Saarna valvomisen sunnuntai
Matt. 24:36-44
Miten on mahdollista, että Jeesus ei tiedä sitä päivää, jolloin hän palaa takaisin? Eikö Poika ole tosi Jumala tosi Jumalasta? Jos Jumalan ominaisuuksiin kuuluu kaikkivaltius ja kaikkitietävyys, eikö hän silloin tiedä myös sen, milloin aikoo tulla takaisin?
On hyvä tehdä heti selväksi, että Jeesuksen tietämättömyys tästä asiasta ei tee kyseenalaiseksi hänen jumaluuttaan tai muuta hänen asemaansa kolminaisuudessa. Vaikka Matteuksen evankeliumissa Jeesus ei tiedäkään tarkkaa ajankohtaa paluunsa tulemiselle, hän tietää monia muita yksityiskohtia, jotka eivät inhimilliselle tiedolle ole mahdollisia.
Hän ennustaa Jerusalemin hävittämisen. Hän ennustaa monia merkkejä, jotka tapahtuvat ennen hänen paluutaan. Hän kertoi kristittyjen tulevista vainoista ja myös omasta kärsimyksestään etukäteen. Hän kuvaa tarkasti yksityiskohtia viimeisestä tuomista ja tulevasta kirkkaudesta. Jeesus tunsi tarkasti kuulijoidensa ajatukset. Hän tunsi ainutlaatuisella tavalla Isän. Samassa Matteuksen evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.” Selvästikin Poika tietonsa puolesta on Matteuksenkin evankeliumin kuvauksessa kaikkitietävä Jumala.
Matteuksen evankeliumi itse asiassa korostaa Jeesuksen Jumaluutta hyvin paljon. Siellä Jeesusta puhutellaan Herraksi, mikä oli Vanhan testamentin nimitys Jumalalle. Samoin Ihmisen Pojalla on valta antaa syntejä anteeksi, mikä on varattu juutalaisuudessa vain Jumalalle. Jeesus lähettää profeettoja, mikä oli jumalallinen teko. Jeesus on Daavidin Poika, mutta kuitenkin hänen Herransa. Kaikki valta on annettu Jeesukselle eli hän on kaikkivaltias. Hän on myös osa kolminaisuutta, jonka nimeen Jeesus kehottaa ihmisiä kastamaan. Selvää siis on, että Matteukselle Jeesus oli Jumala, mutta tässä yhdessä kohtaa hänen tietonsa jostain syystä on rajoitettua.
Pojassa on nimittäin jotain erilaista verrattuna muuhun kolminaisuuteen. Hän on Jumaluutensa lisäksi myös täysi ihminen. Matteus tekee monella tapaa selväksi, että Jeesus on todellinen ihminen, vaikka sikisikin Pyhästä Hengestä. Se tulee ilmi jo heti ensimmäisessä luvussa, jossa on pitkä Jeesuksen sukuluettelo. Epätodelliset ihmiset eivät tule liitetyksi sukuluetteloon.
Jeesuksen syntymästä kerrotaan heti alussa. Kaikki muutkin inhimilliset piirteet hänellä oli. Jeesus oli nälkäinen, tarvitsi juotavaa, lepoa, unta ja jonkinlaista kotia. Hän oli moraalisten kiusausten kohteena. Sosiaalisena olentona hän oli yhteydessä toisiin ihmisiin. Hän tunsi myötätuntoa. Hän rukoili Jumalaa ja lauloi psalmeja. Hän tunsi pettymystä ja syvää murhetta. Hän oli uupunut. Hän tuli ihmisten ja Jumalan hylkäämäksi. Lopulta hän kuoli.
Kun Jeesus tuli ihmiseksi, hän oli alisteinen kaikille niille fyysisille, emotionaalisille ja henkisille tarpeille, joita ihmisyyteen kuuluu. Samalla hän tilapäisesti tyhjensi itsensä tietyistä jumalallisista etuoikeuksista. Filippiläiskirje sanoo, että ”hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi.”
