Saarna 24. sunnuntai helluntaista
Dan. 2:31–41, 44
Ensi viikolla valitaan aikamme mahtavimman valtakunnan hallitsija. Sen myötä on käyty erittäin kiivasta keskustelua kristittyjen suhteesta poliittisiin vallanpitäjiin. Läpi Raamatun ja myös läpi kirkkohistorian maalliset valtakunnat ja mahtavat vallanpitäjät joko vainoavat ja vastustavat kristittyjä tai sitten suhtautuvat heihin suopeammin, mutta käyttävät kristittyjä omiin tarkoitusperiinsä ja oman valtansa pönkittämiseen. Harvoin on tarjolla tätä parempia vaihtoehtoja.
Ihanteellista poliittista valtaa ei tässä syntiin langenneessa maailmassa oikein näytä olevan. Se ei silti tarkoita, etteikö joku poliittinen päätös tai tavoite voisi olla parempi kuin toinen tai että kristittyjen pitäisi vetäytyä kokonaan politiikan tai maallisen vallan ulkopuolelle ja jättää äänestämättä vaaleissa.
Danielin kirja on ehkä yksi parhaimpia oppaita, kun pohdimme kristittyjen suhdetta maalliseen valtaan. Suosittelen lukemaan sen tästä näkökulmasta kokonaan. Kirjassa Daniel ja hänen kolme ystäväänsä päätyy Babylonian valtakunnan huipulle mahtavan kuningas Nebukadnessarin neuvonantajiksi. Myöhemmin valta sokaisee kuninkaan niin, että hän menettää seitsemäksi vuodeksi järkensä kokonaan: "Nebukadnessar ajettiin pois ihmisten joukosta, ja hän soi ruhoa kuin härät ja hänen ruumiinsa kastui yökasteesta. Hänen partansa ja hiuksensa kasvoivat tuuheiksi ja pitkiksi kuin kotkan sulat ja hänen kynteensä pitkiksi kuin lintujen kynnet.” Tähän ei Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa vielä olla päästy!
Vallan huipulla Daniel ja hänen ystävänsä toimivat pakanallisen valtakunnan parhaaksi, mutta samaan aikaan joutuvat taistelemaan oman identiteettinsä ja uskontonsa puolesta. Uskonsa vuoksi he joutuvat äärimmäisen vaikeisiin tilanteisiin poliittisen vallan puristuksissa.
Muistat ehkä jo pyhäkoulusta kertomukset Danielin kolmesta ystävästä, jotka joutuvat tuliseen uuniin, kun eivät suostuneet kumartamaan kultaista kuvapatsasta – aikansa poliittisen ja uskonnollisen vallan symbolia, jonka kuningas oli pystyttänyt. Lopulta myös Daniel joutui leijonien luolaan, kun hän rukoili korkeinta Jumalaa eikä maallista hallitsijaa. Jatkuvasti he joutuivat siis vaikeuksiin, kun pitivät Jumalaa korkeimpana hyvänä eivätkä maallisia valtoja tai politiikkaa. Silti he eivät hylänneet tehtäväänsä ja kutsumustaan maallisen vallan ytimessä. Tässä onkin jo hyvin paljon suuntaviivoja meille kristityille tämän päivän kysymyksissä.
Tekstissämme Daniel on erinäisten vaiheiden kautta joutunut uhkaavaan tilanteeseen, kun kuningas Nebukadnessar näkee unen, joka järkyttää häntä syvästi. Kuningas vaatii valtakuntansa viisaita kertomaan hänelle unensa ja selittämään sen. Kukaan viisaista ei osaa vastata hänen vaatimukseensa, ja raivoissaan kuningas käskee surmata kaikki viisaat, joihin myös Daniel ja hänen ystävänsä kuuluvat.
Daniel pyytää kuninkaalta aikaa ja rukoilee yhdessä ystäviensä kanssa, että Jumala paljastaisi unen. Jumala vastaa rukoukseen, ja Daniel saa selityksen. Hän menee kuninkaan eteen ja saa estettyä viisaiden tuhon. Tällöin kuulemme unen ja sen selityksen, joka oli tekstinä tänään.
