Saarna 2. sunnuntai ennen paastonaikaa
Joh. 4:31-38
Ei ole olemassa ilmaisia lounaita. Joku maksaa aina viulut. ”Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen.” Tällainen on ihmisen osa syntiinlankeemuksen jälkeen. Kovaa työtä ja ankaraa vaivannäköä, jotta edes vähän saa voita leivän päälle. Näitä lainalaisuuksia jokainen tämän elämän realiteetteihin tutustunut on joutunut opettelemaan.
Päivän tekstissä olemme keskellä kohtausta, jossa Jeesus on juuri käynyt pitkän keskustelun samarialaisen naisen kanssa kaivolla. Tällöin Jeesus oli alkanut puhua elävästä vedestä: ”Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” Vaikka nainen ei elävästä vedestä paljoa ymmärtänyt, hän vakuuttui keskustelun aikana siitä, että Jeesus oli profeetta ja jopa messias. Hän jätti Jeesuksen ja lähti kaupunkiin kertomaan tästä ihmeellisestä kohtaamisesta. Tänään luettu opetuslapsien ja Jeesuksen välinen keskustelu tapahtuu heti naisen poistuttua.
Se alkaa erikoisella keskustelulla ruuasta. Opetuslapset kutsuvat Jeesusta syömään, mutta Jeesus toteaa, että hänellä on ruokaa, josta opetuslapset eivät tiedä mitään. Tällainen kuvakieli ei aukea opetuslapsille niin kuin ei auennut kaivon naisellekaan puheet elävästä vedestä. Opetuslapset luulevat, että Jeesuksella on omia eväitä mukana, joista hän ei ole kertonut muille. Naisen kanssa keskustelussa vesi oli kuva hengellisestä elämästä. Tästä eteenpäin puhutaan veden sijaan ruuasta kuvana hengellisestä elämästä.
Jeesus selittää, mitä hänen antamansa ruoka on. ”Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen.” Johannes puhuu useamman kerran siitä, että Jeesuksen tehtävä on täyttää lähettäjänsä tahto. Kristus vie työnsä päätökseen. Hän ei lopeta kesken kaiken, vaan täyttää kokonaan lähettäjän tahdon. Hän ei haikaile johonkin toiseen kutsumukseen, vaikka paholainen yrittää kiusauksissaan houkutella häntä sosiaalitoimistoksi, temppujen tekijäksi ja maalliseksi tyranniksi.
Joku voi nyt kysyä, mitä käytännössä sitten on se lähettäjän tahto, jonka Poika täyttää. Sen Paavali kertoo ensimmäisessä kirjeessä Timoteukselle. Siellä sanotaan, että Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Poika on tullut tänne maailmaan pelastamaan ihmiskunnan. Tämän tehtävän hän ottaa koko persoonansa keskipisteeksi. Hän tuli tänne ei itseään, vaan toisia varten.
Oikeastaan kolmiyhteisen Jumalan persoonat ovat suhdekäsitteitä. Isä on vain suhteessa toiseen eli Poikaan Isä, muuten hän on yksinkertaisesti Jumala. Samoin Poika on Poika vain suhteessa Isään. Johannes kirjoittaakin: ”Poika ei voi tehdä mitään omin neuvoin.” Poika ei siis vaadi itselleen mitään, ei tee itseään varten mitään, ei missään kohtaa asetu Isää vastaan ja on täysin häntä varten ja hänen vertaisensa. Poika ei toimi omaksi kunniakseen, vaan täyttää lähettäjänsä tahdon. Hänen oma tahtonsa on täysin yhtynyt isän tahoon. Jeesus sanoo: ”Enhän minä ole tullut taivaasta tekemään oman tahtoni mukaan, vaan täyttämään lähettäjäni tahdon.” Näin jo kolminaisuuden sisällä Poika on kokonaan olemassa toisia varten, sillä hän on yhtä Isän kanssa.