Ihmisenä Jeesus siis oli tietyllä tapaa sidottu niihin ihmiselämän rajoituksiin, joita ihmisillä on. Hän oli esimerkiksi rajoitettu niin, että ei voinut olla kaikkialla läsnä, vaan oli sidottu tiettyyn ihmisruumiiseen. Vasta ylösnousemuksensa jälkeen hän pystyi kulkemaan ovien läpi ja ilmestymään opetuslapsille missä tahansa. Kun hän käveli täällä maan päällä, hän oli aito ihminen.
Näin siis tämä vaikea jae, jossa Jeesus puhuu tietämättömyydestään hänen tulemisensa ajankohdasta, on ymmärrettävä tästä näkökulmasta. Se lausuttiin, kun Jeesus oli maan päällä inkarnoituneena ihmiseksi. Jeesusta ei lähetetty inhimillisessä olemuksessaan ilmoittamaan päivää tai hetkeä, vaan hän jätti tämän tehtävän Isälle. Tätä tekstiä ei voi käyttää kieltämään hänen jumaluuttaan tai sulkemaan häntä pois kolminaisuudesta. Jumalana Kristus kyllä tiesi hetken, mutta maanpäällisessä tehtävässään hänen ei kuulunut sitä paljastaa. Jumalana hän tiesi, mutta ihmisenä ei. Tämän parempaa vastausta emme tähän pysty antamaan, mutta se vastaus korreloi siihen, että emme koskaan tule myöskään täysin ymmärtämään kolminaisuuden mysteeriä.
Ei pidä siis millään tavalla epäillä, että Jeesus ei olisi todellinen Jumala, joka siksi ei kykenisi vapauttamaan meitä synneistään. Hän on tosi Jumala, joka kerran tulee takaisin tuomitsemaan ihmiskunnan. Jakeen pääpointti onkin siinä, että tämä Jeesuksen tulemuksen hetki on arvaamaton.
Jos päivämäärä olisi ollut tiedossa Jeesukselle hänen maanpäällisen elämänsä aikana, mekin ehkä kuvittelisimme, että pystyisimme sen ihmisinä laskemaan. Nyt meille tulee selväksi, että emme voi olla Herraamme etevämpiä tässä. Näin koko teksti todistaa hyvin vahvasti siitä, mitä sen viimeinen jae sanoo: ”Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.”
Kukaan ihminen ei tiedä Ihmisen Pojan paluun hetkeä. Se, joka sitä alkaa arvailemaan ja laskemaan, on jo hengellisesti vähintäänkin ohittanut Jeesuksen sanoman. Silloin on jo jotain luiskahtanut hengellisesti ojaan. Meidän tulee olla nöyriä tulevaisuuden suhteen ja suostua siihen, että tulevaisuus on vain Jumalan käsissä. Se ei ole asia, jota voimme itse mestaroida. Jumala ylittää aina meidän tulevaisuusvisiomme. Jesajan kirja muistuttaa: ”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.” Meidän ei tule laskea hänen paluunsa ajankohtaa, vaan jatkuvasti elää niin, että olemme siihen valmiina.
Tämä onkin valtava haaste. Arkinen elämä jyrää kiireineen meidän yli niin, että helposti unohdamme elämämme korkeimmat asiat emmekä ole valmistautuneita kohtaamaan Jumalaamme. Tekstimme perusteella arjen askareiden keskelle Jeesus kuitenkin palaa. Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa viljaa: toinen otetaan, toinen jätetään. Elämä jatkuu tavallisena, kunnes se yhtäkkiä päättyykin. Siinä tilanteessa on myöhäistä enää muuttaa asenteitaan tai varautua tilanteeseen.
Sivuhuomiona tässä on hyvin kiinnostava näkökulma. Nimittäin Herramme sanojen pohjalta ihmiskunta ei pysty tuhoamaan itseään ennen hänen paluutaan. Silloinkin vielä ollaan pellolla työssä ja jauhetaan viljaa. Ei siis ole aihetta paniikkiin minkään ihmiskuntaa uhkaavan skenaarion kohdalla. Tässäkin Herramme tietää tulevaisuuden, emme me.