Unessa kuningas näkee valtavan patsaan, joka koostuu neljästä erilaisesta metallista. Pää oli kultaa, rinta ja käsivarret hopeaa, vatsa ja reidet pronssia, sääret rautaa, jalat osaksi rautaa ja osaksi savea. Daniel selittää, että metallit kuvaavat erilaisia valtakuntia. Kultainen pää on Babylonian valtakunta, joka Danielin aikana oli voimissaan. Muut metallit kuvaavat sitä seuraavia valtakuntia.
Todennäköisin selitys niille on, että hopea vastaa Persian valtakuntaa, joka nousi mahtavaksi maailmanvallaksi pian Babylonian jälkeen. Pronssi Kreikkaa, joka Aleksanteri Suuren valloitusten myötä valtasi koko Lähi-idän ja nousi maailmanvallaksi 300-luvulla ennen Kristusta. Rauta Rooman valtakuntaa, joka Jeesuksen aikoihin hallitsi lähes koko tunnettua maailmaa. Unessa Babylonian kuningas näkee siis oman valtakuntansa ja sitä seuraavat mahtavat vallat, jotka hallitsivat Lähi-itää seuraavina vuosisatoina.
Maallisilla valtakunnilla ei kuitenkaan ole absoluuttinen valta maailmassa. Viimeisen valtakunnan ollessa voimissaan lähtee vyörymään ”käden koskematta” kivi. Se osuu patsaan jalkoihin eli Rooman valtakuntaan ja murskaa sen. Saman tien koko patsas kaatuu ja murenee kappaleiksi. Kivi murskaa kaikki maailman mahtavat valtakunnat. Sen jälkeen kivestä kasvaa suuri vuori, joka täyttää koko maailman.
Daniel selittää: ”Noiden kuninkaiden aikana on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka ei ikinä tuhoudu, eikä sitä valtakuntaa anneta toiselle kansalle. Se murskaa lopullisesti kaikki nuo valtakunnat, ja se pysyy ikuisesti, niin kuin sinä näit, että vuoresta lähti vierimään kivi käden koskematta ja murskasi raudan, pronssin, saven, hopean ja kullan. Suuri Jumala on ilmoittanut kuninkaalle, mitä pian on tapahtuva, ja uni on tosi, ja sen selitys on oikea.”
Näin Babylonian kuningas saa unessa nähdä valtavan ennustuksen Jumalan valtakunnan perustamisesta. Se perustetaan unessa kerrottujen maallisten valtakuntien aikana ja siitä luvataan, että se ei koskaan tuhoudu.
Valtakunta on erilainen kuin aiemmat maalliset valtakunnat. Se tulee suoraan Jumalalta. Kivi lähtee liikkeelle käden koskematta. Sillä on siis jumalallinen alkuperä toisin kuin maallisilla valloilla. Jumalan valtakunnan perusta ei ole mahtavissa ja taidokkaissa hallitsijoissa tai ihmisten pakottamisessa omaan hallintaan, vaan Jumalan toiminnasta maan päällä.
Aluksi Jumalan valtakunta on vain pieni vierivä kivi, joka näyttää varsin vähäpätöiseltä. Se ei ole mitään suuren jalometallista valmistetun patsaan rinnalla. Ulkonaisesti se ei siis lupaa kovin paljon. Aineellisesti se näyttää paljon aiempia valtakuntia heikommalta. Se ei ole arvokas jalokivi, vaan vuoresta irronnut kivi. Ehkä tällainen symboliikka tuntui pakkosiirtolaisuudessa kärsivistä juutalaisista, jotka näkivät Babylonian valtakunnan suuren mahdin ja loiston, varsin vähäpätöiseltä ja pieneltä. Silti juuri tällaisella symbolilla Jumala ilmaisi tulevan messiaanisen valtakuntansa.