Sitä, mitä Poika on kolminaisuuden sisällä, hän on myös ihmiseksi tultuaan. Omassa toiminnassaan Jeesus yhdistää täysin virkansa ja persoonansa. Hänellä ei ole mitään ”minälle” varattua omaa aluetta, joka toimisi erillään hänen tehtävästään, virastaan ja palvelutyöstään. Koko hänen toimintansa on toisia varten ja ihmisten pelastamiseksi. Hän on messiaamme ja pelastajamme täysaikaisesti. Hänellä ei ole erikseen työn ja vapaa-ajan roolia. Hän ei vain näyttele pelastajaamme tai käy päivisin töissä pelastajana, vaan hän on sitä kokonaan ja olemuksellisesti. Hän ei tarvitse vapaapäiviä tästä työstä. Tämä pelastajan työ saatetaan päätökseen kun Jeesus antaa siinä tehtävässä henkensä. Hän tekee suurimman uhrauksen, jonka ihminen voi mitään tehtävää suorittaessaan tehdä. Hän ei säästä omaa minäänsä meidän pelastamiseksemme, vaan elää täysin ja kokonaan toisia varten.
Kaikki tämä näyttää, että meistä ei ole Jeesukseksi toisillemme. Ihminen ei voi pelastaa itseään eikä toisiaan. On vain yksi, joka on tähän tehtävään omistautunut täydellisesti. Meidän rakkautemme on parhaimmillaankin hyvin osittaista ja ajallisesti jaksottaista. Ei se läpäise koko persoonaamme ja olemustamme kuten Jeesuksen kohdalla. Tarraudumme omaan egoomme ja käperrymme itseemme. Emme halua antaa itseämme täysin toisten ja Jumalan käyttöön. Itseriittoinen ihminen on tuomittu epäonnistumaan. Tarvitsemme apua, armoa.
Siksi Johannes kastaja sanoo: ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.” Oman egomme on pienennyttävä, jotta meihin pätisi Paavalin sanat: ”Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa.” Kristus ei toiminut roolissaan kasvattaakseen egoaan tai vaikutusvaltaansa. Hän eli kokonaan toisia varten, täysin tehtävälleen omistautuneena. Ja hänen tehtävänsä oli ottaa kantaakseen kaikkien maailman ihmisten kaikki pahat teot ja rikkomukset. Hän eli täysin toisia varten pelastaakseen heidät. Tällöin hän toteutti lähettäjänsä tahdon täydellisesti. Juuri Pojan oma rukous Isälle on: ”Tapahtukoon sinun tahtosi.” Siksi se on hyvä olla myös meidän rukouksemme.
Meidän tulee kasvaa kiinni Kristukseen, joka puolestaan oli täysin toisia varten. Kristukseen kasvaminen on siksi kasvamista lähimmäistä varten. Se on yhä enemmän ottamista osaa Kristuksen tehtävään, olla toisten puolesta ja toisia varten. Siksi kasvaminen uskossa Kristukseen on yhtä aikaa myös kasvamista rakkaudessa lähimmäiseen. Koska Kristus on vienyt lähettäjänsä tahdon täysin päätökseen ja kuollut puolestamme ristillä ja näin kantanut koko maailman Jumalan eteen ja elänyt pelkästään toisia varten, meillekin avautuu Kristuksesta uusi näköala lähimmäiseen. Olla häntä varten ja hänen avukseen.
Koska Kristuksen antama ruoka on se, että hän täyttää lähettäjänsä tahdon, joka puolestaan oli ihmisten pelastuminen, seuraa näistä lähtökohdista tekstin toinen puolikas, jossa Jeesus puhuu siitä, että meidän edessämme on ilmainen sadonkorjuu, jota emme ole itse kylväneet. Jeesus aloittaa puhumalla normaalista maanviljelyksen aikataulusta: ”Neljä kuuta kylvöstä korjuuseen.” Maanviljelijä joutuu odottamaan pitkään. Neljä kuukautta hän joutuu olemaan säiden ja ajan armoilla ja toivomaan, että viljasadolle ei sinä aikana käy mitään. Satoa ei pääse heti korjaamaan. Odottaminen vaatii kärsivällisyyttä ja tuntuu pitkältä ajalta nälkäisestä. Maallista leipää saadaan pöytään vain kovalla työnteolla epävarmuuden vallitessa.
