Miksi Marx oli väärässä uskonnoista?

Monella on edelleen marxilainen näkemys uskonnoista, jonka mukaan uskonto on oopiumia kansalle: köyhä ja sorrettu luokka pakenee sosiaalisia olosuhteita hengellisyyteen. 

Tarkastelen seuraavaksi sitä, minkälaisesta sosioekonomisesta asemasta varhaiset kristityt tulivat. Oliko kristinusko pelkästään köyhien ja sorrettujen uskonto niin kuin Marx väitti? Referoin kuuluisan uskontososiologin ja varhaisen kristillisyyden tutkijan Rodney Starkin kirjaa Triumph of Christianity.

Useimmat uskonnolliset liikkeet ovat syntyneet köyhien sijaan pikemminkin rikkaiden toimesta. Näin esimerkiksi buddhalaisuus (Siddharta Gautama) tai aikamme New Age -uskonnollisuus, joka on useimmiten keskiluokkaisten ihmisten yritystä löytää merkitystä elämälleen.

Paavali toki toteaa, että kristityissä ei ole monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista eikä monta jalosukuista. Tämä kuitenkin toisaalta olettaa, että niitäkin oli joku. Alkukristillisyyden kokoisessa pienessä porukassa se oli tilastollisesti epätodennäköistä.

Jeesuksen taustasta tiedämme vähän. Hän kävi Jerusalemissa pyhiinvaelluksella joka vuosi, mikä ei köyhimmille ollut mahdollista. Hän oli rakennusmies ja hyvin koulutettu rabbi ja hänen vanhemmillaan oli omaisuutta Kapernaumissa ja Nasaretissa. Jeesus käyttää vertauksissaan usein maanomistukseen, sijoittamiseen ja palvelusväen palkkaamiseen liittyviä kuvia, mikä todistaa siitä, että hänen kuulijoissaan oli väkeä, jotka näitä käsitteitä ymmärsivät.

Opetuslapsista tiedämme seuraavaa: Sebedeuksen pojat jättivät veneensä ja palkatut palvelijansa seuratakseen Jeesusta. He omistivat siis kalastusbisneksen, jossa oli veneitä ja palkattua väkeä töissä. Se tarvitsi merkittäviä investointeja. Pietari saattoi omistaa talon sekä Betsaidassa että Kapernaumissa. Markuksen äidillä oli talo Jerusalemissa, joka toimi myös kirkkotilana (Apt. 12:12) Matteus oli veronkerääjä, joka oli vihattu, mutta vaikutusvaltainen ja varakas.

Evankeliumeissa mainitaan myös rikas Sakkeus, joka oli veronkerääjien päällikkö ja hyvin rikas. Jeesus vieraili hänen kodissaan. Jairus oli synagogan esimies ja tuli pyytämään Jeesukselta apua tyttärelleen. Joosef Arimatialainen antoi Jeesukselle hautapaikkansa ja oli hyvin varakas. Varhainen käännynnäinen oli Johanna, jonka aviomies Kuusas oli Herodeksen hovissa korkea virkamies. Myös Susanna oli varakas nainen, joka tuki rahoillaan Jeesusta. (Luuk. 8:3).

Öljy, jolla Jeesus voideltiin ennen hänen kuolemaansa, vastasi arvoltaan yhden työmiehen vuoden palkkaa. Nykyrahassa puhuttaisiin siis kymmenistä tuhansista euroista. Kaikki tämä näyttää, että Jeesus vietti köyhien ja syrjittyjen lisäksi myös paljon aikaa ylemmän luokan parissa ja monet hänen opetuksistaan on suunnattu heille. Kristinuskon sanoma koskee kaikkia yhteiskuntaluokkia.

