Omaperäisesti hyveistä ja itsensä likoon laittamisesta
Nassim Nicholas Taleb: Oma nahka pelissä. Arkielämän piilotetut epäsymmetriat. Terra Cognita, 2018.
Vapaa-ajattelijain liitto myönsi Kimmo Pietiläiselle Väinö Volpio -palkinnon vuonna 2007 uskontokriittisen kirjallisuuden suomentamisesta. Hän on kääntänyt aiemmin kuuluisien uusateistien kirjoja suomeksi. Esimerkiksi Richard Dawkinsin Jumalharha, Daniel C. Dennetin Lumous murtuu ja Sam Harrisin Uskon loppu ovat kaikki Pietiläisen kääntämiä.
Tätä taustaa vasten oli varsin yllättävää, että vuonna 2018 Pietiläinen käänsi libanonilaissyntyisen ortodoksikristityn Nassim Nicholas Talebin kirjan Oma nahka pelissä suomeksi. En tiedä onko kustantaja Terra Cognitan linjassa tapahtunut siis jonkinlaista muutosta, koska Taleb käsittelee kirjassaan hyvin paljon uskontoa ja hyveitä aivan eri näkökulmasta kuin edellä luetellut uusateistit. Taleb esimerkiksi toteaa kirjassaan ateismista seuraavasti: ”en tunne ketään, joka olisi ateisti sekä teoissaan että sanoissaan, täysin irtaantunut rituaaleista, vainajien kunnioituksesta ja taikauskosta (esimerkiksi taloustieteeseen uskomisesta tai uskosta mahtava valtion ja sen vahvojen instituutioiden ihmeellisiin voimiin).” Joka tapauksessa on positiivista, että kristinuskoa käsittelevää kirjallisuutta kääntävät muutkin kuin kristilliset kustantajat.
Nassim Nicholas Taleb on varsin omaperäinen ajattelija. Hän on toiminut professorina useissa yliopistoissa ja häntä voi pitää ainakin filosofina, tilastotieteilijänä, riskianalyytikkona ja pörssimeklarina. Kuuluisaksi hän tuli ennustettuaan vuoden 2008 pörssiromahduksen etukäteen. Ehkä tunnetuin hänen kirjoistaan on Musta joutsen: erittäin epätodennäköisen vaikutus, joka puhui odottamattomista ja äärimmäisen harvinaisista tapahtumista kuten esimerkiksi 9/11 iskuista, joita kukaan ei olisi osannut ennustaa, mutta jotka muuttivat maailmanhistoriaa radikaalisti.
Oma nahka pelissä on tavallaan jatkoa tälle teemalle, mutta nyt Taleb puhuu yksittäisen ihmisen elämästä ja hyveellisyydestä. Kirjan pääviesti on, että meillä pitäisi olla kaikessa oma nahka pelissä. Toisin sanoen emme voi elää niin, että omien valintojemme huonot seuraukset siirtyvät muiden kannettavaksi, vaan meidän tulee olla itse valmiita kantamaan ne. Äärimmäisen hyveellistä on puolestaan kantaa toisten valintojen huonot seuraukset itse vapaaehtoisesti.
Kirja on hyvin kriittinen esimerkiksi Kantin eettistä universalismia kohtaan, jonka mukaan pitäisi aina toimia niin, että omasta toiminnasta voitaisiin tehdä universaali laki, joka koskee kaikkia ihmisiä. Talebin mukaan universalismi toimii paperilla, mutta ei oikeasti. Modernina aikana abstraktia usein painotetaan erityisen kustannuksella. Tämä tarkoittaa, että modernina aikana puhutaan paljon hyvän tekemisestä yleisellä tasolla ja maailman parantamisesta, mutta samalla saatetaan unohtaa lähimmäinen. Paljon parempi lähestymistapa on Jeesuksen ohje lähimmäisen rakastamisesta, sillä se toimii konkreettisesti.