Jumalan valtakunta toimii kuitenkin erilaisella logiikalla. Siellä tämän maailman ankarat lainalaisuudet eivät enää päde. Meidän ei tarvitse odottaa neljää kuukautta sanan kylvöstä sen hedelmiin, vaan Jumalan sana toimii tänään tässä ja nyt ja synnyttää satoa välittömästi. Sato on jo kypsä ja valmis leikattavaksi. Kristus on tehnyt kaiken valmiiksi. Hän on täyttänyt lähettäjänsä tahdon ja vienyt työnsä päätökseen kuolemalla puolestamme ja nousemalla kuolleista. Tämä Kristuksen työ on valmista ruokaa, jota tarjotaan meille jokaiselle. Se on ilmainen lounas, jonka saa tänään vastaanottaa Jumalan sanan ja ehtoollisen kautta. Jumalan sanan vaikutuksesta syntyy usko, joka välittömästi siirtää meidät Jumalan valtakuntaan. Satoa ei tarvitse odotella, niin kuin maanviljelijä tekee. Sadonkorjaaja saa todella palkkansa jo nyt ja hän kokoaa sadon iankaikkiseen elämään.
Jumalan antama sato on kypsynyt ja valmiina korjattavaksi. Opetuslasten tehtäväksi jää ainoastaan korjata valmis sato talteen. Jumala itse toimii sanansa välityksellä ja synnyttää uskoa. Usko ei ole meidän omassa vallassamme. Meidän ei sitä tarvitse järkeilyillämme tai psykologisilla tempuilla saada aikaan. Meidän ei tarvitse kuin viedä sanaa eteenpäin ja niittää valmista viljaa. Jumalan sana on kuin leijona, joka vapaaksi päästessään riehuu ja ärjyy enemmän kuin mihin me ikinä pystymme. Meidän tehtävämme on vain päästää tuo leijona kahleistaan vapaaksi. Jumala itse antaa sitten sadolleen kasvun.
Jumalan kylvötyö ylittää kaikki logiikan rajat. Vauhti voi olla uskomaton ja sato käsittämätön. Vanhassa testamentissa profeetta Aamos ennustaa messiaanisesta ajasta, jolloin Daavidin jälkeläinen hallitsee seuraavasti: ”Katso tulee aika, sanoo Herra, jolloin kyntäjä kulkee leikkaajan kannoilla ja rypäleiden polkija kylväjän kintereillä. Silloin vuoret pursuavat nuorta viiniä ja kukkulat lainehtivat rehevyyttään.” (Aamos 9:13). Aamos kuvaa siis tilannetta, jossa sato saadaan välittömästi ilman odottamista. Opetuslasten tilanne on itse asiassa vielä tätäkin parempi. Heidän ei tarvitse edes kylvää, vaan he saavat käydä valmiiseen pöytään korjaamaan satoa, jonka eteen he eivät ole nähneet vaivaa.
Kylväjä-vertauksessa on mielenkiintoinen satoon liittyvä yksityiskohta. Siellä sanotaan kylvetyistä siemenistä, että ”osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja tuotti satakertaisen sadon.” Vertauksessa siis yhdestä maahan pudonneesta siemenestä saatiin sata jyvää. Tässä ei puhuta tavallisesta viljelystä. Tuohon aikaan mikään vilja ei tuottanut tuollaisia satoja, vaan keskimäärin satoa saatiin alle kymmenen jyvää per kylvetty jyvä. Jeesus haluaa tällä kuvata ihmeellistä, yliluonnollista ja ennustamattoman suurta tuottoa, joka Jumalan sanasta lähtee.
Jumalan sanasta saatava sato on siis sekä äärimmäisen nopeaa että tavattoman suurta. Saamme todella korjata satoa, josta emme ole itse nähneet vaivaa. Käy niin kuin Jeesus sanoo Markuksen evankeliumissa: ”Siemen orastaa ja kasvaa, eikä hän tiedä, miten. Maa tuottaa sadon aivan itsestään, ensin korren, sitten tähkän, sitten täydet jyvät tähkään.” Näin siis Jumalan sana tuottaa satoa kun vain olemme sen vaikutuspiirissä ja otamme sen vastaan. Meidän ei tarvitse huolehtia sadosta tai kasvusta, vaan Jumala antaa sen kyllä ajallaan. Jumalan valtakunnassa sato saadaan ilman otsan hikeentymistä ilmaisena lahjana Jumalalta.