Varhaisista kristityistä apostolisella ajalla tiedämme myös jotain. Aloitetaan Paavalista. Paavali oli varmasti rikkaasta ja arvovaltaisesta taustasta. Hän oli Rooman kansalainen mikä oli hyvin harvinaista tuossa osassa valtakuntaa. Paavali ja hänen isänsä oli fariseus. Paavali jätti nuorena kotinsa ja lähti opiskelemaan Jerusalemiin parhaan mahdollisen opettajan, Rabbi Gamalielin johdolla. Hän sai siis parhaan koulutuksen, jonka juutalainen voi saada. Paavali nousi pian niin merkittävään asemaan, että sai valtuudet rangaista kristityksi kääntyneitä juutalaisia. Teltantekijän ammatti johtui siitä, että jokaisen rabbin piti opiskella joku käsityöammatti, jolla tarvittaessa pystyi elämään.

Paavali ei opettanut niinkään sivistymättömille massoille, vaan puhui ja kirjoitti kreikkaa ja tunsi kreikankielisen Vanhan testamentin eli Septuagintan. Hän käyttää kieltä ja käsitteitä, jotka aukeavat koulutetuille paremmin kuin tavalliselle kansalle.

Paavalilla oli monia merkittäviä ja varakkaita seuraajia. Yksi heistä oli varakas kangaskauppias Lydia, jonka Paavali kastoi. Samoin Paavali kastoi Lydian perheen ja palvelijat ja Lydian kotona seurakunta myös kokoontui. Lydia lähetti Paavalille usein rahaa. Myös monia muita varakkaita tukijoita oli, jotka mahdollistivat Paavalin toiminnan taloudellisesti. Uudesta testamentista on pääteltävissä 40 henkilöä, jotka tukivat Paavalia taloudellisesti. Nämä olivat merkittäviä henkilöitä, koulutettua sosiaalista eliittiä. Yksi näistä oli Korintin kaupungin taloudenhoitaja Erastos, joka auttoi Paavalia ja oli mukana hänen matkoillaan. Toinen oli Gaius, joka oli avannut kotinsa Paavalin lisäksi ”koko seurakunnalle” Muita merkittäviä tukijoita oli Korintin synagogan esimies Crispus, jolla oli merkittävä asema juutalaisten parissa. Theofilos puolestaan oli Rooman virkamies, jolle Luuk. ja Apt. on omistettu.

Paavalin kirjeissä on nimetty 91 henkilöä, joiden nimistä voi päätellä, että noin kolmasosalla heistä oli Rooman kansalaisuus. Tämä oli huomattavan suuri osuus, jopa kymmenen kertaa normaalia otosta suurempi. Paavali siis vietti aikaa sivistyneistön ja yläluokan parissa.

Paavalin kirjeissä saadaan terveisiä keisarin hovin kristityiltä (Fil. 4:22) Paavali lähettää terveisiä Aristobuloksen perheväelle sekä Narkissoksen talonväelle (Room. 16:10-11). Narcissus oli mahdollisesti Rooman keisari Claudiuksen henkilökohtainen sihteeri ja Aristobulos Claudiuksen ystävä.

Timoteuskirjeessä annetaan ohjeita ”niille, jotka tässä maailmassa ovat rikkaita” (1. Tim. 6:17) Samoin naisia ohjeistetaan olemaan liikaa koreilematta kullalla ja koruilla, mikä viittaa siihen, että rikkaiden kristittyjen parissa tällaista ongelmaa oli.

Mikään todistusaineisto ei tue sitä, että varhainen kristinusko olisi ollut pelkästään orjien ja köyhien uskonto, vaikka toki heitäkin siihen kuului. Kristinusko ei ollut lähtökohtaisesti poliittinen liike, joka koski vain jotakin osaa kansasta. Kristinuskon sanoma koskee siis sekä köyhää että rikasta. Jokaista kutsutaan Jumalan yhteyteen.

Marx oli väärässä. Hän rakensi kuvansa kristinuskosta oman ideologiansa perusteella, ei historiallisten tosiseikkojen perusteella.

Kommentit

Suositut tekstit