Taleb kuvaa kirjassaan miksi vähemmistöt pyrkivät hallitsemaan ja kuinka pienikin vähemmistö voi nykyään saada suhteettoman merkityksen yhteiskunnassa. Hänen väitteensä on, että mitä suvaitsemattomampi vähemmistö on kyseessä, sitä suuremman vallan se saa, sillä syntyy epätasapaino, jossa enemmistö sopeutuu vähemmistön vaatimuksiin, koska enemmistölle juuri vähemmistön vaatimalla kysymyksellä ei ole väliä. Tämä selittää mm. salafismin ja ääri-islamismin nousun Lähi-idässä, vaikka se on vain pieni osa kaikesta islamista. Samoin se selittää myös esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen saaman suhteettoman suuren huomion lännessä.
Parhaimmillaan kirja oli puhuessaan hyvesignaloinnista eli nykyään hyvin yleisestä ilmiöstä, jossa ollaan jotain mieltä vain sen vuoksi, jotta saadaan itselle hyvän ihmisen sädekehää ilman, että asia maksaa mitään itselle. Talebin mukaan ei voi väittää olevansa hyveellinen ellei elä suoraan sen seurausten kanssa. On esimerkiksi turha vastustaa kapitalismia, jos kuitenkin käyttää samaan aikaan kapitalististen yritysten tuottamia tuotteita.
Oikea hyveellisyys ei esitä eikä mainosta mitään. Sen sijaan se vaatii rohkeutta. Talebin mukaan hyveen korkein muoto on epäsuosittu, sillä epäsuosituksi tuleminen viestii jonkinlaisesta riskin ottamisesta ja autenttisuudesta. Talebin mielestä täydellinen hyveellinen teko on sellaisen epämukavan kannan omaksuminen, josta yleisessä keskustelussa rangaistaan. Äärimmäisen hyveellistä on siis taistella epäsuositun totuuden puolesta, sillä siinä on oma nahka eli oma maine pelissä. Lopulta Jeesus on paras esikuva oman nahkan pelissä olemisesta, sillä hän uhraa oman henkensäkin toisten puolesta. Ylipäätään Talebin mukaan uskontoa ei ole ilman uhria ja missä laitetaan eniten oma nahka peliin uskon puolesta, siellä myös hedelmät ovat suurimpia.
Paljon huomiota kirjassa saa ns. Lindyn vaikutus. Alun perin Lindyn vaikutus koski Broadway-musikaalien elinajanodotetta. Huomattiin, että mitä kauemmin jotain tiettyä musikaalia oli jo esitetty, sitä pidempään sitä tultaisiin tulevaisuudessa esittämään. Tästä Taleb johtaa yleispätevän säännön: jotkut asiat vanhenevat kääntäen eli niiden elinajanodote kasvaa sitä mukaa, kun ne säilyvät elossa. Ajan vaikutus on siis asioiden todellinen kriteeri, jolla arvioida ajatukset, teknologiat, menetelmät, instituutiot ja poliittiset järjestelmät. Mikä säilyy, voittaa ja mitä kauemmin se säilyy, sen vahvemmaksi se tulee. Koska kristinuskolla on kahden tuhannen vuoden historia, näin arvioituna sillä on erittäin vahva todennäköisyys selviytyä tulevaisuudessakin. Ehkä tässä on myös syy miksi liberaaliteologian omaksuneet kirkot näyttävät katoavan maailmankartalta. Ne ovat pyrkineet luopumaan jostakin sellaisesta, jolla on pitkä historia ja mikä siksi säilyy erittäin todennäköisesti.
Taleb on erittäin originelli ajattelija. Hänen kirjansa ovat saaneetkin jonkinlaisen kulttimaineen. Ajoittaisesta sekavuudesta huolimatta kirja selittää hyvin sitä mitä ympärillämme tapahtuu ja antaa hyviä ohjeita elämään sekä mielenkiintoisia uusia näkökulmia, joita ei ole tullut ajatelleeksi.