Kristinuskon alku onkin hyvin hiljainen ja vähäpätöinen. Muutama oppilas ympäri Galileaa kiertelevän opettajansa rinnalla, joka tapetaan rikollisena Jerusalemissa. Nämä oppilaat ja seuraajat lähtevät liikkeelle ja julistavat hänen ylösnousemustaan. Ja niin käy, että kun tuo kivi lähtee liikkeelle, siitä lopulta kasvaa valtava vuori, joka täyttää koko maailman. Muutamasta opetuslapsesta kasvaa maailmanhistorian suurin liikehdintä, jossa tälläkin hetkellä on mukana kaksi miljardia ihmistä.
Tämä valtakunta etenee asteittain. Kivi vierii eikä sitä voi pysäyttää. Välissä se saattaa osua matkan varrella johonkin ja vaihtaa vähän reittiä, mutta se menee koko ajan alaspäin pysäyttämättä. Sillä on selvä suunta. Ensimmäiset julistajat aloittivat pienestä ja lähtivät viemään evankeliumia. Sitä ovat vallanpitäjät ja maalliset valtakunnat vastustaneet vuosisadasta toiseen, mutta Jumalan valtakunta on aina voittanut vastustajansa. Se on lopulta murskannut kaikki sitä vastustaneet maalliset valtakunnat.
Jumalan valtakunta on ikuinen valtakunta, joka ei koskaan lakkaa. Tänäkin päivänä se on keskellämme. Jeesus lupasi, että hänen kirkkoaan eivät tuonelan portit voita. Kaikki maalliset valtakunnat rappeutuvat ja ovat alttiita muutoksille. Vain Jumalan valtakunta pysyy vuosisadasta toiseen. Siksi tämä valtakunta ei siirry enää toiselle kansalle. Jumalan perustama valtakunta säilyy ikuisesti samojen oikeutettujen hallitsijoiden käsissä, toisin kuin ihmisten perustamat valtakunnat, joissa valta vaihtuu ja jotka siirtyvät eri kansojen haltuun. Danielin aikaan Babylonia hallitsi hetken, sitten Persia, sitten Kreikka, sitten Rooma, mutta yhtäkään noista valtakunnista ei enää tänään ole jäljellä.
Jumalan valtakunta sen sijaan käsittää aina saman kansan, eli Jumalan oman kansan, jonka jäseniksi tullaan kasteen ja uskon kautta. Jumalan valtakunta ei pelkästään pysy ikuisesti ilman vallan siirtymistä toisille valtakunnille, vaan se myös murskaa ja hävittää kaikki muut valtakunnat.
Lopulta tuo valtakunta täyttää koko maailman. Se löytyy joka paikasta ja yltää kaikkialle. Pienestä kivestä on kasvanut valtava vuori. Jesaja ennustaa: ”Sillä maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan.” (Jes. 11:9). Näin Jumalan valtakunta ylittää laajuudessaan, kasvussaan ja kestävyydessään kaikki maalliset valtakunnat, jotka näyttävät tämän maailman keskellä suurilta ja mahtavilta. Niiden mahtavuus perustuu väkivaltaan ja pakkoon, eivätkä ne siksi ole todellisia ihmisen sydämen valtoja.
Lopulta Jumalan valtakunta tulee. Se nöyryyttää pöyhkeät maalliset vallat ja täyttää maailman Jumalan oikeudenmukaisuudella. Danielin kirjan luvussa seitsemän onkin tälle patsasnäylle rinnakkainen toinen näky. Siellä puolestaan Daniel näkee unen, jota hän ei vuorostaan ymmärrä ennen kuin enkeli selittää sen hänelle. Unessa Daniel näkee merestä nousevan neljä petoa, jotka ovat siivekäs leijona, karhu, pantteri ja väkevä kymmensarvinen otus.
Tuossakin unessa nämä pedot symboloivat maallisia valtakuntia. Niiden todennäköinen selitys on sama kuin tässä patsasnäyssä: Babylonia, Persia, Kreikka ja Rooma. Viimeisen otuksen sarvia katselleessaan, sarvet muuten viittaavat kuninkaisiin, Daniel näkee uuden taivaallisen perspektiivin. Yhtäkkiä ikiaikainen istuutui valtaistuimelleen. Hän tuhoaa eläimet ja neljännen sarveikkaan hirmupedon.
