Saarna 2. adventtisunnuntai

Luuk. 17:20-24

Jokainen etsii merkkejä paremmasta huomisesta. Huolehdimme tulevaisuudesta ja haluaisimme, että meidät vapautetaan taakoistamme ja huolistamme. Tämä pätee niin maallisella kuin hengellisellä tasolla. Siksi kysymys, milloin Jumalan valtakunta tulee, on hyvin oleellinen ja polttava kysymys, joka oikeastaan on kirjoitettu meidän sisällemme. Päivän tekstissä fariseukset esittivät Jeesukselle tämän kysymyksen, joka ilmentää meissä jokaisessa elävää syvää kaipuuta ja odotusta. 

Kysymys on hyvin paljastava ja Jeesuksen toiminnan kannalta kriittinen. Jokaisella kuninkaalla täytyy olla valtakunta, muuten kuninkuus on täysin mielikuvituksellista ja epärealistista. Ja jos väittää olevansa luvattu messias, silloin täytyy osata vastata myös siihen, milloin messiaskuninkaan valtakunta tulee. Niin kauan kuin valtakuntaa ei näy, ovat puheet messiaanisuudesta pelkkää utopiaa. 

Kun fariseukset katselivat tilannetta, heidän silmiinsä mitään messiaan valtakuntaa ei näyttänyt olevan olemassa. Rooma ja pakanat hallitsivat. Israelin kansa oli monin tavoin huonossa tilassa. Sillä ei ollut laillisia hallitsijoita, eivätkä monet Vanhan testamentin profetioista olleet käyneet toteen. Fariseukset itse haikailivat poliittisen vallan perään. He kaipasivat messiasta, joka toisi vapauden roomalaisten ikeestä ja palauttaisi Israelin entiseen loistoonsa. Heidän odotuksensa oli usein sidottu maallisiin käsityksiin vallasta ja voitosta.

Toisaalta eivät nämä odotukset olleet ihan pohjaa vailla. Esimerkiksi Danielin kirjassa kerrotaan uudesta mahtavasta valtakunnasta, joka murskaa inhimilliset valtakunnat maan päällä. Sen valtakunnan johdossa on Ihmisen Poika, jolle annetaan ”valta, kunnia ja kuninkuus, kaikkien kansojen, kansakuntien ja kielten tuli palvella häntä. Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä” (Dan.7:13-14). Lisäksi sanotaan, että ”kuninkuus ja valta ja valtakuntien mahti kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle. Sen kansan valtakunta on ikuinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat ja tottelevat sitä.” (Dan. 7:27)

Voimme siis kuvitella vihamielisten fariseusten tulevan Jeesuksen luokse ja vaativan häntä joko laittamaan itsensä likoon ja nostamaan esiin tällaisen mahtipontisen messiaan valtakunnan tai pitämään turpansa kiinni ja lopettamaan sen väittämisen, että hän on Messias. Aivan kuin fariseukset pilkaten sanoisivat: ”Onko tämä sinun luvatun valtakuntasi tulemus? Ovatko nämä kalastajat ja talonpojat sinun hovimiehiäsi? Ovatko nämä ne päivät, joita profeetat ja kuninkaat odottivat niin kauan?”

Jeesuksen aikana ihmiset odottivat kuumeisesti messiaan tuloa. He tunsivat Vanhan testamentin profetiat, joissa puhuttiin tulevan messiaan kirkkaudesta ja valtakunnan mahtavuudesta; he halusivat sellaista elämää ja maata nyt. He kaipasivat suuria ja näkyviä muutoksia elämäänsä. He haikailivat selviä merkkejä, joista varmasti voisi lukea Jumalan valtakunnan olevan tullut keskellemme.

Edelleen kristillisellä kirkolla sama ongelma. Pitäisi saada aikaiseksi jotain näkyvämpää ja vaikuttavampaa kuin mitä on jo saatu aikaiseksi. Maailmaa pitäisi parantaa, ennen kuin voi uskoa Jumalan valtakunnan olevan läsnä. Kristittyjen pitäisi osoittautua paljon muita paremmiksi ihmisiksi. Pitäisi esittää jotain mitattavaa ja konkreettista, sitten vasta voi ajatella Jumalan valtakunnan olevan keskuudessamme.