Vapaa-ajattelijain liitto myönsi Kimmo Pietiläiselle Väinö Volpio -palkinnon vuonna 2007 uskontokriittisen kirjallisuuden suomentamisesta. Hän on kääntänyt aiemmin kuuluisien uusateistien kirjoja suomeksi. Esimerkiksi Richard Dawkinsin Jumalharha, Daniel C. Dennetin Lumous murtuu ja Sam Harrisin Uskon loppu ovat kaikki Pietiläisen kääntämiä.
Tätä taustaa vasten oli varsin yllättävää, että vuonna 2018 Pietiläinen käänsi libanonilaissyntyisen ortodoksikristityn Nassim Nicholas Talebin kirjan Oma nahka pelissä suomeksi. En tiedä onko kustantaja Terra Cognitan linjassa tapahtunut siis jonkinlaista muutosta, koska Taleb käsittelee kirjassaan hyvin paljon uskontoa ja hyveitä aivan eri näkökulmasta kuin edellä luetellut uusateistit. Taleb esimerkiksi toteaa kirjassaan ateismista seuraavasti: ”en tunne ketään, joka olisi ateisti sekä teoissaan että sanoissaan, täysin irtaantunut rituaaleista, vainajien kunnioituksesta ja taikauskosta (esimerkiksi taloustieteeseen uskomisesta tai uskosta mahtava valtion ja sen vahvojen instituutioiden ihmeellisiin voimiin).” Joka tapauksessa on positiivista, että kristinuskoa käsittelevää kirjallisuutta kääntävät muutkin kuin kristilliset kustantajat.
Nassim Nicholas Taleb on varsin omaperäinen ajattelija. Hän on toiminut professorina useissa yliopistoissa ja häntä voi pitää ainakin filosofina, tilastotieteilijänä, riskianalyytikkona ja pörssimeklarina. Kuuluisaksi hän tuli ennustettuaan vuoden 2008 pörssiromahduksen etukäteen. Ehkä tunnetuin hänen kirjoistaan on Musta joutsen: erittäin epätodennäköisen vaikutus, joka puhui odottamattomista ja äärimmäisen harvinaisista tapahtumista kuten esimerkiksi 9/11 iskuista, joita kukaan ei olisi osannut ennustaa, mutta jotka muuttivat maailmanhistoriaa radikaalisti.
Oma nahka pelissä on tavallaan jatkoa tälle teemalle, mutta nyt Taleb puhuu yksittäisen ihmisen elämästä ja hyveellisyydestä. Kirjan pääviesti on, että meillä pitäisi olla kaikessa oma nahka pelissä. Toisin sanoen emme voi elää niin, että omien valintojemme huonot seuraukset siirtyvät muiden kannettavaksi, vaan meidän tulee olla itse valmiita kantamaan ne. Äärimmäisen hyveellistä on puolestaan kantaa toisten valintojen huonot seuraukset itse vapaaehtoisesti.
Kirja on hyvin kriittinen esimerkiksi Kantin eettistä universalismia kohtaan, jonka mukaan pitäisi aina toimia niin, että omasta toiminnasta voitaisiin tehdä universaali laki, joka koskee kaikkia ihmisiä. Talebin mukaan universalismi toimii paperilla, mutta ei oikeasti. Modernina aikana abstraktia usein painotetaan erityisen kustannuksella. Tämä tarkoittaa, että modernina aikana puhutaan paljon hyvän tekemisestä yleisellä tasolla ja maailman parantamisesta, mutta samalla saatetaan unohtaa lähimmäinen. Paljon parempi lähestymistapa on Jeesuksen ohje lähimmäisen rakastamisesta, sillä se toimii konkreettisesti.
