Sekulaarin yhteiskunnan loppu
Michel Houellebecq: Alistuminen. 2015, WSOY.
Ranskassa vuonna 2022 presidentinvaaleissa toiselle kierrokselle pääsevät kaikkien järkytykseksi äärioikeiston edustaja ja islamilaisen Muslimiveljeskunta-puolueen ehdokas. Estääkseen äärioikeiston nousun valtaan kaikki muut puolueet tekevät sopimuksen Muslimiveljeskunnan kanssa ja tukevat heidän ehdokastaan. Näin Ranskaan valitaan islamilainen presidentti ja hänen puolueensa saa vallan. Pian ranskalaisessa yhteiskunnassa alkavat radikaalit muutokset.
Tällaisesta lähtökohdasta alkaa Ranskan ehkä merkittävimmän nykykirjailijan Michel Houellebecqin viimeisin teos Alistuminen. Houellebecq on hyvin kiistelty kirjailija, jopa niin kiistelty, että hän joutui aikaisemman kirjansa vuoksi muuttamaan seitsemäksi vuodeksi pois Ranskasta.
Alistumista on syytetty islamofobiseksi kirjaksi. Itse en tällaista vaikutelmaa saanut, vaan mielestäni kirja oli pikemminkin osuva sekulaarin lännen kritiikki. Joka tapauksessa kirja oli hurja lukukokemus enkä ihmettele, että se on herättänyt paljon mielipiteitä suuntaan ja toiseen.
Houellebecq ei välttämättä ole suositeltavaa luettavaa. Hänen tekstistään paistaa läpi yleisen pessimistinen ja jopa ihmisvihamielinen asenne. Nihilismi on valloillaan, eivätkä hänen teoksensa ole mitään moraalin riemuvoittoja, pikemminkin päinvastoin.
Jotakin profeetallista kirjassa siitä huolimatta on. Aikamme kuvaajana Houellebecq on tarkkasilmäinen. Hän näkee selvästi läntisen sekulaarin maailman epätoivon ja umpikujan. Kirja onkin oikeastaan kuvaus sekulaarista lännestä, joka on kadottanut arvonsa ja merkityksensä.
Päähenkilö on kirjallisuuden professori, jonka elämä on vailla merkitystä ja joka miettii, mitä uudessa poliittisessa tilanteessa tekee. Hän menettää työnsä yliopistolla, sillä uuden hallinnon myötä yliopistot islamisoidaan ja voidakseen jatkaa professorina hänen olisi käännyttävä islamiin. Hänellä ei ole pysyviä ihmissuhteita, välit vanhempiin ovat katkenneet ja vapaa-aika koostuu lähinnä satunnaisista seksisuhteista, jotka tuppaavat päättymään epäonnisesti. Jollakin tapaa hän on stereotyyppinen kuvaus sekulaarista ihmisestä, jolle lihan himojen tyydyttäminen on kaikki, mitä on jäljellä.
Päähenkilö etsii vapautusta tilanteeseensa pariinkin otteeseen luostarista, mutta ei vain kykene kääntymään kristinuskoon. Näin Houellebecq maalaa eteemme koko läntisen maailman tilanteen. Sekularismi ei kanna pitkälle vaan ajautuu lopulta umpikujaan. Kristinusko toisi pelastuksen, mutta ei vain ole kanttia kääntyä siihen takaisin.
Lopulta ajatus useista vaimoista ja saudirahalla kustannettu korkea palkka yliopistossa saavat hänet harkitsemaan kääntymistä islamiin. Lihan himot ohjasivat päähenkilön elämää sekulaarina aikana ja hän ymmärtää, että voisi jatkaa suurin piirtein entisenlaista elämää islamin piirissä.
Hyvin kuvaavat ovat toisen jo islamiin kääntyneen professorin sanat kirjan päähenkilölle: ”Kristuksen jumalallisuus oli pahimman laatuinen virhe ja johti vääjäämättä humanismiin ja ihmisoikeuksiin.” Näin Houellebecq näkee, että läntinen maailmamme ihmisoikeuksineen on pitkälti kristinuskon perintöä. Alistuminen on teos, joka herättää tosissaan pohtimaan lännen tulevaisuutta. Hengellinen tyhjiö ei pysy kauaa tyhjiönä, vaan sen täyttää aina jokin.
