Saarna 2. sunnuntai loppiaisesta

Mark. 1:14-15

Kuulemme tänään maailmanhistorian käänteentekevimmän saarnan. Edessämme on Jeesuksen aivan ensimmäinen viesti – sanat, jotka aloittivat hänen julkisen toimintansa ja siten mullistivat koko maailman. Meidän eteemme asetetaan Jeesuksen ohjelmanjulistus, hänen sanomansa ytimekäs tiivistys, johon voidaan kiteyttää hänen koko maanpäällinen opetuksensa. Siksi sitä on syytä pohdiskella moneen kertaan ja perusteellisesti.

"Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!". Jeesuksen sanat eivät ole vain historiallinen saarna; ne ovat myös voimassa oleva kutsu jokaiselle meistä tänään. Ne kertovat meille ajan täyttymisestä ja Jumalan valtakunnan läheisyydestä – nämä asiat ovat tänäänkin yhtä totta kuin Jeesuksen lausuessa ne. Tarkastellaan siksi niitä lähemmin.

Jeesus julistaa ajan täyttymistä. Se ei kuvaa kalenterin sivun kääntymistä tai herätyskellon soimista, vaan viittaa maailmanhistorian käännekohtaan. Kreikassa oli nimittäin kaksi sanaa ajalle: kronos ja kairos, joista Jeesus käyttää tässä jälkimmäistä. Kronos oli se tasaisesti kuluva aika, jota mittaamme kellolla ja jota jaksotamme kalenterilla. Kairos puolestaan oli eräänlainen aikakausien käännekohta, merkityksellisyyttä tihkuva ajan hetki, joka vaikuttaa kaikkiin hetkiin sen jälkeen. Tässä hetkessä maailmanhistoria ei ainoastaan etene, vaan kääntyy uuteen suuntaan.

Jeesus julistaa näin eskatologian avainkohdan koittaneen. Ajan täyttyminen ilmoittaa uuden aikakauden – ennennäkemättömän epookin – alkamisesta, jossa kaikki menee uusiksi. Tässä hetkessä Jumalan suunnitelmat ja profetiat, jotka ovat kietoutuneet vuosisatojen hämärään historiaan, tiivistyvät yhteen ajalliseen pisteeseen ja saavat täyttymyksensä.

Vanhassa Testamentissa on moneen kertaan ennustettu ja odotettu Messiaan tulemista. Profetiat ja lupaukset, joita Israelin kansan pitkä historia on pullollaan, saavat nyt täyttymyksensä Jeesuksessa Kristuksessa. Jeesuksen sanat "aika on täyttynyt" julistavat siis paljon enemmän kuin tietyn hetken saapumista. Ne kuuluttavat Jumalan aktiivista toimintaa historiassa, hänen suunnitelmansa täyttymistä ja kohta koittavaa pelastuksen hetkeä.

Myös Paavali käyttää samaa ilmaisua galatalaiskirjeessä sanoen: ”kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa” (Gal 4:4). Jeesuksen ilmaisema "aika" on siis ajanjakso, joka symboloi Jumalan pelastussuunnitelman huipentumaa, jossa Jumala näkee sopivaksi toteuttaa suuren suunnitelmansa ihmiskunnan puolesta.

Tämä ajanjakso ei ole pelkästään historiallinen merkkipaalu; se on myös uusi hengellinen todellisuus, joka koskettaa koko ihmiskuntaa. Ilmoittaessaan ajan täyttymisestä Jeesus kutsuu koko ihmiskuntaa – ei vain tiettyä ryhmää tai aikakautta, vaan kaikkia, jotka ovat valmiita kuulemaan hänen sanomansa. Tämä kutsu on yhtä ajankohtainen tänään kuin se oli kaksi tuhatta vuotta sitten. Kaikkien ihmisten kaikkina aikoina on tästä lähin käännyttävä ja uskottava hyvä sanoma.