Taleb kuvaa kirjassaan miksi vähemmistöt pyrkivät hallitsemaan ja kuinka pienikin vähemmistö voi nykyään saada suhteettoman merkityksen yhteiskunnassa. Hänen väitteensä on, että mitä suvaitsemattomampi vähemmistö on kyseessä, sitä suuremman vallan se saa, sillä syntyy epätasapaino, jossa enemmistö sopeutuu vähemmistön vaatimuksiin, koska enemmistölle juuri vähemmistön vaatimalla kysymyksellä ei ole väliä. Tämä selittää mm. salafismin ja ääri-islamismin nousun Lähi-idässä, vaikka se on vain pieni osa kaikesta islamista. Samoin se selittää myös esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen saaman suhteettoman suuren huomion lännessä.
Parhaimmillaan kirja oli puhuessaan hyvesignaloinnista eli nykyään hyvin yleisestä ilmiöstä, jossa ollaan jotain mieltä vain sen vuoksi, jotta saadaan itselle hyvän ihmisen sädekehää ilman, että asia maksaa mitään itselle. Talebin mukaan ei voi väittää olevansa hyveellinen ellei elä suoraan sen seurausten kanssa. On esimerkiksi turha vastustaa kapitalismia, jos kuitenkin käyttää samaan aikaan kapitalististen yritysten tuottamia tuotteita.
Oikea hyveellisyys ei esitä eikä mainosta mitään. Sen sijaan se vaatii rohkeutta. Talebin mukaan hyveen korkein muoto on epäsuosittu, sillä epäsuosituksi tuleminen viestii jonkinlaisesta riskin ottamisesta ja autenttisuudesta. Talebin mielestä täydellinen hyveellinen teko on sellaisen epämukavan kannan omaksuminen, josta yleisessä keskustelussa rangaistaan. Äärimmäisen hyveellistä on siis taistella epäsuositun totuuden puolesta, sillä siinä on oma nahka eli oma maine pelissä. Lopulta Jeesus on paras esikuva oman nahkan pelissä olemisesta, sillä hän uhraa oman henkensäkin toisten puolesta. Ylipäätään Talebin mukaan uskontoa ei ole ilman uhria ja missä laitetaan eniten oma nahka peliin uskon puolesta, siellä myös hedelmät ovat suurimpia.
Paljon huomiota kirjassa saa ns. Lindyn vaikutus. Alun perin Lindyn vaikutus koski Broadway-musikaalien elinajanodotetta. Huomattiin, että mitä kauemmin jotain tiettyä musikaalia oli jo esitetty, sitä pidempään sitä tultaisiin tulevaisuudessa esittämään. Tästä Taleb johtaa yleispätevän säännön: jotkut asiat vanhenevat kääntäen eli niiden elinajanodote kasvaa sitä mukaa, kun ne säilyvät elossa. Ajan vaikutus on siis asioiden todellinen kriteeri, jolla arvioida ajatukset, teknologiat, menetelmät, instituutiot ja poliittiset järjestelmät. Mikä säilyy, voittaa ja mitä kauemmin se säilyy, sen vahvemmaksi se tulee. Koska kristinuskolla on kahden tuhannen vuoden historia, näin arvioituna sillä on erittäin vahva todennäköisyys selviytyä tulevaisuudessakin. Ehkä tässä on myös syy miksi liberaaliteologian omaksuneet kirkot näyttävät katoavan maailmankartalta. Ne ovat pyrkineet luopumaan jostakin sellaisesta, jolla on pitkä historia ja mikä siksi säilyy erittäin todennäköisesti.
Taleb on erittäin originelli ajattelija. Hänen kirjansa ovat saaneetkin jonkinlaisen kulttimaineen. Ajoittaisesta sekavuudesta huolimatta kirja selittää hyvin sitä mitä ympärillämme tapahtuu ja antaa hyviä ohjeita elämään sekä mielenkiintoisia uusia näkökulmia, joita ei ole tullut ajatelleeksi.
Kommentit
Lähetä kommentti