Toisaalta moderni ihmiskunta on pystyttänyt itsensä ympärille loistavan valtakunnan, jonka hallitsijana ei ole Jumala. Moni kuvittelee, että ihminen pystyy itse ratkaisemaan kaikki ongelmansa. Rajoittamattoman teknisen ja moraalisen kehityksen avulla ihminen haaveilee löytävänsä onnellisuuden, kuolemattomuuden ja poistavansa itse lopulta kaiken pahan maailmasta. Teknologian ja yhteiskunnallisen kehityksen avulla pyritään saavuttamaan uusia maailmoja, joissa onnellisuus ja hyvinvointi ovat huipussaan.

Nykyihminen kuvittelee tällä tavoin tuoneensa itse jumalan valtakunnan maan päälle. Sen myötä sorto ja epätasa-arvo päätetään, vauraus ja moderni teknologia edistyy ja loputon kehitys tulee esiin. Lopulta saavutetaan täydellinen suvaitsevaisuus ja tasa-arvo, mihin aiemmat sukupolvet eivät kyenneet. Näin saadaan kaikenlaisista ihmistä alistavista ja orjuuttavista tahoista voitto ja ihminen vapautetaan toteuttamaan itseään, omia haluja ja mieltymyksiään. 

Samalla luullaan, että ihminen kehittyy paremmaksi ja siksi myös moraali pyritään päivittämään uudeksi. Käsissämme on jatkuva vallankumous suhteessa entisiin arvoihin ja moraaliin. Ihmisen valtakunta on täällä, tässä ja nyt. Siksi kaikkien pitää olla siinä projektissa mukana tai muuten emme saa sitä ihmiskuntana rakennettua. Siksi siitä tuppaa tulemaan väistämättä myös väkivaltaista ja pakottavaa.

Jeesuksen vastaus fariseusten kysymykseen Jumalan valtakunnasta on näiden huomautusten jälkeen yllättävä: Jumalan valtakunta ei tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Siitä ei voi sanoa, että se on täällä tai tuolla. Jumalan valtakunnalla ei ole postiosoitetta tai pääkonttoria. Kirkon historiassa näyttää pikemminkin osoittavan, että mitä selvemmin on väitetty, että Jumalan valtakunta on täällä tai tuolla, sitä pahempaa jälkeä yleensä on syntynyt. 

Jos esimerkiksi politiikka tai jokin poliittinen ideologia lupaa pelastaa ihmisen ja tuoda maan päälle ihanteellisen maailman, se astuu Jumalan tontille ja lupaa liikaa. Missä se alkaa tehdä Jumalan työtä, siitä ei tule jumalallista vaan demonista. Olemme 1900-luvun aikana nähneet, minkälaiseen verenvuodatukseen tällaisille perustuksille rakennetut valtakunnat kykenevät.

Mitä sitten tarkoittaa se, että Jumalan valtakunta on teidän keskellänne tai sisäisesti teissä niin kuin vanha käännös sanoo? Tekstistä voi syntyä kaksi mahdollista tulkintaa. Ensimmäisen tulkinnan mukaan Jumalan valtakunta on pohjimmiltaan yksittäisen ihmisen sielussa tai sisäisessä olemuksessa. Se ei siis ole mitään näkyvää tai ulkoista. Tämä tulkinta sopii hyvin nykyisen psykologisen ja individualistisen aikakauden ihmisille. 

