainen tai mies on molemmat omalla tavallaan hienoa ja rikasta. Olla jotain kansallisuutta on myöskin suuri lahja, josta kiittää Jumalaa. Olla jostakin kotoisin voi olla ylpeyden aihe. Olla osa jotain hengellistä viiteryhmää tuo paljon sisältöä elämään.
Taistelu luotua todellisuutta vastaan ei voi koskaan päättyä hyvin. Se johtaa yhä suurempaan väkivaltaan kunnes taistelu lopulta hävitään. Kun kaikki kuulumiset hylätään, jää vain kaksi tasoa, jotka määrittävät ja kontrolloivat elämämme: markkinat ja valtio. Se ei ole kristitylle terve tilanne.
Mitä jos joku ei silti koe kuuluvansa mihinkään ja kokee epäreiluna sen, että toiset kuuluvat johonkin? Meidän ei pidä luopua hyvistä asioista sen vuoksi, että kaikki eivät ole niistä osallisia vaan pikemminkin pyrkiä ottamaan muitakin niihin mukaan ja näkemään niiden arvo omassa elämässä.
Kommentit
Lähetä kommentti