Täyttyneen ajan merkkinä on Jumalan valtakunnan tulo lähelle. Jumalan valtakunta onkin Jeesuksen opetuksessa hyvin keskeinen käsite. Jeesus puhuu evankeliumeissa yli 90 kertaa Jumalan valtakunnasta. Se on hänen julistuksensa keskiössä ja hänen pääviestinsä.

Jeesuksen käyttämä sana valtakunta tai kuningaskunta kuvaa hallitsemista tehtävänä, kuninkaan herruutta. Se voi tarkoittaa "kuninkaan voimaa, valtaa, hallintaa", kuninkaan valtakautta tai hallintaa tai jopa hänen kuninkaallista arvokkuuttaan. Näin ollen se ei viittaa vain kuninkaan maantieteelliseen alueeseen, vaan myös hänen valtaansa ja oikeuteensa hallita eli hänen suvereeniuteensa. Jumalan valtakunnan ajatus ei siis rajoitu tiettyyn paikkaan tai edes tiettyyn aikaan. Se on Jumalan hallintaa ja valtaa missä ja milloin tahansa se vain on voimassa.

Näin ollen Jumalan valtakunnassa kyse ei ole niinkään edessä olevasta valtakunnasta tai perustettavasta valtakunnasta, vaan siitä, että Jumala hallitsee maailmaa ja että hänen kuninkuutensa toteutuu maailmanhistoriassa uudella tavalla.

Ehkä tässä on hyvä taustoittaa kuninkuuden teemaa, joka läpäisee koko Raamatun. Monillekin on tuttu ajatus se, että kun Jumala loi ensimmäiset ihmiset, Adamin ja Eevan, hän asetti Adamin papiksi paratiisiin. Mutta samalla tapaa Jumala asetti hänet myös kuninkaaksi ennen lankeemusta. Jumalahan sanoo maasta Adamille: ”Ottakaa se valtaanne.” Aadamin oli tarkoitus siis hallita maailmaa eräänlaisena Jumalan välikätenä.

Kun syntiinlankeemus tapahtui, se ei katkaissut ainoastaan ihmisen jumalayhteyttä, vaan tuhosi myös oikeudenmukaisen yhteiskunnallisen järjestyksen ja oikean kuninkuuden. Heti lankeemuksen jälkeen maailma on täynnä kateutta, vihaa, korruptiota, väkivaltaa, murhia, imperialismia, julmuutta ja niin edelleen.

Koko pelastushistoria voidaan kuvata Jumalan pyrkimyksenä palauttaa maailmaan oikea kuninkuus. Hän valitsee kantaisät ja heidän jälkeläisensä, joiden tehtävä on palauttaa Mooseksen lain, temppelin ja kuninkaallisen hallituksen kautta oikea järjestys maailmaan. Abrahamista päästää tuomarien kautta Israelin kansan ensimmäisiin kuninkaisiin: Sauliin, Daavidiin ja Salomoniin.

Itse asiassa Daavidissa kuninkaallinen ja papillinen tehtävä yhdistyvät ja hän jo ennakoi lopullista asioiden ennalleen palauttamista. Hän on sekä pappi että kuningas, jolle Jumala lupaa, että hänen kuninkuutensa tulee jatkumaan ikuisesti. Siitä huolimatta hänen jälkeensä kuninkuus on usein todella huonoa. Se on täynnä sortoa, korruptiota ja epäjumalanpalvelusta.

Lopulta daavidilainen kuninkuus päättyy Israelin kansan pakkosiirtolaisuuteen. Pakkosiirtolaisuuden ajan jälkeen Israelilla ei ole enää ollut Daavidin sukuun kuuluvaa maallista kuningasta, vaikka siitä oli Jumalan lupaukset, että se jatkuisi ikuisesti. Näemme siis, että Jeesuksen aikaan tultaessa Jumalan lupaukset kuninkuudesta eivät olleet toteutuneet niin kuin Vanhan testamentin pohjalta olisi voinut olettaa.