Kun Herra palaa, asioiden todellinen tila paljastuu. Tällöin ulkoisten olosuhteiden samankaltaisuus ei takaa ikuisen kohtalon samankaltaisuutta. Kaksi miestä on samalla peltotyömaalla ja kaksi naista jauhaa samalla tavalla viljaa. Yhdessä nämä naiset nousevat aamulla, koko päivän he työskentelevät yhdessä. Samaan aikaan he syövät ilta-ateriansa ja samaan aikaan käyvät nukkumaan. Heidän elämänsä on päivittäin hyvin samanlaista. He pukeutuvat samalla tavalla ja saavat saman palkan.
Silti toinen heistä otetaan ja toinen jätetään. Heidän ikuinen kohtalonsa tulee olemaan erilainen. Toinen heistä on matkalla kohti taivasta, mutta toinen elää vain tätä aikaa varten. Näin ollen ihmisen ikuisuutta ei tule koskaan arvioida hänen maallisen asemansa perusteella. Ikuinen kohtalomme määräytyy sydämemme tilan ja jumalasuhteemme pohjalta, ei sen mukaan, miltä elämämme ulospäin näyttää.
Arjen olosuhteilla ei ole merkitystä ikuisuutemme kannalta. Vaikka jokapäiväinen elämä tuntuu joskus lannistavan yksitoikkoiselta, se voi olla juuri se paikka, jossa Jumala tahtoo kohdata meidät ja puhua meille. Jokainen meistä joutuu elämään arjessaan – kiireen, paineiden tai yksinäisyyden keskellä. Mutta arjessakin Jumala kutsuu meitä elämään valmiina, ikään kuin tänään olisi se päivä, jolloin Ihmisen Poika saapuu.
Arki voi olla koetuksen paikka: joku voi kadottaa sielunsa harmaan rutiinin ja toivottomuuden keskellä. Toinen taas voi oppia kääntymään yhä enemmän Jumalan puoleen, kasvaen uskossa ja toivossa. Toinen naisista jauhoi pitkät päivät viljaa, mutta teki työtään Herralle. Hänen sydämensä etsi jatkuvasti Jumalaa, vaikka ulkonaisesti hänen elämänsä ei näyttänyt ihmeelliseltä. Puolestaan saman työn ääressä toinen nainen kadotti suuntansa, lannistui ja menetti yhteytensä Jumalaan. Olemmeko me niitä, jotka valmistautuvat Jumalan kohtaamiseen jokaisessa hetkessä – vai niitä, jotka eksyvät omiin askareihinsa unohtaen ikuisuuden?
Jeesus kehottaa meitä siis olemaan valmiina ja elämään jokainen hetki tietoisena siitä, että se voi olla viimeinen. Meidän ei tule jättää tulevaisuuteen sellaisia käsittelemättömiä asioita, jotka ovat mielemme päällä. Uskonelämää koskevat asiat kannattaa laittaa heti kuntoon. Jos sinulla on tänään jotain selvitettävää Jumalan tai lähimmäisen kanssa, tee se heti. Älä vitkastele. Muuten voi käydä huonosti.
Arjen askareissa, pellolla ja jauhinkivien ääressä, voi kasvaa usko Jumalaan. Työmme ei ole vain maallista ahertamista, vaan se on tapa palvella Jumalaa. Kun teemme työmme nöyrästi ja rehellisesti, kuin Herralle itselleen, se muuttuu pyhäksi. Emme tarvitse erityisiä olosuhteita tai suuria mahdollisuuksia, vaan sydämen, joka näkee Jumalan jokapäiväisessä elämässä.
Lujan uskon salaisuus ei ole erityisten olosuhteiden vaatiminen tai niiden muuttaminen, vaan se, että opimme palvelemaan Jumalaa niissä olosuhteissa, jotka meille on annettu. Arkinen työmme ja uurastamisemme voi uskon kautta muuttua jumalanpalvelukseksi. Kun tuomme työmme ja elämämme hänen eteensä, hän pyhittää ne.
Jumala ei etsi erityisiä oman elämänsä sankareita, jotka pakenevat arkea ja vastuitaan, vaan sydämiä, jotka ovat uskollisia pienissä asioissa. Lopulta Herra löytää meidät juuri siitä elämästä, johon hän on meidät kutsunut. Olkaamme siis valmiita – ei vain erityisissä hetkissä, vaan jokaisessa arkisessa päivässä. Sillä juuri siellä, arkemme keskellä, Jumala on läsnä. Sieltä hän meidät kerran myös luokseen kutsuu.