Samassa kuvaan astuu hahmo nimeltä ”Ihmisen Poika”, joka symboloi Daavidin kuningassuvusta nousevaa kuningasta. Tälle ”annettin valta, kunnia ja kuninkuus. Kaikkien kansojen, kansakuntien ja kielten tuli palvella häntä. Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä.” (Dan. 7:14) Näin Ihmisen Poika hallitsee yhdessä Isän kanssa ikuisesti.
Daniel kuvaa, kuinka ”Muilta eläimiltä riistettiin valta, mutta niiden annettiin jäädä eloon määrähetkeensä saakka.” (Dan. 7:11) Näemme siis, että Kristus on maailman todellinen hallitsija, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Silti joudumme elämään täällä maallisten valtakuntien keskellä. Saamme kuitenkin katsella kohti taivasta ja sitä päivää, jolloin Kristus tulee takaisin kuninkaana ja tuomarina ja pystyttää lopullisen valtakunnan, jossa saamme ikuisesti olla hänen omiaan. Siellä kaikki vaino ja hankaluudet ovat poissa.
Näin Danielin kirja kuvaa uskollisuutta Jumalalle vainojen ja poliittisten mahtien keskellä. Se antaa toivoa Jumalan kärsivälle kansalle maallisten valtakuntien puristuksessa. Jumalan kansa kärsii, koska inhimilliset valtakunnat kapinoivat Jumalaa vastaan. Tässä kapinassa niistä tulee petoja. Danielin valtavat näyt kehottavat meitä kristittyjä kärsivällisyyteen. Ne kehottava näkemään, että maallisten valtojen yläpuolella on aina Jumalan valta ja hänen valtakuntansa. Jumalan kansa odottaa, että Jumala tuo valtakuntansa täydellisesti tähän maailmaan ja voittaa maailman ahdistukset. Tätä kohti historia on matkalla ja tämä tapahtuu, kävi sitten Yhdysvaltain presidentinvaaleissa mitä tahansa.
Ensi viikolla valitaan aikamme mahtavimman valtakunnan hallitsija. Sen myötä on käyty erittäin kiivasta keskustelua kristittyjen suhteesta poliittisiin vallanpitäjiin. Läpi Raamatun ja myös läpi kirkkohistorian maalliset valtakunnat ja mahtavat vallanpitäjät joko vainoavat ja vastustavat kristittyjä tai sitten suhtautuvat heihin suopeammin, mutta käyttävät kristittyjä omiin tarkoitusperiinsä ja oman valtansa pönkittämiseen. Harvoin on tarjolla tätä parempia vaihtoehtoja.
Ihanteellista poliittista valtaa ei tässä syntiin langenneessa maailmassa oikein näytä olevan. Se ei silti tarkoita, etteikö joku poliittinen päätös tai tavoite voisi olla parempi kuin toinen tai että kristittyjen pitäisi vetäytyä kokonaan politiikan tai maallisen vallan ulkopuolelle ja jättää äänestämättä vaaleissa.
Danielin kirja on ehkä yksi parhaimpia oppaita, kun pohdimme kristittyjen suhdetta maalliseen valtaan. Suosittelen lukemaan sen tästä näkökulmasta kokonaan. Kirjassa Daniel ja hänen kolme ystäväänsä päätyy Babylonian valtakunnan huipulle mahtavan kuningas Nebukadnessarin neuvonantajiksi. Myöhemmin valta sokaisee kuninkaan niin, että hän menettää seitsemäksi vuodeksi järkensä kokonaan: "Nebukadnessar ajettiin pois ihmisten joukosta, ja hän soi ruhoa kuin härät ja hänen ruumiinsa kastui yökasteesta. Hänen partansa ja hiuksensa kasvoivat tuuheiksi ja pitkiksi kuin kotkan sulat ja hänen kynteensä pitkiksi kuin lintujen kynnet.” Tähän ei Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa vielä olla päästy!