Ei ole olemassa ilmaisia lounaita. Joku maksaa aina viulut. ”Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen.” Tällainen on ihmisen osa syntiinlankeemuksen jälkeen. Kovaa työtä ja ankaraa vaivannäköä, jotta edes vähän saa voita leivän päälle. Näitä lainalaisuuksia jokainen tämän elämän realiteetteihin tutustunut on joutunut opettelemaan.
Päivän tekstissä olemme keskellä kohtausta, jossa Jeesus on juuri käynyt pitkän keskustelun samarialaisen naisen kanssa kaivolla. Tällöin Jeesus oli alkanut puhua elävästä vedestä: ”Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” Vaikka nainen ei elävästä vedestä paljoa ymmärtänyt, hän vakuuttui keskustelun aikana siitä, että Jeesus oli profeetta ja jopa messias. Hän jätti Jeesuksen ja lähti kaupunkiin kertomaan tästä ihmeellisestä kohtaamisesta. Tänään luettu opetuslapsien ja Jeesuksen välinen keskustelu tapahtuu heti naisen poistuttua.
Se alkaa erikoisella keskustelulla ruuasta. Opetuslapset kutsuvat Jeesusta syömään, mutta Jeesus toteaa, että hänellä on ruokaa, josta opetuslapset eivät tiedä mitään. Tällainen kuvakieli ei aukea opetuslapsille niin kuin ei auennut kaivon naisellekaan puheet elävästä vedestä. Opetuslapset luulevat, että Jeesuksella on omia eväitä mukana, joista hän ei ole kertonut muille. Naisen kanssa keskustelussa vesi oli kuva hengellisestä elämästä. Tästä eteenpäin puhutaan veden sijaan ruuasta kuvana hengellisestä elämästä.
Jeesus selittää, mitä hänen antamansa ruoka on. ”Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen.” Johannes puhuu useamman kerran siitä, että Jeesuksen tehtävä on täyttää lähettäjänsä tahto. Kristus vie työnsä päätökseen. Hän ei lopeta kesken kaiken, vaan täyttää kokonaan lähettäjän tahdon. Hän ei haikaile johonkin toiseen kutsumukseen, vaikka paholainen yrittää kiusauksissaan houkutella häntä sosiaalitoimistoksi, temppujen tekijäksi ja maalliseksi tyranniksi.
Joku voi nyt kysyä, mitä käytännössä sitten on se lähettäjän tahto, jonka Poika täyttää. Sen Paavali kertoo ensimmäisessä kirjeessä Timoteukselle. Siellä sanotaan, että Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Poika on tullut tänne maailmaan pelastamaan ihmiskunnan. Tämän tehtävän hän ottaa koko persoonansa keskipisteeksi. Hän tuli tänne ei itseään, vaan toisia varten.
Oikeastaan kolmiyhteisen Jumalan persoonat ovat suhdekäsitteitä. Isä on vain suhteessa toiseen eli Poikaan Isä, muuten hän on yksinkertaisesti Jumala. Samoin Poika on Poika vain suhteessa Isään. Johannes kirjoittaakin: ”Poika ei voi tehdä mitään omin neuvoin.” Poika ei siis vaadi itselleen mitään, ei tee itseään varten mitään, ei missään kohtaa asetu Isää vastaan ja on täysin häntä varten ja hänen vertaisensa. Poika ei toimi omaksi kunniakseen, vaan täyttää lähettäjänsä tahdon. Hänen oma tahtonsa on täysin yhtynyt isän tahoon. Jeesus sanoo: ”Enhän minä ole tullut taivaasta tekemään oman tahtoni mukaan, vaan täyttämään lähettäjäni tahdon.” Näin jo kolminaisuuden sisällä Poika on kokonaan olemassa toisia varten, sillä hän on yhtä Isän kanssa.