Miten on mahdollista, että Jeesus ei tiedä sitä päivää, jolloin hän palaa takaisin? Eikö Poika ole tosi Jumala tosi Jumalasta? Jos Jumalan ominaisuuksiin kuuluu kaikkivaltius ja kaikkitietävyys, eikö hän silloin tiedä myös sen, milloin aikoo tulla takaisin?
On hyvä tehdä heti selväksi, että Jeesuksen tietämättömyys tästä asiasta ei tee kyseenalaiseksi hänen jumaluuttaan tai muuta hänen asemaansa kolminaisuudessa. Vaikka Matteuksen evankeliumissa Jeesus ei tiedäkään tarkkaa ajankohtaa paluunsa tulemiselle, hän tietää monia muita yksityiskohtia, jotka eivät inhimilliselle tiedolle ole mahdollisia.
Hän ennustaa Jerusalemin hävittämisen. Hän ennustaa monia merkkejä, jotka tapahtuvat ennen hänen paluutaan. Hän kertoi kristittyjen tulevista vainoista ja myös omasta kärsimyksestään etukäteen. Hän kuvaa tarkasti yksityiskohtia viimeisestä tuomista ja tulevasta kirkkaudesta. Jeesus tunsi tarkasti kuulijoidensa ajatukset. Hän tunsi ainutlaatuisella tavalla Isän. Samassa Matteuksen evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.” Selvästikin Poika tietonsa puolesta on Matteuksenkin evankeliumin kuvauksessa kaikkitietävä Jumala.
Matteuksen evankeliumi itse asiassa korostaa Jeesuksen Jumaluutta hyvin paljon. Siellä Jeesusta puhutellaan Herraksi, mikä oli Vanhan testamentin nimitys Jumalalle. Samoin Ihmisen Pojalla on valta antaa syntejä anteeksi, mikä on varattu juutalaisuudessa vain Jumalalle. Jeesus lähettää profeettoja, mikä oli jumalallinen teko. Jeesus on Daavidin Poika, mutta kuitenkin hänen Herransa. Kaikki valta on annettu Jeesukselle eli hän on kaikkivaltias. Hän on myös osa kolminaisuutta, jonka nimeen Jeesus kehottaa ihmisiä kastamaan. Selvää siis on, että Matteukselle Jeesus oli Jumala, mutta tässä yhdessä kohtaa hänen tietonsa jostain syystä on rajoitettua.
Pojassa on nimittäin jotain erilaista verrattuna muuhun kolminaisuuteen. Hän on Jumaluutensa lisäksi myös täysi ihminen. Matteus tekee monella tapaa selväksi, että Jeesus on todellinen ihminen, vaikka sikisikin Pyhästä Hengestä. Se tulee ilmi jo heti ensimmäisessä luvussa, jossa on pitkä Jeesuksen sukuluettelo. Epätodelliset ihmiset eivät tule liitetyksi sukuluetteloon.
Jeesuksen syntymästä kerrotaan heti alussa. Kaikki muutkin inhimilliset piirteet hänellä oli. Jeesus oli nälkäinen, tarvitsi juotavaa, lepoa, unta ja jonkinlaista kotia. Hän oli moraalisten kiusausten kohteena. Sosiaalisena olentona hän oli yhteydessä toisiin ihmisiin. Hän tunsi myötätuntoa. Hän rukoili Jumalaa ja lauloi psalmeja. Hän tunsi pettymystä ja syvää murhetta. Hän oli uupunut. Hän tuli ihmisten ja Jumalan hylkäämäksi. Lopulta hän kuoli.
Kun Jeesus tuli ihmiseksi, hän oli alisteinen kaikille niille fyysisille, emotionaalisille ja henkisille tarpeille, joita ihmisyyteen kuuluu. Samalla hän tilapäisesti tyhjensi itsensä tietyistä jumalallisista etuoikeuksista. Filippiläiskirje sanoo, että ”hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi.”
Ihmisenä Jeesus siis oli tietyllä tapaa sidottu niihin ihmiselämän rajoituksiin, joita ihmisillä on. Hän oli esimerkiksi rajoitettu niin, että ei voinut olla kaikkialla läsnä, vaan oli sidottu tiettyyn ihmisruumiiseen. Vasta ylösnousemuksensa jälkeen hän pystyi kulkemaan ovien läpi ja ilmestymään opetuslapsille missä tahansa. Kun hän käveli täällä maan päällä, hän oli aito ihminen.