Vallan huipulla Daniel ja hänen ystävänsä toimivat pakanallisen valtakunnan parhaaksi, mutta samaan aikaan joutuvat taistelemaan oman identiteettinsä ja uskontonsa puolesta. Uskonsa vuoksi he joutuvat äärimmäisen vaikeisiin tilanteisiin poliittisen vallan puristuksissa.
Muistat ehkä jo pyhäkoulusta kertomukset Danielin kolmesta ystävästä, jotka joutuvat tuliseen uuniin, kun eivät suostuneet kumartamaan kultaista kuvapatsasta – aikansa poliittisen ja uskonnollisen vallan symbolia, jonka kuningas oli pystyttänyt. Lopulta myös Daniel joutui leijonien luolaan, kun hän rukoili korkeinta Jumalaa eikä maallista hallitsijaa. Jatkuvasti he joutuivat siis vaikeuksiin, kun pitivät Jumalaa korkeimpana hyvänä eivätkä maallisia valtoja tai politiikkaa. Silti he eivät hylänneet tehtäväänsä ja kutsumustaan maallisen vallan ytimessä. Tässä onkin jo hyvin paljon suuntaviivoja meille kristityille tämän päivän kysymyksissä.
Tekstissämme Daniel on erinäisten vaiheiden kautta joutunut uhkaavaan tilanteeseen, kun kuningas Nebukadnessar näkee unen, joka järkyttää häntä syvästi. Kuningas vaatii valtakuntansa viisaita kertomaan hänelle unensa ja selittämään sen. Kukaan viisaista ei osaa vastata hänen vaatimukseensa, ja raivoissaan kuningas käskee surmata kaikki viisaat, joihin myös Daniel ja hänen ystävänsä kuuluvat.
Daniel pyytää kuninkaalta aikaa ja rukoilee yhdessä ystäviensä kanssa, että Jumala paljastaisi unen. Jumala vastaa rukoukseen, ja Daniel saa selityksen. Hän menee kuninkaan eteen ja saa estettyä viisaiden tuhon. Tällöin kuulemme unen ja sen selityksen, joka oli tekstinä tänään.
Unessa kuningas näkee valtavan patsaan, joka koostuu neljästä erilaisesta metallista. Pää oli kultaa, rinta ja käsivarret hopeaa, vatsa ja reidet pronssia, sääret rautaa, jalat osaksi rautaa ja osaksi savea. Daniel selittää, että metallit kuvaavat erilaisia valtakuntia. Kultainen pää on Babylonian valtakunta, joka Danielin aikana oli voimissaan. Muut metallit kuvaavat sitä seuraavia valtakuntia.
Todennäköisin selitys niille on, että hopea vastaa Persian valtakuntaa, joka nousi mahtavaksi maailmanvallaksi pian Babylonian jälkeen. Pronssi Kreikkaa, joka Aleksanteri Suuren valloitusten myötä valtasi koko Lähi-idän ja nousi maailmanvallaksi 300-luvulla ennen Kristusta. Rauta Rooman valtakuntaa, joka Jeesuksen aikoihin hallitsi lähes koko tunnettua maailmaa. Unessa Babylonian kuningas näkee siis oman valtakuntansa ja sitä seuraavat mahtavat vallat, jotka hallitsivat Lähi-itää seuraavina vuosisatoina.
Maallisilla valtakunnilla ei kuitenkaan ole absoluuttinen valta maailmassa. Viimeisen valtakunnan ollessa voimissaan lähtee vyörymään ”käden koskematta” kivi. Se osuu patsaan jalkoihin eli Rooman valtakuntaan ja murskaa sen. Saman tien koko patsas kaatuu ja murenee kappaleiksi. Kivi murskaa kaikki maailman mahtavat valtakunnat. Sen jälkeen kivestä kasvaa suuri vuori, joka täyttää koko maailman.
Daniel selittää: ”Noiden kuninkaiden aikana on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka ei ikinä tuhoudu, eikä sitä valtakuntaa anneta toiselle kansalle. Se murskaa lopullisesti kaikki nuo valtakunnat, ja se pysyy ikuisesti, niin kuin sinä näit, että vuoresta lähti vierimään kivi käden koskematta ja murskasi raudan, pronssin, saven, hopean ja kullan. Suuri Jumala on ilmoittanut kuninkaalle, mitä pian on tapahtuva, ja uni on tosi, ja sen selitys on oikea.”