Ranskassa vuonna 2022 presidentinvaaleissa toiselle kierrokselle pääsevät kaikkien järkytykseksi äärioikeiston edustaja ja islamilaisen Muslimiveljeskunta-puolueen ehdokas. Estääkseen äärioikeiston nousun valtaan kaikki muut puolueet tekevät sopimuksen Muslimiveljeskunnan kanssa ja tukevat heidän ehdokastaan. Näin Ranskaan valitaan islamilainen presidentti ja hänen puolueensa saa vallan. Pian ranskalaisessa yhteiskunnassa alkavat radikaalit muutokset.
Tällaisesta lähtökohdasta alkaa Ranskan ehkä merkittävimmän nykykirjailijan Michel Houellebecqin viimeisin teos Alistuminen. Houellebecq on hyvin kiistelty kirjailija, jopa niin kiistelty, että hän joutui aikaisemman kirjansa vuoksi muuttamaan seitsemäksi vuodeksi pois Ranskasta.
Alistumista on syytetty islamofobiseksi kirjaksi. Itse en tällaista vaikutelmaa saanut, vaan mielestäni kirja oli pikemminkin osuva sekulaarin lännen kritiikki. Joka tapauksessa kirja oli hurja lukukokemus enkä ihmettele, että se on herättänyt paljon mielipiteitä suuntaan ja toiseen.
Houellebecq ei välttämättä ole suositeltavaa luettavaa. Hänen tekstistään paistaa läpi yleisen pessimistinen ja jopa ihmisvihamielinen asenne. Nihilismi on valloillaan, eivätkä hänen teoksensa ole mitään moraalin riemuvoittoja, pikemminkin päinvastoin.
Jotakin profeetallista kirjassa siitä huolimatta on. Aikamme kuvaajana Houellebecq on tarkkasilmäinen. Hän näkee selvästi läntisen sekulaarin maailman epätoivon ja umpikujan. Kirja onkin oikeastaan kuvaus sekulaarista lännestä, joka on kadottanut arvonsa ja merkityksensä.
Päähenkilö on kirjallisuuden professori, jonka elämä on vailla merkitystä ja joka miettii, mitä uudessa poliittisessa tilanteessa tekee. Hän menettää työnsä yliopistolla, sillä uuden hallinnon myötä yliopistot islamisoidaan ja voidakseen jatkaa professorina hänen olisi käännyttävä islamiin. Hänellä ei ole pysyviä ihmissuhteita, välit vanhempiin ovat katkenneet ja vapaa-aika koostuu lähinnä satunnaisista seksisuhteista, jotka tuppaavat päättymään epäonnisesti. Jollakin tapaa hän on stereotyyppinen kuvaus sekulaarista ihmisestä, jolle lihan himojen tyydyttäminen on kaikki, mitä on jäljellä.
Päähenkilö etsii vapautusta tilanteeseensa pariinkin otteeseen luostarista, mutta ei vain kykene kääntymään kristinuskoon. Näin Houellebecq maalaa eteemme koko läntisen maailman tilanteen. Sekularismi ei kanna pitkälle vaan ajautuu lopulta umpikujaan. Kristinusko toisi pelastuksen, mutta ei vain ole kanttia kääntyä siihen takaisin.
Lopulta ajatus useista vaimoista ja saudirahalla kustannettu korkea palkka yliopistossa saavat hänet harkitsemaan kääntymistä islamiin. Lihan himot ohjasivat päähenkilön elämää sekulaarina aikana ja hän ymmärtää, että voisi jatkaa suurin piirtein entisenlaista elämää islamin piirissä.
Hyvin kuvaavat ovat toisen jo islamiin kääntyneen professorin sanat kirjan päähenkilölle: ”Kristuksen jumalallisuus oli pahimman laatuinen virhe ja johti vääjäämättä humanismiin ja ihmisoikeuksiin.” Näin Houellebecq näkee, että läntinen maailmamme ihmisoikeuksineen on pitkälti kristinuskon perintöä. Alistuminen on teos, joka herättää tosissaan pohtimaan lännen tulevaisuutta. Hengellinen tyhjiö ei pysy kauaa tyhjiönä, vaan sen täyttää aina jokin.
Kommentit
Lähetä kommentti