Näin siis tämä vaikea jae, jossa Jeesus puhuu tietämättömyydestään hänen tulemisensa ajankohdasta, on ymmärrettävä tästä näkökulmasta. Se lausuttiin, kun Jeesus oli maan päällä inkarnoituneena ihmiseksi. Jeesusta ei lähetetty inhimillisessä olemuksessaan ilmoittamaan päivää tai hetkeä, vaan hän jätti tämän tehtävän Isälle. Tätä tekstiä ei voi käyttää kieltämään hänen jumaluuttaan tai sulkemaan häntä pois kolminaisuudesta. Jumalana Kristus kyllä tiesi hetken, mutta maanpäällisessä tehtävässään hänen ei kuulunut sitä paljastaa. Jumalana hän tiesi, mutta ihmisenä ei. Tämän parempaa vastausta emme tähän pysty antamaan, mutta se vastaus korreloi siihen, että emme koskaan tule myöskään täysin ymmärtämään kolminaisuuden mysteeriä.
Ei pidä siis millään tavalla epäillä, että Jeesus ei olisi todellinen Jumala, joka siksi ei kykenisi vapauttamaan meitä synneistään. Hän on tosi Jumala, joka kerran tulee takaisin tuomitsemaan ihmiskunnan. Jakeen pääpointti onkin siinä, että tämä Jeesuksen tulemuksen hetki on arvaamaton.
Jos päivämäärä olisi ollut tiedossa Jeesukselle hänen maanpäällisen elämänsä aikana, mekin ehkä kuvittelisimme, että pystyisimme sen ihmisinä laskemaan. Nyt meille tulee selväksi, että emme voi olla Herraamme etevämpiä tässä. Näin koko teksti todistaa hyvin vahvasti siitä, mitä sen viimeinen jae sanoo: ”Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.”
Kukaan ihminen ei tiedä Ihmisen Pojan paluun hetkeä. Se, joka sitä alkaa arvailemaan ja laskemaan, on jo hengellisesti vähintäänkin ohittanut Jeesuksen sanoman. Silloin on jo jotain luiskahtanut hengellisesti ojaan. Meidän tulee olla nöyriä tulevaisuuden suhteen ja suostua siihen, että tulevaisuus on vain Jumalan käsissä. Se ei ole asia, jota voimme itse mestaroida. Jumala ylittää aina meidän tulevaisuusvisiomme. Jesajan kirja muistuttaa: ”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.” Meidän ei tule laskea hänen paluunsa ajankohtaa, vaan jatkuvasti elää niin, että olemme siihen valmiina.
Tämä onkin valtava haaste. Arkinen elämä jyrää kiireineen meidän yli niin, että helposti unohdamme elämämme korkeimmat asiat emmekä ole valmistautuneita kohtaamaan Jumalaamme. Tekstimme perusteella arjen askareiden keskelle Jeesus kuitenkin palaa. Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa viljaa: toinen otetaan, toinen jätetään. Elämä jatkuu tavallisena, kunnes se yhtäkkiä päättyykin. Siinä tilanteessa on myöhäistä enää muuttaa asenteitaan tai varautua tilanteeseen.
Sivuhuomiona tässä on hyvin kiinnostava näkökulma. Nimittäin Herramme sanojen pohjalta ihmiskunta ei pysty tuhoamaan itseään ennen hänen paluutaan. Silloinkin vielä ollaan pellolla työssä ja jauhetaan viljaa. Ei siis ole aihetta paniikkiin minkään ihmiskuntaa uhkaavan skenaarion kohdalla. Tässäkin Herramme tietää tulevaisuuden, emme me.
Kun Herra palaa, asioiden todellinen tila paljastuu. Tällöin ulkoisten olosuhteiden samankaltaisuus ei takaa ikuisen kohtalon samankaltaisuutta. Kaksi miestä on samalla peltotyömaalla ja kaksi naista jauhaa samalla tavalla viljaa. Yhdessä nämä naiset nousevat aamulla, koko päivän he työskentelevät yhdessä. Samaan aikaan he syövät ilta-ateriansa ja samaan aikaan käyvät nukkumaan. Heidän elämänsä on päivittäin hyvin samanlaista. He pukeutuvat samalla tavalla ja saavat saman palkan.