Näin Babylonian kuningas saa unessa nähdä valtavan ennustuksen Jumalan valtakunnan perustamisesta. Se perustetaan unessa kerrottujen maallisten valtakuntien aikana ja siitä luvataan, että se ei koskaan tuhoudu.
Valtakunta on erilainen kuin aiemmat maalliset valtakunnat. Se tulee suoraan Jumalalta. Kivi lähtee liikkeelle käden koskematta. Sillä on siis jumalallinen alkuperä toisin kuin maallisilla valloilla. Jumalan valtakunnan perusta ei ole mahtavissa ja taidokkaissa hallitsijoissa tai ihmisten pakottamisessa omaan hallintaan, vaan Jumalan toiminnasta maan päällä.
Aluksi Jumalan valtakunta on vain pieni vierivä kivi, joka näyttää varsin vähäpätöiseltä. Se ei ole mitään suuren jalometallista valmistetun patsaan rinnalla. Ulkonaisesti se ei siis lupaa kovin paljon. Aineellisesti se näyttää paljon aiempia valtakuntia heikommalta. Se ei ole arvokas jalokivi, vaan vuoresta irronnut kivi. Ehkä tällainen symboliikka tuntui pakkosiirtolaisuudessa kärsivistä juutalaisista, jotka näkivät Babylonian valtakunnan suuren mahdin ja loiston, varsin vähäpätöiseltä ja pieneltä. Silti juuri tällaisella symbolilla Jumala ilmaisi tulevan messiaanisen valtakuntansa.
Kristinuskon alku onkin hyvin hiljainen ja vähäpätöinen. Muutama oppilas ympäri Galileaa kiertelevän opettajansa rinnalla, joka tapetaan rikollisena Jerusalemissa. Nämä oppilaat ja seuraajat lähtevät liikkeelle ja julistavat hänen ylösnousemustaan. Ja niin käy, että kun tuo kivi lähtee liikkeelle, siitä lopulta kasvaa valtava vuori, joka täyttää koko maailman. Muutamasta opetuslapsesta kasvaa maailmanhistorian suurin liikehdintä, jossa tälläkin hetkellä on mukana kaksi miljardia ihmistä.
Tämä valtakunta etenee asteittain. Kivi vierii eikä sitä voi pysäyttää. Välissä se saattaa osua matkan varrella johonkin ja vaihtaa vähän reittiä, mutta se menee koko ajan alaspäin pysäyttämättä. Sillä on selvä suunta. Ensimmäiset julistajat aloittivat pienestä ja lähtivät viemään evankeliumia. Sitä ovat vallanpitäjät ja maalliset valtakunnat vastustaneet vuosisadasta toiseen, mutta Jumalan valtakunta on aina voittanut vastustajansa. Se on lopulta murskannut kaikki sitä vastustaneet maalliset valtakunnat.
Jumalan valtakunta on ikuinen valtakunta, joka ei koskaan lakkaa. Tänäkin päivänä se on keskellämme. Jeesus lupasi, että hänen kirkkoaan eivät tuonelan portit voita. Kaikki maalliset valtakunnat rappeutuvat ja ovat alttiita muutoksille. Vain Jumalan valtakunta pysyy vuosisadasta toiseen. Siksi tämä valtakunta ei siirry enää toiselle kansalle. Jumalan perustama valtakunta säilyy ikuisesti samojen oikeutettujen hallitsijoiden käsissä, toisin kuin ihmisten perustamat valtakunnat, joissa valta vaihtuu ja jotka siirtyvät eri kansojen haltuun. Danielin aikaan Babylonia hallitsi hetken, sitten Persia, sitten Kreikka, sitten Rooma, mutta yhtäkään noista valtakunnista ei enää tänään ole jäljellä.