Vaikka tässä on tietty totuus: usko on henkilökohtaista ja Jumala haluaa kohdata meidät jokaisen yksilöinä, tulkinnassa on myös ongelmia. Ensinnäkin tällainen opetus ei ole ihan samanlaista kuin Jeesuksen muut opetukset valtakunnan luonteesta. Siitä puuttuu kokonaan yhteisöllinen elementti, kristillinen kirkko, jota tuonelan portit eivät voita. Toiseksi olisi outoa, että juuri fariseukset olisivat sellaisia ihmisiä, joille Jeesus sanoisi näin. Muualla evankeliumeissa heitä luonnehditaan lakihenkisiksi ja lakia lähinnä ulkoisesti noudattaviksi sen sijaan, että he olisivat kiinnostuneita Jeesuksen tässä korostamasta sisäisestä pyhyydestä.

Ehkä parempi tulkinta tälle kohdalle on se, että Jumalan valtakunta on läsnä nimenomaan Jeesuksen persoonassa ja toiminnassa. Hänen kauttaan Jumalan valtakunta tuli Jeesuksen kuulijoiden keskuuteen ja tulee myös meidän keskellemme. Valtakunta oli jo alkanut, kun Jeesus opettaa, kerää opetuslapsia ja käyttää Jumalan valtaa täällä maan päällä. Tietenkin valtakunta on läsnä meissä myös sisäisesti ja hengellisesti – mutta silloinkin se toteutuu Kristuksen läsnäolona keskellämme.

Toisin sanoen Jumalan valtakunta on läsnä suoraan fariseusten edessä! Se on läsnä itse Jeesuksessa, joka on Jumalan valtakunnan ruumiillistuma. Hän on messiaaninen kuningas, jolla on valtakunta. Hän on Jumalan rakkauden elävä ilmentymä, mikä näkyy hänen jumalallista valtaa täynnä olevasta opetuksissaan, sairaiden parantamisissaan, pahojen henkien poisajamisissa ja hänen armossaan syntisiä ja hylättyjä kohtaan. Kaikki nämä ovat selkeitä todisteita siitä, että Jumalan valtakunta "on teidän keskellänne”.

Tämä Jumalan valtakunta tuli keskellemme Betlehemin seimessä. Sitä eivät tunteneet suuret ja mahtavat, rikkaat ja rehentelevät eivätkä viisaat ja oppineet. Köyhät paimenet kuitenkin kumarsivat valtakunnan kuningasta. Pian se ilmestyi Jerusalemin temppelissä, mutta vain Simeon ja Anna tunnistivat Jeesus-vauvassa kuninkaan. Valtaosalta todellinen valtakunta jää huomaamatta, vaikka he sitä odottavat, sillä he tarkkailevat vääriä merkkejä.

Jumalan valtakunnan uusi läheisyys, josta Jeesus puhuu ja jonka kuuluttaminen on hänen julistuksensa keskiössä, on hän itse. Hänen läsnäolossaan ja toiminnassaan Jumala on astunut historiaan ja toimii aivan uudella tavalla tässä ja nyt. Hänessä on tullut täyttymyksen aika. ”Jumalan valtakunta on tullut lähelle”, niin kuin Jeesus aloittaa koko maanpäällisen julistuksensa Markuksen evankeliumissa. On aivan uudenlainen katumuksen ja kääntymyksen, mutta myös ilon aika, sillä Jumala tulee Jeesuksessa luoksemme. Jumala hallitsee Jeesuksen kautta, vaikkakin ilman maallista valtaa, sillä hänen kuninkuutensa ei ole tästä maailmasta. 

Jumalan valtakunta ei toimi siis pakottamalla niin kuin maalliset valtakunnat, vaan perustuu vapaaehtoisuuteen ja uskoon. Siksi Jumalan valtakunnan rajat ovat aina osittain epäselvät, koska vain Jumala näkee ihmisen sydämeen. Tämän vuoksi Jumalan valtakunta ei koskaan ole tässä ajassa tuolla tai täällä, se ei ole asetettavissa pelkästään aistien tarkastelun kohteeksi. Itse kirkonkin rajat ovat hämärät, sillä tässä ajassa kristillisessä kirkossa on aina sekä uskovia että epäuskoisia jäseniä. Me emme pysty itse niitä rajoja piirtämään emmekä tietämään.