Silti toinen heistä otetaan ja toinen jätetään. Heidän ikuinen kohtalonsa tulee olemaan erilainen. Toinen heistä on matkalla kohti taivasta, mutta toinen elää vain tätä aikaa varten. Näin ollen ihmisen ikuisuutta ei tule koskaan arvioida hänen maallisen asemansa perusteella. Ikuinen kohtalomme määräytyy sydämemme tilan ja jumalasuhteemme pohjalta, ei sen mukaan, miltä elämämme ulospäin näyttää.
Arjen olosuhteilla ei ole merkitystä ikuisuutemme kannalta. Vaikka jokapäiväinen elämä tuntuu joskus lannistavan yksitoikkoiselta, se voi olla juuri se paikka, jossa Jumala tahtoo kohdata meidät ja puhua meille. Jokainen meistä joutuu elämään arjessaan – kiireen, paineiden tai yksinäisyyden keskellä. Mutta arjessakin Jumala kutsuu meitä elämään valmiina, ikään kuin tänään olisi se päivä, jolloin Ihmisen Poika saapuu.
Arki voi olla koetuksen paikka: joku voi kadottaa sielunsa harmaan rutiinin ja toivottomuuden keskellä. Toinen taas voi oppia kääntymään yhä enemmän Jumalan puoleen, kasvaen uskossa ja toivossa. Toinen naisista jauhoi pitkät päivät viljaa, mutta teki työtään Herralle. Hänen sydämensä etsi jatkuvasti Jumalaa, vaikka ulkonaisesti hänen elämänsä ei näyttänyt ihmeelliseltä. Puolestaan saman työn ääressä toinen nainen kadotti suuntansa, lannistui ja menetti yhteytensä Jumalaan. Olemmeko me niitä, jotka valmistautuvat Jumalan kohtaamiseen jokaisessa hetkessä – vai niitä, jotka eksyvät omiin askareihinsa unohtaen ikuisuuden?
Jeesus kehottaa meitä siis olemaan valmiina ja elämään jokainen hetki tietoisena siitä, että se voi olla viimeinen. Meidän ei tule jättää tulevaisuuteen sellaisia käsittelemättömiä asioita, jotka ovat mielemme päällä. Uskonelämää koskevat asiat kannattaa laittaa heti kuntoon. Jos sinulla on tänään jotain selvitettävää Jumalan tai lähimmäisen kanssa, tee se heti. Älä vitkastele. Muuten voi käydä huonosti.
Arjen askareissa, pellolla ja jauhinkivien ääressä, voi kasvaa usko Jumalaan. Työmme ei ole vain maallista ahertamista, vaan se on tapa palvella Jumalaa. Kun teemme työmme nöyrästi ja rehellisesti, kuin Herralle itselleen, se muuttuu pyhäksi. Emme tarvitse erityisiä olosuhteita tai suuria mahdollisuuksia, vaan sydämen, joka näkee Jumalan jokapäiväisessä elämässä.
Lujan uskon salaisuus ei ole erityisten olosuhteiden vaatiminen tai niiden muuttaminen, vaan se, että opimme palvelemaan Jumalaa niissä olosuhteissa, jotka meille on annettu. Arkinen työmme ja uurastamisemme voi uskon kautta muuttua jumalanpalvelukseksi. Kun tuomme työmme ja elämämme hänen eteensä, hän pyhittää ne.
Jumala ei etsi erityisiä oman elämänsä sankareita, jotka pakenevat arkea ja vastuitaan, vaan sydämiä, jotka ovat uskollisia pienissä asioissa. Lopulta Herra löytää meidät juuri siitä elämästä, johon hän on meidät kutsunut. Olkaamme siis valmiita – ei vain erityisissä hetkissä, vaan jokaisessa arkisessa päivässä. Sillä juuri siellä, arkemme keskellä, Jumala on läsnä. Sieltä hän meidät kerran myös luokseen kutsuu.
Kommentit
Lähetä kommentti