Sitä, mitä Poika on kolminaisuuden sisällä, hän on myös ihmiseksi tultuaan. Omassa toiminnassaan Jeesus yhdistää täysin virkansa ja persoonansa. Hänellä ei ole mitään ”minälle” varattua omaa aluetta, joka toimisi erillään hänen tehtävästään, virastaan ja palvelutyöstään. Koko hänen toimintansa on toisia varten ja ihmisten pelastamiseksi. Hän on messiaamme ja pelastajamme täysaikaisesti. Hänellä ei ole erikseen työn ja vapaa-ajan roolia. Hän ei vain näyttele pelastajaamme tai käy päivisin töissä pelastajana, vaan hän on sitä kokonaan ja olemuksellisesti. Hän ei tarvitse vapaapäiviä tästä työstä. Tämä pelastajan työ saatetaan päätökseen kun Jeesus antaa siinä tehtävässä henkensä. Hän tekee suurimman uhrauksen, jonka ihminen voi mitään tehtävää suorittaessaan tehdä. Hän ei säästä omaa minäänsä meidän pelastamiseksemme, vaan elää täysin ja kokonaan toisia varten.
Kaikki tämä näyttää, että meistä ei ole Jeesukseksi toisillemme. Ihminen ei voi pelastaa itseään eikä toisiaan. On vain yksi, joka on tähän tehtävään omistautunut täydellisesti. Meidän rakkautemme on parhaimmillaankin hyvin osittaista ja ajallisesti jaksottaista. Ei se läpäise koko persoonaamme ja olemustamme kuten Jeesuksen kohdalla. Tarraudumme omaan egoomme ja käperrymme itseemme. Emme halua antaa itseämme täysin toisten ja Jumalan käyttöön. Itseriittoinen ihminen on tuomittu epäonnistumaan. Tarvitsemme apua, armoa.
Siksi Johannes kastaja sanoo: ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.” Oman egomme on pienennyttävä, jotta meihin pätisi Paavalin sanat: ”Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa.” Kristus ei toiminut roolissaan kasvattaakseen egoaan tai vaikutusvaltaansa. Hän eli kokonaan toisia varten, täysin tehtävälleen omistautuneena. Ja hänen tehtävänsä oli ottaa kantaakseen kaikkien maailman ihmisten kaikki pahat teot ja rikkomukset. Hän eli täysin toisia varten pelastaakseen heidät. Tällöin hän toteutti lähettäjänsä tahdon täydellisesti. Juuri Pojan oma rukous Isälle on: ”Tapahtukoon sinun tahtosi.” Siksi se on hyvä olla myös meidän rukouksemme.
Meidän tulee kasvaa kiinni Kristukseen, joka puolestaan oli täysin toisia varten. Kristukseen kasvaminen on siksi kasvamista lähimmäistä varten. Se on yhä enemmän ottamista osaa Kristuksen tehtävään, olla toisten puolesta ja toisia varten. Siksi kasvaminen uskossa Kristukseen on yhtä aikaa myös kasvamista rakkaudessa lähimmäiseen. Koska Kristus on vienyt lähettäjänsä tahdon täysin päätökseen ja kuollut puolestamme ristillä ja näin kantanut koko maailman Jumalan eteen ja elänyt pelkästään toisia varten, meillekin avautuu Kristuksesta uusi näköala lähimmäiseen. Olla häntä varten ja hänen avukseen.
Koska Kristuksen antama ruoka on se, että hän täyttää lähettäjänsä tahdon, joka puolestaan oli ihmisten pelastuminen, seuraa näistä lähtökohdista tekstin toinen puolikas, jossa Jeesus puhuu siitä, että meidän edessämme on ilmainen sadonkorjuu, jota emme ole itse kylväneet. Jeesus aloittaa puhumalla normaalista maanviljelyksen aikataulusta: ”Neljä kuuta kylvöstä korjuuseen.” Maanviljelijä joutuu odottamaan pitkään. Neljä kuukautta hän joutuu olemaan säiden ja ajan armoilla ja toivomaan, että viljasadolle ei sinä aikana käy mitään. Satoa ei pääse heti korjaamaan. Odottaminen vaatii kärsivällisyyttä ja tuntuu pitkältä ajalta nälkäisestä. Maallista leipää saadaan pöytään vain kovalla työnteolla epävarmuuden vallitessa.