Näemme myös, että vaikka Jumalan valtakunta on jo keskellämme Jeesuksen toiminnassa, se saavuttaa täydellisyytensä vasta tulevaisuudessa, kun Ihmisen Poika palaa kirkkaudessaan. Raamatussa on siis kaksi erilaista valtakunnan tulemista. Ensimmäinen tapahtuu silloin kun Jeesus tuli ihmiseksi ja oli meidän keskellämme. Silloin hän alentui heikkouteen ja kärsiäkseen ja kuollakseen meidän puolestamme.

Toinen tuleminen ja Jumalan valtakunnan lopullinen esiin tuleminen tapahtuu aikojen lopulla, jolloin Kristus tulee voimassa ja kirkkaudessa ja alistaa kaiken hallintaansa. Hän tuomitsee elävät ja kuolleet ja saattaa sitten valtakuntansa voimaa. Silloin valtakunnan rajat piirretään selväsi. Silloin voi viimein sanoa, että Jumalan valtakunta on täällä tai tuolla.

Tätä toista tulemistaan Jeesus kuvailee äkillisenä tapahtumana, joka on kaikille selvää. Se on kuin salama, joka välähtää taivaan äärestä toiseen. Sitä ei voi olla huomaamatta eikä se mene keneltäkään ohi. Ilmestyskirjassa sanotaan: ”Katso, hän tulee pilvissä! Kaikki ihmiset näkevät hänet, nekin, jotka hänet lävistivät, ja hänen tullessaan vaikeroivat maailman kaikki kansat. Näin on käyvä. Aamen.” (Ilm. 1:7) Kaikki maailman kansat siis huomaavat tämän. Jopa nekin, jotka halusivat Kristuksen kuolemaa.

Jos joku siis väittää, että Jeesus on palannut takaisin tuolla tai täällä, niin nämä väitteet on suoralta kädeltä hylättävä, jos tieto asiasta ei ole jo tiedossasi. Kun Jeesus palaa, sitä uutista ei tarvitse lukea lehdestä tai kuulla kaverilta. Se on päivänselvä maailmanlaajuinen tapahtuma, joka ei voi mennä keneltäkään ohi. ”Kaikki näkevät hänet, nekin, jotka hänet lävistivät, ja hänen tullessaan vaikeroivat maailman kaikki kansat.”

Salama viittaa myös siihen, että se tulee nopeasti ja ilman ennakkovaroituksia. Tietenkin Jeesus kertoo toisaalla joistakin merkeistä, jotka kertovat aikojen läheisyydestä vähän samaan tapaan kuin tummien pilvien nousu voi kertoa siitä, että kohta salamoi. Mutta tarkkaa hetkeä salaman iskemiseen on mahdotonta sanoa. Kun se välähtää, sitten on jo myöhäistä valmistautua asiaan. Siksi meidän tulee olla valppaita ja valmiita joka päivä kohtaamaan Herramme.

Tänäänkin meitä kehotetaan etsimään Jumalan valtakuntaa, joka on meidän keskellämme. Se valtakunta saattaa näyttää halvalta ja heikolta maallisten valtakuntien rinnalla, mutta sen heikkoudessa on sen voima, joka lopulta peittoaa myös maalliset valtakunnat. 

Tuo valtakunta on koko ajan läsnä keskellämme Jeesuksen toiminnassa. Se ilmenee Jumalan sanassa, joka tuo valtakunnan keskellemme. Se ilmenee kasteessa, jonka kautta ihmisiä otetaan Jumalan valtakuntaan. Se ilmenee ehtoollisessa, jossa Kristus antaa itsensä meille. Se ilmenee synninpäästön sanoissa, jotka vapauttavat meidät taakoistamme. Se ilmenee rukouksessa, jossa olemme jatkuvasti yhteydessä valtiaaseemme. Ja se ilmenee ristin kantamisena, jonka kautta seuraamme kuningastamme.

Jeesus sanoo: ”Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti.” (Matt. 25:34)