Tätä taustaa vasten on huomattavaa, että heti ensimmäisessä saarnassaan Jeesus kehottaa uskomaan hyvän sanoman eli evankeliumin. Evankeliumi puolestaan määritellään Jesajan kirjassa seuraavasti: ”Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman (evankeliumin) tuojan askelet! Hän ilmoittaa rauhan tulon, tuo suuren ilosanoman (evankeliumin), hän tuo pelastuksen sanoman ja sanoo Siionille: ”Sinun jumalasi on nyt kuningas” (Jes. 52:7). Ilosanoma on siis sanoma Jumalan kuninkuuden palauttamisesta. Jumalan kuninkuus on evankeliumin ydin. Evankeliumi on sitä, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Ja Jumalan valtakunta voi olla todella olemassa vain silloin, jos Jumala on todellinen kuningas.

Vanhan testamentin keskeinen ajatus siis oli, että Israel oli Jumalan valtakunta maan päällä, kansa, jota Jumala hallitsi suoraan. Niin kuin kuulimme, tuo hallinta ei Vanhan testamentin aikana toteutunut ja kansa joutui pakkosiirtolaisuuteen. Profeetat lupaavat, että messiaanisena aikana ja messiaan kautta Jumala tulee hallitsemaan lopulta todellisena kuninkaana kansaansa.

Jeesuksen tullessa maailmaan nämä lupaukset käyvät toteen ja aika täyttyy. Nyt Jumala ei katsele enää maanpäällä vallitsevaa epäoikeudenmukaisuutta ja sekasortoa, vaan tuo uudenlaisen kuninkuuden maailmaan. Jumalan todellinen kuninkuus tulee esiin. Hänen valtakuntansa on lähellä.

Se valtakunta ei kuitenkaan ole mikään maallinen valtakunta tai inhimillinen organisaatio, jolla on postiosoite tai pääkonttori. Sen sijaan valtakunta on lopulta persoona. Se on itse Kristus. Jumalan valtakunta ei ole täällä tai tuolla, vaan se on Kristuksessa meidän keskellämme. Kristus on messiaskuningas, joka palauttaa Israeliin Jumalan kuninkuuden ja tuo oikeudenmukaisen hallinnan koko maailmaan kaikkien tämän ajan tyrannien rinnalle ja niiden yli. Hänen toiminnassaan Jumalan kuninkuus toteutuu maailmassa.

Jumalan valtakunnan läheisyys tarkoittaa näin Jumalan uudenlaista herruutta. Jeesus julistaa Jumalaa, joka on elävä Jumala ja joka pystyy toimimaan konkreettisesti maailmassa ja historiassa. Jumala hallitsee ja vaikuttaa maailmassa. Hänen valtansa ja valtakuntansa on todellista. Hän todella on Jumala, jolla on ohjat käsissään. Jumalan valtakunnan läheisyys tarkoittaa sitä, että Jumala on Herra, joka nyt ottaa haltuunsa maailman. Kristuksella on kaikki valta taivaassa ja maan päällä.

Kristuksen kuninkuus ei niinkään kohdistu ulkonaiseen ja näkyvään valtaan kuten tämän maailman kuninkailla, vaan hän haluaa olla ennen kaikkea sydämien kuningas. Siksi jokaisen ihmisen tulee kääntyä ja uskoa evankeliumi. On hylättävä entinen elämä ja otettava Jumala kuninkaana vastaan. Elämämme vanhat herrat on syrjäytettävä ja tunnustettava Jumalan herruus.

Kääntyminen koskettaa koko ihmistä. Se sisältää mielen, sydämen ja elämän suunnan muutoksen. On käännyttävä pois synnistä, itsekeskeisyydestä ja tottelemattomuudesta ja uskottava hyvä sanoma, jonka Jumala on meille valmistanut.

Tämän kääntymisen ja uskon kautta meidän elämäämme tulee Kristus uudeksi kuninkaaksi ja herraksi. Näin usko vie meidät Jumalan valtakunnan jäseniksi ja Jumalan valtakunta leviää sydämestä sydämeen. Kaikkialla siellä, missä Jumala on kuningas, hänen valtakuntansa on voimassa. Siksi tänäänkin tämä saarna on mitä ajankohtaisin: "Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!".

Kommentit

Suositut tekstit