Jumalan valtakunta sen sijaan käsittää aina saman kansan, eli Jumalan oman kansan, jonka jäseniksi tullaan kasteen ja uskon kautta. Jumalan valtakunta ei pelkästään pysy ikuisesti ilman vallan siirtymistä toisille valtakunnille, vaan se myös murskaa ja hävittää kaikki muut valtakunnat.
Lopulta tuo valtakunta täyttää koko maailman. Se löytyy joka paikasta ja yltää kaikkialle. Pienestä kivestä on kasvanut valtava vuori. Jesaja ennustaa: ”Sillä maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan.” (Jes. 11:9). Näin Jumalan valtakunta ylittää laajuudessaan, kasvussaan ja kestävyydessään kaikki maalliset valtakunnat, jotka näyttävät tämän maailman keskellä suurilta ja mahtavilta. Niiden mahtavuus perustuu väkivaltaan ja pakkoon, eivätkä ne siksi ole todellisia ihmisen sydämen valtoja.
Lopulta Jumalan valtakunta tulee. Se nöyryyttää pöyhkeät maalliset vallat ja täyttää maailman Jumalan oikeudenmukaisuudella. Danielin kirjan luvussa seitsemän onkin tälle patsasnäylle rinnakkainen toinen näky. Siellä puolestaan Daniel näkee unen, jota hän ei vuorostaan ymmärrä ennen kuin enkeli selittää sen hänelle. Unessa Daniel näkee merestä nousevan neljä petoa, jotka ovat siivekäs leijona, karhu, pantteri ja väkevä kymmensarvinen otus.
Tuossakin unessa nämä pedot symboloivat maallisia valtakuntia. Niiden todennäköinen selitys on sama kuin tässä patsasnäyssä: Babylonia, Persia, Kreikka ja Rooma. Viimeisen otuksen sarvia katselleessaan, sarvet muuten viittaavat kuninkaisiin, Daniel näkee uuden taivaallisen perspektiivin. Yhtäkkiä ikiaikainen istuutui valtaistuimelleen. Hän tuhoaa eläimet ja neljännen sarveikkaan hirmupedon.
Samassa kuvaan astuu hahmo nimeltä ”Ihmisen Poika”, joka symboloi Daavidin kuningassuvusta nousevaa kuningasta. Tälle ”annettin valta, kunnia ja kuninkuus. Kaikkien kansojen, kansakuntien ja kielten tuli palvella häntä. Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä.” (Dan. 7:14) Näin Ihmisen Poika hallitsee yhdessä Isän kanssa ikuisesti.
Daniel kuvaa, kuinka ”Muilta eläimiltä riistettiin valta, mutta niiden annettiin jäädä eloon määrähetkeensä saakka.” (Dan. 7:11) Näemme siis, että Kristus on maailman todellinen hallitsija, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Silti joudumme elämään täällä maallisten valtakuntien keskellä. Saamme kuitenkin katsella kohti taivasta ja sitä päivää, jolloin Kristus tulee takaisin kuninkaana ja tuomarina ja pystyttää lopullisen valtakunnan, jossa saamme ikuisesti olla hänen omiaan. Siellä kaikki vaino ja hankaluudet ovat poissa.
Näin Danielin kirja kuvaa uskollisuutta Jumalalle vainojen ja poliittisten mahtien keskellä. Se antaa toivoa Jumalan kärsivälle kansalle maallisten valtakuntien puristuksessa. Jumalan kansa kärsii, koska inhimilliset valtakunnat kapinoivat Jumalaa vastaan. Tässä kapinassa niistä tulee petoja. Danielin valtavat näyt kehottavat meitä kristittyjä kärsivällisyyteen. Ne kehottava näkemään, että maallisten valtojen yläpuolella on aina Jumalan valta ja hänen valtakuntansa. Jumalan kansa odottaa, että Jumala tuo valtakuntansa täydellisesti tähän maailmaan ja voittaa maailman ahdistukset. Tätä kohti historia on matkalla ja tämä tapahtuu, kävi sitten Yhdysvaltain presidentinvaaleissa mitä tahansa.
Kommentit
Lähetä kommentti