Jumalan valtakunta toimii kuitenkin erilaisella logiikalla. Siellä tämän maailman ankarat lainalaisuudet eivät enää päde. Meidän ei tarvitse odottaa neljää kuukautta sanan kylvöstä sen hedelmiin, vaan Jumalan sana toimii tänään tässä ja nyt ja synnyttää satoa välittömästi. Sato on jo kypsä ja valmis leikattavaksi. Kristus on tehnyt kaiken valmiiksi. Hän on täyttänyt lähettäjänsä tahdon ja vienyt työnsä päätökseen kuolemalla puolestamme ja nousemalla kuolleista. Tämä Kristuksen työ on valmista ruokaa, jota tarjotaan meille jokaiselle. Se on ilmainen lounas, jonka saa tänään vastaanottaa Jumalan sanan ja ehtoollisen kautta. Jumalan sanan vaikutuksesta syntyy usko, joka välittömästi siirtää meidät Jumalan valtakuntaan. Satoa ei tarvitse odotella, niin kuin maanviljelijä tekee. Sadonkorjaaja saa todella palkkansa jo nyt ja hän kokoaa sadon iankaikkiseen elämään.
Jumalan antama sato on kypsynyt ja valmiina korjattavaksi. Opetuslasten tehtäväksi jää ainoastaan korjata valmis sato talteen. Jumala itse toimii sanansa välityksellä ja synnyttää uskoa. Usko ei ole meidän omassa vallassamme. Meidän ei sitä tarvitse järkeilyillämme tai psykologisilla tempuilla saada aikaan. Meidän ei tarvitse kuin viedä sanaa eteenpäin ja niittää valmista viljaa. Jumalan sana on kuin leijona, joka vapaaksi päästessään riehuu ja ärjyy enemmän kuin mihin me ikinä pystymme. Meidän tehtävämme on vain päästää tuo leijona kahleistaan vapaaksi. Jumala itse antaa sitten sadolleen kasvun.
Jumalan kylvötyö ylittää kaikki logiikan rajat. Vauhti voi olla uskomaton ja sato käsittämätön. Vanhassa testamentissa profeetta Aamos ennustaa messiaanisesta ajasta, jolloin Daavidin jälkeläinen hallitsee seuraavasti: ”Katso tulee aika, sanoo Herra, jolloin kyntäjä kulkee leikkaajan kannoilla ja rypäleiden polkija kylväjän kintereillä. Silloin vuoret pursuavat nuorta viiniä ja kukkulat lainehtivat rehevyyttään.” (Aamos 9:13). Aamos kuvaa siis tilannetta, jossa sato saadaan välittömästi ilman odottamista. Opetuslasten tilanne on itse asiassa vielä tätäkin parempi. Heidän ei tarvitse edes kylvää, vaan he saavat käydä valmiiseen pöytään korjaamaan satoa, jonka eteen he eivät ole nähneet vaivaa.
Kylväjä-vertauksessa on mielenkiintoinen satoon liittyvä yksityiskohta. Siellä sanotaan kylvetyistä siemenistä, että ”osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja tuotti satakertaisen sadon.” Vertauksessa siis yhdestä maahan pudonneesta siemenestä saatiin sata jyvää. Tässä ei puhuta tavallisesta viljelystä. Tuohon aikaan mikään vilja ei tuottanut tuollaisia satoja, vaan keskimäärin satoa saatiin alle kymmenen jyvää per kylvetty jyvä. Jeesus haluaa tällä kuvata ihmeellistä, yliluonnollista ja ennustamattoman suurta tuottoa, joka Jumalan sanasta lähtee.
Jumalan sanasta saatava sato on siis sekä äärimmäisen nopeaa että tavattoman suurta. Saamme todella korjata satoa, josta emme ole itse nähneet vaivaa. Käy niin kuin Jeesus sanoo Markuksen evankeliumissa: ”Siemen orastaa ja kasvaa, eikä hän tiedä, miten. Maa tuottaa sadon aivan itsestään, ensin korren, sitten tähkän, sitten täydet jyvät tähkään.” Näin siis Jumalan sana tuottaa satoa kun vain olemme sen vaikutuspiirissä ja otamme sen vastaan. Meidän ei tarvitse huolehtia sadosta tai kasvusta, vaan Jumala antaa sen kyllä ajallaan. Jumalan valtakunnassa sato saadaan ilman otsan hikeentymistä ilmaisena lahjana Jumalalta.
Kommentit
Lähetä kommentti